Translate

24.12.2012

Hyvää ja valkoista joulua!



¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Lunta sataa... 
Punainen pikkutalo asukkeineen toivottaa 
kaikille onnellista talven valojuhlaa.


Meidän olohuone.




Makkari.  

Keittiön valkoisia joulukukkia. ♥



 Ihku joulukuusi. =)




♥  ♥ ♥ Muruset ♥ ♥ ♥

Jouluruusu ♥


 Maman tekemä pöytäliina ♥ 






Enkeli on laittanut siivet naulakkoon... 



2.12.2012

Kuitenkin?





Vaikka olemme naapuruston kanssa vastustaneet allekirjoituksin sinetöidyin vetoomuksin paloaseman paloharjoittelualueen laajentamista, mitään meille naapurustolle ilmoittamatta, marras - joulukuun 2012 vaihteessa paloasemalla on nyt kuitenkin vaivihkaa siirretty yksi paloharjoittelutalo lähemmäs meidän taloamme...

Ovatkohan ympäristönsuojeluviranomaiset tästä tietoisia? 

Pelolla odottelen, kuinka hyvin se savu tunkeekaan sisälle taloomme. =/

26.11.2012

Tämän päivän tunnelmia



Sanovat säätiedotuksissaan 
että se talvi olisi jo tulossa...

Tosin nyt vielä sataa vain vettä.
Mutta onhan se hyvä
hyvissä ajoin valmistautua.
Istua sohvalla
sukankutimus sylissä
ja kuunnella sadetta...


24.11.2012

Jotain valkoista



Kärkkäiseltä löytyi sitten vihdoin 
aulan portaiden valaisijaksi kaksi tällaista lampukkaa.
Edulliset ja kauniit. 

♥  

Kuvassa oleva lamppu on 
kiinni parven alareunassa, 
toinen lampukka sijaitsee seinän ja katon 
nurkkauksessa. 


Maanantaina rakennustarkastaja 
käväisee tarkastamassa portaat, 
joista yhä puuttuu kaiteet koska 
emme ole löytäneet kaiteiksi sopivaa 
ja molempia miellyttävää 
puumateriaalia... 



20.11.2012

Ihan vähän

♥ 


 Pikkuisen pitää jo jou-lua laittaa esiin. 
Esimerkiksi keittiön sydänverhokappana. 
Ei se ikkuna muuta tarvitse. 
Jouluntuntu on jo siinä se.  

♥ 


Lähikaupasta tahtoi mukaan 
tämä valkoinen amaryllis, 
kun ne miun omat amat eivät 
halua kukkia...


Pieni jouluruusu
on ihan täynnä nuppusia.

Heinäkuussa kukkapenkissa kukintansa
aloittanut jouluruusu kukkii
pihassa yhä. =) ♥ 

Kannoin ne omat amaryllikset parvelle murjottamaan. 
Jospa ne yllättävät miut jonakin päivänä. 
I hope so... 
♥ 

Paloauton suojassa




Puoli yhdeksältä tänä aamuna saapui vanha paloauto pikkutalon viereen ajotielle. Se toi mukanaan kaksi miestä ja puhdistuksen auran pahasti sotkemalle talolle. Pikkuisen yli kello kymmenen miehet olivat saaneet kahden seinän urakkansa loppuun. He harjasivat ensin suurimmat töryt kuivaharjauksella jonka jälkeen he pesivät vähällä vedellä seinä- ja ikkunapielilaudat. Pesivät he ikkunatkin sotkuseiniltä, sekä vielä tienvarren postilaatikonkin puhtaaksi nuo mukavat miehet. Kiitos kovasti.

-Lupasivat tulla uudelleen kun seuraavan kerran aura sotkee talon kuraiseksi.

Toivotaan, ettei enää sotke...!
Kerrankin muutes autot ajoivat rauhallista vauhtia talon ohi, kun tiellä oli vanha hieno paloauto.  =)


 Ennen puhdistusta Pikkutalo oli 
aivan lohduttoman surkean näköinen, 
miltein kattoa myöten.
Kuva napattu seinältä
juuri vähän ennen kuin
puhdistajat saapuivat. 
Kiitos vanhan paloauton miehistölle, 
nyt talo on taas ok. 




16.11.2012

No more pihlajanmarja




Talvi tuloo, ei kun ei tulekaan.
Toisen kerran jo talvi tuli, ja yllätys-yllätys, pois suli,
eli ei sitten oikeasti vieläkään tullut...
Sataa vettä ja saviset tienoot ovat lettoisen upottavia. Kumisaapas on paras jalkine pihamaalla.

