Saamme sittenkin puuliiterin!

Taloon.com-blogikisan äänivyöryssä syksyllä 2014
kaksi muuta kilpailevaa blogia sai useita tuhansia ääniä,
ja minun terassinrakennuksesta viime kesänä kertova blogijuttuni satoja,
joten - näennäisesti - äänien määrän mukaan
blogini näytti kisan päättymisen jälkeen olevan äänivyöryssä kolmas.

Kolmas sijakin on mielestäni tosi hieno! =D 

Mutta yllättäen syksyllä noin kuukausi 
kisan yleisöäänestyksen jälkeen sain s.postia, 
jossa kerrottiin kilpailun järjestäjän päättäneen 
kuitenkin palkita juuri minun blogini 
ja pihaniksini päävoitolla. Ehkä minun tarinassani 
oli juuri niitä oikeita niksejä ja pointteja,
joita blogijutulta alunperin edellytettiinkin. 
Mene ja tiedä, mikä oli syy, mutta minä 
sain palkakseni 1000 euron 
lahjakortin Taloon.comiin ja voisin tilata sillä mitä vain. =) 

Kiitos siitä hirmuisesti teille kaikille 
blogini äänestäjille ja kisajärjestäjälle. 




Tarvitsimme tosi kipeästi jonkinlaista puuliiteriä,
polttopuille suojaksi koska sellaista ei meidän pihallamme
ole ollut muutamaan vuoteen lainkaan, alkuperäisen vanhan piharakennuksen
purun jäljiltä ja polttopuumme ovat olleet jo kahtena talvena
pressun alla pihamaalla. Sellaiset pressut eivät näytä kovin hyvälle eivätkä
klapitkaan ole hyvässä kunnossa ulkona lojuessaan.

Itse asiassa niitä pressujen alla lojuvia klapeja on
pihassamme ollut ihan alusta asti, tänne muuttomme
jälkeen, kuivumassa pinoissaan,
koska pihastakin piti kaataa muutama yli satavuotias
puuvanhus pois, ennen kuin kovat tuulet sen tekivät...
Liiteri siis palkinnoksi!! Please!

Mutta liitereitä ei ollut enää viime vuoden syyskuussa saatavilla
kun sain tietää blogijuttuni voittaneen kisan.

Lahjakorttikoodimme voimassaoloaikaa pidennettiin
ystävällisesti, jotta saisimme tänä keväänä puuliiterimme.

Odottavan aika on joskus pitkä...

Tilasinsamalla voittolahjakortin loppuosaldolla myös hieman
multaa, koska sitä aina tässä pihassa tarvitaan.

Hankittuna on jo myös ne muut osat liiteriin, joita ei
paketissa ole, odotetaan hyvää säätä, liiterin kokoamista,
sen punamullalla maalaamista 
ja mie odotan innolla myös, ah,
mullan kanssa mylläämistä.

Pihamme savimaa suorastaan syö kaiken mullan
jota tänne ollaan näinä vuosina raahattu.
Multaa tarvitaan myös aitapensaiden
istutukseen. 

Sellaisia pihasuunnitelmia kesäksi 2015
(plus sisätiloihin rankempaa remppaa jälleen... )
 

Sydämellinen kiitos teille kaikille,
jotka viime kesän kisassa blogiani äänestitte!

 Teitte meidät köyhimykset 
ja vuosien hartiapankkiomakotitaloremppaajat 
hyvin, hyvin onnellisiksi! 

♥

Olette auttaneet meitä paljon! 

Haleja, 
vilkutuksia 
ja lentosuukkoja!

♥ 


Kuvat lisätty jälkikäteen.
Tuolla varsinaisessa blogissani on lisää puuliiterikuvia. 

Joulukuu jo alkoi

On tullut aika koristella piha  ja mökki 

lapsenmielellä ja hiukan jouluisesti...

 Sisällä tuvassakin ollaan heittäydytty jouluisiksi 

ja laitettu pelkistettyjä koristuksia esille.

 

Mm askarreltu syttyruusuja...

Neulottu omien jalkojen pituisia sukkia
ja normipituisia sukkia,

kintaita, pipoja, jne 
niin tilaustöinä kuin rakkaille lahjoiksi.

