Vanhat eristeet esissä purkutöissä

Märkätilaremonttimme alkoi saunan, kylpyhuoneen
ja eteisen seinien repimisellä 12.6.2015.

Seuraavaksi poistetaan eristeet välikatosta ja seinistä
ja sitten alkaa rankin osuus, eli betonilattioiden
purku, lopuksi maa-aines poistetaan maavaraisten
lattioiden alta ryömintäkorkeuteen saakka.

Jätelava odottaa jo pihassa... 

Saimme rukkasia ennen remonttia pojilta. 

Nämä olivat kyllä tarpeen. 

Kiitos pojat! 

Sorkkarauta ja kunnon rukkaset olivat meidän purkukavereita. 

Joka ilta piti aina siivota työmaa, jotta ihan hirveästi ei törkyä kulkeutuisi 

mukanamme muualle taloon... 

Hmmm... lasivillapaketin päällysmuovilla
päällystettyä villaa eteisen seinissä... 

Saunan höyrysulku oli rikki monesta kohtaa... 

Lauteilla, päiden yläpuolella olleen räppänän taustaa...

Vanha vesivaraaja.

Vanhaa kaakeliseinää pesuallaskaapin luona. 

Peilikaappi on jo otettu pois. 

Kalusteet menevät uudelleen vahattaviksi 

pihalle tai terassille... 

Suihkunurkkaus ennen... 

Hani ehti murjaista suihkuverhotangon tuosta seinästä 

pois ennen kuin ehdin kuvata. 

Tavarat varastoon...

On tullut aika kerätä pois kaikki 

olohuoneen lattiaremontin tieltä. 

Avataan kaappi, 

otetaan kaikki turvaan sieltä. 

 Nostetaan kupit hellävaroin 

pahvilaatikoiden turvaan. 

 Kiedotaan lautaset pellavaan... 

 Kääritään kannut puuvillaan... 

 Herkät tavarat suojataan huolella... 

 Siirretään ne kaikki varaston puolelle.  

Oviaukot suljetaan muovilla. 

 Unohtamatta näitä 

syksyiltoja odottelevia kynttilöitä. 

Lasiset esineet piiloon viedään. 

 Ikkunoista verhotkin riisutaan... 

 Katosta kaikki poistetaan. 

Pöytäliinat pois pölyyntymästä nostetaan. 

Nyt saapuu jälleen kaaos 

Punaisen tuvan alakertaan. 

Ensimmäinen yö pätsissä

Joo, ei tarvii taaskaan kenenkään olla tippaakaan kateellinen.
Eilen, sunnuntaina, aloitettiin olohuoneen tyhjennys. Kaikki huonekalut ja tavarat roudattiin makuuhuoneeseen, makuuhuoneesta runkopatjasängyt kumolleen seinää vasten, kaikki vaatteet makkarista vinttiin ja vieraspatjat vintin lattialle, miltein +3o Celsius-asteen lämpötilaan.
-Tulevan remontin nukkumapaikaksi...

Alakerrassa sai ihanasti ilmalämpöpumpun puhaltamaan viileää koko tyhjennys-siivousoperaation ajaksi, niin että sisäportaiden alapäässä oli ihana viileys mutta parvelle kiivettäessä lämpötila hurjasti kasvoi. Yläkerrassa hikoilimme sitten miltein kolmessakymmenessä asteessa unettomina pitkällä yöhön. Hani tunui aamuyöstä nukkuvan mutta mun selkää sattui ne vieraspatjat ja ilma ei yhtään liikkunut ja miun piti käydä välillä alhaalla ja ulkona haukkaamassa happea.

Uskomattomasti linnut muutes laulaa kahdelta yöllä. =)

Remontin ajaksi valitettavasti se alakerran puhallinlaite pitää sammuttaa ja peittää huolellisesti, ettei sen sisuksiin mene turhaan kaikkea remonttimömmöä.  =(

FB:ssa kerroin eilen tämän kuvan kera: Olohuone on nyt riisuttu malli. Alkaa operaatio lattiremontti. Kolmannen kerran tässä talossa...

-Ja sain vastaukseksi että "Miks taas?"
ja että tuollako oli kosteutta, voi teitä. Huomasin etteivät olleet paljoa blogiani lukeneet. =)

Blogit jäävät väkisin vähemmälle kevyiden ja lyhyiden, nasevien fb-päivitysten ja twiittausten maailmassa, ja mitä niitä muita sosiaalisia viestittelymenetelmiä nyt olikaan... =)

Miksi taas? Siis oikeasti, näyttikö tuon kuvan lattia siltä, että me olisimme jo sen remontoineet joskus, muovimaton päälle liimattuine lohjenneine lattialaattoineen, ryppyisine, reikäisine ja pinttyneinen muovimattoineen, epämääräisine lattialistoineen... Kääks ! =D

Heheh! Aivan toisennäköiseltä näyttää ensimmäisenä kesänä remontoimamme makuuhuoneen sekä keittiön lattia. Samalla joutuu seiniä uusimaan sisäpuolelta, koska jotta saisi lattiasta irti lattialankut, on myöhemmin rempatut seinät (lue: tupakanhajuiset lastulevyt) purettava pois...

