Madam, ehkä pieni välipala

Aamukahvikuppi sormissan kello puoli kuusi mies pohtii mitä illalla tehtäis ja mie nyökyttelen unisena oman teekuppini takaa. Sahataanko pihasaunan seiniä pienemmiksi niin saadaan nostettua ne peräkärriin ja vietyä kaatikselle? Vai säkitetäänkö olohuoneesta lasivillat pois haisemasta? Joo. Tehdään niin. Ja mies lähtee töihinsä kuuden maissa. Pusuttelen sen matkaansa. Käsken taas ajaa varovasti ja se sanoo Joo, niin kuin aina ja ajaa tiehensä miltein tunnin matkan kohti eteläisempää Suomea. Hetken mie mietin mennäkö takaisin nukkumaan ja katsahdan siinä ulko-ovea sulkiessani olohuoneeseen.

Mitä turhia sitä enää nukkumaan, kun yöpaituli vaan kylppärin pyyhekoukkuun, maalitahrainen T-paita eteisen naulakon kangaspussukaista ylle, villasukat ja saappaat verkkarinpunttien päälle, huivi hiusten suojaksi, hengityssuojain naamaan ja töihin olohuoneeseen.

Ennen naamasuojainta olin käynyt tarkistamassa että vintillä nukkumapaikkamme ovi on varmasti suljettu, petasin sängyt, tarkistin alas tullessani jotta parven muoviesteet ovat sutkoht paikoillaan, että keittiöönkään ei menisi muovitusten ohi paljon pölyä, teippasin makuuhuoneen oviaukon muovituksen jesarilla umpeen olohuoneen puolelta, katsoin, että kaikki jätesäkit ovat saatavilla, hain lapion ulkoa, tyhjensin pikkusaavin edellisen roskakuorman kottikärriin pihalle ja toin saavin sisälle, tungin tummia pyykkiä pesukoneeseen valmiiksi, sillä muutaman tunnin päästä sinne tulisi lisää pyykkiä. Ja niin mää aloitin samantien eristeiden säkittämisen.

Isoihin keltaisiin säkkeihin laitoin ne hiirtenpissaamaat lasivillat. Ne olivatkin sitä itseään, sitä käsivarsissa pistelevää villaa...

Mustiin muovisäkkeihin tungin purua, hiiren- ja rotanpesiä, sanomalehtisilppua, vaatteiden palasia, kutterinpurua, hieman sammaltakin. Kolme pikkusaavillista mahtui aina yhteen mustaan säkkiin. Kurkistelin vähän joka paikasta purua pois nähdäkseni, onko se sammal siellä purujen alla. Onhan se. Siellähän se odottelee. Pussitan kaikki säkit jotka löydän ja kohta pihalla nököttää 18 säkillistä lattian eristeitä. Vain yksi pussukka hajoaa kesken nostamisen, muut olen osannut täyttää sillai sopivasti että kantokahvat solmittuina kestävät kantamisen. Byggmaxxin jätesäkeissä on nääs kahvat. Suorastaan olkaimet!
-Niistä saa vaikka jättimuovimekon, kun hiukan leikkelee helmaa auki. =)

Hengityssuojaimesta huolimatta kyllä nenäkin oli tukossa. Suihkun jälkeen piti korvatkin kaivella topsypuikolla puhtaaksi purupölystä... 

Muokattu:
Illemmalla: Kun mies saapui töistään, napattiin myö yhdessä nuo loput lattialaudat pois. Samalla lattiasta kiskottiin pois loput esiinpaljastuvat pissaiset lasivillat sekä muutama säkki purua ja sammalta, noin niin kuin välipalaksi...

Pihalla tapahtuu...

Ihku mies. Late kurkotteli kaikki loput sammaleiset kattotiilet
ojennellen ne minulle alas, ja mie jatkoin niiden matkaa...

ja jatkoin ruusujen aitaamista kattotiilimuurilla. ♥ 

Tapahtui myöhemmin samana päivänä:

Vanha hirsisauna on nyt poissa. 