Paisteltu ja maisteltu suklaakakkuja...

Ihailtu talvetettavia pelakuita... 

Pidetty peukkuja varsinkin 

parin vielä pienen yksilön kanssa... 

Kävelty metsäpoluilla...

Ihailtu pakkasen koristamaa pihaa... 

Pihalla tapahtuu...

Ihku mies. Late kurkotteli kaikki loput sammaleiset kattotiilet
ojennellen ne minulle alas, ja mie jatkoin niiden matkaa...

ja jatkoin ruusujen aitaamista kattotiilimuurilla. ♥ 

Tapahtui myöhemmin samana päivänä:

Vanha hirsisauna on nyt poissa. 

-Tai ainakin  
sen osat ovat kumossa 

kun Late veljensä kanssa laittoi hihat 

ja moottorisahan heilumaan.

Oikeasti meille olisi riittänyt pelkkä moottorisahan laina, 
mutta onpa Late tehnyt kaikenlaisia 3D-mallipiirroksia
vähän väliä veljelleen joten joutipa tuo sitten avuksi. 
 
 Tässä savupiippu on vielä pystyssä
ja välikatto rötköttää viimeisen pystyssä seisovan
seinän varassa... 

Ikivanha kiuas seisoo sitkeästi pystyssä.

Ison vesipadan me pelastimme pois

ennen saunan purkua. 

 Saunan katon sisäpuolella oli osittain muovia 

edellisen omistajan tilaan jättämän koirankopin paikkeilla... 

ja muutama tällainen homeinen pläjäys... 

Nämä homeet mie aistin joka kerta
kun avasin tämän saunatilan oven.

Homeen vuoksi siellä ei voinut säilyttääkään mitään.
Sinne vahingossa ekana kesänämme laitoimme tavaraa säilöön
niin ne kaikki homehtuivat.
Homesienirihmasto myrkytti kaiken...  =( 

Lisäksi itse hirsissä oli alimmissa kosteusvaurioita 

ja takanurkka homeessa... 

Onneksi veljeksillä oli hengityssuojaimet sahatessaan 

ja purkaessaan, kuin myös muut suojukset, 

sillä mökki kaadettiin isoina paloina...

Hieman harmejakin päivään mahtui.
Kun veimme jätepuukuormaa kaatikselle niin apumies oli heitellyt
sillaikaa uuden jätepuukuorman juuri siihen kohtaan, 
josta vaivoin oli metsämyyrien kymmenien käytävien sekä 
pesien päältä saatu puuliiterinjämät kuskattua pois, 
eikä siihen alueeseen olisi 
enää tarvinut kenenkään mennä hengittelemään 
myyräkuumeaineksia!!! =/ 

Se alue odotteli koneellista maansiirtoa... 

Mutta kun ei kysytä, 
eikä puhuta... 

Tämä piha EI todellakaan olisi 
ollut myöskään mikään 
lasten päivähoitopaikka... 
  
Onneksi ei kukaan lissaantunut kaatuvien hirsiseinien alle...
Minä en olisi ollut sellaisessa tapauksessa vastuussa,
mutta vahdin kyllä parhaani mukaan,
ettei niin päässyt tapahtumaan.

Määräsin kersan pysymään kaukana purettavasta
tönöstä ja järjestin hänelle ajanvietettä ja pikkupurtavaa. 

Sille emme voi mitään jos hän joutui
poissaollessamme 
koskemaan myyrien ja homeen valtaamiin
purettavan rakennuksen osiin,
-kuten kuulema joutui... =/ 

-Pitää sen oppia työtä tekemään, oli vastaus... 

(Kersa, n 3v... tjtkn)




Noh, huoh, kukin tavallaan...






Itse en meidän jälkikasvuamme päästänyt
koskemaankaan tuota riivatun homesaunaa.
Saunan sisälle kielsin heitä ehdottomasti menemästä. 
He tekivät kyllä kaikki hurjasti töitä purkamalla sitä
muuta puuainesta pois tämän saunan ympäriltä.
Suurkiitos heille vielä niistä ahkerista apupäivistä. ♥ 

 

Vanhan hirsisaunan lampun suojalasista
tuli muutes miulle kukkamaljakko.