Me vaan toivomme ettei olohuoneen lattialankkujen alaiseen osaan olisi kukaan neropatti mennyt koskemaan. Ettei siellä ole vaikkapa sitä kirottua puhallusvillaa... =( Se on aivan mahdotonta purkaa, varsinkin astmaattisilla keuhkoilla varustetun...
-Se menee kaikista hengityssuojaimistakin suoraan hengitysteihin...

-Ja kosteutta...? Ei tiedetä. Kun ei tiedetä vielä mitä kaikkea tässäkin remontissa löytyy.
Tämän lattiaosuuden arvoitus tullee nyt ratkaistavaksi ihan lähipäivinä. 

Viime kesänä remontoitu aulan lattia vielä odottaa ylimpiä päällyksiään jotka nyt tämän kesän remontissa tulevat senkin kaunistukseksi, mutta ei tosiaan se kakkosvuodenkaan remonttilattiakaan ole enää siinä kunnossa kuin se oli taloon muuttaessamme. Kylmä komerotila on poissa. Risat portaat yläkertaan on korjattu. Paljon on muuttunut. Vähän kerrallaan.

Nyt rappujen alunen onkin sellainen turvasaareke tämän tulevan remontin ajan. Sinne sai laitettua turvaan nuo lattialaminaatit (toivottavasti en joudu niitä vielä kertaalleen jonnekin muualle roudaamaan, olen niitä tässä talossa muutamaan kertaan kannellut paikasta toiseen...=) ) sekä työkalut jotka on sopivasti siinä kädenulottuvilla.
-Kaikki muu kuvassa näkyvä alakerran lattia puretaan ympäriltä pois. Niin tuo etualan kurttumuovimattoinen olohuone, vasemmalla oleva sekalainen pala klinkkerilattiaa, sekä eteisen aina pestessä yhä inhottavasti koiralle löyhkäävät rikkonaiset ruskeat lattialaatat.

Koirankuolalaattojen tilalle eteiseen löysi Late mukavat kookkaat tummanharmaat klinkkerilaatat. Muuttuu hieman talon sisäilme eteisestäkin päivitetympään muotoon.

Lattioista jäävät tehtäväksi vielä märkätilat, joskus tulevaisuudessa remontoitavaksi alueeksi. Kaikkea ei ehdi yhden kesän aikana tehdä. Eikä ole varaa. Eli sitten kun seuraavan kerran on varaa. Ja voimia.

Märkätilojen lattianalustakin on todennäköisesti väärin rakennettu, eteistilan tavoin, eli ei ole ryömintätilaa lainkaan, niin kuin ei ole tarpeeksi tällä hetkellä tässä olohuoneen lattiassakaan. Pitänee ostaa lisää energiajuomaa, että jaksaa kaivaa ja roudata kottikärryllisittäin mössöä pihanperälle, eli muutamia kymmeniä kuutioita...

Odotellaan vielä metsurimaanviljelijän lankkukuormaa... 

Uusia lankkuja tarvitaan isolle alalle lattian uusiksi tukipuiksi.

 

On lisäksi täysin kysymysmerkki, 

ovatko olohuoneen takan perustukset tehty oikein...

Seisooko takka puulattialla...? 

Sen tulemme pian näkemään... 

Niin. 

Tässä täytyy vaan toivoa että tämä remontti 

sujuu joutuisasti.

Toivon lisäksi, että säät hurjasti viilenevät. 

Vintissä on peltikaton alla
aikas sietämätöntä yrittää helteellä nukkua.
Sori vaan auringonpalvojat.
Olisi myös helpompaa kaivaa muutama kymmenen kuutiota
tavaraa lattioista ja maapohjasta...


Savimaahan istutetut kasvitkin tarvitsevat
jo oikeaa vettä pilvistä...

Ainoastaan se
oli eilisessä hellepäivässä ok,
että sain pestyksi ja kuivatuksi tuosta vaan meidän talvitäkit
ja ison kasan lakanoita,
joita oli mm vieraslakanoina ja
olohuoneen ikkunoissa verhoina...

Vanha hirsisauna odottelee yhä pihassa,
jotta haluaako joku sen hirret vai
annetaanko moottorisahan laulaa... 