-Tai ainakin  
sen osat ovat kumossa 

kun Late veljensä kanssa laittoi hihat 

ja moottorisahan heilumaan.

Oikeasti meille olisi riittänyt pelkkä moottorisahan laina, 
mutta onpa Late tehnyt kaikenlaisia 3D-mallipiirroksia
vähän väliä veljelleen joten joutipa tuo sitten avuksi. 
 
 Tässä savupiippu on vielä pystyssä
ja välikatto rötköttää viimeisen pystyssä seisovan
seinän varassa... 

Ikivanha kiuas seisoo sitkeästi pystyssä.

Ison vesipadan me pelastimme pois

ennen saunan purkua. 

 Saunan katon sisäpuolella oli osittain muovia 

edellisen omistajan tilaan jättämän koirankopin paikkeilla... 

ja muutama tällainen homeinen pläjäys... 

Nämä homeet mie aistin joka kerta
kun avasin tämän saunatilan oven.

Homeen vuoksi siellä ei voinut säilyttääkään mitään.
Sinne vahingossa ekana kesänämme laitoimme tavaraa säilöön
niin ne kaikki homehtuivat.
Homesienirihmasto myrkytti kaiken...  =( 

Lisäksi itse hirsissä oli alimmissa kosteusvaurioita 

ja takanurkka homeessa... 

Onneksi veljeksillä oli hengityssuojaimet sahatessaan 

ja purkaessaan, kuin myös muut suojukset, 

sillä mökki kaadettiin isoina paloina...

Hieman harmejakin päivään mahtui.
Kun veimme jätepuukuormaa kaatikselle niin apumies oli heitellyt
sillaikaa uuden jätepuukuorman juuri siihen kohtaan, 
josta vaivoin oli metsämyyrien kymmenien käytävien sekä 
pesien päältä saatu puuliiterinjämät kuskattua pois, 
eikä siihen alueeseen olisi 
enää tarvinut kenenkään mennä hengittelemään 
myyräkuumeaineksia!!! =/ 

Se alue odotteli koneellista maansiirtoa... 

Mutta kun ei kysytä, 
eikä puhuta... 

Tämä piha EI todellakaan olisi 
ollut myöskään mikään 
lasten päivähoitopaikka... 
  
Onneksi ei kukaan lissaantunut kaatuvien hirsiseinien alle...
Minä en olisi ollut sellaisessa tapauksessa vastuussa,
mutta vahdin kyllä parhaani mukaan,
ettei niin päässyt tapahtumaan.

Määräsin kersan pysymään kaukana purettavasta
tönöstä ja järjestin hänelle ajanvietettä ja pikkupurtavaa. 

Sille emme voi mitään jos hän joutui
poissaollessamme 
koskemaan myyrien ja homeen valtaamiin
purettavan rakennuksen osiin,
-kuten kuulema joutui... =/ 

-Pitää sen oppia työtä tekemään, oli vastaus... 

(Kersa, n 3v... tjtkn)




Noh, huoh, kukin tavallaan...






Itse en meidän jälkikasvuamme päästänyt
koskemaankaan tuota riivatun homesaunaa.
Saunan sisälle kielsin heitä ehdottomasti menemästä. 
He tekivät kyllä kaikki hurjasti töitä purkamalla sitä
muuta puuainesta pois tämän saunan ympäriltä.
Suurkiitos heille vielä niistä ahkerista apupäivistä. ♥ 

 

Vanhan hirsisaunan lampun suojalasista
tuli muutes miulle kukkamaljakko.

-Ensin se piti pestä kolmeen kertaan
hyvin vahvassa pesuaineessa,
suorastaan desinfioiden...

Ehkä hirsinen saunamökki olikin luultua vanhempi 

sillä sen hirsien välistä löytyi 

tilkkeenä ollut sanomalehti vuodelta 1929...

No niin. Nyt pitäisi keksiä meille
uusi, edullinen puuliiteri, puuvaja, puukatos,
tai jotain sellaista.
Uusi varasto meillä nyt onkin.
Homeeton...

