Mitä meille kuuluu?

Samaan aikaan kun pihamökki valmistuu, ja se vanha puretaan, Punaisen tuvan sisäpuolella odotellaan sitä olohuoneen ja aulan lattiaremonttia... Olohuoneessa onkin aika surullinen tuo rikkinäisten sekalaisten laattojen reunustama takanedus ja aulan uusitun lattiaosan ja vanhojen lattioiden saumat jne...

Mm kuvassa oleva kaappi siirtyy keittiöön jossa on jo uusi lattia ensimmäiseltä täällä viettämältämme kesältä, ja keittiön oviaukko suljetaan muovilla.

Olohuoneen kaikki tavarat siirtyvät alakerran makuuhuoneeseen, siihen joka jo ensimmäisenä vuonna rempattiin. Makkarin oviaukko tietenkin tukitaan mahdollisuuksien mukaan muovein yms. Makuuhuoneen petit, tv jne ja kaikki meidän vaatteet kannetaan vinttiin, jonka parven reuna sekä vinttihuoneen oviaukko niin ikään muovitetaan...

Ah, niin tuttua jo 

tämä muoviliepeiden kautta kulkeminen...

Muuten arkielämä sujuu jouhevasti. 

Kutimuksia syntyy koko ajan ajanvietteeksi 

ja Pientä sukkapuotia silmälläpitäen
varsinkin kun mies on töissään
ja mie yksin kotona.

 

Välillä kahvia, cappucinoa tai energiajuomaa nauttien... 

Eri lankalaatuja ja värejä hypistellen... 

Hanskoja kuivumassa.

Välillä jotakin jossakin rempaten... 

Kirpputoreilta löytöjä etsien. 

Tässä uusvanha keittiönlamppumme. 

4€ kirpparilla. 

Ehditään me elokuviakin katsella. 

Tuo meidän tv-pöytä on oikeasti 

pöytäliinan alle kätketty 

uusien lattialaminaattipakettien pino. 

Siellä odottelevat vielä hetken...
Odotamme että ulkolämpötila nousee niin,
ettei pikkutönössä palellu,
vaikka olohuoneesta on lattiat ulos asti auki. 

Olohuoneen lattian kunnostuksen lisäksi
(kaikki purut, sammalet, yms pois,
vanhaa lahonnutta puuta pois
ja uutta tilalle...)
lattian alta pitää kaivaa muutama
kuutio vanhaa savimaata pois, niin että
talon alle syntyy n 80 cm ryömintätila,
joka nyt on surkeimmillaan
joissain kohdin vain 5cm...

Taas tiedossa siis kottikärry ja lapio-peliä... 

Kirppislöytöjä

Olin pari päivää Mamani luona kun Late oli työreissulla. 

Maman kanssa mm kiertelimme kirppareita ja mie tein tällaiset löydöt
Nastolan kirkonkylän kirppikseltä: munakori ja pitsiliina. 

PS: Rappuspuuosatoimitusta ei näy pihassa... 

Meidän asianajajamme on nainen

Ja naisilla on enemmän huolta ja vastuuta perheistään kuin vaikka vanhemmilla miespuolisilla ajj:lla. Meillä oli alunperin vaihtoehtona tälle naispuoliselle sellainen vanhempi tunnetumpi miespuolinen. Valitsimme kuitenkin naisen, koska tämä miespuolinen on mukana monenlaisessa toiminnassa ja yhdistyksessä yms ja Hani oli pohtinut hänen olevan kenties liian kiireinen tällaisille talojupakoille.


Meillä oli eilen aika varattuna kahdelta tälle omalle ajj:llemme. Mutta kun olimme miltein perillä ajelemassa, ja aikaa tapaamiseen oli enää kymmenen minuuttia, soi Hanin puhelin ja nainen perui aikamme koska hänen lapsensa koulusta on soitettu ja pyydetty hakemaan lapsi pois, koska tällä on kova kuume... 

Hmmm...
Noh, tuo mies oli vaan lähtenyt töistään jo ennen puolta päivää tämän asian takia.
Minut oli Mama kuskannut kotiin luotaan muutaman päivän vierailulta ihan tämän takia.