-Ensin se piti pestä kolmeen kertaan
hyvin vahvassa pesuaineessa,
suorastaan desinfioiden...

Ehkä hirsinen saunamökki olikin luultua vanhempi 

sillä sen hirsien välistä löytyi 

tilkkeenä ollut sanomalehti vuodelta 1929...

No niin. Nyt pitäisi keksiä meille
uusi, edullinen puuliiteri, puuvaja, puukatos,
tai jotain sellaista.
Uusi varasto meillä nyt onkin.
Homeeton...

Huopakatto

Mama, Papparainen, ja Pikkuveikka kävivät lauantaina 

auttamassa meitä huopakaton kanssa.
Sen pienen punaisen pihamökin katto on nyt siis kunnossa.
Ei tarvitse enää pressuja vipuilla sinne tänne
peitoksi ja koko ajan pelätä
että tuuli kuitenkin vie ne...

Kiitos te ihanat!! 

♥ 

Maalausta riittää yhä...
Kovalla tuulella vaan ei kannata mennä
heiluttelemaan maalipensseliä
kun tuuli vie maalin minne sattuu
ja punaiselle tulee valkoista
ja valkoiselle punaista sotkua...

Ampiaiset yrittävät jo sinnikkäästi tehdä
mökkiin pesiä.
Kaikenlaiset muutkin kömpiäiset koettavat
asettua tupaan asumaan...
Mokomat!

Ah, kun saatais tuo vanha mökki pian
purettua niin piha olisi siistimpi.
Oikein sielu kärsii kun piha on niin sotkuinen.
Näyttää koomiselta kun pihassa on vierekkäin
uusi tupa sekä räjähtäneen näköinen vanha rakennusilmestys...
-Sekä tietty tää meidän jättikartano. =)

♥

PS:
Kun huhkin tikkaiden ja siveltimien kanssa
koko helteisen 28.5. tiistaipäivän,
sain maalattua miltein kokonaan ulkopuolelta
pihamökin.

Tosin astma ei tykännyt yhtään siitä
kauhiasta siitepölymyrskystä jonka hengitin
keuhkoihini, ja illalla kun Late saapui kotiin,
oli puheenikin ihan kummallisen käheää ja
hengitys vinkui illalla taas tavallista enemmän.
♥

Ovea ja ikkunaa pitää maalailla 
vielä sisäpuoleltakin.
Mökki on käsitelty kirkkaalla saunasuojalla sisältä.
Sen voi hyvin maalata mieleisekseen,
mikäli päättää tehdä siitä vaikkapa vierasmajan...


Vielä verhot ikkunaan ja oveen.
Harmi että siitä meillä nyt tulee pelkkä varasto,
kun nyt ei muuta varastopaikkaa ole. 

Oikealla kuvan reunassa
näkyy hiukan sitä purettavaa vanhaa
sauna-osiota.
Eräs Laten tuttava halusi uusiokäyttää
saunan hirret. Odotamme hänen kertovan ottaako
ja purkaako hän saunan vai näytämmekö me niille
hirsille moottorisahaa joka on jo lainaksi luvattu... 

Toisinaan tarvii vielä 

jopa villasukkia. 

Tässä olenkin mennyt ulos syömään...  

= kahvia ja voikkoleipä ulkorappusilla.

Viimeiset valkoiset tulppaanit sisällä maljakossa.
♥    

Kiskoin kaikki kukkineet tulpukset sipuleineen
ja sipuliensa poikasineen kuivumaan
ja laitan ne syksyllä johonkin ihan
uuteen paikkaan.

Esimerkiksi pioni, jonka penkkiin olin
tulppaaneja tunkenut, ei välttämättä tykkää
likinaapureista.
Pionin juuret pitää saada olla rauhassa.
Se on vähän erakkokukka.
Sopii miulle. 

♥

Punamultaa

Eilispäivänä aloittelin uuden pihamökin maalausta. Keikuin tikkailla ja siirtelin katon päällä suojana olevaa pressua syrjään varovasti mustekaloilla sitä yhä tukien, ettei pihan ikuinen tuuli veisi sitä, koska se kattohuopa vielä siitä uupuu. Miun porukoita tulee ensi lauantaina auttamaan kattohuovan kanssa. Toivoa sopii ettei tässä välillä, eikä lauantaina sada.

