Hupsuna Tildaan

Tämä on NIIN totta! =)

Mies löysi viime viikonloppuna kirppiksellä ollessamme kolmella eurolla tämän Tilda-kirjan! Hassua oli, että samaan aikaan mie itse vaelsin kirppishyllyjen välissä etsien kankaita mahdollisiin Tilda-juttuihin, koska mielessäni oli Tilda-kalenteri jonka olin alkuvuonna saanut Mamaltani.

Tästä mitään tietämättä mies tosiaan bongasi tuon kirjan ja huikkasi minut luokseen. Jess! Hyvä löytö! Olin tätäkin kirjaa kirjakaupassa kuolanut mutta suuren hinnan vuoksi se silloin jäi myyntitiskiin edelleen. NYT mie raaskin sen ostaa. Kiltti mies miulla. Joka osaa lukea ajatuksia.

Niinpä ostoskoriini kerääntyi kirjan 

lisäksi mm beige neulepusero, 

josta olen leikannut jo yhden nuken osaset. 

Ruskeasta neulepuserosta tulee kauris, ja 

vaaleanpinkistä lasten balettihameesta 

tälle balleriinalle mekko. 

Raidallisesta tyynyliinasta tulee sydämiä. 

Kukallisesta lastenmekosta 

tulee useita nukenmekkoja jne...  

Ihkua! 

Tämä on siis eräänlainen testi siitä, 

voiko Tildoissa käyttää kierrätyskankaita.


PS: Trikoo ei ainakaan sovi vartalokankaaksi.
Se pitää olla jämäkkää puuvillaa...
Nimimerkki: testattu on... =)

Kolme vuotta Pikkutalossa

Tänään 31.12.2013 

on tasan kolme vuotta siitä 

kun ollaan muutettu Pikkutaloon. 

Hyvää alkavaa vuotta kaikille. 

Joulukuu jo alkoi

On tullut aika koristella piha  ja mökki 

lapsenmielellä ja hiukan jouluisesti...

 Sisällä tuvassakin ollaan heittäydytty jouluisiksi 

ja laitettu pelkistettyjä koristuksia esille.

 

Mm askarreltu syttyruusuja...

Neulottu omien jalkojen pituisia sukkia
ja normipituisia sukkia,

kintaita, pipoja, jne 
niin tilaustöinä kuin rakkaille lahjoiksi.

Paisteltu ja maisteltu suklaakakkuja...

Ihailtu talvetettavia pelakuita... 

Pidetty peukkuja varsinkin 

parin vielä pienen yksilön kanssa... 

Kävelty metsäpoluilla...

Ihailtu pakkasen koristamaa pihaa... 

Mitä nyt kuuluu?

♥ 

Tavarat vielä etsivät omaa paikkaansa 

ja siirtyileevät yhä sinne tänne... =)

 Vasta valmistunut Livingroom,
kesän rempan jälkeen...

Huomaa seinällä pieni renginkaappi
joka löytyi nurkista, jonka vanhat maalit poistin,
hioin ja uudelleenmaalasin.
♥

Pitkä hylly oven päällä, on Keravalla asuessamme
erään mukavan naapurin meille lahjoittama musta hyllykkö,
joka sai uuden värin hionta+maalaus-käsittelyssäni.
Toinen, hieman lyhempi on tv:n alla
samoin käsiteltynä. 

Ikkunaverhot olen askarrellut Hobby Hallin
pussilakanoista
kun en muualta löytänyt sopivaa kapearaitaista kangasta. =)


Mää sitten rakastan tätä ihanaa puhdasta
ja ehjää uutta lattiaa!
♥ 

♥ 

♥ 

Jouluiset valot saanut
 rikkinäisen ex-taulun kehyksiin tehty peili
heijastelee keittiön tunnelmia 

eteisestä saapuvalle.
♥

♥ 
Kynttilänhämärähyssyä...

Neuleita syntyy sohvannurkassa istuen...
Käsien on saatava koko ajan tehdä jotain... =)

♥

 ♥ 

♥

Tässä näkyy keittiön ikkunaseinän tapettia, joka 

hankittiin viime joulukuussa mutta seinään 

se pääsi vasta tämän viimeisimmän lattiaruljanssin jälkeen...
♥

Talvetettavat pelakuut olivat ensin 

ulkoa sisälle päästyään keittiön ikkunalla. 

