Kimpassa tekemistä

Kuin joutsenparvi piirissä... <3

Yhdeksän suuren puun (no joo, oli siinä kaksi vähemmän suurta puutakin) oksat on nyt pätkitty. Hitaasti mutta varmasti ne tuli tehtyä pois kuljeksimasta. Paksuja runkopöllejä on vielä halottavaksi ihan riittämiin, vaikka niistäkin monta mottia on saatu klapeja pinoihin.

Kuntotutkimusraportti saapui, kolmisen viikkoa myöhässä, ja siinä oli hieman epäselvyyksiä. Late laittoi tutkijoille viestiä ja pyysi korjausta ja tarkennusta tiettyihin seikkoihin.

Huomenna Late hakee Apen valmistamat uudet kylpyhuoneen kalusteet. Uusi lavuaari, hana, puuöljy ja vetimet täällä jo odottelevat. Ja mie. Maalisudin kanssa.

Kylpyhuoneen kalusteet saapuvat siksi, koska ne oli mittojen mukaan tähän kylpyhuoneeseen jo aiemmin ennakolta tilattu, ja ne vievät tilaa Apen puusepänverstaalta turhan paljon.

Saapa nähdä mitä paljastuu vanhojen kalusteiden alta ja takaa? Pidämme peukkuja, että pelkkiä siistejä näkymiä...

Myyrän ruokaa

Pikku yrttimaan kasvien syöjä on luultavasti peltomyyrä. Sen näköisiä otuksia olemme täällä pihamaalla ja liiterissä nähneet. Ne ovat syöneet melkein kaikki ruusupavun alut (noin 40 tainta!), joiden piti sievästi kiivetä pitkin vanhan piharakennuksen seinämiä ja peittää se hökötys romuromanttiseen utuiseen vihreyteensä, vieneet pesäänsä miltein kaikki sokerimaissit, pöllineet yhtä vaille kaikki paprikan alut, syöneet kaikki maapähkinän varret, nakertaneet mullassa olleet hasselpähkinät (se oli sellainen kokeiluerä) ja söivät pois miltein kaikki keijunmekot... Miten tuhmia rontteja otuksia!!! =( Niiden pesäkoloihin vievillä reiteillä näkyi yhä muutamia kasvien osia, kiireessä jälkeen jääneitä?

Olivat mokomat purreet poikki yhden kielon lehdenkin ahneuksissaan, mutta se oli niiltä jäänyt syömättä, tahi pesään viemättä sentäs. Taisivat maistaa lehden myrkyllisyyden.
-Osaavatkohan myyrät syljeskellä? =P

Taas on särkyneitä sydämiä pihamaalla...

Kurjaa ja huonoa tuuria. Muutenkin taimien matka siemenistä tälle tyhjyyttään ammottaneelle maatilkulle oli vaivalloinen ja pitkä ja pikku onnettomuuksiakin sattui. Nyt ne jäljelle jääneet kasvit katoavat pienten jyrsijöiden toimesta yö yön perään tuolta pihamaalta.
Jopa aivan säännöllisesti kimeästi piippaavan myyräkarkottimen vierestä olivat otukset popsineet poikki maissit sekä ruusupavut. Taitaa karkottimen ääni olla niille jo tuttu, eikä lainkaan pelottava?
Taitaa se piippari pitää myyrät vaan hereillä, ja hereillä ollessahan tunnetusti tulee nälkä...

Nämä on kasvatettu siemenistä. Toistaiseksi kukaan ei ole syönyt...

Siirsin kaksi viimeistä keijunmekkoa ruukkuun, pois myyrien sotatantereelta, turvaan rappusille. Samoin dahliat siirsin suuren suureen saviruukkuun rapun pieleen, koska niitäkin kasvin alkuja oli jo maisteltu. Sen VIIMEISEN paprikan nostin sisälle keittiön ikkunalle omaan ruukkuunsa. Alunperin paprikoita oli yli 20 tainta... =( On tämä ihme paikka kun jopa kasveista täytyy pitää melkein kiinni, että saavat kasvaa rauhassa.