Ajelimme sitten kuitenkin puutavaraliikkeeseen ostamaan lisää kakskakkosia ilmalämpöpumpun suojusta varten. Tarviihan sitä puuta muuallakin. Ulkorappujen kaide on jo näin puolivalmis. Saa taas tuuletella petivaatteita ja mattoja...

Ulkorapun kaide valmistuu pikkuhiljaa...

Muutama päivä ja yö Mamani luona vahvisti aistimuksiani tästä talosta. En mie Maman luona ollut koko ajan nenu tukossa, keuhkoni eivät vinkuneet, en saanut pahoinvointikohtauksia keskellä päivää jne jne jne.

Maman luona juteltiin, kahviteltiin, pestiin vähän ikkunoita, kierreltiin kirppareita, halattiin, syötin suffeli puffeja, vähän sukkiakin neulottiin, katsottiin Emmerdaleja ja välillä nukuttiin.
-Jos olisin tiennyt eilisen asianajajareissun peruuntuvan, olisin varmasti vieläkin Maman luona. Tai sitten olisin voinut tavata ystävättäreni eilen...

Jos ja jos...

Mutta se oli ihana ylläri, kun Nunnukka-tytärkin saapui kanssamme hetkeksi toissapäivänä Maman luo. <3 


Nostin eilen pakastimesta joulukinkun sulamaan jääkaapin puolelle. Se oli ostettu joulunjälkeiskinkkualesta. Pääsiäiskaritsojen sijaan meillä on pääsiäiskinkkua. Samalla sain tilaa pakastimen puolelle. Nyt sinne mahtuu vaikka jäätelöä. Eikös se pitäisi olla nyt kevät?

Kolmen euron kirppislöytö, johon tytärkin ihastui. Puhdistan sen ja vien siis tyttärelle...

Huomenissa menemme auttelemaan Nunnukan muutossa. Hänen ja sulhonsa nykyinen vuokranantaja tarvitseekin asuntonsa omaan käyttöönsä. =/ Mikäs siinä muu auttaa kuin muuttaa pois...Toivottavasti se uusi asunto olisi mukava. Toinen isoveikkansakin saapuu auttamaan ja muuttoautokuskiksi.

Kuin pitsiä

Mama antoi ihanan suvussa kulkeneen 

(iso-tädin jäämistöä) 

 pitsimäisen koristeellisen posliinikulhon 

syntymäpäivälahjakseni. 

♥

Siitä voi tarjoilla ihan erityisille ihmisille 

vaikkapa ihan erityisiä pikkuleipiä 

tahi leivoksia... 

Mama tietää 

että keräilen kaikenlaisia pieniä ruusuposliiniastioita. 

♥

 Varsinkin kuppeja lautasineen.

♥ 

Plussaa ja bonusta lisää se, jos ruusut ovat punaisia. 

♥

 

Kupit lautasineen ovat kirppislöytöjäni, 

joita on jopa yritetty ostaa pois miulta. =) 

♥ 

♥  

Viidellä eurolla

Viidellä eurolla yhteensä kierrätyksestä 

sinkkinen loota kesäkukille, ja vanhoja lusikoita 

tuulikelloon. 

Ihan sinisten lobelioiden näköinen tämä laatikko, 

eikö vain? Sellaisia on muutama pussukka 

siemeninä odottelemassa että vintin ikkunat 

ovat paikoillaan ja saan laittaa sen huoneen taas 

täyteen multapurkkeja. 

Tai ainakin puolilleen täysi. 

Tai ainakin muutamia laatikoita ja purnukoita... 

Myös vaaleanpunaiset pelakuut sopisivat 

laatikkoon somasti. Ah. Kevättä mielessä... 

Hanille kierrätyksestä löytyi vanha autokirja 

josta toinen oli ihan tohkeissaan, 

kun kerrankin hänkin löysi jotakin. =)

Rikkinäisille toivoa

Nimittäin rikkinäisistä kahvikupeista 

saa kivoja kynttiläkippoja, 

joko valamalla niihin steariinia sydänlangalla varustettuina 

tai sitten polttamalla niissä matalia kynttilöitä, 

kuten vaikkapa tuikkuja. =) 

<3 

Ruusulöytöjä

Yhdeltä paikalliselta kirpparilta tein ihastuttaan ruusuisia löytöjä 

tässä eräänä päivänä. 