-Joo, eivät huoli hirsiä,
joten ne viedään
kaatopaikalle.

PS2:
Illalla mies saapui töistään tuliasten kera.
Oli käynyt rautakaupassa ja
hakenut lisää teippiä sekä
muovia oviaukkojen suojiksi.

Teippasimme sitten illalla oviaukot.
Tästä se lähtee...

Kuvassa keittiön oviaukko, jota
pitää korjailla kaksoismuovituksella ettei
nuo muovin liepeet avaudu liikaa ja
ihan älyttömänhirveesti pölyä kerry keittiöön,
jonne on siirretty se astiakaappikin remontin tieltä...

Punamultaa

Eilispäivänä aloittelin uuden pihamökin maalausta. Keikuin tikkailla ja siirtelin katon päällä suojana olevaa pressua syrjään varovasti mustekaloilla sitä yhä tukien, ettei pihan ikuinen tuuli veisi sitä, koska se kattohuopa vielä siitä uupuu. Miun porukoita tulee ensi lauantaina auttamaan kattohuovan kanssa. Toivoa sopii ettei tässä välillä, eikä lauantaina sada.

Punamullanväriseksihän se uusi torppa tulee valkoisin ikkunanpuittein, ovin, ja pihtipielin... Vähän niinko tää pääkartanokin... köhöm.
Enpä siitä tullut kuvaa ottaneeksi, vaikka kännykkä takataskussa tikkailla heiluin. Kuvassa sen sijaan yhä vanhaa mörskää tai mitä siitä on jäljellä. 

Illalla Hanin saavuttua töistään veimme ensin muutaman kaatopaikkakuormallisen pois pihasta kaikkea mitä tuosta vanhasta möröstä (ja sen sisätiloista ex-asukin roinaa) on saatu esiin ja irti ja sitten pelkin hauisvoimin ja rukkasten suojaamin käsin kävimme liiteriosan kannatinpuiden ja katon kimppuun. No, oli meillä välillä suomalaista sisua, leka tai rautakanki apuna. Jopa lapiokin, kun koetin kaivaa tukipuun alustaa esiin...

Arvaa kuinka monesti hihkaisin, jotta oisipa meillä edes moottorisaha!

Me kiskoimme köydellä loppurötisköä voimiemme takaa yhdessä ja saimmekin sen heilumaan uhkaavasti, mutta... Hakkasimme sen tukipuita rautakangella ja lekalla. Hani jopa sahaili tukipuuta useista paikoista ja minä pelkäsin että hän jää koko hökötyksen alle ja kiskoimme jälleen köydestä voimiemme takaa! Mutta se oli sitkeä liiteri. Se oli sitkeä! 

Millään se ei meinanut NYT antaa periksi, vaikka oli katostaankin niin laho että vuoti vettä polttopuiden päälle samoin lumien sulamisvedet jne. NYT -ei hievaustakaan.- 

Kunnes saimme purettua palapeliä sopivista paikoista. Niinpä illanmittaan vanhasta pihamökistä on silkalla sisuvoimalla saatu aikaiseksi tuollainen nysä.

Saunan hirsistä oltiin jopa Hanin fb:ssa kiinnostuneita. Joo. Tulkaa vaan kiinnostuneet hakemaan nuo hirret. Ihan saatte ilmaiseksi kunhan ITSE puratte, hajotatte, pilkotte ja viette pois. Asap. 

Vaikka rohkeutta olisikin, en mene kiskomaan tuosta vanhasta tönöstä tänään yhtään lautaa irti. Keuhkot vinkuivat siihen malliin yöllä, etten koske mihinkään purkuhommiin. Illalla voi olla että avuksi tuohon jälleen joudun. Kerään ensin päivän voimia ja lääkitsen hengitystäni. Punamultamaali ei onneksi käy henkeeni. Jos sää sallii, muuntuu uudesta mökistä lisää ulkoseiniä vanhanpunaiseksi.

Punainen on myös miun toinen pohkeeni jota mäkärät söivät viime sunnuntaina. Toissa yönä pohje oli tosi turvoksissa ja kipeä ja viilensinkin sitä unettomana istumalla aamukolmelta kylmillä ulkorappusilla kuunnellen lähijoen satakielien voimaannuttavaa luritusta ja herätin tahtomattani ulko-oven kolinan kanssa miesparankin liian aikaiseen aamuun.

Onneksi kyypakkauksessa, jonka mies sitten löysi, oli yksi tabletti joka hiukan hillitsi rajua infektiota. Pitänee hakea uusi kyypakkaus. Ihan näihin ötökänpistämiin ne kaksi muutakin tablettia siitä viime kesänä kuluivat. Minä kun olin haaveillut mehiläistarhurin urasta, niin nyt kaikki pikkuötökät saavat aikaan näin ison reaktion... Apteekkiin siis. 