Lidlin liljoja...

Juhannuksen kunniaksi ostin Lidlistä ruukullisen tuoksuvia liljoja. Ne ovat rappujen vieressä omassa ruukussaan. Ensin pidin niitä sisätiloissa, mutta niiden tuoksu oli melkein liian tyrmäävän huumaava Pikkutaloon, täyttäen sen joka sopen vahvalla parfyymillaan, joten ne oli pakko siirtää ulkotiloihin.

Löytömalvat

Rappujen pieleen siirrettyjen dahlioiden tilalle löysin tontin reunamilta vanhaa ihanaa vaaleanpunaista malvaa pari puskallista. Saapa nähdä, katoavatko nekin myyrien ruokavarastoon? Mrrrrr...
Tarvittais se kissa?

Keskikesää ilmassa

Laten kesäloma alkoi myrskytuulien, sateiden ja puiden pilkkomisen merkeissä. Miekin olen koettanut kantaa korteni, tai klapini kekoon ja pilkkoa minkä olen pystynyt, eli niitä pienempiä pöllejä tai Laten jo valmiiksi puolittamia ja ainakin latonut niitä -vanhan kansan varmaankin naurettavan näköisinä pitämiin- pinoihin.

Yhtenä päivänä klapeja tehdessään Laten käsissä olleesta Apen korjaamasta kirveestä lensi terä miun polveeni, tietenkin juuri siihen, joka jo muutenkin on kipeä. Onneksi miulla oli pitkät housut jalassa ja sain polveeni vain mustelman ja miehen, joka juoksi silittelemään jalkaani ja pyytelemään vuolaasti anteeksi.  =) Eihän se hänen vikansa ollut että kirveestä terä sillai lensi pois. Mie vaan satuin olemaan terän lentoreiltillä.

Seuraavana päivänä Late teki yksin klapeja kun mie tein sisähommia ja miespä iski toisella kirveellä omaan sääreensä. Onneksi oli taas pitkikset jalassa ja hänen jalkaansa ilmaantui ainoastaan pieni haava, johon hoidoksi riitti laastari. Onneksi ei ole enempää saatu haavereita, vaikka pöllien pilkkomista riittää vielä tovin...

Eteisen rikkinäinen ikkuna on vihdoin korjautettu yhden entisen asuinkunnan lasimestarilla, muuten elo Pikkutalossa sujuu yhä hitaan odottelevissa tunnelmissa. Kuntotutkimusraporttia ei saapunut tälläkään viikolla. Ovat kai kovin kiireisiä.

Yhdistetyllä kukka- ja yrttimaallani joku on pistänyt poskeensa ruusupapujen alkuja, sekä yhden keijunmekon. Salaattia olisi kasvanut siinä vieressä mutta se ei kelvannut. Jokin otus omaa omalaatuisen makumaailman. =)

Onneksi tässä on nyt Juhannus välissä, niin saamme muuta ajateltavaa kuin remonttihuolet. Odotamme kaikkia nuoria meille, kaikille tilaa riittää, kaikille patjoja on. Kunhan ensin porukalla käymme Mama-pienen Juhannusjuhlissa hänen paratiisipuutarhassaan. Mie vien sinne keskikesän juhliin perinteisen nelikerroksisen mansikkakermakakun.

Omalle porukalle kakkuna on jälleen mansikka-Pavlova,
niin kuin viime Juhannuksenakin, josta tuo kuvakin on.
Kattauksessa tulee olemaan tuo sama punainen jalallinen lasivati,
punainen Mariskoolin kopio, sekä valkoinen kermakannu kahvimaidon kannuna... =)


Onnellista Juhannusta kaikille.
Muistakaa kerätä 9 kukkaa (paikkakunnasta riippuen voi olla erilainenkin määrä 7 - 14...) tyynyn alle,
niin näette söpösiä kesäunia... =)

Odotus jatkuu...

