Tänään pääsemme suihkuun!

Suihkunurkkaus tänään.

Eivät ne putkiasentajatkaan kuuntele asiakkaita. 
Vesiputket piti vetää niin, että ne tulisivat seinän läpi
tuolta seinän takaa...
Itse en olisi myöskään laittanut valkoiselle seinälle tuota
suihkunpidikettä.  Muuallakin kh:ssa asentaja veti putket
sellaisista paikoista että meinasi olla Hanilla tosi hankalaa
asentaa mm kattopaneeleja ja kylpyhuoneen ilmastointituuletinta.

Remontin tiimellyksessä oli kulunutkin 
sellaiset 50 vuorokautta ilman lämmintä vettä, 

suihkua ja pyykinpesukonetta.

Lämminvesivaraaja, nimeltään Alma
on juuri asennettu paikoilleen tulevien
saunan lauteiden alle. Onneksi sen päälle ja
eteen tulee lauteita ja niiden alusritilöitä...

Meillän on keväisestä etelän reissusta saakka ollut pieni pullo Cavaa jääkaapissa joka me voidaan avata Hanin kanssa illalla sitten, kun meillä virallisesti on jälleen lämmintä vettä. Juhlaahan tämä silti on, vaikka kh:ssa ei ole edes ovea, suihkuverhotankoa, verhoa, ei kattoa, jne.

Pyykinpesukonettakin on jo ikävä.
Pyykkivuori alkaa olla jo puolen Sallan kokoinen.
Melkein.

 T-paitoja ollaan jouduttu ostamaan äskettäin lisääkin, koska ne vaan yksinkertaisesti loppuivat kaapista. Remontissa likaantuneita emme tosiaankaan pese yhtään missään koneessa vaan se tavara on mennyt liasta kovetuttuaan suoraan roskiin. Samoin molempien lenkkarit, pitkiä housuja, sortseja, miun yhdet saappaat ja feikkicroksit, takki meni lasivillan kanssa pilalle jne...


Joudutaan vaateostoksillekin jossain vaiheessa.
Kumpikaan meistä ei pidä vaateostoksista,
ja siksi meillä onkin aika vähän vaatteita verrattuna
keskivertoihmisiin. :)

Olemme me viidesti ihan pakosti joutuneet pesemään pyykkiä Maman luona, mutta ei me kehdattu enempiä pestä siellä pyykkejämme. On ollut enemmän kuin onnellista, että olemme kohta kahdeksan viikkoa saaneet käydä suihkussa Maman luona.

Hän itse on viettänyt kesää, tätä kylmää sellaista, kesämökillään.
Niin ikään ulkovessan ja pihasaunan varassa. Voi ressukkarakas!
Hän tosin vannoo olleensa ihan onnellinen siellä luonnonhelmassa,
ihanan puutarhansa keskellä.

Tikkuaski joka putosi puruista eteisen yhtä seinämää pois purkaessa.
Hanin pappaa sanottiin Ukoksi...
Minusta ukko tosin on haukkumanimi... =(
Ihmettelen ihmisiä jotka ristivät lapsensa ukoksi...

Jos laastia tms jäi, teimme siitä sydämiä hiekkaan.

Pihabajamajamme on ollut korvaamaton kun vatsani on ollut miltein joka ikisen remonttipäivän ihan sekaisin. On jälleen aktiivivaiheessa tämä miun suolistosairauteni... Se ei pidä stressistä ja sitähän remontti on mitä täydellisimmin. En halua enää koskaan syödä kortisonia tähän tautiin, koska kortisoni ei vaan yksinkertaisesti ainakaan tablettimuodossa minulle sovi.

Kipeytyneeseen oikeaan olkapäähäni ja vasempaan polveeni voisin sitä vastoin piikkinä kortisonia ottaa vaikkapa heti. Mokomat eivät anna oikein nukkua kun remppa (ja crohn...) on ne ihan väsyttänyt.

Samoin särkee Hanin vasen nilkka
jonka hän nyrjäytti ulkoportaissa tokana remppapäivänä. 

Vanha kh-kaluste uudessa värissä.
Se pitää käsitellä vielä muutamaan kertaan.
Putkiasentaja vähän kolhi kantta tuon alelavuaarin kanssa...

Meillä on jälleen melkein kylpyhuone, 

jossa on toimiva wc-pönttö, 

ja lämmintä vettä kuulemma olisi varmasti 

jo illalla että pääsemme suihkuun. 

Vieläkin tuntuu, että jokainen lihas 
on remonttirehkinnästä kipeänä ja varsinkin alaselkä jne. 
Mutta jos me tosiaan kannoimme märkätilasta 
ulos yli 5 tonnia törkyä, niin ei kai ole ihme, 
että vähän on vieläkin kroppa kipeä? 