 Mie löysin ensin muutamat ruusuiset verhot, joita aikani hipelöin 

ja mietin, että toiset niistä sopisivat yläkerran makuuhuoneeseen 

ja toiset kesällä joko keittiöön kapaksi ja salusiiniksi, 

tahi olohuoneeseen verhokapoiksi.  

Kirpparilla oli lisäksi jälleen paljon astioita. 

Ihailin posliinikuppeja, etsien tapani mukaan ruusukuppeja lisää 

pieneen kokoelmaani. 

Ja voih, miten löysinkään paljon ruusukuppeja ja lautasia niihin. =) 

Löysin kokonaisen pahvilaatikollisen ruusuisia erilaisia kuppeja 

ja sen koko laatikon hinta oli 5 euroa. Oih, tälle köyhimykselle juuri sopiva hinta. 

Vein kassalle myyjän avustamana siis nuo kaikki ruusuastiat sekä kahdet ruusuverhot. 

Myyjä tokaisi  jos kympin maksat niin kaikki on sinun. 

Miulla oli lompakossani enää reilut 13 euroa
ja kippasin ne kaikki myyjälle iloisena.
Myyjä sanoi laittavansa ylimääräiset eurot lähetystyöhön. 

Hän pakkaili minulle astioita sanomalehteen ja paransimme pakkauksen ajan maailmaa siinä kahdestaan, kunnes selkäreppuni oli pakattu täyteen ruusuisia ajatuksia ja loput aarteet vahvassa muovikassissa mukanani. 

Kiitin, niijasin ja sanoin meneväni tiskaamaan. Näissä kuvissa astioita nyt on tiskauksen ja kuivauksen jälkeen. Ainoastaan neljä kuppia puuttuu kuvista. Ne eivät mielestäni olleet niin nättejä kuin nämä muut. Niihin neljään voisin sulattaa steariinia ja tehdä niistä kynttiläkupit. =) <3

Myyjä jäi naureskelemaan kirpparille ja mie jatkoin iloisena matkaani Pikkutaloon kieli keskellä suuta jäisellä tiellä polkupyörineni, ja mietin kotiin polkiessani, kuinka Nunnukka-tyttären ensikeväiset lakkiaiset varmasti onnistuisivat nyt siihen tyyliin, jota olin joskus haaveissani ruusunkuvat silmissäni höpöttänyt: Kaffeepöydät olisivat pihanurmikolla valkoisin liinoin katettuina ja pöydällä olisi kaffeekuppeina paljon erilaisia ruusukuppeja lautasineen... Ei olisi haitannut vaikka ne olisivat kaikki olleet erilaisia, mutta monta samanlaista kuppiparia, on jo suorastaan onnea.

Ja jos vieraita on enemmän kuin ruusukuppeja,
tai joku on kovasti ruusuille allerginen,

löytyy talosta kyllä toki muunlaisiakin kuppeja. 

Kirpputoria, sahoja ja kukkia

Kirppisruusumuki ja salaatinsiemeniä odottelemassa 

että pari viikkoa ensimmäisestä salaattikylvöstä 

on mennyt, ja on seuraavan kylvön aika. 

Tämä on ollut epätietoisen ja hiukan epätoivoisenkin pitkää viikkoa
odotella virallista kuntotutkimusraporttia, jota siis odottelemme
saapuvaksi ensi viikolla...

Olen aamuisin öljynnyt puutarhakalusteita ja jutellut kukkien aluille,
laitellut niille aurinkosuojia, siirrellyt iltaisin loput kasvit sisätiloista
pihamaalle kohopenkkeihinsä, kastellut kovasti niitä

ja tehnyt risusavotan loppuun Hanin kanssa,
mutta mihinkään sisäremontteihin emme ole koskeneet. 