Ei mitään uutta.
Postilaatikkoon ei ole saapunut kaivattua kirjettä. 

Paitsi että miun polvesta on kuulema
revennyt nivelkierukka, siksi se on
niin kipeä ja turvoksissa, sattuu pyöräillessä,
portaita kulkiessa ja jopa istuessa,
eikä kipuilu anna miun edes nukkua...
Ja jos on hereillä, alkaa pohtia kaikenlaista.

Valvojan ja odottajan minuutit ovat pitkiä...

Olen noudattanut kiinalaista sananlaskua ja
istuttanut muutaman vesipöntössään mukavasti
juurtuneen Terijoesalavan alun tälle tontille.
Lapset sanoivat pieninä Teriksiä Linnunlaulupuiksi... <3

Lisää sekajätettä on viety pois... 

Laten kesäloma alkaa nyt viikonloppuna. 
Remontinkin piti alkaa samalla...
Nyt pitänee vaan vielä odotella... 

Kaivonkansienkeli muutti
toiseen paikkaan koska se olisi
kohta peittynyt prinsessa Ruususen lailla...

Väärä toive

Ikkunat on pidettävä auki 

että edes hieman ilma virtaisi sisätiloissa 

kun ei ole mitään ilmastointia... 

Komea pihapuu osoittautuikin sitten hopeapajuksi.

Olin talvella toivonut sen olevan jotakin muuta... =)

Hopeapaju roskaa aika lailla aina kun tuulee.
Se ikäänkuin karsii itse itseään.
Syksyn lehdistä puhumattakaan... =)

Huh hellettä!

Mainio kukkataso... ♥

Pihasaunan vinttiä hikikarpalot ihoa pitkin helteessä valuen siivotessani löysin aarteita.
Tämän vanhan puisen kelkan, josta tuli nyt sitten kesäinen kukkataso. ♥   

Löysin myös pari vanhanaikaista suksensauvaa kunnon sompineen, YHDEN heinäseipään, oi josta olen onnellinen, sekä ruostuneet potkukelkan jalakset. Niistä tuo Hanikin ilostui ja sanoi antavansa ne Apelle kunnostettavaksi. Jos tämä taitava mies vaikka tekisi jalaksiin potkukelkan.. =)

Oli kyllä jo ihan liian kuumaa tämä jakso, mutta sade ja ukkosmyräkkä joka raekuuroineen sitten sunnuntai-iltana saapui, ei edes piristänyt ilmaa raikkaammaksi. Ihan yhtä nahkeaa on ilma ja olo. Onneksi raekuuro ei liiskannut kaikkia istuttamiani pikkutaimia...

Maman antama akileija on kukassa jo...

Juhannusruusu tekee kunnollisiakin kukkia... ♥

Minä hikisenä kameran takana...

Vaikka yritän pakoilla tuota aurinkoa, se saa minut kiinni...

Kukat on kuvattu ennen ukkos- ja raemyräkkää...

Ihan pihalla...

Kurtturuusu aloitti kukintansa...

Pihalla on ollut kaikenlaista touhua ja tohinaa. Vaikka kaadettujen puiden oksat ovat nyt poissa, ja viisi kottikärryllistä neulasia siivottuna siltä jättioksakasan paikalta, löytyy aina karsittavaa, siistittävää ja poistettavaa muissakin puissa. Tai äskettäin istutettujen puumaisten pensaiden hoivaamista. Niiden jotka eivät ole kastelusta huolimatta piristyneet, leikkaamista tynkätaneleiksi. Tuulen karsimien oksien keräämistä, voikukkien, ohdakkeiden ja muiden ilkiöiden kitkemistä, kasvien kastelemista, pikkuviikatteen kokeilemista nokkosmeriin, yleistä fiksaamista kaikenlaista. Nurkista, esimerkiksi varastoista ja vanhan saunan vintiltä löytyy metalliromua, muovijätettä, jne, roudattavaksi pois tontilta...