Mitä meille kuuluu?

Samaan aikaan kun pihamökki valmistuu, ja se vanha puretaan, Punaisen tuvan sisäpuolella odotellaan sitä olohuoneen ja aulan lattiaremonttia... Olohuoneessa onkin aika surullinen tuo rikkinäisten sekalaisten laattojen reunustama takanedus ja aulan uusitun lattiaosan ja vanhojen lattioiden saumat jne...

Mm kuvassa oleva kaappi siirtyy keittiöön jossa on jo uusi lattia ensimmäiseltä täällä viettämältämme kesältä, ja keittiön oviaukko suljetaan muovilla.

Olohuoneen kaikki tavarat siirtyvät alakerran makuuhuoneeseen, siihen joka jo ensimmäisenä vuonna rempattiin. Makkarin oviaukko tietenkin tukitaan mahdollisuuksien mukaan muovein yms. Makuuhuoneen petit, tv jne ja kaikki meidän vaatteet kannetaan vinttiin, jonka parven reuna sekä vinttihuoneen oviaukko niin ikään muovitetaan...

Ah, niin tuttua jo 

tämä muoviliepeiden kautta kulkeminen...

Muuten arkielämä sujuu jouhevasti. 

Kutimuksia syntyy koko ajan ajanvietteeksi 

ja Pientä sukkapuotia silmälläpitäen
varsinkin kun mies on töissään
ja mie yksin kotona.

 

Välillä kahvia, cappucinoa tai energiajuomaa nauttien... 

Eri lankalaatuja ja värejä hypistellen... 

Hanskoja kuivumassa.

Välillä jotakin jossakin rempaten... 

Kirpputoreilta löytöjä etsien. 

Tässä uusvanha keittiönlamppumme. 

4€ kirpparilla. 

Ehditään me elokuviakin katsella. 

Tuo meidän tv-pöytä on oikeasti 

pöytäliinan alle kätketty 

uusien lattialaminaattipakettien pino. 

Siellä odottelevat vielä hetken...
Odotamme että ulkolämpötila nousee niin,
ettei pikkutönössä palellu,
vaikka olohuoneesta on lattiat ulos asti auki. 

Olohuoneen lattian kunnostuksen lisäksi
(kaikki purut, sammalet, yms pois,
vanhaa lahonnutta puuta pois
ja uutta tilalle...)
lattian alta pitää kaivaa muutama
kuutio vanhaa savimaata pois, niin että
talon alle syntyy n 80 cm ryömintätila,
joka nyt on surkeimmillaan
joissain kohdin vain 5cm...

Taas tiedossa siis kottikärry ja lapio-peliä... 

Telineiden ramppausta ylös ja alas

Vintti-aula hitaasti mutta vakaasti etenee kohti korjatumpaa ja vetämättömämpää lopputulosta. Hih, vetämätönhän on sellainen ihan väsynyt ja surkhia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ettei nurkista ja seinistä enää tuulisi sukkia vinoon. Mie olen Laten ollessa töissään leikellyt ylimääräisiä uretaaneja pois saumoista ja pakkeloinut niitä, ja jatkamaan pitäisi kohtapuoliin mennä jälleen. Anselmia puuttuu enää päädyistä. Anselmin päälle tulee vaalea maalipinta näin ensihätään luultavasti kuviotelalla maalattuna. Maalauskin pitäisi pian tehdä että telineitä saisi madallettua ja alempia seiniä saisi kunnostettua. Peltikaton melu ei enää ole niin hurja sateella, kuin ilman näitä katon eristeitä...

Toivottavasti myös kosteusvaurio-puuosat on nyt poissa seinistä. 

Ainakin talon tästä avatusta osasta. 

Väsyin siihen keittiön muovitukseen ja poistin ne tässä viime viikolla kun Late ja Jake nostelivat aulan kattoon noita eristelevyjä. Muovit olivat tiellä. Illalla kun olimme siivonneet jälleen päivän rempparoskat pois niin huomasin keittiössä seisoessani jotta aurinko paistaa sinne, minne se ei ole ennen paistanut. =D
Aurinko valaisi hohtavasti olohuoneen kautta entisen kylmän komeron seiniä ja lattiaa. Ja vesiputkien jakotukkia...

