Viemäröintiä, tuulensuojalevyjä ja lattiakannakkeita

Äsken juuri FB:iin päivitin: Remonttipäiväkirjaa; nyt kaksi viikkoa ja yksi päivä ilman kylpyhuonetta, sisävessaa, pyykinpesukonetta, lämmintä vettä, puhdasta kotia, saunasta nyt puhumattakaan... Todennäköisesti menee kuulema vielä KOLME viikkoa että nuo mukavuudet ovat meillä taas, vaikka joka ikinen päivä me kyllä kahdestaan pitkää päivää aherretaan, mies varsinkin, kun mie välillä karkailen pihan kimppuun ettei sekin varsin metsittyisi...

Mieskin laittanut kuvia remontin vaiheista ja häntä on kehuttu, kuinka hän on yksinään täällä ollutkin tosi ahkera.
Nyyh. Joka ikisenä päivänä näinä vuosina, olen ollut hänen kanssaan tätä kotiamme remppaamassa voimieni ja taitojeni mukaan. On pari asiaa joita mies jopa ei halua tehdä olleskaan koska mie muka osaan ne paremmin, kuten vaikkapa maalaus, villoitus, rappaus ja laatoitus. Saumauksesta hän ei vaan pidä, sekin ehkä jäänee minulle... Kaikessa muussa Hani on minua pätevämpi. 

Pari päivää on mennyt vähän hukkaan ensinnäkin vesisateen vuoksi, koska pihalta ei voinut hakea pressujen alta mitään koska kaikki olisi kastunut, eikä voinut esim sahata mitään sateessa sähköisillä työkaluilla...


Juhannuksena meni hyvä työpäivä hukkaan kun ei kaupat olleet auki eikä saatu lisää niitä riivatun hengityssuojaimia. Ilman niitä oli kummankin mahdoton jatkaa pölisevän maapohjan kaivamista ja roudaamista ulos. Kyllä se maa niin järkyttävästi pölisi.

Pesukonesyvennyksessäkään ei oikeastaan ollut yhtään tervettä puuta lattiassa. 

Vähän niin kuin koko märkätilojen lattia... 

Nyt lattioissa on kuitenkin jo tukiharkkoja ja laattoja ja ekoja lattiakannattimia ja 1/3 tuulensuojalevyistä on paikallaan ja viemäröintiäkin on suunniteltu takaisin paikoilleen uusilla ihanilla puhtailla putkilla.

Kukahan saataisiin sähkömieheksi? Ne pari jotka olen nähnyt näiden tämän talon remonttien aikana, ovat olleet sotkuisia, välinpitämättömiä ja huolimattomia.
Mistä löytyisi siistejä, huolellisia, asiantuntevia sähkäreitä?
Kelt-kelt-kelt-keltaisilta sivuiltako?
 

Lainaperäkärryäkin kovisteltiin meiltä jo pois eräältä taholta kahden viikon jälkeen, ja närkästyneinä kilahdettiin 
-Etkö sä ole jo valmis!?

Tässä kun ei todellakaan ollut kyse mistään pienestä pintaremontista, vaan tässä laitettiin yksi osio talosta matalaksi, katosta lattiaan jota ei todellakaan pistetä kasaan niillä vanhoilla ja viallisilla osilla vaan ihan kaikki mahdollinen uusitaan. Lisäksi koko ajan on pitänyt kuskata kaatopaikalle jätettä ja hakea rautakaupasta lisää uutta materiaalia, varsinkin kun korjaamista olikin enemmän kuin aluksi oletimme... Se betonimyllykin pitää vielä hakea... ja viedä pois...

On minun ihana Mamani kyllä luvannut meille peräkärryn lainaksi, jos tuo toinen taho tahtookin omansa pois. Tulkoon ihan itse hakemaan. Meiltä menisi kolmisen tuntia hyvää työaikaa hukkaan kärryä poisvietäessä.

Remontit ovat aina arvoituksia etukäteen.

Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Juhannus pahuksen roskalavan kera

Näiden lattioiden betonikerrokset piti hakata raaálla käsivoimalla ja hakulla ensin pienemmiksi palasiksi ja sitten palat väännettiin rautakangella ja sorkkaraudalla irti alemmasta betonikerroksesta ja roudatiin pihalle. Joka ikinen murunen betonia oli tiukasti kiinni talossa ja pisti hanttiin irroitustaan... Ensimmäisen betonikerroksen alla oli toinen, vielä paksumpi kerros, ja jossain näiden kahden välimaastossa kulki ei-toimiva lattialämmityskaapeli ja muutama kerros raudoitusverkkoa, hankaloittamassa purkamista.

Sitten lohkare ämpäriin tai sementtiämpäriin ja
pihalle ämpärin kanssa, kippaus kottikärryyn
ja kun kärry oli täysi se kipattiin lavaan.

Siirtolava niiden betonimöhkäleiden poisvientiä varten tuotiin kun olimme minun hammaslääkärissäni, ja jätettiin väärään paikkaan.

Oli tarkoitus että se jätetään lähelle terassia, joten voisimme terassilta pudottaa betonipalat yms sinne. Hani ei suostunut soittamaan jätelavan tuoneelle jotta tulisiko hän laittamaan lavan oikeaan paikkaan.

Lava jäi siis kauas, ja jokaikisen murikan olemme siis kiipeilleet hiukan korkeiksi jääneissä terassinrappusissa edestakaisin miljoonasti...

Hani nyrjäytti nilkkansa niissä samaisissa rapuissa toisena remonttipäivänämme.

Lava piti viedä pois viimeistään perjantaina, juhannusaattona, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta me saimme rehkittyä raa'alla voimalla sen täyteen jo torstaina ja mies soitteli roskalavamiehelle joka oli kuulemma jo kolmelta torstaina lähtenyt juhannuksen viettoon... Niinpä roskalava jäi iloksemme juhannukseksi... Mitä jos meille olisi vaikka joku ollut tulossa jussiksi?

Koska lava oli keskellä pihaa, ei perjantaina, aattona, jolloin mm rekkamiehet yhä olivat töissä, päässyt kukaan tuomaan tilattuja, kaivattuja uusia rakennusmateriaaleja pihaamme, vaan joiltakin oli pakko pyytää, josko toisivat sitten maanantaina kuormansa.

Maanantainakaan ei juhannusjuhlija ottanut mitään yhteyttä eikä hakenut lavaa pois.

Tiistaina Hani otti vihdoin itse yhteyttä lavantoimittajaan joka lupasi illalla hakea lavan...

Siihen mennessä meidän oli pakko ottaa vastaan jo mm erittäin kookkaat ja painavat kylpyhuonekipsilevyt, jotka oli ihanasti kyllä pakattu sateenkestävään pakkaukseen, mutta koska sitä lavaa ei saanut kokonaisena millään roskalavan ohi lähemmäs pihaa, meidän oli pakko pyytää kuskia jättämään se portille, avata hyvin pakattu paketti ja kantaa jättilevyt kahteen pekkaan lähemmäs remonttikohdetta ja koettaa suojata ne pressuilla parhaamme mukaan.

Samoin kävi betonisäkkien kanssa. Nekin oli pakattu mukavasti mutta nekin piti siirtää ja uhrata vähiä voimiaan ylimääräisiin töihin. Nekin piti kantaa suojaan muualle. Pahuksen roskalava!!!

Minusta tuntuu, että käsivoimat ovat joko kasvaneet
tai sitten kadonneet, kun yli viisi tonnia raahasimme
roinaa kaatopaikkakuormaankin plus ne kaikki
puujäte- ja maapohjan hiekkakuormat...

Toivottavasti roskalavakuski ei laskuta viidestä ylimääräisestä päivästä, 
jotka eivät todellakaan johtuneet meistä.