Punamullanväriseksihän se uusi torppa tulee valkoisin ikkunanpuittein, ovin, ja pihtipielin... Vähän niinko tää pääkartanokin... köhöm.
Enpä siitä tullut kuvaa ottaneeksi, vaikka kännykkä takataskussa tikkailla heiluin. Kuvassa sen sijaan yhä vanhaa mörskää tai mitä siitä on jäljellä. 

Illalla Hanin saavuttua töistään veimme ensin muutaman kaatopaikkakuormallisen pois pihasta kaikkea mitä tuosta vanhasta möröstä (ja sen sisätiloista ex-asukin roinaa) on saatu esiin ja irti ja sitten pelkin hauisvoimin ja rukkasten suojaamin käsin kävimme liiteriosan kannatinpuiden ja katon kimppuun. No, oli meillä välillä suomalaista sisua, leka tai rautakanki apuna. Jopa lapiokin, kun koetin kaivaa tukipuun alustaa esiin...

Arvaa kuinka monesti hihkaisin, jotta oisipa meillä edes moottorisaha!

Me kiskoimme köydellä loppurötisköä voimiemme takaa yhdessä ja saimmekin sen heilumaan uhkaavasti, mutta... Hakkasimme sen tukipuita rautakangella ja lekalla. Hani jopa sahaili tukipuuta useista paikoista ja minä pelkäsin että hän jää koko hökötyksen alle ja kiskoimme jälleen köydestä voimiemme takaa! Mutta se oli sitkeä liiteri. Se oli sitkeä! 

Millään se ei meinanut NYT antaa periksi, vaikka oli katostaankin niin laho että vuoti vettä polttopuiden päälle samoin lumien sulamisvedet jne. NYT -ei hievaustakaan.- 

Kunnes saimme purettua palapeliä sopivista paikoista. Niinpä illanmittaan vanhasta pihamökistä on silkalla sisuvoimalla saatu aikaiseksi tuollainen nysä.

Saunan hirsistä oltiin jopa Hanin fb:ssa kiinnostuneita. Joo. Tulkaa vaan kiinnostuneet hakemaan nuo hirret. Ihan saatte ilmaiseksi kunhan ITSE puratte, hajotatte, pilkotte ja viette pois. Asap. 

Vaikka rohkeutta olisikin, en mene kiskomaan tuosta vanhasta tönöstä tänään yhtään lautaa irti. Keuhkot vinkuivat siihen malliin yöllä, etten koske mihinkään purkuhommiin. Illalla voi olla että avuksi tuohon jälleen joudun. Kerään ensin päivän voimia ja lääkitsen hengitystäni. Punamultamaali ei onneksi käy henkeeni. Jos sää sallii, muuntuu uudesta mökistä lisää ulkoseiniä vanhanpunaiseksi.

Punainen on myös miun toinen pohkeeni jota mäkärät söivät viime sunnuntaina. Toissa yönä pohje oli tosi turvoksissa ja kipeä ja viilensinkin sitä unettomana istumalla aamukolmelta kylmillä ulkorappusilla kuunnellen lähijoen satakielien voimaannuttavaa luritusta ja herätin tahtomattani ulko-oven kolinan kanssa miesparankin liian aikaiseen aamuun.

Onneksi kyypakkauksessa, jonka mies sitten löysi, oli yksi tabletti joka hiukan hillitsi rajua infektiota. Pitänee hakea uusi kyypakkaus. Ihan näihin ötökänpistämiin ne kaksi muutakin tablettia siitä viime kesänä kuluivat. Minä kun olin haaveillut mehiläistarhurin urasta, niin nyt kaikki pikkuötökät saavat aikaan näin ison reaktion... Apteekkiin siis. 

 Vien ensin kellosepälle kaksi Hanin rempoissamme hajonnutta rannekelloa...

Laitetaan nyt järkyttyneille kuvitukseksi jotain nättiäkin. 

Tällaisia vaaleanpunaisia tuomia kasvaa polkupyöräreittini varrella. 

Kuulemma rusotuomi.