Eräänä  päivänä kaupasta kotiin saapuessani tilhilauma oli syömässä viimeisiä pihlajanmarjoja pihapihlajista. Jätin pyörän ostoksineen niille sijoilleen ja kipitin hakemaan kameran sisältä mutta en saanut montaakaan kuvaa napattua kun lauma lensi tiehensä. Ihmekös se kun marjatkin loppuivat.

On miulla pakastimessa pihlajanmarjoja pussukallinen, mutta ne eivät ole lintuja varten...



6.11.2012

Ensimmäinen aura...



Istuin koneen ääressä kirjoittamassa, kun yhtäkkiä pelästyin ihan hirmusti aura-auton ajettua jälleen hurjaa ylinopeutta talomme ohi ja heitettyä seiniin ja ikkunoihin suolaista ja öljyistä lunta, kiviä, nurmikkoa, kuraa, yms.

Sisälle kuului niin hurja rysäys, että luulin jonkun törmänneen autollaan meidän tienpenkalla nököttävään katokselliseen postilaatikkoon tms... !
Pikkutalon kaksi helmikuussa uudistettua kaunista ulkoseinää miltei katosta maahan asti ikkunoineen ja ikkunanpuitteineen sotkeentuivat sekunneissa...


Viime ja toissatalvenakin saimme pestä ikkunoista auran sotkuja kun se ohi ajaessaan saa tällaisen kaaoksen aikaan... Oman sotkunsa sai myös pikkuinen roskakatoksemme.
Kuivuttuaan sotku ei näytä yhtään paremmalta. =/

Hanin kehotuksesta laitoin viestiä kuvineen auran sotkuista eteenpäin Ely-keskukseen.


PS:
14.11.2012 mennessä ei ole kukaan ottanut mtn yhteyttä meihin
näiden sotkeentuneiden kahden seinän ja kolmen ikkunan kohtalosta...  =(

16.11.2012.
Meille luvattiin jotta ensi viikolla talon seinät tullaan puhdistamaan...





3.11.2012

Marraskuu alkoi vesisateella...



Ihan kaikki lumet ovat sulaneet pois... 

Pihalla lilluu jälleen vesilammikoita. 
Saappaat sai kaivaa takaisin naftaliinista. 

Onneksi voi 
ja saa sytytellä kynttilöitä luomaan valoa pimeään 
ja synkkään marraskuun alkuun. 




Tänään ovat hautausmaatkin lohduttavia kynttilämeriä täynnään... 



29.10.2012

Vaalivaali


Koska maailma näyttää jo ihan jou... talviselle, 
ja kaapista löytyi avaamaton purnukka luumumarmeladia viime 
joululta, niin meidän teki mieli EILEN NIIN joulutorttuja. 

Eipä niitä torttuja enää tänään näy keittiön pöydällä lautasellaan. 
Kaikki katosivat. Mies sanoi kovin tykkäävänsä. =) 
No puolet mie vaan kilon Myllyn paras torttutaikinapaketista 
(se paras torttutaikina!!!) 
paistoinkin eli 10 kpl. 

Ja nämä siis eivät olleet mitään vaalitorttuja
koskapa me ei äänestetty ketään! 
Niih.
Siinä meidän oma vaali-vali-vali-vaali palaute 
joka on täten äänestetty jaloilla. 
Eikä me nukuttu. 
Herättiin päin vastoin liiankin aikaisin 
kuudelta aamulla 
-vaikka oli sunnuntai.  

Mies korjaili aulan katon reunoja ja mie neuloin. 
Sukkaa nimittäin.  
Ja käytiinhän me lottoamassa. 

On suurempi mahdollisuus voittaa lotossa 
kuin saada asioitaan
kunnanvaltuustoon ajamaan rehellisesti sanojensa 
takana pysyvä henkilö.
Mutta niin se lottovoittokin 
meni jonnekin Helsinkiin...

Nämä olivat niin kuin vaikkapa 
pikku-pikkujoulutorttuja. =)


Piha on nyt tyhjennetty kaikista pakkasen näännyttämistä 
ruusupapuköynnöksistä, jäätyneistä sinilobelioista, 
jäisistä pelargonioista, 
ja nukkumaan käyneistä orvokeista. 
Kukkaruukut on viety kasvihuoneeseen talvea viettämään, 
vesitynnöri pesty ensi kesää odottelemaan, ja hieman sain haravoitua 
hopeapajun kauas levittäytyneitä lehtiäkin kun maa suli auringon voimasta 
hetkeksi ennen kuin illalla alkoi taivaasta rätkiä räntää... 

