Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.

Jos unohtaisin...

Paavalinkukan takana on Mamalta
saatu ystävänpäiväkukka,
ihana valkoinen tulilatva.

♥
 

Hyvin oli viikonloppuna vaniljakarpalopullat ja
kakkujakin uunissa. =) 

Tuonne
piti miunkin päästä viime perjantaina mukaan 

mutta oikkuvatsa esti sen... =(

Oisin niin tarvinut juuri tuota, 

naurun kaunistavaa voimaa.
Sitäpaitsi olisi ollut huimaa
olla Linnanmäellä talvisaikaan.
Se maailmanpyörä on kaunis valaistuna. =)

Esikoinen oli hankkinut liput miulle ja Hanille
mutta menivät sitten sattuneesta syystä kahdestaan 

ja onneksi he molemmat ovat kertoneet miulle 

niitä esityksien tarinoita. =)

Piipahdus pihalla

 Malvat ♥ kuuluisivat kasvaa noin 70 senttisiksi. 

Mutku nää on yli 170 cm... =) 

PS: Päivitys 21.7. ne ovat jo kaksimetrisiä. =) 

 Lisää malvoja. 

Ja vähän pyöreitä kiviäkin... 

♥ 

 Purettavan piharakennuksen seinän takana on suojainen paikka... 

♥ 

 ♥

♥  Salkoruusu ihanainen ♥  

 raottelee jo nuppujaan. 

Niitäkin oon puolitoista vuotta ootellu, 

jos aikaa alkaa laskemaan siitä kun oon niiden 

siemenpussukkaa pidelly sormissani ja 

multapurkkeja alkanut vuosi sitten keväällä 

yläkertaan vipuilla... =) 

♥ 

 Salkoruusuja (etualalla vasemmalla) helmikuussa kovasti 

seinäremonttimiehet "lannoittivat". Samasta syystä emme 

käytä noita vieressään liiloina kukkivia mäkimeirameitakaan kokkauksessa... 

Onneksi niitä kasvaa muuallakin.

♥  Maman antama pelakuukori. ♥ 
Taustalla babypioni ja
anemonioita joiden kukkia oottelen kovin... 
Toivottavasti ehtivät. 
Osin niiden mukulat kesäalesta...  

 Ensimmäinen kukka keijunmekossa. 

♥ 

Nämä hiukan viivästyivät,
kun taimet kärsivät keväällä hieman kylmästä...

 Tämän kukan nimen voisi joku ystävällisesti kertoa miulle... 

Niitäkin kasvaa Mama-lahjoituksena tässä pihassa nyt. =) 

 Tämän kesän sormustinkukan väri oli valkoinen. 

♥ 

 Ja ihan yllättäin kun kaivelin toista,
villiintynyttä mäkimeiramipaikkaa, 

huomasin ♥ jouluruusuni ♥  olevan nupulla.
Talvella myyrät olivat popsineet
tämän miltein kaiken poskiinsa.
Onni että jotain pelastui. =) 

 Laventeleitakin on parissa paikassa. 

Tuntuvat tykkäävän savimaasta... 

 Siemenistä kylvetyt, viime kesästä vahvistuneet
siperianpallo-ohdakkeen kukkapallot 

kurkottavat kuin mikrofonit 

kohti piharakennusta...

 Päivänhattu? 

Kohta sen hattu saa lisuketta. 

Toinen on vielä vasta nuppunen. 

 Maman mökiltä saatua rohtoraunioyrttiä. 

Tämä aiheuttaa monille allergisia reaktioita 

joten käsitelkää sitä paksut hanskat käsissä. 

Mie tahtoisin tämän leviävän niille maakumpareille, 

joita olemme muodostaneet mm talon alta kaivetusta 

ylimääräisestä maa-aineksesta tontin yhdelle rajalle. 

 Sisällä talossa aula laajenee. 

Piti katsoa missä johdot ja vesiputket tuosta kohdin menevät. 

Isoja rotanjätöksiä tipahteli päin näköä, 

kun eilen noita kattopaneeleja kiskoin irti. 