Tietty muovia olisi vielä tarvinut kun tuo lattiakohta puretaan. Betonipöly nääs... Täytyy yrittää eristää se alue jotenkin.

Muutamana hellepäivänä yläkerran makuuhuone, jossa yhä mitättömät eristeet, on kuumentunut niin kovin helteiseksi, että siellä on ollut hankalaa nukkua. Miun on tehnyt mieli tuoda patja tuohon aulan lattialle, jossa alakerran ilmalämpöpumpun viilentämä laattalattia olisi tuntunut varmaan miellyttävän viileältä. Mutta tuo hani ei tahtonut nukkumaan alakerran lattialle. En mie sit yksin... Vaikka oikkumasuni kanssa olen taas joutunutkin viettämään tyynyn kanssa vessanlattialla öisin muutaman tovin, joten olisi ihan sama vaikka nukkuisin tuossa aulassa.

Voi kun kuvat näyttävät niin rikotun näköisen tönön... Mutta kun kaikki korjattava on ikään kuin palapeliä tekisi väärään suuntaan. Jotta saa tuon purettavan lahon laudan pois, on purettava tuo nurkka tuosta ja jotta tämä viallisesti tehty rakenne tai entinen pilallinen eriste saataisiin korjattua, on purettava seinä pois, katto pois, jne jne jne...

Ystävälle juuri tänään kirjoitin: Telkkaohjelmissa remontit menee sujuvasti ja siististi ja sit ne on äkkiä ohi ja omistajat talutetaan silmät kii paikalle ja ne saa ihailla kaunista lopputulosta. ;D 

Miekin laitan välillä silmät kii

ja kuvittelen millainen aula ois jo valmiina...

Ja jos kotirouvat tykkäävät jotta rappujen siivoaminen on työlästä niin tässä erimerkkiä siitä, kuinka hankalaa on imuroida rakennustelineitä kerrosten välillä. Late imurin kanssa kiipeämässä vintille siivoamaan. Sen verran ollaan laiskistuttu että imuri jää sitten siivouksen päätteeksi joko ylös, jos sitä viimeksi siellä käytettiin, tai sitten alas, ja jatketaan seuraavana siivouskertana sitten siitä.

Vesiputket tulleevat jäätymään vielä ensi talvena, koska hölmösti ne on joku vetänyt kylmälle kuistin katolle kulkemaan osan matkaansa. (Toiseksi alimmassa kuvassa sininen ja punainen putki piiloutuvat kesken kaiken. Keittiön puoleltahan ne viime kesänä koteloitiin. )
Tässä vaiheessa ei ole putkiurakkaan enää varaa, joten putkien lopullinen korjaaminen menee ensi vuoden puolelle. Sähkömieskin olisi piakkoin kutsuttava paikalle. Uudet rappumateriaalitkin saadaan tilattua hieman tuonnempana. Tämä syö rahhoo tämä remontoiminen.

Ja vähän voimiakin. Tai aika paljon voimia...

Iitat katossa ja muuta juttua

 Metsänantimia piirakkana. 

Olivat ne iitat katossa jo toissapäivänedellispäivänä, mutta en ole kerennyt päivittää tänne tätä asiaa. Muutaman päivän Late onkin ollut esikoisen autoremppa-apuna, kun nuo foortit välillä oikuttelevat, kaikin tavoin. Silti foortti on HYVÄ auto!
Saipahan mieskin hiukan taukoa taloremontista. =)
Eilisen iltana saivat foorttia sen verran kuntoon jotta tän iltan Jake lupasi olla meidän apunamme rempassa. Tai olisi siis kuulema ollut muutenkin. Ihana poika. ♥ 
Tosin esikoisen foortti sitten keksi itselleen ihan uuden vian eikä hievahtanut enää sijoiltaan ja tämäkin ilta meni miehiltä foortin parissa... 

