11 vrk vaille puoli vuotta ilman saunaa

Kiitos toiselle sähkärille.

Illalla Late ruuvasi kiukaan kivikoreineen takaisin

kiinni  saunan seinään, 

sekä lattiaan, ja täytimme sen kiuaskivillä, 

ja mies halusi myös vihdoin ensimmäisen saunanlämmityksen, 

kun nyt oli 11 päivää vaille puoli vuotta siitä kun tämä viimeisin 

remontti alkoi. Puoli vuotta ilman saunaa. 

Aluksi kiuas kärysi ja sauna piti tuulettaa pariin kertaan, mutta kun 

alkukäryt oli tuuleteltu pois, mies meni naatiskelemaan vihdoin 

ikioman, itsetehdyn saunan lämmöstä.

Kehui pehmeiksi löylyiksi. 

Itse en arvannut astmani vuoksi mennä ensilöylyille, mutta kävin 

kiukaan loppulämmöillä lauteella istumassa ja toteamassa saman: 

nyt on hyvä sauna. Löyly ei iske heti kimppuun, vaan leviää 

leppeästi ja hoivaavasti ympärille. 

Nyt meillä on jälleen sauna, 

jota voi jo saunana käyttää 
vaikka kaide kiukaan ympäriltä 
vielä puuttuukin. 
Pitää vaan olla liikkeissään 
erittäin varovainen... 


Edit: muutaman viikon 
päästä mies rakensi toki kaiteenkin. 

Kuvassa eteisen taulu.

Nyt lauteilla voi jo istuskella

ja haaveilla saunomisesta. 

 

Tämän kesän märkätila- ja putkiremontti alkaa olla loppuvaiheessa.

Nyt kukaan ei saa laittaa kiuluun tervaa eikä heitellä sitä kiukaalle! 

Sitä ja muita saunatuoksuja saa tästälähtien käyttää vain saunasiilin pienessä säiliössä. 

Vain puhdasta vettä kiukaalle kiitos.

Mutta voi ei, puutavara eli kuusilaude sekä listat loppuivat taas kesken, vaikka laudepuuta oli monta paketillista. Valmiina on nyt kyllä jo ylin laude ja miltein kokonaan seuraava, muut osat vielä uupuvat. Olemme kokeilleet istua jo lauteilla ja haaveksineet ensimmäisestä saunahetkestä. Piti vaan ensin jakkaran avulla kavuta sinne korkealle haaveksimaan.

Hani tuo jossain vaiheessa töistä tullessaan kotimatkan varrelta rautakaupasta lisää puuta vahalla käsiteltäväkseni. Pääsee mies jälleen mittailemaan, sahailemaan ja ruuvailemaan meille lauteita.

Saunamme tulee olemaan ihanan raikas, vaalea ja paljon isomman näköinen kuin ennen. No onhan tämä oikeasti himpun verran isompikin, koska seiniä on siirretty ja saunan muotoa muokattu märkätilojen uudelleenrakennuksen myötä.

Meidän mielestämme perinteinen räppänä sopi 

mainiosti rintamamiestalon saunaan, menneiden aikojen muistoksi. 

Sitäpaitsi räppänä on varsin helppokäyttöinen ja nopea väylä tuulettaa 

ja tarvittaessa viilentää saunaa. 

Löylylämpö- ja kosteusmittari tuli puuvalmiina 

kiukaan mukana ja sekin on käsitelty saunavahalla.

Lauteet, seinäpaneelit, kuten kaikki muukin puinen saunassa, on käsitelty saunavahalla. Näin puun pinta hylkii likaa ja vettä ja on lisäksi raikkaan näköinen. Vaha on myös pätevä homeenestoaine. Puun syyt kuultavat kauniisti vahan alta esiin. Samaa tyyliä ovat kylpyhuoneen katto ja listat sekä eteisen katto. Tähän mennessä eteisen puuosiin, saunaan sekä kylpyhuoneeseen on mennyt yhteensä jo 4 litraa valkoista saunavahaa ja sekin on jo taas lopussa ja uusi purkki sellaista lukee jälleen kauppalapussa.