Samanlaisia oli viime kesänä keittiön välikatossa. 

Voin kuvitella millaista mekkalaa ne 

otukset ovatkaan täällä tönössä pitäneet. 

Ilmankos niitä kissoja on 

täällä tarvittu... 

Yläkerran parven seinältä poistui mäntypaneeleja, 

uutta oviaukkoa odotellessa... 

Ylemmän kuvan vasemmasta aukkopaikasta 

tiputtelin laudat alas. 

Tuo seinä puretaan jakkas 

aula muuten on äänen- 

ja lämmöneristävämpi. 

Muuten tuntuisi kuin asuisi teltassa. 

-Tai siis nyt jo tuntuu siltä 

kun aamut ovat tosi viileitä.

Late puolestaan on asentanut jo ekan 

palasen Vintti-Iitaa aulan seinään. 

Testaukseksi. 

Uretaania joutunee ostamaan 

mooooonta purkkia, 

ennen kuin eristelevyt ovat seinissä 

ja katossa... 

Reissutuliaisia...

 

Otimme lomaa remontista ja mies ajoi meidät
autolla Saarenmaalle pariksi päiväksi.
Tällaisia tuliaisia toimme Punaiselle pikkutalolle.

Näitä on jo kylvetty tänään purkkeihin pihalle:
Unikkosekoitusta, Papaver rhoeas, Shirley.
Aprikoosin värisiä unikkoja, Papaver orientale, Prinses Victoria Louise.
Sormustikukkaa, Digitalis purpurea, väri aprikoosi. 
Maariankelloja, Campanula medium, värisekoitus. 

Saapa nähdä onnistuuko mikään näistä enää näin
myöhään...
Muutama pussukka laitetaan multaan vasta ensi keväänä
ja näistäkin jätin puolet vielä pussukkaansa odottelemaan ensi kevään
multasormivillitystä.

Myös itse keräsin muutaman akileijan
siemenkodan ja kellokukkia yms tienpientareelta
ja kääräisin ne paperiin jossa oli muistilistaa
ostettavista siemenistä joista
ehdin bongata vain muutaman.
Kaupassakäynneistä loppui aika kesken.

Nämäkin siemenet ovat jo mullassa. 

Ensi kevättä siis jo odotellen
nämä näkymät muistoissa...   =)

Tintit laulavat keväisesti

Pikkuveljeltä saadut lintulaudat 

sointuvat nyt pihaan suorastaan mainiosti. 

Tässä toinen niistä puuvajan seinällä. 

♥

Aarteita.

Se on nyt kevät! 

Kevätpuuhia. 

Tänä vuonna ihan pienimuotoisesti. 

Ellei sitten tämä harraste 

taas riistäydy hyppysistä. <3

Keijunmekkobabyja... <3

Nyt voi mainiosti raahata yläkertaan kasteluvesiksi 

ne vesikanisterit, joihin varastoin vettä 

putkien jäätymisen varalle. 

 Eivät kai ne putket enää nyt kehtaa jäätyä?

Tai...
mistä sitäkään tietää... 

Amore mio

Vihdoin! 

Jouluksi ostetut miniamaryllikset 

olivatkin sitten ihan kookkaat ja komeat 

ja hiukan viiveellä aukesivat 

mutta ah, 

kuinka ne ovatkaan ihanat! 

Ne kasvoivat ruukuissaan niin korkeiksi, 

että ne oli pakko leikata maljakkoon, 

etteivät kaatuisi lattialle korkealta ikkunalaudaltaan. 

Maljakossa kukka sitä paitsi kestääkin 

paljon kauemmin kuin sipulissaan kiinni. 

Minulla ei koskaan ennen ole ollutkaan valkoista amaa. 

Siksi kai näitä olenkin erityisella kunnioituksella 

ihaillut jo monta päivää...

Ovatpa sopivasti sunnuntaina

valkoisella pöytäliinalla
maljakossaan 

pöytää kaunistamassa

kun on Laten syntymäpäivä.