Pitänee se lumikola etsiä esiin. Ei sitä tiedä mikä päivä 
tätä lunta on enemmän kuin 2 senttiä. Torstaina ensilumen ja 
tuon maagisen 2 senttiä sadettua, meni tiellä jo aura
joka vaikutti minusta suorastaan hätävarjelun liioittelulta... =P


PS:
Kynnöspeltokuva ei oo meijän pihasta,
vaikka tosin mekin
ois tarvittu 
 traktoria tänne pihaan
kääntämään tuon
naapurin ylijättömaan lupiinit sekä ohdakkeet kohti Australiaa,
mutta ei ole kehdattu vaivata sitä muuatta traktorimiestä...
Tuollainen villiniitty houkuttelee
piiloihinsa rottia, myyriä ja hiiriä...

Meillä on naapuritehtaan lupa maan kääntöön,
mutta ei itsellä työvälineitä.


28.10.2012

Tarvittais kissa...

Röyhkeitä hiiriä!
Varastivat kokonaan muovisen hiirenloukun!
Se, ja kaksi muuta metallista loukkua odottelivat virittelyä, ja siinä muovisessa oli kiinni vielä pala emmentaalia.

Kun metalliset oli viritelty, ne röyhkimykset kävivät laukaisemassa äsken toisen niistäkin, vaikka mie tässä seinän takana nauroin juuri jotakin Laten kanssa, ja varmasti nauruni kuului vinttikomeroonkin. Vai naurustako hiiri pelästyi ja osui loukkuihin vahingossa, hiippaillessaan varovasti hämärässä, nuuskien Laten sormenjälkiä metallista. Mutta oho, ei jäänyt loukkuun...

Mie en halua koskea niihin metallisiin.
Sen muovisen kyllä uskalsin virittää. Mutta miten ihmeessä ne veivät mennessään jonnekin pois sen? Tekivät siitä juhlapöydän juustonpaloineen kaikkineen... =)
Tai ehkä muovinen hiirenloukku haisi niin juustolle että ne pienet höpöt luuli sitä ruuaksi?
Muistan kun lapsuuden kesämökillä hiiret söivät saunasta talvella palasaippuat ja tiskiharjasta harjakset... =) Ne olivat namia hiirten mielestä... =)  




PS:
Seuraavana yönä yksi hiiri (yrm) jäi toiseen metalliseen nakkiin...
Hani saa sen poistaa kun tulee töistä... 


Tähän jutskaan nyt ei ou kuvitusta. Voin mä tietty kuvata meidän emmentaalia... =)))



25.10.2012

Lisää villasukkia


Neulekokeilut...

Aamulla syntyy pätkä, tai puoli villasukkaa Tunteita ja tuoksuja katsellessa. Lämpimien asusteiden neulominen taitaa olla sisäänkirjoitettu juttu meidän naisten fysiikassa. Pitää tehdä/valmistaa/olla jotain lämmintä itselle ja varsinkin läheisille, koska kylmä talvi on tulosillaan...

Kokonainen sukka saattaa syntyä vaikkapa rupatellessa Maman kanssa puoli päivää. Tumppi, villakinnas, lapanen, whatever se nyt sitten nimeltään missäkin päin maatamme onkaan, syntyy myös ihan vaan muutaman tunnin aikana telkkua katsellessa.

Tänään pääteltyjä kutimuksia...

Sitten sukankudin laitetaan syrjään ja mennään hakemaan puita taas hieman sisälle kuivumaan, napataan päiväpostit laatikostaan ja vilkuillaan, joko lintuset ovat syöneet tyhjäksi lintulautansa ja toki täytetään niiden ruokapaikat. Nälkähän niillä... Ovat kuukaudessa syöneet jo puoli säkillistä arskakukansiemeniä.