Millaistahan olisi käydä hierottavana?  

---------------------

On tuo Hani ollut aika taikuri.
Hän on ollut sitkeä, säntillinen ja uuttera tämänKIN remontin kanssa.

Kuulemma nyt tulevana viikonloppuna saadaan nukkua aamulla pitkään.
Sekin on historiaa, sillä kahdeksisen viikkoa me painelimme töitä
viikonloppuisinkin ihan yhtä lailla kuin arkenakin.
Aikaisinn ylös ja säätämään ja sitten lounas, jälleen töihin, kahvitauko, töihin,
ja juomataukoja väliin ja minulla vessassajuoksemista ja illalla lopetimme työt,
kun emme enää jaksaneet enempää.

Sellaisia 7 - 11 tuntisia päiviä me kahdestaan teimme.

Remontti ei suinkaan loppunut vielä tähän.

Kylpyhuoneesta puuttuu vielä paneelikatto, se uuden harmaan värin saanut peilikaappi, lamput, koneellinen tuuletin, pyykinpesukone, pyyhekoukut, ovi, suihkuverhoteline jne.

Saunasta puuttuu kiuas, siitä kivet, lamppu, sekä seinä-  ja kattopaneelit ja lauteet. Niistä vanhoista lauteista tehdään terassille sellaiset haaveksimani penkit, ja vanhan metallisängyn pohjalaudoista tehdään terassille pöytä.
Joskus...

Kuvan eteisestä puuttuvat lattialaatat, seinistä lasikuitutapetti + maalia, kattopaneelit, suurentuneesta oviaukosta aulaan puuttuu vähän kaikkea, kattolamppu, pistorasiat... Tarvitaan myös uusi kynnyspuu ulko-ovelle, koska tuo raukka on kärsinyt kaikkien vuosien remonttien jaloissa ja haljennut kun niin on tästä tykännyt...
Ja niin, eteisestä puuttuu myös ilpu. Sitä on ihan ikävä.
Se lämmittää kun on kylmä ja viilentää kun on kuuma.
-No joo, viime kesänä viimeksi oli kuuma. =)

Keittiöstä puuttuu kattolistaa, tapetinpaloja
ja siellä pitää kiinnitellä sähköjohtoja ja siirtää pistorasioita jne...

Aulan seinästä puuttuu putkien alta palanen.
Eteisen ja aulan välillä pitänee uusia muutama lattialaminaatti.
Onneksi niitä on tallella kokonainen paketti
tämän talon lattiaremonteista.
Jonkinlaisen kynnyksenkin se aukko tarvitsee. 

Mutta, tämä loppuremontti ei ole enää paniikinomaista
ja jostain päivämäärästä kiinni.
Nyt saamme jatkaa leppoisammin.

Takarajana tälle lopulle korjaussaneeraus- ja uudistustyölle
voisi olla vaikkapa ensi joulu. 

Jospa saisin talonkin siivottua siihen mennessä 

hieman pölyttömämmäksi...
Tätä remppapölyä löytyy kyllä yleensä remonttien
jälkeen vielä kuukausien ajan mitä
ihmeellisemmistä paikoista. 

Väsyneimpinä päivinä tuli lausuttua jopa ääneen jonkun Murusen nimi

Kutsuin kaihoisasti ❤️ ❤️  ❤️ heitä kutakin ❤️ ❤️  ❤️ vuorollaan sekä mielessäni että ääneen monesti, kun raahasimme jotain älyttömän painavaa kaksin tai yksin ulos ovesta roskalavaan, kottikärryyn tai henkilöauton peräkärryyn.

Kaatopaikkalaskun perusteella voin todeta
että raahasimme pitkälti yli 5 tonnia törkyä eli vanhaa märkätilaa monessa muodossa,
ulos talosta...

Päivittäin tuli tilanteita, 
joissa meidän neljä kättämme eivät riittäneet.

Mutta telepatiani ei enää toimi...

Joinakin umpiväsyneinä n kymmentuntisina työpäivinä juttelimme, 

että voi kun joku edes tunniksi saapuisi, 

ja kysyisi 
miten voisi auttaa... ❤️

Tai kunpa joku tulisi edes grillaamaan pihaamme
ja antaisi meillekin vähän jotain. 

Vatsa alkaa olla hämillään päivittäisistä mikroruuista, 

mutta emme jaksaneet kokkailla kunnon ruokaa.

Joskus on niin väsynyt, ettei jaksa
edes kissaa sanoa,
ja sitten kuitenkaan
ei saa nukuttua... 

-Una Reinman- 

Kuvan kortti löytyi purkutöiden yhteydessä 

ja mie hörähdin sen löytäessäni ihan nauramaan, 

kun tosiaan,  

jos nyt tämän yhden kerran vielä tätä taloa korjattaisi...  

 

Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?