Kun pysähdyin kuvaamaan tätä,
takanani koiraansa talutellut nainen tokaisi: 
-Kauniita noi syreenit mutta kumma kun eivät tuoksu... 

Piti oikein itsekin nuuhkaista.
Kyllä se ihan tuomelle tuoksui.  

Haleja ja suukkoja!

Hallatar-blogi: Haleja ja suukkoja!: Suuri sydämellinen kiitos jälleen remonttiapulaisille!   


Vanhasta piharakennuksesta on jäljellä vain runko sekä lahohirsinen sauna kattotiilineen. Kolme Murusta oli purkamassa sitä kanssani koko viikonloppuna! Sekä auttamassa Hania, tuon uudemman piharakennuksen katon rakentamisessa, sitten kun hän ehti kotiin omilta ralliautojen katseluiltaan.

Kiitos lisäkäsipareista teille kaikille!

Oli kyllä kamalaa havaita, että myös auttajien hengitykseen kävi tuon homeinen saunarakennus joka hirsineen yhä nököttää piharakennuksen luurangosta jäljellä. Pihasaunan käsittely käsin on siis vaarallista. Se rakennus pitäisi poistaa tontilta koneellisesti. Pikaisesti.



PS:
Osallistuin Tikkurilan kisaan. Äänestä!

Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.

Enemmän kuin reikä seinässä

♥

 Purettujen kattotiilien uusiopaikka voisi olla vaikka 

ruusupenkin reunuksena oleskelu... 

Siihen niitä nyt ainakin toistaiseksi tuli ladottua 

kuin minikiinanmuuriksi. 

Harmi vaan kun useat kattotiileistä meni 

rikki niiden pudotessa sentääs jonkinmoisen matkan. 

Äitienpäivänä Muruset auttoivat purkamaan 

kanssamme puuliiteriä pois! 

♥   
Kiitos ihanat 
Nunnukka, Jake 
Miihkali sekä Satunen  
♥ 
 

Niin,
tiedän: 
Joku olisi peräti kunnostanut tämänkin tönön.
Nostellut sen kalliisti ilmaan killumaan
ja sahannut reilut puoli metriä alaosistaan mätiä lautoja pois,
tehnyt uudet perustukset, lattian, jne, jne, jne.

Tai joku olisi vaan maalannut ja stailannut ja somistanut tönön
kaikenmaailman krääsällä sekä
uudella maalilla, virnistellyt ja kiitellyt itseään ja
luullut (kuvitellut) kaiken olevan hyvin.

Purku oli tässä tapauksessa kyllä ainoa vaihtoehto.
Olisi ollut jo silloin kun tämä paikka hankittiin.

Uuden (tuolta vasemmalta pilkottavan) 

pihamökin kattoa emme päässeet 

vielä lauantaina tekemään, 

koska viallisia puutoimituksia ei oltu 

toimitettu meille eikä rautakauppaan 

viime perjantaihin mennessä. 

Rautakaupassa vieriteltiin vastuu 

valmistajalle, jne...

Nyt on enää jäljellä,
niin kuin kuvasta voi havaita,
 noin puolet vanhasta piharakennuksesta: 

vanha, erittäin homeinen sauna, 

sekä puucee, joka nimestään huolimatta on 

raikkaampi kuin tuo sauna. 

Sauna tulee olemaan hankalin, 

koska jokainen siihen koskeva tarvitsee 

hengityssuojaimen... 

Onneksi tuon pihakaaoksen vastapainoksi 

voi ihailla vaikkapa parivuotiaita helmihyasintteja, 

jotka ovat monistuneet sitten viime kevään. 

 Minitulppaanit ovat vähentyneet, 

varmaan myyrien ja f-linnun avustuksella... 

 Supermininarsissit olivat jonakin keväänä 

ruukussa josta siirsin ne pihalle.

Hopeapaju on jo hiirenkorvilla. 

Vai oisko se pajunkorvilla?

♥ 

Seinässä on reikä

Tämmöisiä saa meillä silloin tällöin palkaksi. Suukkoja ja jäätelöä ja jäätelösuukkosia.

