Eteisen ehostusta

 

Tummanharmaat klinkkerilaatat ovat nyt eteisen lattiassa. Ne saatiin asennettua heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Mies laittoi ja leikkasi laatat ja mie ihailin. =)
-Kyllä mie yhden pöntöllisen sementtiäkin sekoitin. =)

Seinissä on beige tai maitokahvin värinen maali jo pari vuotta sitten maalatun pohjamaalin päällä.
Lattialistat ovat vaaleaksi maalattua materiaalia, jota näköjään vielä puuttuu jostakinpäin... 

Avainten paikaksi määräytyi seinänpätkä takkinaulakon vieressä.

Pari vaatekoukkua siihen ja hyvä tuli. 

Ennen avaimet olivat keittiössä josta niitä turhaan kengät jalassa 

monesti tuli sitten haettua...

.

Iskun tehtaanmyymälästä sai kesällä irtonaisia istuimia tuoleihin eurolla.
Tässä yksi kunnostettu tuoli. Lyhty oli ennen musta, ennen kuin Una sai sen käsiinsä valkoisen maalipurkin ja siveltimen kera...

90 vuotta vanha kirje

Ai niin... Nämä kaikki aarteet ovat löytöjä tämän kesän remontista, eli olohuoneen lattiasta. Ensiksi Suomen kuvalehden kaunis kansilehti vuodelta 1923. Talomme rakennusvuodeksi on määritelty 1940 mutta saattaapa se olla vanhempaakin perua. Ainakin pihasauna oli huomattavasti vanhempi.

Tai sitten kauan säästelty kuva joutui vahingossa talon lattian eristekerrokseen vasta 1940-luvulla.

 Ovatkohan nämä jonkinlaisia ale- vai säännöstelykuponkeja vai jotain aivan muuta? 

 Tupakki on maistunut lattian/talonrakentajille... 

Löysimme myös Rouva Fanny Ahdille osoitetut kaksi kirjekuorta, joissa ei ollut sisällä kirjeitä. Vain kirjekuoret. Toisen sisällä olivat nuo ylläolevat pienet kupongit, ja toinen oli pelkkä tyhjä kuori, mutta kuoren taakse oli kirjoitettu ihastuttava runo:

On ihmisiä
joiden sydän
ei ole uneksinut elämän unelmaa,
ei toivonut,
ei pettynyt,
eikä ikävöinyt.
Mutta näitä on hyvin vähän. 

♥ 

Kun väsyneinä purkasimme pölyävää sammalkerrosta pois lattiasta, ja luin nuo sanat vanhasta kirjekuoresta, sain ikään kuin uusia voimia. Kiitos sinä tuntematon kauniista sanoistasi. Voinen kertoa että minäkään en kuulu heihin, joista lyijykynällä kauniisti jälkikirjoituksena kerroit kirjeen taustalle... ♥

Vai kirjoittiko sanat Fanny-rouva itse? Kuin muistellen, mitä joku joskus sanoi hänelle. Tai laittaen ylös omia ajatuksiaan, ihan kuin minä, laskujen taustalle kirjoitellen, sekä muistiinpanoja, runosia että kauppalappuja...

Kuka tietäisi? Kuka tuntisi Fannyn? Kuka hän oli? Hän on saanut postia (vuosina 1924 ja 1926)  niin Helsinkiin kuin Orimattilaankin. Postia, joista kahden kirjeen kuoret olivat olleet lisäksi tämän talon olohuoneen lattian sammalien välissä piilossa.

-Jännästi tuo vuoden 1926 kirjekuori on leimattu myös takaosan saumasta...

Kuten kuvista ja esineistä voi päätellä, olohuoneen lattian alunen oli hyvin (ruti) kuiva ja pääosin alkuperäisessä tilassaan paitsi jossain vaiheessa vaihdetun takan kohdilta, jonka suorastaan reikäisestä ja hutiloiden tehdystä alueesta sitten rotat ja hiiretkin olivat päässeet lattian alle mellastamaan sen "remontin" jälkeen. Nyt eivät pääse.

Tämä Lotta-paperinukke-sivu oli leikattu lehdestä valmiiksi odottamaan että se leikattaisi irti vaatteitaan ja tärkeitä taloustarvikkeitaan kokeilemaan.

Mutta kun paperinen Lottakin hautautui jostain ihmeellisestä syystä lattian sammaleristeisiin, ei sillä päässytkään kukaan leikkimään.