Pitäisi nyt seuraavaksi asentaa Anselmia edellisen levyn päälle. Päädyt vielä odottelevat
Iitaa ja saavat ne levyt, kunhan keritään... 

Jo nyt on ihana tunne kun katon alustoista ei tuule asuintilaan
(kylmävintti osuudessa ne aukot ovat yhä auki)
eikä aurinkoisella säällä katto/yläkerta ole hehkuvan kuuma.
Ah. Edistystä. 

Hengityssuojain on niinku iso ja kuitenkin se kiristää... =P 

Mie ite olen saanut aikaiseksi vinttihuoneen seinän kadotuksen tässä yhtenä päivänä. Varustauduin kuvanmukaisella varustuksella, remppahanskoilla sotisopaa täydentäen, sorkkarauta sekä vasara kavereinani, ja kävin vintin seinän kimppuun josta jo yhden laudoituksen rappujen puolelta sekä purut seinän välistä, olimme roudaneet aikaisemmin pois.

Seinä huoneen puolelta ensin, 

paneelit poistettuina ja sähkojohdot irroitettuina...
Sähkörasiat turvaan ovenkamanaan kiinnitettyinä.
(Sitä ei vielä pureta.) 

 Kotvan heilumisen kuluttua maalatun lastulevyn alta 

paljastui tyttömäisen nätti ruusutapetti... 

♥ 

 Tapetin ruusujen sävy 

oli samaa 

kuin huoneen, 

(öh eikun parven) 

pönttöuunin maalipinta... 

♥ 

 Ruusuisen tapetin alta paljastui vielä useita tapetti-, 

kovalevy- ja pinkopahvikerroksia.
Mutta ei mitään lämmittävää ja eristävää,
vaikka kylmä vinttitila sekä
rappuset yläkertaan ovat sijaineet
alunperin seinän takana... 

Myöhemmin rappukäytävä oli mukamas 
eristetty mutta niin kus ootte nähneet kuvista 
niin ei se kovin hyvin ollut eristetty... 
Tuulella aina rapuissa ihan tuuli. 

 Kiskoin tavaraa irti seinästä kunnes jäljellä oli 40-luvun kunnon lautaa.
Kiskoin jo muovitkin oviaukosta koska kohta ei
olisi edes niin sanotusti oviaukkoa...

Koskapa... laudatkin sorkkaraudalla lähtivät ja tipahtivat alas ja ulos. 

Hieman loppuja puruja tipahti samalla pois. 

Nyt näkymä oli hetkessä näin valoisa rappukäytävässä. 

Parven olomuoto alkaa selkeentyä.
Tietokone siinä peitettynä odottaa,
että saan postattua tämän kaiken teille. =)


Siellä se oli seinän takana meidän työmaa.
Nyt on helppo liitoskohdista jatkaa remonttia... 

Tukevat nelkytluvun purkulaudat on talletettu 

uusiokäyttöä varten.
♥ 

Miun oikea olkapää vaan on kamalan kipiä 

eikä tunnu paranevan.

Se tarvitsisi varmaan kortisonipiikin... 
Se kipeytyi aluperin kun koitin
viikatteella niittää tuota paksua viidakkoa
jossa myyrät asustavat.
Ei miniviikate pystynyt leikkaamaan takkua,
vaan olkapää ainoastaan meni kipeäksi
ja se kipeytyi vielä sorkkaraudan heiluttelustakin.

Tarvittaisi ruohotrimmeri.
Kun kuntakaan ei viitsi leikata tien ojaa
tien puolelta niin siistittäisi sekin itse.
Oma apu paras apu. 

Eilen, 

oli hauska päivä Maman seurassa. =)  

♥  

  Ja elämäni ensimmäisen kerran 

mie raaskin ostaa mansikoita säilöön

peräti viiden kilon laatikollisen... 

Nam... 

♥  ♥ ♥ ♥ ♥ 

Oon näköjään ollut aina heinäkuussa(kin)
ihan rutiköyhä... 