Tässä blogissa ei ole kuvituksena söpösiä haavekuvia jostakin muualta netistä napattuna, jotta tuollaisen tahtoisin tai näin sisustaisin ja ihan pian kohta sisustankin! Tämä blogi on ihan raadollisen alkuperäisen arkista ja totaalista faktaa. Silkkaa realismia ja arkea. Vähällä rahalla. Kaikki kuvat ovat oikeasta elämästämme. Joskus jotakin hieman sensuroin ihan omaksi parhaaksenne sekä sielunrauhaksenne. =)

7.5.2013 alan jo aamusta kantaa pihan oleskelupaikalta pois sinne vastikään vietyjä pöytiä, pihatuoleja, grillin ja aurinkovarjon talomme eteläseinämälle.
Raahaan sinne myös vanhat puulaatat joiden päälle kokoan uuden tilapäisen oleskelupaikan. Se paikka on tuulinen ja lähitieltä liiankin hyvin nähtävissä. Ei hyvä. Siihen pihan kohtaan olen kyllä suunnitellut meille pergola/olopaikka/patiota. Olisipa vaan ylimääräistä rahaa, puutavaraa ja pari palaa muovikatetta niin sellainen suojainen oleskelunurkkahan siihen syntyisi. Auringolta olisi päästävä jotenkin varjoon ja tuulelta suojaan ja mie niin tahtoisin kiipeileviä kasveja sinne kasvamaan. Voisi se grillauspaikkakin olla siinä ihan liki...

Ajattelin tästä vähän repiä seinää...

Pihan entisen oleskelupaikan hiekkapohjaan vanhan pihamökin taakse, asettelen löytämämme (eräässä tehdaspihassa oli kuormalavojen kohdillä kyltti jotta saa ottaa ) hieman risat puulavat joiden puutteita klapeilla vähän tilapäisen pikaisesti korjailen. Irrotan pihamökin takaseinästä kaikki hassut riippakoivu- ja piikkilankakranssit. Alan purkaa pois liiterin kohdilta tönön takaseinää. Kiskon ensin lautoja vasaralla mutta muistan meillä olevan sen yleisavaimeksi kutsumamme härvelin jossakin edellisten remonttien tiimoilta ja pidän tauon. Jätän saappaat ja rukkaset rappusille. Juon purkillisen tehojuomaa ja löydän etsimäni sorkkaraudan. Lisään aurinkovoidetta naamaani, kiskon lippiksen päähäni ja johan alkaa lautoja irrota vauhdilla.

Ihan pian pääsen klapeihin käsiksi...

Haaveeni oli jotta pihamökin materiaaleja jotenkin voisi uusiokäyttää mutta ainakin seinälautojen kunto paljastuu purkaessa valitettavasti aika surkeaksi. Alaosistaan laudat ovat lahot ja muutenkin aika on tehnyt tehtävänsä. Kiskon meille armeliaasti vihdoinkin lainaksi jälleen luovutetun peräkärryn pihamökin viereen ja alan kasata kärryyn ronskisti kaatiskuormaa.

Seinän reikää suurennettu ja yli puolet puista pihalle kannettu, jyrsijäyhdyskunta paljastettu...

Tarvitsen jossain vaiheessa sahaa katkaistakseni poikkilautoja klapikasojen tieltä. Tarkoitus on saada polttopuut pois purettavasta mörskästä. Hani saapuu illalla töistään, vaihtaa siistit työvaatteet vähemmän siisteiksi kotityövaatteiksi ja viemme yhdessä ekan roskakuorman kaatikselle.
Onneksi purkulaudat saa viedä sinne ilmaiseksi. Late kysyy kaatopaikan hoitajalta, voiko sähköhellan tuoda ilmaiseksi keräilypisteeseensä ja saa myöntävän vastauksen.
-Se jäi sähkäriltä viemättä pakullaan pois, hänen asentaessaan meille vuoden vaihteessa uuden hellan paikoilleen, naarmuttaen samalla sen uuden lieden keraamista tasoa uudekseltaan. Njäh... Kaikki sähkärit ovat Hanin mukaan idiootteja. Taidan olla samaa mieltä.

Tämän kesän remontin ekaa kaatiskuormaa.

Seuraavassa kaatiskuormassa viemme vanhan hellan puuliiteristä, jossa se odotti sijoitusopaikkaansa muutaman kuukaudern, pois sekä kaikenlaista sälää pihamökin päädystä. Latekin irrotteli muutaman laudan seinästä, kunnes kielsin, ettei hökötys kaadu niskaamme. Ei vielä...