 Vien ensin kellosepälle kaksi Hanin rempoissamme hajonnutta rannekelloa...

Laitetaan nyt järkyttyneille kuvitukseksi jotain nättiäkin. 

Tällaisia vaaleanpunaisia tuomia kasvaa polkupyöräreittini varrella. 

Kuulemma rusotuomi.

Kun pysähdyin kuvaamaan tätä,
takanani koiraansa talutellut nainen tokaisi: 
-Kauniita noi syreenit mutta kumma kun eivät tuoksu... 

Piti oikein itsekin nuuhkaista.
Kyllä se ihan tuomelle tuoksui.  

Haleja ja suukkoja!

Hallatar-blogi: Haleja ja suukkoja!: Suuri sydämellinen kiitos jälleen remonttiapulaisille!   


Vanhasta piharakennuksesta on jäljellä vain runko sekä lahohirsinen sauna kattotiilineen. Kolme Murusta oli purkamassa sitä kanssani koko viikonloppuna! Sekä auttamassa Hania, tuon uudemman piharakennuksen katon rakentamisessa, sitten kun hän ehti kotiin omilta ralliautojen katseluiltaan.

Kiitos lisäkäsipareista teille kaikille!

Oli kyllä kamalaa havaita, että myös auttajien hengitykseen kävi tuon homeinen saunarakennus joka hirsineen yhä nököttää piharakennuksen luurangosta jäljellä. Pihasaunan käsittely käsin on siis vaarallista. Se rakennus pitäisi poistaa tontilta koneellisesti. Pikaisesti.



PS:
Osallistuin Tikkurilan kisaan. Äänestä!

Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.

Betonilattia on poissa!

 Nyt kuljetaan sitten jälleen metallitikkailla kerrosten väliä. 

 Kylmän komeron kylmä betonilattia eilen.

Late on jo aiemmin kesällä purkanut tuon vasemman
alakulman, jotta me, ja rak.tarkastaja nähtiin mitä alla on.
Siinä kohdassa oli tilapäisesti siitä asti vain puulevy päällä... 

 Sama lattia hieman myöhemmin kun olin heilutellut käsivarret sijoiltaan 

tuota painavaa työkalua. Tehon voimalla jaksaa... 

Mun vatsa jostain syystä tykkää teho-juomasta. 

Kait mie saan siitä niitä puuttuvia b-vitamiineja. 

Olin ansainnut pienen tauon, 

suklaa- ja kahvivitamiineja, vai mitä? =) 

Sitten mie meninkin huilaamaan ruohotrimmerin kanssa pihalle.

Kun Late saapui töistään hän jatkoi kylmän tilan raivaamista. 

Betonimurskan ja vanerilevyjen alta paljastui tämä bunkkeri, 

jossa ei ollut tipan tippaa minkäänlaisia eristeitä. 

Talon viemäriputki kulkee siellä omassa yksinäisyydessään. 

Hyvin paha maakellarin haju iski vastaan, kun vanerikannet avattiin, 

sillä tuosta bunkkerista ei ollut minkäänlaista ilmastointia muualle lattian alle. 

Laten ryhtyessä purkamaan harkkoja (niitä on pakko poistaa jotta päästään tekemään tilalle normaali rossipohja...) paljastui jälleen että sama remppaaja on ollut tässäkin kohtaa asialla kuin noissa muissakin "remonteissa", eli rempparoskat ja törky oli tungettu tässäkin tapauksessa lattian alle... Tämä on olohuoneen ja tuon komeron välistä lattian alustaa... Paikkaa, jonne ei missään tapauksessa olisi saanut jättää mitään orgaanista jätettä... Huoh.

Toisessa kuvassa näkyvä neliön tila tikkaiden alla, oli peitetty vain ohkaisella kovalevyllä. Se alla on purua, samoin kuin kuvassa vasemmalla sijaitsevan pesukonesyvennyksen allakin. Ilmankos oli kylmää talvella...

Osittain tämän puretun betonisen kylmän tilan kautta, muurattuna vasemmalle ylänurkkaan, harkkojen väliin, kulki myös pesukoneille vesijohto, joka niinikään jäätyi näinä kahtena täällä asuminamme talvina. No, nyt sen ymmärtää miksi, kun näki tämän eristämättömän kylmäkellarin...

Uutta lattiamateriaalia tämän purettavan tilan rossipohjaa varten on haettu 

olohuoneeseen odottelemaan. Jospa vaikka viikonloppuna saisimme 

siihen kunnollisen lämpöeristetyn lattian... 