Purkaminen on ollut rankkaa kahteen pekkaan... 

Puhallusvilla on paholaisen keksintö!

Emme tykkää puhallusvillasta. 

Sitä on hirveää purkaa pois rakenteista, 

sen erityisen pölyävyyden ja hengitykseen käymisen vuoksi. 

Se tukkeaa hetkessä hengityssuojaimen, 

ja silmälasit, ja menee piilolinssien alle silmiin... 

Se ei tee hyvää astmaattisille keuhkoille.  

Se yskitti ihan väkisin
vaikka oli kunnollinen hengityssuojus...

Tämä pöly menee kämpän jokaiseen nurkkaan ja soppeen, 

vaikka kuinka muovittaisit ja suojaisit oviaukon muualle taloon... 

Välikattoon oli edellinen remppaaja tunkenut niin lasivillan paloja 

kuin puhallusvillaakin. 

Kattopaneelien takana ei ollut tuulensuojalevyä, 

vain muovi jonka päällä lasi- ja puhallusvilla nökötti. 

Sen sai tiputettua sieltä helposti. Mutta ei se kyllä lämpöä ollut antanut, 

eikä eristänyt taloa...

Tämä on ihan tavallisen oravan skeidaa. 

Yksi orava tykkäsi nukkua tuolla välikatossa,
ennen kuin ulkoseinäremontissa 

sen reitti sulkeutui.

Eipä ihme että vesiputket joka talvi jäätyivät. 

Niiden ympärillä oli vain lasivillan palasia 

ja hiiret jne olivat tykänneet asustaa lämminvesiputken vieressä... 

Vanhat eristeet esissä purkutöissä

Märkätilaremonttimme alkoi saunan, kylpyhuoneen
ja eteisen seinien repimisellä 12.6.2015.

Seuraavaksi poistetaan eristeet välikatosta ja seinistä
ja sitten alkaa rankin osuus, eli betonilattioiden
purku, lopuksi maa-aines poistetaan maavaraisten
lattioiden alta ryömintäkorkeuteen saakka.

Jätelava odottaa jo pihassa... 

Saimme rukkasia ennen remonttia pojilta. 

Nämä olivat kyllä tarpeen. 

Kiitos pojat! 

Sorkkarauta ja kunnon rukkaset olivat meidän purkukavereita. 

Joka ilta piti aina siivota työmaa, jotta ihan hirveästi ei törkyä kulkeutuisi 

mukanamme muualle taloon... 

Hmmm... lasivillapaketin päällysmuovilla
päällystettyä villaa eteisen seinissä... 

Saunan höyrysulku oli rikki monesta kohtaa... 

Lauteilla, päiden yläpuolella olleen räppänän taustaa...

Vanha vesivaraaja.

Vanhaa kaakeliseinää pesuallaskaapin luona. 

Peilikaappi on jo otettu pois. 

Kalusteet menevät uudelleen vahattaviksi 

pihalle tai terassille... 

Suihkunurkkaus ennen... 

Hani ehti murjaista suihkuverhotangon tuosta seinästä 

pois ennen kuin ehdin kuvata. 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?

Saamme sittenkin puuliiterin!

Taloon.com-blogikisan äänivyöryssä syksyllä 2014
kaksi muuta kilpailevaa blogia sai useita tuhansia ääniä,
ja minun terassinrakennuksesta viime kesänä kertova blogijuttuni satoja,
joten - näennäisesti - äänien määrän mukaan
blogini näytti kisan päättymisen jälkeen olevan äänivyöryssä kolmas.