Hani sahaili saunan ja kylpyhuoneen ikkunoihin listoja viime sunnuntaina. Ikkunanpokat ovat vanhat, mutta ne on kesällä puhdistettu vanhasta maalista, hiottu ja maalattu ikkuna- ja ovimaalilla muutamaan kertaan uudelleen. Tiivisteet on vaihdettu ja kahvat uusittu. 

Kylpyhuonekalusto on sama hanin isukilla teetetty massiivipuurunkoinen, joka oli meillä ennenkin.  Kalusteen väri vaan on vaihtunut nyt peittävään harmaaseen vahaan, entisen läpikuultavan ruskean vahan sijaan. Uusi teräksinen pesuallas löytyi rautakaupan löytöpisteestä. Tämä allas ei mene säröille niin kuin edellinen posliininen meni, kun siihen tipahti kynsisakset.

Kylpyhuoneen peilikaappiin löytyi 

 kiva parranajo- ja meikkipeili. 

Pientä luxusta arkeen. 

Lauteiden teko jatkuu jälleen ensi viikonloppuna. 

Kyllä sauna ihan kohta valmistuu... =) 

Ei sitten mennä saunaan...

Sunnuntaina Hani pyysikin erästä herra erittäin kiireistä sähkäriä 

kytkemään kiukaamme. 

Sähkäri ähki aikansa saunassa ja totesi lopulta, ettei johto riitä... 

Siis... 
oli sitten kuitenkin kytkenyt kiukaan, 

mutta kiuasta ei voi nostaa paikoilleen, 

koska johto ei riitä! 

Mitä ihm...!  

Eikö johdon lyhyyttä voinut ääneen heti
todeta ennen kuin hän ähisten kytki kiukaan?  
Hanilla OLISI ollut varastossa lisää johtoa,
 jos herra erittäin kiireinen olisi saanut suunsa auki!  

Voi hyvää päivää!? 

Minun piti vielä käydä läpi muutamaan kertaan seinä- ja kattopaneelit vaalealla saunavahalla, mutta  nyt pieneen saunaan on hyvin vaikeaa mennä A-tikkaiden kanssa sutimaan, kun en saa kiuasta pois saunasta, en saa sitä myöskään pystyyn, eikä sitä voi tikkaiden allekaan jättää, kun se ei sinne oikein mahdu, eikä sitä saa kunnolla suojattua...!

Ja miten tuonne nyt mennään kiuasta kolhimatta rakentamaan lauteita...?

Kyllä taas hankalaksi heittäytyi tämä elämä. 

Kun asiat pitkittyvät niin ne mutkistuvat...
Kohta kolme kuukautta remonttia takana.
Ehkä tosiaan tämän remontin deadline on vasta jouluna...

Sai se asentaja sentäs ilmalämpöpumpun 
kytkettyä sähköverkkoon takaisin. 
Mutta aikalailla hutiloiden ja rumannäköisesti... =(

Hänellä oli porukkaa mukanaan jotka ensin mekastivat terassilla
ja minä kuumassa keittiössä koetin olla piilossa
melasmani vuoksi tämän päivän auringolta,
koska aurinkovoiteeni on täysin lopussa, 
kokkaillen heille samalla keittiön pöytää koreaksi
mutta kukaan ei tullutkaan sisälle kahveelle
ja virvokkeille.
He hyppäsivät vaan äkkiä pakettiautoonsa 
ja ajoivat pois...

?????????????????????

Kurkistelin illalla onko kiukaan kylki naarmuilla, kun 

se oli paljaalle lattialle vaan kumottu. Laitoin sitten näin 

jälkikäteen sille pyyhkeen taiteltuna sille suojaksi. 

Olihan se sentään ihan uusi ja tuliterä.

Kivikorin olisi todellakin saanut myös pois kiukaasta,
mutta asentaja ei sitä tainnut tietää... 

Sama sähkäri on sählännyt täällä ennenkin 
mm jälkiä jääkaapin oveen sitä ensi väärinpäin asentaessaan, 
luvaten uuden jääkaapin oven siitä 
hyvästä, mutta uutta ei koskaan kuulunut. 
Samoin sähköhellaa asentaessaan hän naarmutti 
keraamisen liesitason, heti uudekseltaan... =( 
Se heppu ei tarvitse enää tulla tänne
tekemään mitään, kun ei kuitenkaan osaa. 