Ensimmäinen -hiukan muotopuoli- juhannusruusu...

Late on kunnostautunut oksaleikkureilla taiteilussa, viikatteen hiomisessa, peräkärryn peruuttamisessa mahdottomilta tuntuviin muiden autojen väleihin pienjäteasemalla ja vesiämpärien kantamisessa miun lähelleni, kun iltaisin kastelen kasveja, kukkia ja yrttejä. ♥ 

Joku oli heittänyt tämän roskiin ja mie pelastin...

Kaikkea ei tietenkään kannattaisi tehdä hellepäivän kuumimpana hetkenä, sillä se aiheuttaa aika ikävän olon, jälkeenpäin tapahtuneesta nesteytyksestä huolimatta. Onneksi viileä suihku, toinen pesemässä hiet pois selästä, viileä juoma jääpaloineen ja Martin Clunes Laten kainalosta kurkisteltuna, auttavat tasaamaan olon miellyttäväksi. Ja illan viiletessä mennään taas kastelukannun kanssa heilumaan...

Kaivonkansienkeli peittyy kohta ruusuihin...

Vaaleanpunaista lohdutusta

♥

 

Osa tontin ruusuista näyttäisi olevan vanhanaikaista
ja yksinkertaisuudessaan kaunista 

pienikukkaista (n 5 cm läpimitaltaan) ruusuja.
Ihan viehättäviä ja somia ne ovat...
(Orjanruusuko?)

Kukat tuntuvat kuiskivan 

-Älä mene pois... 

Minä sitten pidän ruusuista...

♥  
♥  

Kirpputoria, sahoja ja kukkia

Kirppisruusumuki ja salaatinsiemeniä odottelemassa 

että pari viikkoa ensimmäisestä salaattikylvöstä 

on mennyt, ja on seuraavan kylvön aika. 

Tämä on ollut epätietoisen ja hiukan epätoivoisenkin pitkää viikkoa
odotella virallista kuntotutkimusraporttia, jota siis odottelemme
saapuvaksi ensi viikolla...

Olen aamuisin öljynnyt puutarhakalusteita ja jutellut kukkien aluille,
laitellut niille aurinkosuojia, siirrellyt iltaisin loput kasvit sisätiloista
pihamaalle kohopenkkeihinsä, kastellut kovasti niitä

ja tehnyt risusavotan loppuun Hanin kanssa,
mutta mihinkään sisäremontteihin emme ole koskeneet. 

Maman lahjoittama vesuri nopeutti oksien karsimista ja eilen viimenenkin 

jättimäisen oksakasan oksa oli karsittu ja viimoinen kuorma risuja odottelee 

Appelan pikku peräkärryssä pääsyä pienjäteasemalle. Uskomattoman paljon 

tuleekin oksia noin yhdeksän vanhan ja suuren puun kaadosta...

Karsittuja oksia ja suurin osa puiden rungoista odottelee

yhä pätkimistä uunipituisiksi.
Appelan sähkösaha teki jonkinmoisen lakon aikamme näreitä pätkiessämme 

ja kun sitä sahapukkiakaan ei ole Hani vielä tehnyt on pokasaha jäänyt ilman töitä. 

Voisin tietenkin sahata pidellen pokasahaa jalkaterien 

ja vatsan välissä ja sahata sillä tavoin,
mutta muutenkin kiusaantunut
(ei saisi olla huolia eikä murheita...)
crohnvatsani ei tykännyt sahasta.

Moottorisahamies on tulossa
pätkimään isoja runkoja reilun viikon päästä...
We hope so...

Olemme niin kiintyneet tähän taloon, että toki haluaisimme korjata sen, 

mikäli mahdollista. Kuntoraportista on nyt niin paljon kiinni ja 

sen korjauskustannuslaskelmasta. Kuka maksaa väärin remontoitujen talojen 

korjauskustannukset, joista tässä tapauksessakin on kyse? Ja se homeen 

olemassaolo pelottaa. Entä jos puramme kohdan, jossa onkin valtavasti 

hometta ja koko talo saastuu homeitiöistä? Vakavia asioita... varsinkin 

kun minulla on historiassani hometalokokemus ennestään. 