Tästä jatketaan.

Telineiden ramppausta ylös ja alas

Vintti-aula hitaasti mutta vakaasti etenee kohti korjatumpaa ja vetämättömämpää lopputulosta. Hih, vetämätönhän on sellainen ihan väsynyt ja surkhia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ettei nurkista ja seinistä enää tuulisi sukkia vinoon. Mie olen Laten ollessa töissään leikellyt ylimääräisiä uretaaneja pois saumoista ja pakkeloinut niitä, ja jatkamaan pitäisi kohtapuoliin mennä jälleen. Anselmia puuttuu enää päädyistä. Anselmin päälle tulee vaalea maalipinta näin ensihätään luultavasti kuviotelalla maalattuna. Maalauskin pitäisi pian tehdä että telineitä saisi madallettua ja alempia seiniä saisi kunnostettua. Peltikaton melu ei enää ole niin hurja sateella, kuin ilman näitä katon eristeitä...

Toivottavasti myös kosteusvaurio-puuosat on nyt poissa seinistä. 

Ainakin talon tästä avatusta osasta. 

Väsyin siihen keittiön muovitukseen ja poistin ne tässä viime viikolla kun Late ja Jake nostelivat aulan kattoon noita eristelevyjä. Muovit olivat tiellä. Illalla kun olimme siivonneet jälleen päivän rempparoskat pois niin huomasin keittiössä seisoessani jotta aurinko paistaa sinne, minne se ei ole ennen paistanut. =D
Aurinko valaisi hohtavasti olohuoneen kautta entisen kylmän komeron seiniä ja lattiaa. Ja vesiputkien jakotukkia...

Tietty muovia olisi vielä tarvinut kun tuo lattiakohta puretaan. Betonipöly nääs... Täytyy yrittää eristää se alue jotenkin.

Muutamana hellepäivänä yläkerran makuuhuone, jossa yhä mitättömät eristeet, on kuumentunut niin kovin helteiseksi, että siellä on ollut hankalaa nukkua. Miun on tehnyt mieli tuoda patja tuohon aulan lattialle, jossa alakerran ilmalämpöpumpun viilentämä laattalattia olisi tuntunut varmaan miellyttävän viileältä. Mutta tuo hani ei tahtonut nukkumaan alakerran lattialle. En mie sit yksin... Vaikka oikkumasuni kanssa olen taas joutunutkin viettämään tyynyn kanssa vessanlattialla öisin muutaman tovin, joten olisi ihan sama vaikka nukkuisin tuossa aulassa.

Voi kun kuvat näyttävät niin rikotun näköisen tönön... Mutta kun kaikki korjattava on ikään kuin palapeliä tekisi väärään suuntaan. Jotta saa tuon purettavan lahon laudan pois, on purettava tuo nurkka tuosta ja jotta tämä viallisesti tehty rakenne tai entinen pilallinen eriste saataisiin korjattua, on purettava seinä pois, katto pois, jne jne jne...

Ystävälle juuri tänään kirjoitin: Telkkaohjelmissa remontit menee sujuvasti ja siististi ja sit ne on äkkiä ohi ja omistajat talutetaan silmät kii paikalle ja ne saa ihailla kaunista lopputulosta. ;D 

Miekin laitan välillä silmät kii

ja kuvittelen millainen aula ois jo valmiina...

Ja jos kotirouvat tykkäävät jotta rappujen siivoaminen on työlästä niin tässä erimerkkiä siitä, kuinka hankalaa on imuroida rakennustelineitä kerrosten välillä. Late imurin kanssa kiipeämässä vintille siivoamaan. Sen verran ollaan laiskistuttu että imuri jää sitten siivouksen päätteeksi joko ylös, jos sitä viimeksi siellä käytettiin, tai sitten alas, ja jatketaan seuraavana siivouskertana sitten siitä.

Vesiputket tulleevat jäätymään vielä ensi talvena, koska hölmösti ne on joku vetänyt kylmälle kuistin katolle kulkemaan osan matkaansa. (Toiseksi alimmassa kuvassa sininen ja punainen putki piiloutuvat kesken kaiken. Keittiön puoleltahan ne viime kesänä koteloitiin. )
Tässä vaiheessa ei ole putkiurakkaan enää varaa, joten putkien lopullinen korjaaminen menee ensi vuoden puolelle. Sähkömieskin olisi piakkoin kutsuttava paikalle. Uudet rappumateriaalitkin saadaan tilattua hieman tuonnempana. Tämä syö rahhoo tämä remontoiminen.

Ja vähän voimiakin. Tai aika paljon voimia...

Voisiko talon repiminen olla harrastus?