Illalla Hani asensi avustuksellani saunan painavan kokolasioven
paikoilleen. Ovi on koko remontin ajan nojaillut olohuoneen yhteen kaapistoon, 

ja nyt tuli mitta täyteen koska tarvitsin erään tärkeän asian siitä kaapista, 

enkä yksin uskaltanut siirrellä ovea. - Nimittäin minun passini oli siellä jumissa,
ja pääsen miehen mukaan hänen työreissulleen...

Ovi piti alunperin asentaa vasta sitten, 

kun saunassa olisi lauteetkin, mutta nekin näköjään nyt viipyvät, 

niin tehdään nyt olohuoneesta edes oikea olohuone, ilman varottavaa lasiovea.

Ja nyt saunatilan avauduttua siellä tuoksuu ihanasti
puhtaalle uudelle puulle.
♥

Kyllä se tästä... 





Oikeasti olisi jo niin viileää, 
että olisi jo saunaa ikävä...
Mutta kiuas on kumossa...
Huoh.

Lämmin lattia on onni

Hani testasi, kuinka märkätilojen 
ja eteisen uusittu lattia lämpenee 
lämmityskaapeleillaan, ja hyvinhän se lämpesi. 　 


Ennen tätä remonttia 
hädintuskin lämpisi eteisen lattia sekä osa kylpyhuoneen 
lattiasta, saunan lattiassa ei ollut lämmityskaapelia lainkaan 
eikä pesukonesyvennyksessä. 
 
Saunan lattiassa 
ei ollut kosteuseristystäkään!!!

Lattioita purkaessamme teimme tällaisia 
mielenkiintoisia havaintoja edellisten 
remontoijien kättenjäljistä...

Sauna oli ennen talvisin jääkylmä ja 
pesukonesyvennyksessä myös oli niin jäistä,  
että jopa pyykinpesukoneen vesiputket jäätyivät 
joskus eikä koneella voinut pestä pyykkiä. 

Nämäkin epäkohdat on nyt siis vihdoin korjattu.

Pientä laittoa on vielä 
eli ei vieläkään voi onnitella 
valmistuneesta remontista... 



Step 
by 
       step... 　

 

Tänään pääsemme suihkuun!

Suihkunurkkaus tänään.

Eivät ne putkiasentajatkaan kuuntele asiakkaita. 
Vesiputket piti vetää niin, että ne tulisivat seinän läpi
tuolta seinän takaa...
Itse en olisi myöskään laittanut valkoiselle seinälle tuota
suihkunpidikettä.  Muuallakin kh:ssa asentaja veti putket
sellaisista paikoista että meinasi olla Hanilla tosi hankalaa
asentaa mm kattopaneeleja ja kylpyhuoneen ilmastointituuletinta.

Remontin tiimellyksessä oli kulunutkin 
sellaiset 50 vuorokautta ilman lämmintä vettä, 

suihkua ja pyykinpesukonetta.

Lämminvesivaraaja, nimeltään Alma
on juuri asennettu paikoilleen tulevien
saunan lauteiden alle. Onneksi sen päälle ja
eteen tulee lauteita ja niiden alusritilöitä...

Meillän on keväisestä etelän reissusta saakka ollut pieni pullo Cavaa jääkaapissa joka me voidaan avata Hanin kanssa illalla sitten, kun meillä virallisesti on jälleen lämmintä vettä. Juhlaahan tämä silti on, vaikka kh:ssa ei ole edes ovea, suihkuverhotankoa, verhoa, ei kattoa, jne.

Pyykinpesukonettakin on jo ikävä.
Pyykkivuori alkaa olla jo puolen Sallan kokoinen.
Melkein.