-Silloinkin oli tällainen pattitilanne: kuka korjaa ja mistä kaikkialta pitää korjata 

ja ennen kaikkea kuka korvaa? 

Niinpä olen päivisin vaihtanut ajatukset vapaalle,
vaeltanut lippis silmillä kirppiksillä ja iltaisin kastellut istutuksia, 

sykertyen sitten Hanin töistä saavuttuaan pihatöiden jälkeen kainaloonsa sohvalle
miettimään eessuntaas talo-ongelmia.

Kyllä tämä asetelma syksyllä näyttää ihan komealta, 

vaikka pelakuut nyt hieman oikuttelevatkin... 

Ahkerat Liisat kasvavat silmissä. 

Tai amppelissa... 

Kirppikseltä bongattuja, söpöjä, painettuja 

tyynyliinoja.

Samaisesta kirpputoripöydästä lampaita tyynyliinassa. 

Kirppikseltä seinälampetti joka sopi talon tyyliin... 

Kirppismukissa mansikkakiisseliä 

kuuman päivän lounaaksi. 

Siirretyistä syreeneistä suurin osa lähti kasvamaan

tosin vettä koko ajan janoten näillä helteillä. 

Tuulen rikkoma päivänvarjo suojaa kukkapenkkejä 

paahteelta.

Emme erityisesti pidä raparperista, muuta kuin kiisselinä, 

ja tässä on ollut muuta ajateltavaa, niin että nekin pääsivät 

kukkimaan ja kukkiessaanhan raparperi muuttuu puisevaksi.

Kukkikoon. Ne kasvoivat melkeinpä entisen omistajan 

koiratarhassa, joten ei haittaa vaikka vain kukkivat komiasti.
Kasvaapahan jotakin silläkin suunnalla pihaa... 

Appelasta saadut kivat nimikyltit 

odottelevat liitua... 

PS:  Me sanomme pokasahaksi siis kaarisahaa... 

Pokasaha on koottava jännesaha, joka koostuu sahanterästä ja puisista pää- ja välipuista sekä pääpuita yhdistävästä kiristysnarusta puukapuloineen. Sahapuut veistettiin useimmiten itse ja valmiina ostettiin vain sahanterä ja kiristysnaru. Pokasahaa alettiin käyttää 1920-luvulta alkaen metsätyömailla pinotavaran sahaamiseen ja se oli käytössä aina 1940- ja 1950-luvuille saakka jolloin sen korvasi ensin metallirunkoinen kaarisaha ja sitten moottorisaha. Järeät tukit kaadettiin justeerilla. Pokasahaa kutsuttiin myös sirnikaksi tai nälkäviuluksi.


-Wikipedia-

Yläkertaa valoisammaksi

Alaikkunat sai melkein puhtaiksi. Yläikkuna ei aukea...

Kasvit muuttivat pois yläkerrasta. 

Nyt se ei ole enää taimihuone.

Taimihuoneena...

Ensiavuksi, suurempaa remonttia
ja uusia ikkunoita odotellessamme
päätimme hiukan raikastaa
ja valkaista huonetta.

Täkki seinällä, peittää revittyjä tapetteja...

 Siispä huone tyhjäksi ja naulat pois seiniltä... 

Yksi kerros maalia seiniin ja kattoon...

Lattialle kerros sanomalehtiä ja maalarinteippiä 

listojen ja kahden pistorasian suojaksi...

Kaksi kerrosta peittää jo paremmin...

Lopuksi lattian pesu ja huone käy tällaisena
ainakin kesähuoneeksi.
Voih, noita kiemurtelevia sähköjohtoja...

Vaikka olin käynytkin maalausurakan jäljeen suihkussa,
huomasin illalla kaupassa sandaaleistani kurkistavat
valkoisten maalipisaroiden koristamat varpaat... =)