Kohta Hani virittelee grilliä syttymään ja puhdistaa grillausritilää. Mie kiertelen tonttia lapio olkapäälläni ja mietin, minne pihamökin vierestä voisi istuttaa ne kaksi komeaa vanhaa raparperipuskaa... Ne saattavat muuten kärsiä kipeää vanhaa pihatönöä purkaessa. Yksi orapihlajapuukin on vailla uutta olopaikkaa. Se kyhjöttää yhä tönön seinällä. Löydän samalla monta terttuseljan tainta. Mie tykkään siitä pensaasta. Se kasvaa nopeasti isohkoksi näkösuojaksi.

Toisella kerralla kaatiksella muutes oli puoli pitäjää viemässä pois pihansa haravointi- ja risujätettä ja joudumme auton ja kärryn kanssa sumppuun. Kun tulee vuoromme heitellä rojut valtavaan läjään, mie kaadun likaiselle kaatiksen pihalle nostaessani ylipainavaa vettynyttä lahotukkia Laten kanssa. Vähän kyynärpää tekee kipeää mutta homma jatkuu. Meidät saarretaan uudelleen auton kanssa sumppuun ja joudumme hieman odottelemaan jotta pääsemme pois kaatikselta. Siihen aikaan arki-iltana ei kannata mennä kaatikselle...



Illemmalla peittelemme pihan klapit, syömme grillitassuja, jotka eivät ole sellaisia niin kuin ennen ja -makkaraa, juomme kokista ja kipitämme saunaan. Hot Shots 2:sta ei jaksa enää millään katsoa. Silmät lupsivat...

Sellainen päivä se. 

Seuraavana päivänä (keskiviikko 8.5.2013) korjasin loputkin klapit pois liiteristä ja oikea käsivarsi oli moisen jälkeen ihan kipiä ja mustelmilla. Sillä käsivarrellahan mie jokaikisen puun kannoin. Puita oli syksyllä ollut varmaankin kolme kertaa enemmän kuin mitä niitä nyt on jäljellä. Niin paljon puuta menee talvisin punaisen tuvan lämmitykseen.

Se hauska veikko, se remppaaja vai mikä lie täällä sitten onkaan huseerannut, oli heitellyt puuliiterin pohjille ylimääräiset lasivillat, jotain rättejä ja niiden päälle vaatteita sekä vanhat väliovet, lastulevyä yms... Kiitos vaan siitäkin moisesta älynväläyksestä hänelle. Olipa vaan sitten hurjan loistavat paikat siellä lämpimässä ja turvassa sen suuren myyrä- ja hiiriyhdyskunnan asua ja kaivella käytäviä omassa rauhassaan. Sen, jota me nyt sitten olemme muutaman vuoden yrittäneet hävittää tältä tontilta. 

Ei ollut yhtään ihanaa lapioida sitä myyrä-hiiripesä-käytävä-puusälä sotkua peräkärryyn ja niiden jyrsijöiden kuivettuneita raatoja, joukossa jopa surullisesti ja merkillisesti sinitiaisen ruumis, ja yrittää hengityssuojain naamallaan kuumana päivänä selvitä muutenkin tuosta liiterishowsta. Mä NIIN toivoin jotta oispa tässä nyt kauhakuormaaja joka kaataisi tuon vanhan mörskän ja nostelisi sotkun siirtolavalle, ettei sitä kaikkea tarvitsisi lauta ja hirsi kerrallaan purkaa ja hengittää homeista sotkua kaikkine pienine raatoineen!!! 

Mutta pienellä budjetilla on rajansa ja meillä on vaan omat hartiat. Kummallakin vaan käy niin kehkoihin tuo kaikenlaisen mömmön hengittely... Astmalääkettä ja energiajuomaa kului sinäkin päivänä. Illalla oikea käsivarsi ja olkapää tarvitsivat särkyvoidetta.

Liiterin alusmössöstä löytynyt vanha tarjotin. Kaatikselle menossa. En koskenut paljain käsin...

Huoh.