 T-paitoja ollaan jouduttu ostamaan äskettäin lisääkin, koska ne vaan yksinkertaisesti loppuivat kaapista. Remontissa likaantuneita emme tosiaankaan pese yhtään missään koneessa vaan se tavara on mennyt liasta kovetuttuaan suoraan roskiin. Samoin molempien lenkkarit, pitkiä housuja, sortseja, miun yhdet saappaat ja feikkicroksit, takki meni lasivillan kanssa pilalle jne...


Joudutaan vaateostoksillekin jossain vaiheessa.
Kumpikaan meistä ei pidä vaateostoksista,
ja siksi meillä onkin aika vähän vaatteita verrattuna
keskivertoihmisiin. :)

Olemme me viidesti ihan pakosti joutuneet pesemään pyykkiä Maman luona, mutta ei me kehdattu enempiä pestä siellä pyykkejämme. On ollut enemmän kuin onnellista, että olemme kohta kahdeksan viikkoa saaneet käydä suihkussa Maman luona.

Hän itse on viettänyt kesää, tätä kylmää sellaista, kesämökillään.
Niin ikään ulkovessan ja pihasaunan varassa. Voi ressukkarakas!
Hän tosin vannoo olleensa ihan onnellinen siellä luonnonhelmassa,
ihanan puutarhansa keskellä.

Tikkuaski joka putosi puruista eteisen yhtä seinämää pois purkaessa.
Hanin pappaa sanottiin Ukoksi...
Minusta ukko tosin on haukkumanimi... =(
Ihmettelen ihmisiä jotka ristivät lapsensa ukoksi...

Jos laastia tms jäi, teimme siitä sydämiä hiekkaan.

Pihabajamajamme on ollut korvaamaton kun vatsani on ollut miltein joka ikisen remonttipäivän ihan sekaisin. On jälleen aktiivivaiheessa tämä miun suolistosairauteni... Se ei pidä stressistä ja sitähän remontti on mitä täydellisimmin. En halua enää koskaan syödä kortisonia tähän tautiin, koska kortisoni ei vaan yksinkertaisesti ainakaan tablettimuodossa minulle sovi.

Kipeytyneeseen oikeaan olkapäähäni ja vasempaan polveeni voisin sitä vastoin piikkinä kortisonia ottaa vaikkapa heti. Mokomat eivät anna oikein nukkua kun remppa (ja crohn...) on ne ihan väsyttänyt.

Samoin särkee Hanin vasen nilkka
jonka hän nyrjäytti ulkoportaissa tokana remppapäivänä. 

Vanha kh-kaluste uudessa värissä.
Se pitää käsitellä vielä muutamaan kertaan.
Putkiasentaja vähän kolhi kantta tuon alelavuaarin kanssa...

Meillä on jälleen melkein kylpyhuone, 

jossa on toimiva wc-pönttö, 

ja lämmintä vettä kuulemma olisi varmasti 

jo illalla että pääsemme suihkuun. 

Vieläkin tuntuu, että jokainen lihas 
on remonttirehkinnästä kipeänä ja varsinkin alaselkä jne. 
Mutta jos me tosiaan kannoimme märkätilasta 
ulos yli 5 tonnia törkyä, niin ei kai ole ihme, 
että vähän on vieläkin kroppa kipeä? 

Millaistahan olisi käydä hierottavana?  

---------------------

On tuo Hani ollut aika taikuri.
Hän on ollut sitkeä, säntillinen ja uuttera tämänKIN remontin kanssa.

Kuulemma nyt tulevana viikonloppuna saadaan nukkua aamulla pitkään.
Sekin on historiaa, sillä kahdeksisen viikkoa me painelimme töitä
viikonloppuisinkin ihan yhtä lailla kuin arkenakin.
Aikaisinn ylös ja säätämään ja sitten lounas, jälleen töihin, kahvitauko, töihin,
ja juomataukoja väliin ja minulla vessassajuoksemista ja illalla lopetimme työt,
kun emme enää jaksaneet enempää.

Sellaisia 7 - 11 tuntisia päiviä me kahdestaan teimme.

Remontti ei suinkaan loppunut vielä tähän.

Kylpyhuoneesta puuttuu vielä paneelikatto, se uuden harmaan värin saanut peilikaappi, lamput, koneellinen tuuletin, pyykinpesukone, pyyhekoukut, ovi, suihkuverhoteline jne.