Pakastimeen pistin. 

Putsasin ja viipaloin. 

Sokeroin hieman ja pussitin. 

Syötiin ensin esikoisen kanssa niitä nautiskellen. 

♥ 

 Mansikat.  

♥ 

Kurkitaan ikkunasta

Koskaan kuulemma, ei tässä talossa ole ollut hiiriä. Seuraava kuva ei sitten sovi herkille ja hygienisille ihmisille sillä se saattaa järkyttää hyvinkin suuresti. Kuvassa keittiön ikkunalauta sen jälkeen kun kattopaneelit oli purettu pois ja heitetty ikkunasta ulos. Paneelit olivat täynnä tätä tavaraa. Ja sitä nestemäistä keltaista. Nih. Hyh. Ei puhuta siitä enempää. Toivottavasti mies siivoaa nuo papanat pois, ennen kuin mie menen remonttipaikalle seuraavan kerran. Ikkunalauta muuten menee nyt sitten vaihtoon! Yrm!

BTW: Ilmankos edellisellä asukkaalla on ollut jopa kolme kissaa???? 

Keittiön kattoa oli laskettu noin 30 senttiä alemmaksi. Harmi kun vanha kattopinnoite on puhkottu, sitä ei voi uusiokäyttää. Katto korjataan siistiksi purkamalla nuo kakskakkoslankut yms pois ja laittamalla uudet kattolevyt ylemmäs, uusien koolinkien ja vanhojen kattolevyjen päälle. Tämäkin on sellaista ylimääräistä työtä... Mutta tehtävähän se on.

Takaseinästä muutes näette, kuinka katto oli pakko ensin purkaa pois, että mies pääsi purkamaan seinien lastulevyjä. Laskettu katto on tehty seinien jälkeen.
Uutta lattiaa ei myöskään saan asennettua paikoilleen, ennen kuin lastulevyt on poistettu seinistä, sillä lattiat olivat lastulevyseinien alla. Lastulevyjen alle jää myös se osa seinää, johon uudet lattiajuoksut pitää saada kiinni, entisten ollessa liian lahoja.

Varsinaista palapeliä tämä talon purkaminen... Varsinkin kun se pitää tehdä säästäen, eikä amerikkalaiseen raivo-härkä & leka-tyyliin.

Savuhormin päällä on ollut kaunis valkea pinnoite, jonka se edellinen remontteeraaja oli purkanut pois... ja laittanut sitten laastin tiilien päälle ja valkosiniharmaita laattoja alkaen ex-puuhellan kannesta ylös paneelikattoon asti...

Minä tyydyin tällä kertaa vain ikkunasta kurkkimaan huoneen sisälle ja hieman kuumeisena (mistä se kuume ilmestyi?) kuvaamaan kännykällä nämä kuvat.  Siksi ovat kuvat niin utuisia kuin syysaamun sumu... 

 Loppukevennykseksi
ja ilkeiden papanoiden näyn karistamiseksi 

kännykkäkuva Pionin ja piirongin ikkunasta.

Muista rakastaa aina, 

muuta ei tarvita.
Rakkaus
antaa voimia. 

Välihuomautus

"Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet, eivätkä palautteet, 
vaan se ilo, jota olet kylvänyt ihmisten elämään." 
Löysin tämän aforismeista, mutta en tiedä kuka sen on kirjoittanut alunperin, ja minä mietin, miten totta se onkaan... sekä sitä, olenkohan minä itse koskaan ilahduttanut kenenkään päivää...  