Nyttemin ne on kannettu vinttiin talvilevolle. 

Keittiö, 

kuvattuna sisäportailta 
ennen puutuolien maalausta... =) 

Talon alkuperäisiin kuuluva tukipaalu on 

nyt halkeillut kolmen vuoden aikana, kun se 

on kuivunut vihdoin, oltuaan 

kylmässä väliseinän sisällä 

yli 70 vuotta 

ja me kaivoimme sen esiin. 

Keittiö hiukan raikastui kesällä
vanhojen keittiönkaapinovien hionnalla ja maalauksella. 

Vaikka ovet eivät keskenään ole samannäköisiä,
samanlainen maalipinta sekä 

samanlaiset uusitut vetimet yhdistävät ne toisiinsa.

Odotin ensin melkeen kolme vuotta meille luvattuja
lasisia yläkaapinovia yhdestä paikasta, mutta kun ei kuulunut
mtn, (Late käski lakata haaveksimasta niistä)
niin me käytimme näitä jotka olivat jo olemassa.


Ainoa asia joka häiritsee silmääni keittiössä on tuo huuva...
En pidä rosterista, eikä tykkää miekkonenkaan...
Rosteri on hankala materiaali pitää puhtaana
ja huuva vaikuttaa liian
muodikkaalta muuten vanhahtavaan tyyliimme.

Haluaisimme tuon liesituulettimen päälle ehkä sellaisen
"kuoren" joka olisi vanhanaikaisemman oloinen.
Tai sitten vaaleaa maalia, 
joka tarttuisi rosteripintaan? 

Olisiko sellaista maalia kellään tiedossa???

♥  

 ♥   

Talvi saapui

 Vaikka täksi viikoksi luvataankin niin lämmintä 

että tuntuu että syyskuu tulee takaisin, 

ehti tässä välillä sadella oikeasti luntakin, 

viikkoa aikaisemmin kuin vuosi sitten. 

Onneksi olin jo hyvissä ajoin suojanut nuoret puut jänis- ja myyräverkoilla. 

Saa talvi niiden puolesta tullakin.

Kasvihuoneen oven jätän hieman auki talveksi, 

jakkas olen aivan varma 

että kotilovaara on ohi...

Mitä meille kuuluu?

Samaan aikaan kun pihamökki valmistuu, ja se vanha puretaan, Punaisen tuvan sisäpuolella odotellaan sitä olohuoneen ja aulan lattiaremonttia... Olohuoneessa onkin aika surullinen tuo rikkinäisten sekalaisten laattojen reunustama takanedus ja aulan uusitun lattiaosan ja vanhojen lattioiden saumat jne...

Mm kuvassa oleva kaappi siirtyy keittiöön jossa on jo uusi lattia ensimmäiseltä täällä viettämältämme kesältä, ja keittiön oviaukko suljetaan muovilla.

Olohuoneen kaikki tavarat siirtyvät alakerran makuuhuoneeseen, siihen joka jo ensimmäisenä vuonna rempattiin. Makkarin oviaukko tietenkin tukitaan mahdollisuuksien mukaan muovein yms. Makuuhuoneen petit, tv jne ja kaikki meidän vaatteet kannetaan vinttiin, jonka parven reuna sekä vinttihuoneen oviaukko niin ikään muovitetaan...

Ah, niin tuttua jo 

tämä muoviliepeiden kautta kulkeminen...

Muuten arkielämä sujuu jouhevasti. 

Kutimuksia syntyy koko ajan ajanvietteeksi 

ja Pientä sukkapuotia silmälläpitäen
varsinkin kun mies on töissään
ja mie yksin kotona.

 

Välillä kahvia, cappucinoa tai energiajuomaa nauttien... 

Eri lankalaatuja ja värejä hypistellen... 

Hanskoja kuivumassa.

Välillä jotakin jossakin rempaten... 

Kirpputoreilta löytöjä etsien. 

Tässä uusvanha keittiönlamppumme. 