Saunasta puuttuu kiuas, siitä kivet, lamppu, sekä seinä-  ja kattopaneelit ja lauteet. Niistä vanhoista lauteista tehdään terassille sellaiset haaveksimani penkit, ja vanhan metallisängyn pohjalaudoista tehdään terassille pöytä.
Joskus...

Kuvan eteisestä puuttuvat lattialaatat, seinistä lasikuitutapetti + maalia, kattopaneelit, suurentuneesta oviaukosta aulaan puuttuu vähän kaikkea, kattolamppu, pistorasiat... Tarvitaan myös uusi kynnyspuu ulko-ovelle, koska tuo raukka on kärsinyt kaikkien vuosien remonttien jaloissa ja haljennut kun niin on tästä tykännyt...
Ja niin, eteisestä puuttuu myös ilpu. Sitä on ihan ikävä.
Se lämmittää kun on kylmä ja viilentää kun on kuuma.
-No joo, viime kesänä viimeksi oli kuuma. =)

Keittiöstä puuttuu kattolistaa, tapetinpaloja
ja siellä pitää kiinnitellä sähköjohtoja ja siirtää pistorasioita jne...

Aulan seinästä puuttuu putkien alta palanen.
Eteisen ja aulan välillä pitänee uusia muutama lattialaminaatti.
Onneksi niitä on tallella kokonainen paketti
tämän talon lattiaremonteista.
Jonkinlaisen kynnyksenkin se aukko tarvitsee. 

Mutta, tämä loppuremontti ei ole enää paniikinomaista
ja jostain päivämäärästä kiinni.
Nyt saamme jatkaa leppoisammin.

Takarajana tälle lopulle korjaussaneeraus- ja uudistustyölle
voisi olla vaikkapa ensi joulu. 

Jospa saisin talonkin siivottua siihen mennessä 

hieman pölyttömämmäksi...
Tätä remppapölyä löytyy kyllä yleensä remonttien
jälkeen vielä kuukausien ajan mitä
ihmeellisemmistä paikoista. 

Putkimies käväisi

 Tämä kuva on Maman kylpyhuoneen lampun päältä. =) 

Kun seisoo ammeessa suihkussa, näkee nämä kaikki ihanat ankat 

ja päivän väsymyskin katoaa samalla. =) 

Putkimies ei vielä eilen ennättänyt tehdä koko urakkaansa, jonka olimme hänelle varsin helpoksi tehneet, eli kytkeä meille uusia putkia. Mutta hän varsin ripeästi ainakin aloitti. Nyt on kauniit valkeat, miltein huomaamattomat vesiputket jotka lähtevät keittiöstä pitkin seiniä kohti märkätiloja niin, että sinne putkien yläpuolelle saa vielä laitettua kattolistankin, joka tähän mennessä puuttui keittiön eteläseinämältä.

VESIPUTKET näyttävät tosi siistiltä. Ihan toista kuin ennen. 

Nyt vesiputket eivät kulje enää missään kylmätiloissa eivätkä jäädy enää.
Muuten täällä todellakin on, kuten näkyy hieman töitä vielä... 

Putkimiestä vaan tarvittiin eilen vielä toiseenkin kohteeseen joten työ jatkuu.

Tänään olisi tulossa myös sähkömies, joka katsoo, voiko lämminvesivaraajalle tehdä oman liittymän sähkötauluun. Ja jos voi niin sen saisi kytkeä saman tien ja saisimme vihdoin taasen lämmintä vettä... Näin seitsemän viikon jälkeen...

Näin painajaisia koko yön ja nyt yritän jatkaa tunnin verran uniani sohvalla. 

Lattiavalu ja väsymyksenpurskahdus

Näkymä eteiseen olohuoneesta. 

Oviaukko on vähän laajentunut... 

Mama, Pikkuveli ja Maman kaveri tarjoutuivat remonttiavuksi, esimerkiksi lattianvaluun, mutta me emme tienneet tarkalleen koska valu olisi, koska sitä ennen oli tehtävä vielä kaikenlaista...
Jos valu olisi viikonloppuna, koko kolmikko voisi siihen osallistua avuksi.