Eilen, Helatorstaina heräsimme kahdeksalta, katsoimme telkkua vierekkäin sohvalla nököttäen pari tuntia jotain nauhoittamaamme Da Vinci-sarjaa, joimme ohessa ainakin kolme kuppia kahvia per nuppi, menimme pihalle kymmenen maissa ja kävimme uudemman pihamökin kimppuun.

Siinä uudessa on nyt sitten eilisen ansiosta terassikuisti sekä lattiat. Terassin lattiassa on söpösti joka toinen naula Hanin ja joka toinen mun naulaama. Hani näet naulasi ensin ne yhdet naulat kun mallasimme terassilaudat paikoilleen. Ne toiset naulat jäi sitten sillai että kukahan nuo toiset naulais...?
Joku sitten naulasi niitä sillaikaa kun Lari mallasi sisälle mökkiin lattialautoja. Ensin yhdessä sirkkelöitiin sopivamman pituisiksi ne kaikki laittialaudat. Siinä me käytyämme välillä sisällä syömässä mikroateriat, yhdessä naputeltiin paikoilleen sisälattiakin, mutta siellä vaan noin yksi kolmasosan nauloista on miun naputtelemiani. Hani naulaa nopeammin.


Vain katto puuttuu. Ja huopa. Ja maali. Ja listat... Ja polttopuille uusi puuliiteri... 




PS:
Perjantaina sain Kela:lta postia. Nyt astmani on virallista. Lähettävät uuden Kela-kortin kunhan ehtivät. Olen merkitty nainen. Kiitos homeen...
Tänään en halunnut tehdä enkä hengittää mitään mistä saisin oireiluja...
Siksipä haahuilin vaan pihalla. Leikkasin kaikessa rauhassa ensimmäistä kertaa nurmikkoa, kitkin kukkapenkkejä, lisäilin niihin multaa, silittelin pieniä syreenin hiirenkorvia, ihailin ensimmäisiä tulppaaneja, huomasin scillojen saaneen jo aikaan jopa siemeniä, kuiskuttelin päärynäpuulle, ettei se nyt vaan kuolisi vaan jäisi meidän kanssa tänne...

♥ 

Harjakaiset

Jee! Ollaan tässä vaiheessa! 

Koskapa ihkut ipana-Muruset ja mekin
teimme jo tarpeeksi pohjustustöitä 

oli eilen tullut aika avata uuden pihamökin tiivis paketti, 

joka jo muutaman kuukauden odotti pihallamme oikeaa hetkeä 

joka tuli siis vappuna v 2013. 

 Siinä se on siistissä pinossa uusi mökki
vielä osina... 

Ei kun kimppuun!

Heipä hei!

Muutaman tunnin kaksistaan
pähkäilyn päästä
uusi puolivalmis mökki tervehtii vanhaa mökkiä.
Oli muuten lämmin päivä,
mutta kovat tuulenpuuskat hiukan
vaanivat meidän rakentamistamme... 

 Aika säälittävä tuo vanha pihamökki nyt jo onkin... 

Liiterin ovikin jää jo käteen kun avaa ovea... 

Harjakaisvaiheessa laitoimme pressun mökin päälle 

ja päätimme jotta ensi viikonloppuna jatketaan tästä,
mikäli tavarantoimittaja toimittaa viallisten puuosien tilalle
uudet siihen mennessä... 

Loppuillasta ajattelin sitten kokeilla, miten munkkienpaisto onnistuisi. 

Sitä varten piti etsiä keittiön ikkunaan ötökkäverkko jotta ikkunaa sai pitää auki koska itse liesituuletintahan ei suositella pidettäväksi päällä uppopaiston aikana. 

Ulko-oven ötökkäverhokin on nyt paikoillaan. 

Kesä on virallisesti alkanut 

kun ulko-oven ötökkäverho 
on paikoillaan.  

Noh, tällaisia niistä munkeista tuli. 

Pihamökin harjakaisten 
ja vapunkin kunniaksi 
mutustelimme saunan jälkeen munkkeja ja 

nautiskelimme vihdoin joulukuun
Vironreissulta tuomaamme makeaa kuoharia. 

Minun migreenini tosin iski
heti muutamasta kulauksesta, mutta hyvää oli.