Maman lahjoittama vesuri nopeutti oksien karsimista ja eilen viimenenkin 

jättimäisen oksakasan oksa oli karsittu ja viimoinen kuorma risuja odottelee 

Appelan pikku peräkärryssä pääsyä pienjäteasemalle. Uskomattoman paljon 

tuleekin oksia noin yhdeksän vanhan ja suuren puun kaadosta...

Karsittuja oksia ja suurin osa puiden rungoista odottelee

yhä pätkimistä uunipituisiksi.
Appelan sähkösaha teki jonkinmoisen lakon aikamme näreitä pätkiessämme 

ja kun sitä sahapukkiakaan ei ole Hani vielä tehnyt on pokasaha jäänyt ilman töitä. 

Voisin tietenkin sahata pidellen pokasahaa jalkaterien 

ja vatsan välissä ja sahata sillä tavoin,
mutta muutenkin kiusaantunut
(ei saisi olla huolia eikä murheita...)
crohnvatsani ei tykännyt sahasta.

Moottorisahamies on tulossa
pätkimään isoja runkoja reilun viikon päästä...
We hope so...

Olemme niin kiintyneet tähän taloon, että toki haluaisimme korjata sen, 

mikäli mahdollista. Kuntoraportista on nyt niin paljon kiinni ja 

sen korjauskustannuslaskelmasta. Kuka maksaa väärin remontoitujen talojen 

korjauskustannukset, joista tässä tapauksessakin on kyse? Ja se homeen 

olemassaolo pelottaa. Entä jos puramme kohdan, jossa onkin valtavasti 

hometta ja koko talo saastuu homeitiöistä? Vakavia asioita... varsinkin 

kun minulla on historiassani hometalokokemus ennestään. 

-Silloinkin oli tällainen pattitilanne: kuka korjaa ja mistä kaikkialta pitää korjata 

ja ennen kaikkea kuka korvaa? 

Niinpä olen päivisin vaihtanut ajatukset vapaalle,
vaeltanut lippis silmillä kirppiksillä ja iltaisin kastellut istutuksia, 

sykertyen sitten Hanin töistä saavuttuaan pihatöiden jälkeen kainaloonsa sohvalle
miettimään eessuntaas talo-ongelmia.

Kyllä tämä asetelma syksyllä näyttää ihan komealta, 

vaikka pelakuut nyt hieman oikuttelevatkin... 

Ahkerat Liisat kasvavat silmissä. 

Tai amppelissa... 

Kirppikseltä bongattuja, söpöjä, painettuja 

tyynyliinoja.

Samaisesta kirpputoripöydästä lampaita tyynyliinassa. 

Kirppikseltä seinälampetti joka sopi talon tyyliin... 

Kirppismukissa mansikkakiisseliä 

kuuman päivän lounaaksi. 

Siirretyistä syreeneistä suurin osa lähti kasvamaan

tosin vettä koko ajan janoten näillä helteillä. 

Tuulen rikkoma päivänvarjo suojaa kukkapenkkejä 

paahteelta.

Emme erityisesti pidä raparperista, muuta kuin kiisselinä, 

ja tässä on ollut muuta ajateltavaa, niin että nekin pääsivät 

kukkimaan ja kukkiessaanhan raparperi muuttuu puisevaksi.

Kukkikoon. Ne kasvoivat melkeinpä entisen omistajan 

koiratarhassa, joten ei haittaa vaikka vain kukkivat komiasti.
Kasvaapahan jotakin silläkin suunnalla pihaa... 

Appelasta saadut kivat nimikyltit 

odottelevat liitua... 

PS:  Me sanomme pokasahaksi siis kaarisahaa... 

Pokasaha on koottava jännesaha, joka koostuu sahanterästä ja puisista pää- ja välipuista sekä pääpuita yhdistävästä kiristysnarusta puukapuloineen. Sahapuut veistettiin useimmiten itse ja valmiina ostettiin vain sahanterä ja kiristysnaru. Pokasahaa alettiin käyttää 1920-luvulta alkaen metsätyömailla pinotavaran sahaamiseen ja se oli käytössä aina 1940- ja 1950-luvuille saakka jolloin sen korvasi ensin metallirunkoinen kaarisaha ja sitten moottorisaha. Järeät tukit kaadettiin justeerilla. Pokasahaa kutsuttiin myös sirnikaksi tai nälkäviuluksi.