4€ kirpparilla. 

Ehditään me elokuviakin katsella. 

Tuo meidän tv-pöytä on oikeasti 

pöytäliinan alle kätketty 

uusien lattialaminaattipakettien pino. 

Siellä odottelevat vielä hetken...
Odotamme että ulkolämpötila nousee niin,
ettei pikkutönössä palellu,
vaikka olohuoneesta on lattiat ulos asti auki. 

Olohuoneen lattian kunnostuksen lisäksi
(kaikki purut, sammalet, yms pois,
vanhaa lahonnutta puuta pois
ja uutta tilalle...)
lattian alta pitää kaivaa muutama
kuutio vanhaa savimaata pois, niin että
talon alle syntyy n 80 cm ryömintätila,
joka nyt on surkeimmillaan
joissain kohdin vain 5cm...

Taas tiedossa siis kottikärry ja lapio-peliä... 

Jos unohtaisin...

Paavalinkukan takana on Mamalta
saatu ystävänpäiväkukka,
ihana valkoinen tulilatva.

♥
 

Hyvin oli viikonloppuna vaniljakarpalopullat ja
kakkujakin uunissa. =) 

Tuonne
piti miunkin päästä viime perjantaina mukaan 

mutta oikkuvatsa esti sen... =(

Oisin niin tarvinut juuri tuota, 

naurun kaunistavaa voimaa.
Sitäpaitsi olisi ollut huimaa
olla Linnanmäellä talvisaikaan.
Se maailmanpyörä on kaunis valaistuna. =)

Esikoinen oli hankkinut liput miulle ja Hanille
mutta menivät sitten sattuneesta syystä kahdestaan 

ja onneksi he molemmat ovat kertoneet miulle 

niitä esityksien tarinoita. =)

Kissanhiekkaa?

Ensimmäinen fasaani tältä keväältä bongattu. Mur. En enää ilahdu sen tipusen havaitessani nyt kun tiedän miten hävyttömän kaikkiruokainen se on. Onneksi se ei voi vielä syödä mtn istutettua meidän pihasta.
-Meinasin kirjoittaa puutarhasta mutta ei se ole vielä mkn puutarha.
Soon vaan hassunmuotoinen pihamaa, jossa on kaikkee sekalaista yritelmää ja viritelmää.

Kettupa oli eräänä yönä kaivanut jotakin syvästä lumihangesta pihamökin takana. Mitä lie saikaan saaliikseen...

Leikattuani sunnuntaina miehen hiukset, lakaisin ne lattialta, otin ne talteen ja levitin niitä babyomenapuiden jänis- ja myyräsuojien sisään. Ihmisenhaju pelottaa -ainakin tarinan mukaan- jänikset pysyttelemään hiukan kauempana. 

Lumi, on muutes ihan selkeästi todella likaista mössöä. Niinhän mie olen aina salaa ajatellutkin. Sen lumen lian voi havaita nyt harmituksekseen ikkunalaseista kun hetken aurinko paistoi, ennen kuin sen peittäneestä pilvimassasta alkoi sataa vettä helmikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Piha huutaa muutenkin jo hiekoitushiekkaa, jota mies ei muista tuoda iltaisin töistä kotiin tullessaan. Mie en pyörällä uskaltaudu noille jäisille pyöräteille, ja kantaa en kaupasta sellaista hiekoitussäkkiä jaksa. Taitaa olla sitäpaitsi sellaista tavaraa, että sitä saa vain rautakaupasta eli lähin sellainen olisi parinkymmenen kilometrin päässä.

Jokuhan on joskus kertonut kuljettavansa kissanhiekkasäkkiä autossaan, jotta sen aineksen avulla pääsee pois liukkaasta tilanteesta liukkaasti. Tai siis niin kuin vauhdikkaasti. Auttaisikohan kissanhiekka pysymään pystyssä sellaisessa pihassa joka näyttää ja tuntuu jääradalta? 

Tiedä häntä.

Mie meen nyt tekaisemaan tuollaisen. Siihen löytyy kermaa lukuunottamatta ainekset kaapista jonka senkin voi vaihtaa maitoon. Sen kerman.