Kolmas sijakin on mielestäni tosi hieno! =D 

Mutta yllättäen syksyllä noin kuukausi 
kisan yleisöäänestyksen jälkeen sain s.postia, 
jossa kerrottiin kilpailun järjestäjän päättäneen 
kuitenkin palkita juuri minun blogini 
ja pihaniksini päävoitolla. Ehkä minun tarinassani 
oli juuri niitä oikeita niksejä ja pointteja,
joita blogijutulta alunperin edellytettiinkin. 
Mene ja tiedä, mikä oli syy, mutta minä 
sain palkakseni 1000 euron 
lahjakortin Taloon.comiin ja voisin tilata sillä mitä vain. =) 

Kiitos siitä hirmuisesti teille kaikille 
blogini äänestäjille ja kisajärjestäjälle. 




Tarvitsimme tosi kipeästi jonkinlaista puuliiteriä,
polttopuille suojaksi koska sellaista ei meidän pihallamme
ole ollut muutamaan vuoteen lainkaan, alkuperäisen vanhan piharakennuksen
purun jäljiltä ja polttopuumme ovat olleet jo kahtena talvena
pressun alla pihamaalla. Sellaiset pressut eivät näytä kovin hyvälle eivätkä
klapitkaan ole hyvässä kunnossa ulkona lojuessaan.

Itse asiassa niitä pressujen alla lojuvia klapeja on
pihassamme ollut ihan alusta asti, tänne muuttomme
jälkeen, kuivumassa pinoissaan,
koska pihastakin piti kaataa muutama yli satavuotias
puuvanhus pois, ennen kuin kovat tuulet sen tekivät...
Liiteri siis palkinnoksi!! Please!

Mutta liitereitä ei ollut enää viime vuoden syyskuussa saatavilla
kun sain tietää blogijuttuni voittaneen kisan.

Lahjakorttikoodimme voimassaoloaikaa pidennettiin
ystävällisesti, jotta saisimme tänä keväänä puuliiterimme.

Odottavan aika on joskus pitkä...

Tilasinsamalla voittolahjakortin loppuosaldolla myös hieman
multaa, koska sitä aina tässä pihassa tarvitaan.

Hankittuna on jo myös ne muut osat liiteriin, joita ei
paketissa ole, odotetaan hyvää säätä, liiterin kokoamista,
sen punamullalla maalaamista 
ja mie odotan innolla myös, ah,
mullan kanssa mylläämistä.

Pihamme savimaa suorastaan syö kaiken mullan
jota tänne ollaan näinä vuosina raahattu.
Multaa tarvitaan myös aitapensaiden
istutukseen. 

Sellaisia pihasuunnitelmia kesäksi 2015
(plus sisätiloihin rankempaa remppaa jälleen... )
 

Sydämellinen kiitos teille kaikille,
jotka viime kesän kisassa blogiani äänestitte!

 Teitte meidät köyhimykset 
ja vuosien hartiapankkiomakotitaloremppaajat 
hyvin, hyvin onnellisiksi! 

♥

Olette auttaneet meitä paljon! 

Haleja, 
vilkutuksia 
ja lentosuukkoja!

♥ 


Kuvat lisätty jälkikäteen.
Tuolla varsinaisessa blogissani on lisää puuliiterikuvia. 

Hevospitäjä

Mää niin kuvittelin, kun tänne pitäjään muutimme yli neljä vuotta sitten, koska tämä nyt jonkinlainen hevospitäjä on, että ihmiset oikeasti kulkisivat niillä konimuksillaan.
Että ne hevoset olisivat päivittäin näkyvillä ja jopa liikenteessä. 

Kuvittelemassani maailmassa porukat kävisivät kaupassa hevosella ratsastaen ja sellainen puomi olisi kaupan pihassa koneja varten. Siihen ne siksi aikaa kiinnitettäisiin ohjaksistaan, kun isäntä tai miksei vaikka emäntä kävisi ostamassa jotakin kaupasta. 

Sunnuntaisin ja varsinkin kesäisin näkyisi hevosten vetämiä rattaita siellä täällä. Torin nurkilta lähtisi säännöllisin väliajoin hevoskyyti ympäri kyliä... 

Mutta ei täällä mtn hevosia ole liikenteessä. 