Päiväkirjamerkintöjä viime päiviltä: 

Keskiviikkona 11.7. Puiset rakennustelineet valmistuvat kuiluun. Eikäkun aulaan... Mie auttelen ja Late sahaa mittaansa & ruuvaa toistasataa ruuvia siihen kolossaaliseen rakennelmaan. Ruuvinväännin on välillä kovilla ja lakkaa pelittämästä. Vaikeaa niitä pitkiä ruuveja olisi käsinkin aika tuoreisiin lankkuihin ruuvata... Onneksi ruuvinväännin alkaa toimia toisella akulla ja se toinenkin akku uudelleen ladattuna pelittää, ettei hyvä työvire pääse lopahtamaan. 

Ensimmäinen kapuaminen ylös telineitä pitkin jännittää. 

Tässä seistään ensimmäisellä tasanteella. 

Villasukat ♥ jalassa tietenkin 

-ettei mee tikkuja jalkapohjiin.

Toisen tasanteen jälkeen on vielä kolmannet "raput" sekä ylin taso, joka on kaikkein suurin. 

Alastulo on vaikeampaa. 

Ota kiinni mistä saat... 

Lievä etunoja ja askellus takaperin ovat ainoa oikea turvallinen tyylisuunta. 

Torstaina 12.7. 
Lisää taloa revitty. Viety kaatikselle iso puukuorma sekä purua, lasivillaa, (käsivarsia raapien). Kaatiksella oli ihan Sami Saikkosen näköinen mies, joka tyhjensi omaa puukuormaansa verkkaisesti kuin filosofi yhtaikaa puujätteisiin. Me viskelimme Hanin kanssa tottumuksella oman kuormamme nopeasti, melkein kilpaa, korkeaksi käyneeseen puuainesvuoreen, ja mies jäi oman kuormansa ääreen lähtiessämme. Me pujottelemme sen lainapeekärryn pressunkin aina kilpaa omilta puoliltamme. Mie voitan usein, eli olen naruni kanssa siellä kärryn perälaudan keskikohdassa ensimmäisenä. Hani väittää että mää huijaan! No ihan vähän vaan jää epämääräisiä pressun reikäisiä kohtia käymättä läpi.=) 


Kun toimme sekajätesäkkikuorman kohtapuoliin puukuorman jälkeen kaatikselle, oli sama mies vieläkin paikalla, metallijätesäiliöiden luona kippaamassa sinne jotakin. Se vilkaisi meitä kun jälleen isoissa kaarissa heittelimme omat säkkimme korkeaan lavaan. Ja kilpaa pujottelemaan taas narut pressuun ja mie hävisin! =)


Iltapäivällä piipahdettu Lahden Plantagenissa. Hani osti ihanan puistonpenkin pihalle. <3 
Illalla saunan kuumenemista odotellessa mies kokoaa kanssani penkin. 
On koeistuttukin. Asetettu ruusupensaiden eteen arvoiseensa seuraan tuo ihana penkki. <3 

Koetin kysellä tosin ensin naapurivarikon pihassa vuoden verran lojunutta puistonpenkkiä, voisiko sen ostaa. 
-Ei, tuli lyhyt vastaus kahden miehen suusta. 
-Se pitäis korjata. Se menee takaisin yhteen paikkaan. 
-Olisin vaikka kahvipaketin hinnalla sen ostanu teiltä, mie vaisuna jatkoin. 
-Mutta ei sitten...  
En sitten kysynyt niitä aikomaani kahta nurkissaan kumollaan lojuvaa vesitynnyriäkään, joita tuuli heiluttelee siinä samassa pihassa ees sun taas. 
-Enkä sitä hallinsa seinää vasten nojaavaa Singerin jalkaa, josta saisi muokattua vaikka puutarhapöydän...  
Pihan kaksi miestä käänsi selkänsä miulle. Harmittelin ettei vaikka Mamani ollut paikalla miun puolestani asiaa kysymässä koska hän saa aina ihmiset avautumaan, juttelemaan ja hymyilemään, suorastaan nauraa höröttämään. =) Miulla ei ole samaa taitoa. Olen esiintymiskammoinen. =) 
Olipa hyvä etten ollut ottanut sitä kahvipakettia kaapista mukaani kun menin tontin rajalle huutelemaan. Ois ollunna vieläkin nolompaa. Kaffeepuketti-ehdotus oli Hanin, kun hänhän se siitä penkistäkin alunperin innostui. Sellainen kuulemma sopis pikku pihallemme. =) 

Vaan nyt meillä on ihan ikioma puistonpenkki. 