PS: 

Ja niin ne amat olivat kauniita 

komeita ja rohkeita
ja lisää auenneita sunnuntaina. =)

Jouluisia ruususia ja niiden suojelua

Nämä jouluruusut ovat tässä silkkaa lavastusta. Toinen on kuvattu Lahden Plantagenin aulassa, ja toinen Lahden joulutorin kukkamyyjän kojun luona. Maksoivat miun budjetilleni ihan liian paljon. Mutta lavasteita tai ei, on kukkapenkissäni yksi tällainen viime vuodelta. Muistin äsken vasta että se oli myyrien herkkua, joten menin ja kahlasin lumihangessa ja vein ruususen päälle metalliverkon, jonka tiivistin tikuilla maan pintaan kiinni. Onneksi maa ei vielä ollut kovin jäässä...

Tietenkin toivon sydämestäni että jouluruusu ja kaikki muutkin pihaan istuttamani lähtevät ensi keväänä kasvamaan.




















Oih, kevääseen on aikaa vain muutama kuukausi. =)


PS:
Gojimarjojen suojelussa myöhästyin puolisen vuorokautta...
Jänis oli ehtinyt maistella niistä ihan jokaista piippaa. =( Toiset piikkiset, nuoret taimet se oli syönyt kokonaan ja toiset vain katkonut.
Vielä edellisenä päivänä olin itselleni muistutellut koko ajan, että ne pitää verkottaa, koska olin kuullut että ne ovat herkkua jänösille, jotka lähtevät liikkeelle lumihankien saavuttua...

Ja unohdin.
Ja yöllä tuho oli loikkinut niiden luo.

Mitään muuta pupu ei ollut maistellut. Vain ja ainoastaan gojimarjojani. Niitä kohtasi kato jo viime keväänä kasvatusvaiheessa, kun eräs sekopäinen piski kiipesi salaa vinttiin ja tuhosi mm neljästä gojimarjapensaan taimesta kaksi ja muitakin rakkaita kalliita taimiani. Olin niin monta vuotta odottanut ja toivonut että saisin kasvattaa puutarhaa, ja sitten saimme tyhjän pihan. Nuo miun multapurkit olivat siten hyvin, hyvin tärkeitä...

Se tuho oli muuten piskin omistajista vain hauskaa ja moisen uroteon kuullessaan halusivat kiipeilytuhousnäytökselle uusintaesityksen ja houkuttelivat piskin uudelleen yläkertaan. Mie menin perässä ja suljin kyllä siinä vaiheessa miulle rakkaiden taimien huoneen oven, lisävahinkoja välttääkseni.
-Kiitos, kerta riitti sitä sotkua.

On siis ohdakkeista ja eläimellistä miun gojieni elo ja niin monen muunkin kasvin. Tuhoeläimiä riittää. On täällä vielä myyriä, fasaaneja jne...

Nyt niillä lopuilla lumesta pilkistävillä ressukkapiippanagojeilla on verkkoa ympärillään, ettei ihan täysin kaikki gojimarjapensaistani katoa. Monien muiden kasvien talvipärjäämistä voin vain sydän kurkussa toivoa...

Mie ihmettelen...

Näitä mie ihmettelen... 

Kuinka jaksavatkin ovenpielessä 

siemenistä kasvatetut keijunmekot ja lobeliat 

pakkasöistä huolimatta kukkia vielä näin ahkeran kiitollisesti? 

Herkullisen punaiset kukat ovat kuin vahamaisia pinnaltaan 

ja tumman violetista keskiosastaan. 

Vain muutama keijunmekon kukka on kuihtunut, 

eli kukkivana köynnöksenä se on sitkeän pitkäikäinen 

eikä todellakaan pakkasista hätkähdä. 

Tätä mie laitan ensi kesäksikin kasvamaan.

<3

Kauniita ovat keijunmekot, 

niin kuin kaikki keijujen tavarat. =) 

Lobelioissa olisi vielä niin paljon nuppusia... 

Kesä loppuu niiltä ihan kesken... 

Maahumala sinnittelee kesämuratin kainalossa oven pielessä. 