Sain syyskuussa pari pussukallista helmihyasintteja Korpikankaan siemeneltä hyvityksenä siitä, etteivät suureksi harmituksekseni heidän keväällä miulle myymänsä maanpeittoruusut lainkaan lähteneet kasvamaan rajusti pahvilaatikkoon pakatun kuljetuksensa jäljiltä, eivät päivääkään meillä omassa heille suunnitellussa kukkispenkkipaikassaan eläneet ja monen monituiset valkoiset ja vaaleanpunaiset liljansipulinsa eivät tehneet loppujen lopuksi edes kukkaputkia... Siitä firmasta en muutes taida ostaa enää ikinä oikeesti mittään kun aina niissä tuotteissa on jotain hämminkiä, niin meillä kuin tuttavillakin.


F-lintu (fasaani) on sellainen pihan vieras naarashaaremeineen, jotta niille kyllä häätökäsky käy pikaisesti, vallankin jos ovat kukkapenkkien kimpussa. Vähän väliä pitää tarkistaa, ovatko löytäneet kaikki ne paikat joihin laitoin lisää muutamia uusia Plantagenin todella komeita tulppaaninsipuleita. Oikeesti se haistaa missä herkkusipulit ovat! Sen linnun ruokkiminen tulee kalliiksi... Se ei edes syö sipulia kokonaan, vaan napsii sipulin keskiosan ontoksi ja siten tuhoaa sen. Sillä on kallis maku. =(

F-lintu pakoon juoksemassa...
Se halavattu yritti syödä jopa viime syksynä istuttamani krookukset, (taas) mutta laittelimme Hanin kanssa myyräverkkoa kukkispenkkeihin suojaksi niihin paikkoihin joissa herkkukukkasipuleita on. Tuhma lintu raapi ja kuopi pitkillä varpaillaan jo Saarenmaalta tuomiani syksyn mittaan pieniksi taimiksi itäneitä unikonalkuja tiehensä kukkispenkin reunamilta. =( Mokoma mieliharmi koko pahaääninen otus...  
Onneksi helmihyasinttien sipuleita se ei syö, koskapa ne ovat myrkyllisiä. Jääpä edes jotakin (toivottavasti) kevällä maasta pilkistämään.

Myyrä- ja jänisverkot on jo niin ikään viritelty suojaamaan omena-, päärynä- ja kirsikkapuu-babyjä.




Miekin jään vaan kevättä odottelemaan ja kylmää pitkää talvea potemaan, kuin tautia. 
Lisään toiset villasukat jalkaan ja puita takkaan. 
Miksi muut eivät palele niin kuin mie? Koko ajan... 

Mutta mie olenkin kesäihminen...  

"Mallorcapuu" jota emme ole tunnistaneet vieläkään...

Nämäkin ovat kasveja mallorcalaisista siemenistä...

Hani sai aikaan sisäportaiden tason laminoinnin. Aulan lattia jäänee odottamaan ensi kevättä ja sitä olohuoneen lattian myllerrystä niin ei tulisi montaa eri saumankohtaa alakerran lattiapintoihin. Peitellään lastulevyinen lattiaosuus vaikkapa matoilla, joita Mamakin antoi isot määrät hiljattain Pikutaloon talven varalle. Kiitoshali Mamapienelle.

Olohuoneen viiniköynnös-sinilintukranssi...

Nyt kesärempan jäljiltä sai tämän tönönkin laitettua talvikuntoon, (lue: siirrettyä remonttiavarat sivuun) ja on aikaa pikkuisen jopa vipuilla kaikkea hassua ns koristusta tänne ympärilleen... Päivittäisten runoilu + novellikirjoitusten + kuvitusten yms taukoajoilla silloin, kun joku askarteluinspis iskee, syntyy kaikenlaisia hassutuksia joista nyt vaan muutaman kehtaan teille esitellä, ja nekin hädintuskin...

Keittiön viiniköynnös-valkolintu + sydänkranssia...

Sitä samaa kranssia edelleen...

Iltaisin Hani istuu töidensä jälkeen ainoalla koneellamme pelailemassa ja mie kaivan jälleen neulomukseni esiin ja kuuntelen Emmerdalen vauhdikasta elämää samalla kun sukka pitenee. Viikonloppuisin katsellaan yhdessä jotain hassua, vaikkapa Vain elämää... Ihme kun mieskin sitä seuraa... =))) Cheekin täytyy olla kotoisin jostain Lahden seuduilta kun muisteli Vesijärveä. Ja ah, Vesijärvihän on ihana järvi...

