Saunanoven laseissa oli tänne muuttaessamme ikäviä kalkkipisara- ja mitä lie jälkiä jotka eivät lähteneet puhtaaksi millään puhdistusaineella. Kokeilimme niihin aivan kaikkea! Pinttynyt lika sijaitsi oven laseissa kylpyhuoneen puolella.
Viime talvena sain kuningasidean: mitä jos lasit hiekkapuhaltaisi sellaisiksi huurteisiksi, niin se likakerros lähtisi niistä pois? Uutta ovea emme raaskineet ostaa. Tämä vanha on varmaan ollut saunassa ovena niin kauan kuin sauna on sisätiloissa sijainnut. 80-luvulta.
Alunperinhän tässä talossa on ollut pihasauna. Sellainen tosin olisi mukava kesällä, niin saunan kuumuus ei lämmittäisi koko taloa.
Mutta palatkaamme ideaani, Hani ensin epäröi. Mietti ja funtsi. Kuukausitolkulla.
Kunnes nyt, kun talon tuparien päivämäärä lähestyi, hän alkoi ajatella hiekkapuhallusta hyvänä varteenotettavana ideana ja soitti henkilölle jolla on hiekkapuhallusvälineet, kysyen suoraan vaan että paljonko hiekkaa menisi saunan oven lasien käsittelyyn. Kuulemma kaksi säkillistä?
Niin mies eräänä päivänä ruuvaili saunan oven irti, pakkasi sen autokyytiin ja lähti töihinsä, ja töistään tultuaan käväisi henkilön luona, joka jättiuusioperheineen asustaa sopivasti autokorjaamolla ja siellä oven lasit teipattiin, etteivät oven puuosat kovin vaalenisi käsittelyssä, käsiteltiin lasit oven toiselta puolelta ja niin ovi saapui samana iltana takaisin Pikkutaloon.
Hiekkapuhallus onnistui. Puhallettu ovenpuoli sijaitsee nyt saunaan päin ja sileä puoli kylpyhuoneeseen, jossa shampoo- ja saippuavettä yms saattaa pirskottua saunan oveeen ihan vieressä sijaitsevasta suihkutilasta.
Käsitelty lasi on kuin huuruista lasia tai jäätä. Se antaa yksityisyyttä saunojalle sekä suihkussaolijalle.
Emme voi käsittää nykysuuntausta, että wc:ssä, saunassa ja kylpyhuoneessa on seinät lasia ja että vaikkapa olohuoneesta näkee suoraan lauteille tai itseään suihkussa pesevän ihmisen...
Vessassakäynti ja peseytyminen on sangen yksityinen hetki.
Niin saunomisenkin pitäisi olla.
Mutta makuja on niin monia.