-Wikipedia-

Hempeä sirotin

 Uusin kirppislöytö. Hempeä sirotin... 

Siitä puuttuu vaan pohjan tulppa... =) 

 Mitähän näistä saa aikaan?

Näköjään oravalle temppuilupaikan? 

Ihan pikkulinnuille ne oli kyllä tarkoitettu, 

mutta hetki sitten viimeksi häädin talipallojen kimpusta pois harakan... 

Oravaa en häätänyt, 

mutta se hermostui 

kun ilmestyin kameran kanssa sitä pihalle kuvaamaan...

PS: 

Neljä talopalloa katosi neljässä päivässä... 

Muoviverkot oli pureksittu puhki...

Vihreän tuoksua

♥

Kirppareilta tekee usein herttaisia löytöjä. 

Tuon suloisen sokerikon halusi Mama ostaa 

vanhojen astioiden kaappiimme, 

kun tässä eräänä päivänä 

piipahdimme taas muutamalla kirpputorilla.

Nypin illalla pois kuolleita kukkia ovenpielen orvokeista 

ja samalla vahingossa nyhtäsin nuppusenkin... 

Äkkiä nuppunen pieneen snapsilasiin 

keittiönpöydän minimalistiseksi somisteeksi... 

Pieni on kukka, mutta pieni on lasikin. 

Ja pöytä. Pöytäliinasta puhumattakaan 

tai koko talosta... =) 

Keittiön ikkunalaudalla viheriöi...

Persiljaa...

Basilikaa... 

Korianteria...

Ruohosipulia jne... 

Potkukelkalla pääsee

...

Hassua miten viikonloppuisin lähitien liikenne vähenee ihan minimiin arkipäiviin verrattuna. Ei silti, kun liikenteen äänet kaikkoavat, luulee välillä asuvansa ihan maaseudulla, vallankin kun aamusella pihapiiristä löytyy jälleen niin ketun, jänisten, koiran kuin kissankin jälkiä, vaikka tämä oikeasti onkin kaupunkia. Kuitenkin niin maaseutua, että täällä voi käydä potkukelkalla kaupassa. Miekin menisin kauppaan mielelläni sellaisella kulkuapuvälineellä, jos vaan olisi sellainen.

Kauan sitten, eräässä asuinpaikassa, kun minulla oli vielä oma pieni auto sekä vuokra-autotalli, jossa säilytin lasten- ja miun polkupyöriä sekä mm isoa ja pientä potkukelkkaa, sen pienen autoni lisäksi. Kerran sitten eräänä päivänä pieni auto ei halunnut millään käynnistyä ja minä pyysin pihalla seisseeltä ystävälliseltä naapurisedältä voisiko hän antaa virtaa pienelle autolleni ja hän sanoi kyllä.

Naapuri työnsi kanssani pikkuautoni tallista pihalle, peruutti oman komean autonsa sen vierelle ja antoi virtaskaa pikkuautoni herätessä henkiin ja mie kiitin ritarinaapuriani kättäni heilauttaen ja ratsastin, öö siis ajoin asioilleni, joista olin jo hieman myöhässä ja muistin vasta ehkä viidentoista minuutin päästä, että se autotallin ovi oli jäänyt auki.

Soitin tuttavalleni joka asui seuraavassa talossa ja pyysin jotta voisiko hän käydä sulkemassa autotallimme ovet. Hän kävi, ja mie ajelin aikanaan kotiin ja vein pikkuauton talliini ja huomasin siinä samassa, että se isompi potkukelkka oli poissa. Joku oli sen tarvinut, tallin oven oltua hetken auki. Kuka lie reppana.