Illalla fb:ssa joku kommentoi tosi ikävästi erästä ohjelman laulajaa niin synkin sanoin, että siinä lukijalle tuli ihan paha mieli. =/ Miksi ihan nimeltä haukkua jotakuta niin pahasti...? Telkunhan saa helposti sammuksiin tai vaihdettua kanavaa jos jonkun naama tai ääni ei miellytä... =/ 

Löysin muutes sen Believe-tekstin...

Alkavan talven ensimmäinen pakkasaamu on huurruttanut maat ja mannut. =( On se aika vuodesta... Tulisipa VR raivaamaan pois tuon jo viikkoja sitten myrskyssä katkenneen koivun radan varresta, tontin reunamalta, niin pihamme voisi näyttää jopa melkein talveen valmistautuneelta...

*Menee kutomaan lisää sukkia, pipoja, ja tumppeja...*

Kaulahuivi ja rannekkaat...




PS: Teen mielelläni sen ekan sukan, tumpin yms 
(omasta päästäni tietty) 
mutta joku muu saisi tehdä sen kakkossukan, tumpin jne... =)  
Onko muilla samaa ongelmaa? 

Ja se päättely... Huoh. =) 
Pitäneekin ostella lisää Isoveljeä 
ja Seitsemää äijää, eikäkun veljestä... 






16.10.2012

Talviteloja ja konjakin väriä





Sateen keskeltä kurkisti aurinko. 
Seurasi sopiva väli vaihtaa pelargonioita 
talvisempaan rapunvierusistutukseen, 
ja etsiä pihalyhdyt esille 
ja kurkkia niitä sitten keittiön ikkunasta 
sateen piiskatessa jälleen maailmaa.
Siellä nyt kököttää pytyssään muratti, sypressi ja
violettivalkoinen call Una. =)



Jostain joskus bongaamani koukut pitävät huolta päivä/yövaatteistamme 
makkarin oven takana. =)

Oon joskus naureskellut,
että jos me mentäis naimisiin
niin meidän häissä vois olla LU-keksejä. =)


Sunnuntaina mieskulta sai valmiiksi sähkötaulun suojakotelon. =)
Samoin vesiputkille omansa. 
Aula siistiytyi hetkessä. 
Mie ne kotelot sit maanantaina maalasin vaaleiksi. 


Samoin vihdoin rautakaupassa käydessämme bongaamamme Osmo Color, läpikuultavan puuvahan (väri Konjakki, ) levitin sisäportaisiin maanantaina räsyjä ja kumihanskoja apuna käyttäen ja sain viimein ne seiniä suojaavat sanomalehdetkin pois aulasta.

Alakerran kannatintukipuutkin mie värjäsin samalla puuvahalla. Kumihanskat riekaleina ja tikku oikean kämmenen keskisormen kynnen alle purskahtaneena. Mutta ah, lopputulos lämmitti. Tuo väri on niin nätti.

Seuraavaksi pitänee miehen suunnitella kaappi tuonne portaiden alle, jonne kaikki nuo työkalut toistaiseksi laitetaan, sillä ulkorakennukseen niitä ei voi viedä. Ai niin ja lisäksi jonkinlainen siivouskaappi. Tuikitärkeä komero sekin.

Mutta... mie olen hukannut uskoni. 
Sen Believe-tekstikyltin nimittäin,
joka oli aulan seinässä ennen remonttia... 
En löydä sitä mistään... 

Mitäs uutta meille on tullut vaatekoukkujen lisäksi
pikkutönöön, eikun taloon...? 

No ainakin Hobby Hallin aleverhot 
tässä jokin aika sitten: 

 Keittiössä roikkuvat.


Aulan seinää...

Lahden Puuilosta mie löysin rullallisen (Every Day) liitutaulutarraa. Sitä on pakkauksessa 2 metriä ja sen voi helposti leikata haluttuun muotoonsa takaosan ruudukon mukaisesti. Tarramuovi tarttuu maalattuun kipsilevyseinään oikein hyvin muttei kuitenkaan niin pahasti kuin kontaktimuovi. Tai jääkaapin oveen tai välioveen tms. Siitä voi pyyhkiä tekstit ja taiteilut pois vaikkapa kostealla talouspaperilla, useampaankin kertaan. Huokea, n 4 euron vaihtoehto kalliille liitutaulumaalille? =)



Kasvihuone on jo laitettu talvilepoon. 
Siirsin sieltä sisälle minttupuskan sekä muratin kavereineen. 
Minttuliini teki niin pieniä lehtiä, 
että päätin laittaa sille nimilapun jotta 
sen muutkin tunnistaisivat... =)