Kahdestaan nyhertämällä aikaa oli liian vähän ja työtä liikaa, jotta olisimme olleet valuvaiheessa viime viikonloppuna. 

Miehen kesäloma, josta siis tuli tosi rankka kuntoisuusleiri, jonka aikana hän on laihtunut niin kauheasti että nyt housunsa ja paitansa ihan lepattavat ulkona tuulessa hänen päällään... niin se kesäloma siis loppui viime sunnuntaina, mutta me pääsimme saman päivän iltapäivällä vasta siihen vaiheeseen jossa valu olisi voinut alkaa, mutta olimme liian väsyksissä samantien valua aloittaaksemme, eikä kämppään pääsisi sisälle takaisin vähintään kolmeen tuntiin valun jälkeen...

Mies kysyi yhden päivän lisää kesälomaa töistään ja se hänelle myönnettiin. -Oikeastaan se kuuluikin hänelle, se oli se Juhannuksesta saatava vapaapv.

Iltaisin olemme niin väsyneitä ettemme jaksa oikein edes jutella.
Nukkuminenkin on molemmilla niin ja näin.

 Hanin työkaveri lainasi meille betonimyllyn. 

Onneksi. 

Emme millään kehdanneet emmekä raaskineet kertoa Mamalle ja kumppaneille, että valu olisi nyt maanantaina, vaan mies laittoi herätyskellon aamukuudelta soimaan ja jo aamuseitsemältä olimme betonimyllyn kimpussa ja pilvisen päivän pimeydessä me teimme valunkin kahdestaan.

Lattipintojen valu saunaan, kylpyhuoneeseen ja eteiseen oli valmis iltapäivällä.
Pesimme sateessa työvälineet, myllyn, saappamme ja meillä oli terassilla vaihtovaatteet joihin työvaatteet äkkiä vaihdoimme ja ajelimme kohti Maman kaupunkiasuntoa. Matkalla jotenkin tuli sellainen olo että nyt siellä voisi olla Mamakin itse paikalla ja kävimme sitä silmällä pitäen kaupassa ostamassa kahvileipää ja kun sitten näinkin Maman siellä kotoisesti ovea avaamassa, niin tuli ihan itku. Sellainen haikea helpotuksenitku. Vai väsymyksenpurskahdusko lie?

Hän oli harmissaan, kun emme kertoneet valusta, kun siihen olisvat mielellään tulleet avuksi ja hän olisi laittanut talkooporukalle ruokaa... Ihana ajatus se olisi ollut, mutta emmehän me nyt sydänsairaita raaski laittaa urakoimaan meidän urakoitamme. Mamallakin jalat ovat todella kipeät. Ovathan he muuten meille tervetulleita koska tahansa, mutta eivät rehkimään.

On hyvin kuvaavaa, koska Mama on ihminen joka antaisi oikeasti ainoan paidan päältään sitä tarvitsevalle, että juuri hän ja he porukalla, tarjoutuivat avuksi. Annamme tarjoukselle  arvoa hyvin paljon. Avunantotarjous jo sinällään lämmittää ja saa hymyn huulille.

Mielessä on vilahtanut muutamaan kertaan, 

että ehkä meidän häät ja tuparit olisikin pitäneet olla nyt, 

tänä kesänä, tai syksynä, kun talo alkaa olla ehjempi ja kunnollisempi... 

Tai en mie tiijä. 

Heinäkuun 11. oli ja meni. 

Sinä aamuna halasin työvaatteissani 

Hania ja toivotin hänelle hyvää hääpäivää. 

Ja taas tuli itku.  

Puitteet olivat niin apeat. 

Tänään näyttää jo taas valoisammalta. 

Minulta meinaa vaan välillä usko loppua siihen 

että me pärjätään, jaksetaan ja ehditään... 

Lattialämmityskaapelit paikoillaan

Lattiavanerin päälle tuli erikoiskova kipsilevy ja kylpyhuoneen 

seinille tuli kylpyhuonekipsilevyt.

Tässä lämmityskaapelien kohdat ensin piirrettynä tasan tarkkaan niille kipsilevyn
kohdille, joihin Hani ne suunnittelikin alunperin kulkemaan.