Lankarulla oli tyhjä. Liekö kaikki langat menneet työmiesten irronneiden pompannappien ompeluun?

Vielä vaiheessa

Olohuone odottaa listoja. 

Metreittäin listoja sinne sun tänne... 

Myös noita portaiden alle säilöttyjä käsinmaalattuja... 

Nojatuoli on Mamani käsialaa.
♥ 

Verhotangotkin ovat vielä irti ja karussa... 

Samoin kirjahyllykkö...

Eihän sitä onneksi huomaa...
♥  

Uups tuosta ikkunastakin puuttuu yksi lista... 

 Ja lisää listoja tarvitaan makkarin oven ympärille... 

 ♥  
 Meidän facekuva odottaa pääsyä seinälle... 

Makuuhuoneen ja olohuoneen saumakohta odottaa kynnystä. 

Makkari on hieman korkeammalla kuin olohuone ja keittiö. 

Eteinen sitten vastaavasti on matalammalla. 

Ja se odottaa niitä lattialaattojaan...

Tuollainen lehtikori pääsi puukessiksi.
♥  

(Kessi = kori. )

Late sai nimipäivälahjaksi ison setelin Mamaltani 

ja sillä on tuo kiva kori ostettu Biltemasta.

Kiitos tästä
puukorista kuuluu siis Mamalle. =)
♥  

Takan edustalle pitänee etsiä pelti...

Keittiön kaappi odottelee keittiön ja olohuoneen lattian saumaan tulevaa listaa, 

jolloin kaappi pitää ensin siirrellä tyhjänä pois tuolta seinältä, 

joka puolestaan odottelee tapetteja...
♥  

♥
 Sitten kaappi pääsee takaisin hieman eri paikkaan pysyvämmin 

ja saa taas kaikenlaista piiloteltavaa lasioviensa taa. 

 Kaikki liittyy jotenkin kaikkeen.
♥  

 Muutama muukin kohta on vaiheessa tässä talossa, 

mutta ei se haittaa. Tehdään niitä ajan kanssa. 

Kiireisin kohta, eli lattia on ihanasti kiinni, 

korjattu, raikas ja ai miten lämmin ja ihana. 

Pölynimurimme vaan hermostui ja 

taisi itsetuhoutua betonipölyn imuroinnista... 

Siivoukset lakaistaan harjalla nyt hetken aikaa, 

ennen kuin tili näyttää sen verran plussaa 

että voidaan ostaa uusi pölynimijä. 

Semmoista tällä kertaa. 

Ensi kesäksi remppa-apua

Olen hankkinut monta pussillista näitä 

remontoivia maaukkoja, 

jotta ei itse sitten tarvii neljättä kesää rehkiä... ;D 

 Katsotaan, auttaako tämä idea. 

 

Myyrät söivät viime talvena meidän 

vaivoin kasvattamamme mansikoiden juuret,  

ja keväällä myöhästyin mansikantaimien ostossa. 

Minulla ei ollut silloin rahaa kun oli taimia tarjolla 

ja kun miun tilille tuli rahaa, 

ei ollutkaan enää tarjolla mansikantaimia.

Joten, tänä kesänä oli tylsää kun en saanut edes 

mansikkapalkkaa suuhuni remppatauoilla. 

Ostomansikat osoittautuivat miltein kaikki 

happamiksi pettymyksiksi. 

Ja mansikankaipuu on iso. 

Onneksi Pikkuveljen mansikkamaassa 

kasvoi makeita mansikoita, joita Maman 

kanssa sieltä napsittiin kun viimeksi 

mökillä tavattiin. 

Kesäreissulla nähtyä...

Näinhän se on... 

Miehen kesäloma jo loppui, 

ja hän palasi nilkkakipuisena töihinsä 

neljä viikkoa kanssani taloremontissa rehkittyään, 

(tuntuu oudon tyhjältä ilman häntä) 

ja mie siivoilen kotona pölyjä nurkista pois, 

muistaen kaffeetauollani nämä kaupassa kuvaamani kyltit. 

Meillä OLI joissain paikoissa NIIN paljon pölyä, 

että niihin kohtiin olisin voinut kirjoittaa 

vaikka tarinan... 

Kissakaipuu vaivaa yhä... 

Remontti ei ole vielä ohi, 

mutta nyt odotellaan taas sähkäriä
ja siivoillaan...

Odotellaan myös oivaltavaa hetkeä, 

jolloin päätetään miten päin 

ne eteisen lattialaatat laitetaan...