Ainoat kaakit tuijottavat korskuen aitauksissaan kesäisin. Kerran yksi sellainen lähti laukkaamaan vierelläni kun ajoin pyörällä sen laitumen viereistä tietä pitkin ja kauhuissani poljin lisää vauhtia jolloin konikin nopeutti tahtiaan! Pelkäsin että se matalan aitauksensa päätyttyä loikkaa aidan yli, ottaa mut kiinni ja puree niillä hirmuisilla hampaillaan! Onneksi se pysähtyi kun sille tuli aita vastaan.

Huh! Eli joo, mie pelkään hevosia. Olen nelivuotiaana ojentanut käskystä porkkanaa hevoselle, ja kun se tuli kohti ja avasi suunsa jossa oli likaiset jättihampaat,... mie olen pyörtynyt! Olen yhä siinä samassa järkytyksen tilassa. =) Silti luulen, että uskaltautuisin hevoskärryihin kyllä... 


Kuvittelin myös, koska tienvarret ovat täynnä bussipysäkkejä, että pääsen tänne muuttaessamme helposti bussilla katsomaan lähikunnassa asuvaa Mamaa. 
Kuvitelmassani hyppäisin vaan bussiin miltein oveltamme, ajelelisin muutaman kymmenen minuttia kohti idänpuoleista aamun auringonnousua...  

Mutta eipä tästä siihen kuntaan mitään busseja kulje...! Paitsi talleilleen, jotka sijaitsevat ihan lähellä paikkaa jossa Mama asuu.. Mutta siihen siirtobussiin ei oteta asiakkaita.
Näillä kahdella kunnalla on keskenään jonkinlainen yhteistyö- ja apuhaluttomuus päällä...  

Oikeassa maailmassani minun, autottoman, pitää köpötellä ensin länteenpäin kylille kilometrin verran, odotella kaksi kertaa tunnissa menevää bussia tienvarressa, istua sen kyydissä kun sen pitää ajella kaiken maailman kyläteiden ja koukkausten kautta kohti pohjoista, kolmanteen kuntaan peräti 45 minuuttia, jossa pitää vaihtaa bussia ja siitä ajella sitten sinne itäänpäin toisella bussilla Maman kuntaan... Matkalle yhteenkin suuntaan tulee kolminkertainen pituus ja hinta ja kaksinkertainen bussimäärä. Huoh. Ja eh, mie kun niin hirveästi tosiaan tykkään bussilla kulkea.  

Kuvittelin myös muistijälkieni mukaan, koska tämä kunta oli menneisyydestä tuttu, että täällä pikku maalaiskylässä olisi vilkas torielämä. Siellä olisi tuoretta kalaa, kukkia ja vihanneksia myynnissä ja paljon porukkaa asiakkaina... 
Mitä vielä. Koko tori oli kadonnut ja muutettu parkkipaikoiksi. 
Jopa linja-autoasema oli kadonnut.

Sama meidän remonttien kanssa: jos tarvitset remonttitarvikkeita, mene lähikaupunkiin. Rautakauppaa ei tällä kylällä ole. Ainoassa sellaista esittävässä on keskitytty hevostarvikkeisiin...

Luulimme myös, että tonttiimme rajoittuva pikkumetsä saisi olla rauhassa. Se oli monen linnun ja muun eläimen koti. Se suojasi taloamme lounatuulelta. Se oli samalla meluaita. Se suojasi keskikesän auringonpaahteelta. Se oli näkösuoja. Se oli rakas. Mutta se tuhotiin...




 

Jou jou

Myöhästyneet tupaantuliaiset Pikkutalossa

Terassi valmiina vähän myöhästyneissä tupareissamme 20.9.2014...

Samalla oli tarkoitus juhlia
parin kk:n takaisia häitämmekin... 

Nyt me ollaan naimisissa

♥♥ 

Tämä on heinäkuussa hääpäivänä napattu 

harvinainen yhteiskuva meistä kahdesta. 