Kaavionsa mukaan piirtämilleen kohdille hän sitten teippasi varsinaisen lämmityskaapelin, 

lämmittämään tällä kertaa myös saunanlattiaa, ja pesukonenurkkausta, kylpyhuoneen ja eteisen lisäksi. Viimeksi lämmitystä ei ollut kuin osittain kylpyhuoneessa ja eteisessä.
- Ja sen huomasi... 

Siellä ne nyt johdotkin kulkevat, kerallaan kylpyhuonekipsilevystä tehtyjä 

soiroja, jotka suojaavat johtoa mm valuvaiheessa kun maakostea valuaines
pitää tampata jaloin tiiviiksi. 

Kaikki on nyt valmiina lattiavalua varten. 

Villaa joka paikassa

Hanirakas rakensi lähinnä minua varten siltoja 

lattiakannakkeiden päälle,

joka yöksi ulko-ovelta aulan oviaukolle, 

etten putoaisi...

Kannakkeelta ei saa astua villan päälle koska villan alla 

on herkkä ja huokoinen tuulensuojalevy...

Joka sitten on mäsänä jos osuu jalka vika paikkaan. 

Siellä villan sisällä ne uudet viemäröinnitkin nyt kulkevat lämpimässä.

Ah, mikä hetki, kun vanerien peittämällä lattialla pystyi taas 

kävelemään ihan normaali-ihmisen tavoin, eikä tarvittu siltoja 

tai keikkua pelkillä kannakkeilla. Kannakkeilla kävelystä 

tuli pohkeet kipeäksi ja siitä niiden kautta työskentelystäkin.

Tässä kuvassa näkyy uusittuja kattokannakkeitakin jo paikoillaan. 

Sähköjohdot ovat entiset, ja ne roikkuivat välillä hiukan tiellä, 

remontin tuiskeessa. 

Ja sitten eristystä. 

Villaa ensin ylle ja polyuretaanilevyä päälle. 

Mie villoitin ja villoitin ja palkaksi sain sitten lasivillasta tosi pahan 

ja jopa ikävännäköisen ihottuman. 

Kutisee kuin vietävä ja käsivarret ja rintakehä ovat rakkuloilla 

ja mie raavin unissanikin tätä ihottumakutinaa...  

On kuulemma jokin nokkosrokko joka joillekin saattaa lasivillasta tulla. 

Lääkkeeksi suihkuttelua viileällä vedellä, 

- no eihän meille muuta tulekaan - 

perusvoidetta, ja yöksi kutinaa hillitsevää antihistamiini 

ataraxia, jota annettiin mm lapsille kun heillä pienenä oli vesirokko, 

etteivät raapineet niin itseään.

Hani lupasi, etten enää koskaa tarvii olla villoittajana.
-Tämän jälkeen. <3 br="" nbsp="">

Silti piti lasivillaa laitella vielä kaikkiin seiniin
ja niiden päälle Hanilla oli mukavampi puuha
kiinnittää polyuretaanilevyjä, että tästä talosta tulisi lämmin ja tuuleton.

Uusia kattokannakkeita oli helpompi tehdä ja niitä vanhoja lahoja purkaa, 

kun oli tukevampaa lattiaa jalkojen alla.

Nyt tässä tilassa tuoksuu jo puhtaalle, ja uudelle ja puulle...
Painajainen alkaa helpottaa. Taloa ostaessamme emme
todellakaan tienneet, miten paljon tässä oli korjattavaa. 

Sähköjohdot säilyivät miltein vanhoilla paikoillaan. 

Vain yksi uusi johto vedettiin seinien läpi sähkötauluun 

vesivaraajaa varten.

Sähköasentaja saa tulla asentamaan sille oman 

sulakkeen. Vesivaraaja oli ennen vaarallisesti
saman sulakkeen alla saunan kiukaan kanssa... =/
Sekin seikka paljastui nyt purkutöissä.

Hani teki väliseinien runkoja. 

- Kirjoitin ensin että runoja... 