Tulee tupaan hyvä tuoksu. Puut palaa ratisevat keittiön ja olohuoneen tulisijoissa ja vesisade rämpyttää peltikattoa. Mie voin jatkaa paria villasukkaa, joita teen langanlopuista, kahta yhtaikaa.  

Mie muistutan kännykällä mieskultaa siitä hiekoitushiekasta...



PS:
Kuvitus ei oo meidän pihasta päinkään. Mutta siin on terijoensalavia jotka on ihania...
Ja on se tästä kunnasta. Se kuva.

Pyykkivuoripäivä selätetty

Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 

hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.

Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.

Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 

Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 

ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 

kaikkea digiboxiin tallennettua.

Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.

Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 

laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.

Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 

-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 

korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 

Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 

pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 

Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 

kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...

Sähkökatkoksen sattuessa

Kannattaa olla heti valveutuneena jos sähköt katoavat, ja tunkea kuivaa puuta keittiön kamiinaan sekä olohuoneen takkaan, koska muuten pikkutalo menee nopeasti viileäksi. Ja kahvihammastakin alkaa kolottamaan. Pannun muodosta huolimatta mie juon Nescafen pikakahvia, mutta onhan se vesi mukava kiehauttaa oikeassa pannussa.

Mistä muuten voi ostaa kahvipannun nokan puhdistusharjoja?
Oikeasti, kun Hani keittää itselleen oikeaa pannukahvia joka ikisenä aamuna, niin kahvipannun nokka on sellainen kohta, joka on hankala puhdistettava.

Joskus muistelen jossakin nähneeni kuin pikkuruisia pulloharjoja, mutta nyt kun etsin niitä, en löydä sellaisia mistään... Ootko sää nähnyt?

Sähköt olivat siksi poissa perjantaina pari tuntia koska sähkölaitos korjasi nyt vasta jokin aika sitten  rattijuopon katkaiseman sähkötolpan. Kun sähköt saapuivat takaisin, on meillä netti pahasti siitä asti tökkinyt.



PS: 16.2.2013 Lahdesta, Puuilosta löytyi pikkuruinen nokkaharja. =)

Kuukausikin vaihtui

 Jouluhyasinttien sipulit ovat kuivumassa ja odottamassa 

pääsyä pihalle kukkapenkkiin, samalla nimensäkin muuntuen
istutuksesta lähtien tuoksuviksi keväthyasinteiksi. 

Kukkaruukuissa ikkunalla
on muistona vain kaunista sammalta. 

Kannan joskus klapeja hiukka liioitellen sisätiloihin 

sillä oikeastaanhan nuo korit ovat nyt yli-yli-yli-täynnä... 

Joskus käy niin kuin viime perjantaina jotta yhtäkkiä 

klapit romahtavatkin sitten pitkin ja 

poikin olohuoneen sinisen sohvan alle 

ja ihan kaikkialle.

Istuin juuri parvella rymäyksen sattuessa
tietokoneella ja päivitin sitten
fb:iin näin:

...se tunne, 
kun kuulee yläkertaan, 
että alakerrassa kaatui pino polttopuita...

Suojeluspyhimyskin vaan hymyili seinällä 

kun klapit sen alta kolistelivat pitkin huonetta. 

Aarrekoppa. 

Kaupasta löytyi alelankaa ja 

ah, niitä ei voinut millään vastustaa. 

Kuvanoton jälkeen muuten näistä kolme 

kerää on jo aloitettu.  

Ensimmäinen blini paistumassa...


PS:  Uusi Pef-seuranta meneillään.
Ehkä tosiaan voisin tuoda noita puitakin
sisälle vähemmän kerrallaan,
kun kaikki käy henkeen.


 

Hyvää ja valkoista joulua!

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Lunta sataa... 

Punainen pikkutalo asukkeineen toivottaa 

kaikille onnellista talven valojuhlaa.

Meidän olohuone.

Makkari.  

Keittiön valkoisia joulukukkia. ♥

 Ihku joulukuusi. =)

♥  ♥ ♥ Muruset ♥ ♥ ♥

Jouluruusu ♥

 Maman tekemä pöytäliina ♥ 

Enkeli on laittanut siivet naulakkoon...