Tytär piti meille piknikhäät lahtelaisessa puistossa
maistraatissa piipahtamisemme jälkeen, 

ja tässä me nyt leikataan tyttären 

leipomaa suklaahääkakkua.

Mukana hauskassa puistoiltapäivässä
oli myös Esikoinen avokkeineen
ja yksi tyttären ystävätär.

Pienissä häissä...

Mutta me pidämme ensi kuussa 
ystäville ja muille sukulaisille
ns Tuparit, joissa hekin
ovat tavallaan häissämme.  

♥♥ 

Jaa että miltä tuntuu? 

Onnelliselta.

 Tietenkin. =)

♥♥ 

Hani ja Una

Tämä jäi virallisen epäviralliseksi 

kihlajaiskuvaksi vuodelta 2010... 

♥♥ 

Terassi viittä vaille valmis...

Terassin kuulumisia ja vinkkilinkki äänestykseen 
jossa voit Sinäkin voittaa 500 euron lahjakortin,
on tuolla varsinaisella blogisivullani:

Kesähuone Pikkutalon kainalossa.

Huurreovi saunaan

Saunanoven laseissa oli tänne muuttaessamme ikäviä kalkkipisara- ja mitä lie jälkiä jotka eivät lähteneet puhtaaksi millään puhdistusaineella. Kokeilimme niihin aivan kaikkea! Pinttynyt lika sijaitsi oven laseissa kylpyhuoneen puolella.

Viime talvena sain kuningasidean: mitä jos lasit hiekkapuhaltaisi sellaisiksi huurteisiksi, niin se likakerros lähtisi niistä pois? Uutta ovea emme raaskineet ostaa. Tämä vanha on varmaan ollut saunassa ovena niin kauan kuin sauna on sisätiloissa sijainnut. 80-luvulta.

Alunperinhän tässä talossa on ollut pihasauna. Sellainen tosin olisi mukava kesällä, niin saunan kuumuus ei lämmittäisi koko taloa.

Mutta palatkaamme ideaani, Hani ensin epäröi. Mietti ja funtsi. Kuukausitolkulla.

Kunnes nyt, kun talon tuparien päivämäärä lähestyi, hän alkoi ajatella hiekkapuhallusta hyvänä varteenotettavana ideana ja soitti henkilölle jolla on hiekkapuhallusvälineet, kysyen suoraan vaan että paljonko hiekkaa menisi saunan oven lasien käsittelyyn. Kuulemma kaksi säkillistä?

Niin mies eräänä päivänä ruuvaili saunan oven irti, pakkasi sen autokyytiin ja lähti töihinsä, ja töistään tultuaan käväisi henkilön luona, joka jättiuusioperheineen asustaa sopivasti autokorjaamolla ja siellä oven lasit teipattiin, etteivät oven puuosat kovin vaalenisi käsittelyssä, käsiteltiin lasit oven toiselta puolelta ja niin ovi saapui samana iltana takaisin Pikkutaloon.

Hiekkapuhallus onnistui. Puhallettu ovenpuoli sijaitsee nyt saunaan päin ja sileä puoli kylpyhuoneeseen, jossa shampoo- ja saippuavettä yms saattaa pirskottua saunan oveeen ihan vieressä sijaitsevasta suihkutilasta.

Käsitelty lasi on kuin huuruista lasia tai jäätä. Se antaa yksityisyyttä saunojalle sekä suihkussaolijalle.
Emme voi käsittää nykysuuntausta, että wc:ssä, saunassa ja kylpyhuoneessa on seinät lasia ja että vaikkapa olohuoneesta näkee suoraan lauteille tai itseään suihkussa pesevän ihmisen...

Vessassakäynti ja peseytyminen on sangen yksityinen hetki. 

Niin saunomisenkin pitäisi olla. 

Mutta makuja on niin monia.

Erilainen kesä = vain puhtaan puun tuoksua...