Voihan sitä niinkin sanoa. =)  

Hani runoilee talonrakennuksella, 

mie sanoilla. 

Tosin nyt ei ole runoiluttanut edes sanoja, 

kun on stressi tästä rempasta... =(

Ehditäänkö määrä-aikaan, 

että putkari pääsee... ?

 Kulmiosaunamme alkaa muotoutua ja hahmottua esiin.

Kiusasin Hania että ei tehdäkään saunaa, tehdään 

tähän isoon tilaan poreammeelle paikka ja 

vain pelkkä suihku sen lisäksi. 

Mutta ei mies innostunut ajatuksesta. 

Mie kalanaisena tietty oisin
tykännyt sellaisesta lököilypaikasta. 

Sininen vesijohto tuo kylmää vettä keittiöön.
Punainen lämminvesijohto ei ole enää kiinni missään. Tuo pätkä poistetaan piakkoin...

Hani tahtoi meille isomman oviaukon eteisestä olohuoneeseen
ja aulaan joten, se me sitten purettiin tuohon.
Nyt ilpukin pääsee kunnolla eteisen takaseinältä puhaltamaan lämmintä
paremmin tähän taloon. 

Nyt tosin tavallaan keittiön seinätila väheni ja 

joudun miettimään uudelleen,
miten ihmeessä nyt keittiön kalusteet sijoitan,
mutta on minulla jo idea.

Ideasta lisää myöhemmin... =)

Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?

Huurreovi saunaan

Saunanoven laseissa oli tänne muuttaessamme ikäviä kalkkipisara- ja mitä lie jälkiä jotka eivät lähteneet puhtaaksi millään puhdistusaineella. Kokeilimme niihin aivan kaikkea! Pinttynyt lika sijaitsi oven laseissa kylpyhuoneen puolella.

Viime talvena sain kuningasidean: mitä jos lasit hiekkapuhaltaisi sellaisiksi huurteisiksi, niin se likakerros lähtisi niistä pois? Uutta ovea emme raaskineet ostaa. Tämä vanha on varmaan ollut saunassa ovena niin kauan kuin sauna on sisätiloissa sijainnut. 80-luvulta.

Alunperinhän tässä talossa on ollut pihasauna. Sellainen tosin olisi mukava kesällä, niin saunan kuumuus ei lämmittäisi koko taloa.

Mutta palatkaamme ideaani, Hani ensin epäröi. Mietti ja funtsi. Kuukausitolkulla.

Kunnes nyt, kun talon tuparien päivämäärä lähestyi, hän alkoi ajatella hiekkapuhallusta hyvänä varteenotettavana ideana ja soitti henkilölle jolla on hiekkapuhallusvälineet, kysyen suoraan vaan että paljonko hiekkaa menisi saunan oven lasien käsittelyyn. Kuulemma kaksi säkillistä?

Niin mies eräänä päivänä ruuvaili saunan oven irti, pakkasi sen autokyytiin ja lähti töihinsä, ja töistään tultuaan käväisi henkilön luona, joka jättiuusioperheineen asustaa sopivasti autokorjaamolla ja siellä oven lasit teipattiin, etteivät oven puuosat kovin vaalenisi käsittelyssä, käsiteltiin lasit oven toiselta puolelta ja niin ovi saapui samana iltana takaisin Pikkutaloon.

Hiekkapuhallus onnistui. Puhallettu ovenpuoli sijaitsee nyt saunaan päin ja sileä puoli kylpyhuoneeseen, jossa shampoo- ja saippuavettä yms saattaa pirskottua saunan oveeen ihan vieressä sijaitsevasta suihkutilasta.

Käsitelty lasi on kuin huuruista lasia tai jäätä. Se antaa yksityisyyttä saunojalle sekä suihkussaolijalle.
Emme voi käsittää nykysuuntausta, että wc:ssä, saunassa ja kylpyhuoneessa on seinät lasia ja että vaikkapa olohuoneesta näkee suoraan lauteille tai itseään suihkussa pesevän ihmisen...

Vessassakäynti ja peseytyminen on sangen yksityinen hetki. 

Niin saunomisenkin pitäisi olla. 

Mutta makuja on niin monia.