Kiitos Hanin! 
♥

Perjantaina 13.7. 
Talon repimistä jatkettu. Ollaan nyt yläkerran päätyseinässä, kattopeltien alla, sekä sen ensimmäisen parven seinän kimpussa. Paneelit pois, villat pois, purut pois... Purua 40-luvun seinän sisältä on säkitetty kahdeksisen säkillistä, purun väkisin levähtäessä ympäriinsä. Kovasti tupakalle haisevia seinälautoja löytyi seinistä mäntypaneelien takaa. Sitkeästi se tupakan haju jää kiinni. 

Samaa löyhähdystä tunkee nenään kun purkaa olohuoneen paksua vanhaa lastulevyä seinästä pois. Lastulevy ei suostu irtoamaan kiltisti seinästä vaan murentuu pieniksi, puolen kämmenen kokoisiksi palasiksi. Ärsyttäviksi. Purettavan täytyisi sillailla heposti hajota, kuin amerikkalaisissa sarjoissa, joissa laitetaan kämppä uusiksi ja puretaan vanha pois, viikossa. 


Ei silti, mie usein itkeä tirautan kun katson vaikkapa Hurja remontti-ohjelmaa. 
Siinä monesti on niin koskettavia ihmiskohtaloita... On onni että heitä autetaan. ♥
Olisipa Suomessakin tuollainen järjestö, joka oikeasti auttaisi hädässä olevia ihmisiä... 
Tässä maassa tuntuu, että vain oma napa on tärkeä. Ehkä suuresta rahasta esim järjestöt pulaan joutuneita perheitä auttavat, (esim hometapaukset) mutta huom, vain jos he itse siitä hyötyvät... =( 

Asiasta kattoon: peltikaton aluskate oli kiinni lasivilloissa, kastuneen pahvin kera. Villojen edessä oli muovia ja sen edessä mäntypaneeleita jotka eivät oikeastaan olleet millään kiinni... Vain ihme piti ne katossa. Jotkut rakennelmat tuntuivat loppujen lopuksi heiluvan korkealla vain suurinpiirtein yhden pitkän naulan varassa: ne villojen tukilaudat, mäntypaneelit, jne kaikki killuivat yhden langan varassa... Huh huh, hurjaa rakentamista ollut edellisellä remppajaalla. 
-Viimeistelynaulainta heppu oli kyllä kovasti käytellyt paneelien kanssa. Joissakin kohdin oli naulailtu ihan vaan naulailun innosta. 

Harmi muutes, että yläkerran päädyistä poistettiin ne salmiakkiruutu-ikkunaruudut. (Näkyy tuossa ylemmässä kuvassa  tuulensuojalevyn peittämänä ikkunan haamu ja se on jo helmikuisten remppamiesten kädenjälkeä.) Mutta uudistetut ikkunat niiden lahojen tilalle olisivat maksaneet ihan liikaa. Kaikkihan tämä on jo liikaa. Eihän tässä tönössä pitänyt olla kuin pientä pintaremonttia... 








Lauantaina 14.7. 
Tänään lepuutan (huoh) keuhkojani, kun mies meni ralleihin. Yöllä ulkona oli vaan 12 astetta lämmintä, ja sisällä tönössä ei paljoakaan enempi. Odotellaan jotta vintti-iitat saapuvat että saadaan seiniä kuntoon. Edessä on kuitenkin vielä tuon yhden betonilattian repiminen seinien jälkeen. Toivottavasti ei mee kovin myöhäiseen syksyyn. Tämä kova tuuli tuntuu huuhtovan kämppää. Toivottavasti se huuhtoo homebakteeritkin tiehensä...


Vaellan yöllä masukivuissani alakertaan nukkumaan muoveilla suljettuun makkariin. Crohn inhoaa stressiä... Nostelen tavaroita pois patjakasan päältä, löydän lempi-ruusu-vilttini ja pari tyynyä, toinen Nunnukalla ja toinen Jakella käytössä ollut, ja laitan ne tyynykseni. Koska on lauantai, menee vähemmän autoja tiellä ja mie nukahdan... Kunnes mies saapuu alakertaan kukonlaulun aikaan keittelemään kahvia ja etsii minutkin esille, ihmetellen miksi mie oon taas kadonnut, en parvekkeelle nukkumaan, vaan suorastaan huonekaluvarastoon. Masu. Yksi sana riittää. Joskus vaan yksi huokaus ja mies tietää että taas se kiusaa... 


Harmi että tönö on tässä kunnossa ja yksi huone ON varastona, kun esikoinen joutui valmistuttuaan nyt juuri muuttamaan pois opiskelijakämpästään ja on ilman asuntoa!! Tilapäisesti olisimme voineet hänet majoittaa tänne, JOS se huone ei olisi nyt ihan varastona tosiaan...! Nyt hän on tilapäisesti majoitettuna Maman luokse. Kiltti-ihana-Mama! ♥♥ Ja Pikkuveli auttoi muuttotavaroidensa kanssa. Kiltti-Pikkuveikka! ♥♥

Kunpa Lahdessa olisi vapaana tilava yksiö 

tai pienehkö kaksio vuokrattavana!!!  