Tähän pihan kuolleelle kulmalle ja talon nurkalle, 

jolla ei ollut mitään muuta käyttöä, 

Late suunnitteli viime talvena 

terassia, joka nyt on saatu aluilleen, 

oikullisten säiden vaihtelevaisuudesta huolimatta.


Kuvassa kattokannakkeet 

ovat paikoillaan, kakskakkosia ja

hieman läpikuultavaa kattomateriaalia odottamassa.

On hankalaa saada mm maalaustyöt kuivumaan taivasalla 

kun ei ole mitään suojaa jossa voisi sateella maalata. 

Tuulinen piha on tuhonnut jo kolme telttaa, 

joten emme enää hanki siihen mitään telttoja.

Terassilla voi sitten aikanaan mm timpuroida, 

pitää pyykinkuivaustelinettä, ruukkukukkia jne jne jne. 

Mie olen heiluttanut maali- ja öljypensseleitä.

Kaikki pylväät ja kattokannakkeet mies on 

rakentanut käsisahan, puukon, taltan ja vasaran avulla. 

-Välillä hän toki huokaisee jotta tämä olisi nopeampaa
sähköisen sahan kanssa.

Kaikki muut työkalut ovat oikeastaan
joko palautettuina oikeille omistajilleen
tai lainattuina muualla... 

Ulkoportaiden kaide (näkyy vielä yläkuvassa) 

on jo nyttemmin purettu pois, 

koska terassille tulee kulku siitä kohdin. 

Vanhat lohkeilevat kiviset ulkoportaat, joissa ei mikään 

paikkamateriaali pysynyt, tullaan 

päällystämään samalla kyllästetyllä puulla kuin terassin lattia.

Tuo ei niin nätti, mutta erittäin hyödyllinen ilmalämpöpumppu 

saa uuden suojan pöytämäisestä rakennelmasta, 

joka rakennetaan terassille sen päälle.

Lattiakannakkeet odottelevat näitä lattialautoja,
jotka oli alunperin kyllästetty vihreällä mutta minä öljysin ne ruskeiksi.
Se tuli halvemmaksi, kuin ostaa valmista ruskeaa
terassilautaa... =)

Ja tiedän,
ensi kesän märkätilaremotin jälkeen saan öljytä terassin lattian
ja ulkoportaat uudelleen.
Mutta onneksi se on puuhaa josta pidän kovasti. =)

Hupsuna Tildaan

Tämä on NIIN totta! =)

Mies löysi viime viikonloppuna kirppiksellä ollessamme kolmella eurolla tämän Tilda-kirjan! Hassua oli, että samaan aikaan mie itse vaelsin kirppishyllyjen välissä etsien kankaita mahdollisiin Tilda-juttuihin, koska mielessäni oli Tilda-kalenteri jonka olin alkuvuonna saanut Mamaltani.

Tästä mitään tietämättä mies tosiaan bongasi tuon kirjan ja huikkasi minut luokseen. Jess! Hyvä löytö! Olin tätäkin kirjaa kirjakaupassa kuolanut mutta suuren hinnan vuoksi se silloin jäi myyntitiskiin edelleen. NYT mie raaskin sen ostaa. Kiltti mies miulla. Joka osaa lukea ajatuksia.

Niinpä ostoskoriini kerääntyi kirjan 

lisäksi mm beige neulepusero, 

josta olen leikannut jo yhden nuken osaset. 

Ruskeasta neulepuserosta tulee kauris, ja 

vaaleanpinkistä lasten balettihameesta 

tälle balleriinalle mekko. 

Raidallisesta tyynyliinasta tulee sydämiä. 

Kukallisesta lastenmekosta 

tulee useita nukenmekkoja jne...  

Ihkua! 

Tämä on siis eräänlainen testi siitä, 

voiko Tildoissa käyttää kierrätyskankaita.


PS: Trikoo ei ainakaan sovi vartalokankaaksi.
Se pitää olla jämäkkää puuvillaa...
Nimimerkki: testattu on... =)