Polvileikkaus on onneksi ohi, eilistä ja mennyttä. Nyt pitää vaan tointua hiukan tästä särkevän ontuvasta olotilasta. 
Varmaan sekin särkee jalkaa, kun eilen joutuivat jotain kohtaa polven luusta jopa höyläämään pois, kierukanrepaleen poiston lisäksi, ja puhdistelemaan, ja onhan siinä myös kaksi aukkoa tikkeineen, joista on laitettu polveen kamera, höylä, saha, sakset, vesiletku ja valot... Onneksi mikrokoossa! =D 

Tunsin muuten jotenkin ihmeellisesti selkäydinpuudutteestani huolimatta kurkunpäässäni sen luun höyläyksen... Vierelläni, pääpuoleni vieressä seissyt vanhempi ihana hoitaja sanoi sen johtuvan siitä, että miun luitani pitkin kaikui höyläämisen ääntä... 
Mie sain virallisesti kolme viikkoa sairaslomaa, mutta se taitaa mennä sitten remontin parissa, kun uskaltaudun tuonne keittiötilaan jälleen klenkkajalkoineni avuksi Latelle. 

Miesparka yksin purkamassa seiniä...

PHKS:ssa oli mukava henkilökunta ja ihanan makuista ananasmehua. <3 Kahviakin sain jo heräämöön, kun jalat olivat yhä puutuneessa tilassa, ja päätäni meinasi alkaa särkemään. 
Olin muuten kerrankin jossakin ensimmäinen. =) Miut leikattiin eilispäivän ensimmäisenä potilaana ja olin heräämössäkin ensimmäinen. Sitten alkoi muita potilaita ilmaantua niihin tiloihin hoitajien työntelemissä sairaalavuoteissa hiljaksiin ja kohta heräämössä olikin niin tungosta, että kahden tunnin kuluttua leikkauksesta miutkin komennettiin jo kävelemään aamupalalle. Jalat eivät kyllä kantaneet silloin vielä, vaan pääsin pyörätuolin kyytiin, mutta pian jalkojen tunto alkoi palautua. Esikoinen <3 toi minut kotiin iltapäivällä ja kyllä mie illan lepäsinkin. 

Makailin sohvalla ja pidin särkevää polvea ylhäällä sohvan käsinojan päällä. Turvoksissa olevassa polvessa on yhä lääkärin tussilla piirtämä nuoli, jotta varmasti oikean, eikä kun vasemman polven muistivat operoida. =)

Nyt olen jo kipitellyt kainalosauvoineni pihalla kastelemassa dahlioita, joiden viereen jätin toissapäivänä kaukonäköisesti kastelukannulllisen vettä. Olen myös viipyillyt ikkunassa pohtimassa miten saisin tuon maakasan lajiteltua ja kuljetettua sen pois, ennen kuin talvi saapuu. Vai ei kait se nyt heti pian saavu? Eihän? Vai missäs kuussa se talvi viime syksynä alkoi? Lokakuussako se oli...? 

Raksa-messupäivän satoa

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Lauantaina meni reilut viisi tuntia Lahdessa

Raksa-messujen tarjontaa katsellessa ja
halleja kierrellessä. Tietenkin meikäläisen silmät
löysivät kauniita kukkasomisteita kuvattavaksi,
kuinkas muutenkaan.

No juu, oli siellä silmänruokaa muissakin asioissa
kuin somisteissa. Oli ihania keittiö-
ja säilytysratkaisuja...




















Oli supersiistejä ja upeita tasoja, pintoja, tapetteja, takkoja,
tuotteita, ideoita, tarjouksia ja kilpailuja.



Hani voitti yhdessä kilpailussa
meidän remotille varsin tarpeellisen
ja tervetulleen sähköön liittyvän
pienen palkinnon.






-Kuvassa karkkiaski, jollaisen sain miekin. =)




























Esillä oli myös hempeitä ja herkkiä tuotteita,
kuten nämä hollolalaisen Sini Loukon
ihastuttavat taidelasityöt.





















Sinin suloisia lasitöitä löydät tästä
kuvassa näkyvästä osoitteesta.

























Narsissit loistivat pikkuaurinkoina
siellä täällä messuhalleissa.






















Viisi tuntia meni hujauksessa, kunnes jalat jo
tulivat kipeiksi ja masu huusi ruokaa,
ja etsimme ruokapaikan,
joka onkin sitten jo ihan toinen juttu... =)






























Vaan tämänkin ohjeen kun aina muistaisi... =)