Miekin voin toimia välittäjänä jos sellaisia löytyy! 

Maanantaina 9.7. kylvetyistä perennoista itää jo suurin osa. 
♥
Kohta kuvan oton jälkeen alkoi sade..

Puuhailen jo aikaisin aamulla kasvihuoneessa, kerään pakastettavaksi persiljaa, basilikaa ja kaikki tillit. Karsin tomaattien ylimääräisiä lehtiä ja latvon ne, varkaatkin saavat kyytiä. Karsin suorastaan liikaakin kun mielessäni on yksi edellis-iltainen puhelu. 
Miten voisin sanoa eräälle ♥ sydäntärkeälle ♥ ihmiselle, että hän on tekemässä täydellistä erehdystä!!!? -Pettureihin kun ei ole luottamista... 

 

Viime kesänä keräämistäni orvokkien siemenistä 

syntyi söpöjä miniorvokkeja sinne tänne... 
♥

15.7.2012 Sunnuntaina 
Viiden aikaan yöllinen vaellus masun kanssa, jälleen. Hätistän pihalta pois harakat. Nekin kaivelevat pionipenkkiä niin kuin ne kolme variksenpoikastakin! Täytyy hommata sellainen kumikäärme pionipenkin viereen, jotta linnut eivät tulisi kaivelemaan sitä. Suurimman osan anemonioistakin ne mokomat ovat kaivaneet pois niin etteivät edes kukkimaan ehtineet. Orvokeista ne rontit syövät kukat... Söisvät vaikka kaikki keltaiset kukat, mutta ei, ne syövät siniset ja liilat orvokit... Mrr... 


Ulkona on viiden maissa vain 11 astetta (!!!???) lämmintä. Sisällä on koleaa. Avaan hiljaa keittiön kamiinan pellin ja laittelen tulta uuniin. Kamiina alkaa pian lämmittää keittiötä joka on yhä muovein eristetty muusta huushollista. Istun kirjoittelemaan keittiön pöydän äärelle kannettavalla omia juttujani, kiskon villasukat välillä jalkaani, laitan pökköä kamiinaan, juon teetä, hätistä pihasta harakoita... kunnes Hani herää ja saapuu keittämään pannukahvia. Viimeinen lomapäivä toisella. 


Tää ei ole mitään varsinaista lomaa ollut hälle päivääkään kun ihan selkänsä on kipeäksi tässä rehkimisessä saanut. Mietimme mustikkametsään menoa, jotta edes piirakkamarjat... Mutta tällä seudulla uhataan vesisadetta säätiedoissa. Samoin Lahteen. Suunnittelemme silti sunnuntain kauppamatkaa Lahteen.  

Päivän kauppalappu: 

Jätesäkkejä 

Käärme 

Mafiakirja 

Kumihanskat 

Puhdistuainetta 

=D 

Kaikkeen on ihan looginen selitys, vaikka ensin omaa hullunkurista kauppalappuani lukiessani purskahdin itse nauruun. =) 

Jätesäkkejä tarvitaan kun lisää purua puretaan siitä viimosesta väliseinästä. Käärme oli se kuminen, kukkiensyöjälintujen pelokkeeksi, kumihanskat nokkostenpoistoon pihalta, pesuainetta tarvitaan pyykkeihin, ja mafiakirja oli Hanin nimpparilahjatoivekirja. =) 
Se on nyt ilmestynyt ja noudettavissa. 

-Jospa hän vaikka ensi talvena ehtisi lukea kirjojakin... ♥


Ja otsikkoon lisäyksenä sen verran, että ei me tätä harrastukseksi välttämättä aluksi haluttu. Harrastukset vaan tuppaavat joskus riistäytymään käsistä.






JK: 

Kirjakaupat eivät olleet auki ollenkaan sunnuntaina ja parista tavaratalosta oli poistettu kokonaan kirjaosasto, niin kuin Lahden Sokoksesta ja Anttilasta. Kirjoina niissä oli enää muutama pehmytkantinen pokkari... 
Mutta kumikärmes on jo paikoillaan ja pihassa ei ole sen ilmestymisen jälkeen vieraillut variksia eikä harakoita. 
Muutkin linnut ovat päästelleet jänniä varoitushuutoja. Mie menen siirtämään kumikärmeksen paikkaa, jotteivät linnut luule sitä ihan leluksi. =P