Siinäkin pytyssä on siemenistä kasvatettuja lobelioita, 

jotka oikeastaan nyt vasta ovat intoutuneet kukkimaan.

Muutama maaliskuussa hankittu orvokki kukkii niin ikään yhä vieläkin... 

Uskomatonta sinnikkyyttä ja pelotonta taistelua kylmiä öitä vastaan. 

Laitan mie niille välillä kynttilän tuohon lyhtyyn, 

hieman lämpöä tuomaan ja valoksi pimeässä taloon tulijalle... 

Jonnekin sisälle...

 Toisen blogin puolella onkin isompi kuva 

ainoasta kukkineesta freesiasta, 

joka muiden viimeisimpien kukkivien kanssa 

tuolla auringonhattujen, olkikukkien, 

kelloköynnöksen varsien ja kosmosten syleilyssä  

pääsi maljakkoon olohuoneeseen, pois kovasta 

terälehdetkin riipivästä tuulesta. 

Muita sisälle syksyltä suojaan kannettuja.
Yrtit aloittivat jonkinlaisen talvilevon...
Pikkumultapurkissa on jo pieni amaryllis. =)

Pidin niin näiden kahden pelakuun väristä että päätin pelastaa nekin. 

Meillä vaan on niukalti ikkunoita,
vielä niukemmin ikkunalautoja, saatikka tilaa... 

Mutta enköhän mie jotakin keksi näille ruukuille... 

Myös iso pihamuratti on jo sisätiloissa ja kurkottaa kohti ikkunaa 

varastona toimivassa ex-makuuhuoneessa, 

eteisen lattialle tipahtaneen, 

melkein ehjänä säilyneen peilin yläpuolella.

Niin juu. Peili ei kestänyt enää meidän remonttiamme, 

vaan hyppäsi lattialle kun olimme käymässä rautakaupassa. 

Onneksi siitä meni vain yksi kipsikehyksen kulma lyttyyn 

ja peilin taustalta petti rautalankaviritys. 

Ei tullut onneksi lasinsirpaleita ja 

seitsemän vuoden huonoa onnea... =P

Ulkosalla & jalkeilla, vielä toistaiseksi

Pikkutalon ulkoseinälle löysi tiensä 

lähimarketin puutarha-alesta soma teline kahdelle ruukkukukalle. 

Koristeina ruukuissa on 71 vuotta talon eristeissä ollutta sammalta, 

-vielä ihan käyttökelpoista sellaista. =) 

Syklaameja ja pikkulintuja... 

Meillä on pihassakin utelias ja rohkea 

mutta hyvin yksinäinen varpunen.

Se ei mene varpuslauman joukoon, 

kun muut varpuset saapuvat syömään 

kaurahiutaleita pihamaalle. 

Se puuhailee yksinään ja seuraa 

mitä me täällä puuhaamme. 

Tuntuu, että se on aina takapihalla jossakin. 

Toivottavasti se pitää varansa 

kulkukissojen suhteen...

Sille pitäisi tehdä jonkinlainen yölinnunpönttö. 

Tässä pihassa ei olekaan yhtään linnunpönttöä... 

Ojankaivajat saapuivat sitten vihdoin tiistaiaamuna. 

Nyt meillä on matala oja, 

ja hieman siistimpi tienoon ulkonäkö maantien suuntaan. 

Se maa, joka ojasta kaivettiin 

odottaa kasoina, että lajittelen sen 

ja kuskaan maanparannukseksi 

eri puolille pihaa. 

Aloitin kuskaamisen jo heti tiistaina kun ojamiehet 

poistuivat. Peitin pihan koloja maaseoksella 

ja ujutin sekaan kaikki kuivat kukkasipulit. 

Rankkasade ajoi minut illalla sisätiloihin.

Uusia kukkasipuleita on tilauksessa.
Pihalla ei ennestään ollut 

yhtäkään kevätkukkaa.

Nyt en voi hetkeen aikaan varmaan 

tehdä pihallakaan juuri mitään, 

sillä polveni kierukkarikko leikataan
ja korjataan huomenna, torstaina.