Kun lapset kasvoivat isommiksi, lahjoitimme sen pienen potkukelkan eräälle pienelle kultakutriselle tytölle. Isoa kelkkaa ei ole meillä sen koommin ollut. Sellainen toimisi pakkasessa takuulla varmemmin kuin muutaman päivän pihassa tuulessa ja pakkasessa jäätynyt vähän kookkaampi autovanhusressukka... =)

Potkukelkasta nyt tuli mieleeni myös se kamala mainos jossa se karvareuhkapäinen mies huutaa että helemat paukkuu kun ne jaffat siinä tulloo sen huivipäisen kelkkailevan mummon mukaan jo kauppoihin. Kuuluu niihin mainoksiin jotka voisivat jo vihdoin vaihtua. -Ainakin sen miehen voisi poistaa. =)

Mutta aasinsiltana huivipäisiin mummeleihin, taitaa miullakin jo kahvihammasta kolottaa. Menenpä siis tupahan ja laitan itselleni kaffeet maistellen päiväkaffeelle leipomaani hassua kuivakakkusta, johon sujautin joulusta jääneet säilykekirsikat, kuivattuja karpaloita, -joihin olen nyt erityisen ihastunut- sekä mantelijauhoa.

Tätä kakkusta oli maistamassa keskimmäinen murusenikin avokkinsa kanssa, kalakeiton jälkiruuaksi. Eilen myös esikoinen oli kylässä hetken, toi luokseni nuo muut nuoret, saunoi ja lähti jälleen omille teilleen. Tänään saatoin jääautolla keskimmäisen ja avokkinsa bussilleen ja pelkäsin että se jääautomme lakkaa toimimasta, kun sen herättelykin oli ollut hiukan epävarmaa pihassamme, niin kuin sen pikkuauton kanssa silloin joskus. Mutta huh, ford-ötzi-jääatomme heräsi ja toimi ja heräsi kaupan pihastakin uudelleen eloon, kun kävin viimosilla kolikoillani ostamassa ananasmehua ja maksamassa kahden ruudukon kokoisen lottoarvontarivistön ja pääsin kotihinkin sillä ja nyt siis, on sen iltakaffeen aika.

Näin tänä viikonloppuna tyttärenkin joka näki niin ikään tämän tönön ensimmäistä kertaa. Tytär oli kuvitellut huoneet ihan eri ilmansuuntiin mielessään. =)

...

Saatuja ja lähetettyjä

 ...
Ja se olis helmikuu. =)

Maman kanssa torstaina kirpputorilla käydessäni Mama näki kun silittelin tätä kukka- ja lintukuvioista kaksikerrostarjotinta ja osti sen miulle.  ♥ 
-Harmi kun tuo lintusen pää jää piiloon...

Tämän kirjan sain myös Mamalta. Mielenkiinnolla olen selaillut kirjaa. Jotkin asiat olivatkin tuttuja jo ennestään ja jotkut ihan uutta asiaa... Mama-rakas osti sen miulle, jos siellä olisi vaikka jotakin vinkkiä Crohnintautiini... ♥

Tällainen yksi oma runokirjaseni lähti viime viikolla 

fb-runosivustoni arvonnassa voittaneelle.

♥

♥

 

...

 

Pyykkiensilityspäivä

...

Perjantaina pidin silityspäivän. Inhoan pyykkien silittämistä, koska nenäni menee aina ihan tukkoon silityksestä nousevasta pölystä. Näin on ollut aina, allergialääkkeestä huolimatta. Siitä syystä silitettävien kasa (vuori) on aina saanut kasvaa rauhassa, koska minulla ei ole ollut mitään erityistä hinkua silittää niitä. Nyt tuo silitettävien vuori oli taasen niin valtava, ja vei tilaa jopa Hanin vaatteilta, että oli ihan pakko napata aamusella antihistamiinia (viimeiset tabletit)  ja nenäsuihketta sen aamun ensi töikseni ja toiseksi sitten etsiä silityslauta ja -rauta, kantaa ryppyvuori esille ja aloittaa silitysurakka.

Olin unohtanut että siellä ryppyvuoressa olisi yllätyksiäkin. Esimerkiksi muutamia Keravan kierrätyskaupasta ostettuja tyynyliinoja, joista tässä yksi erityisen ihana kaunis puuvillainen, kukallinen, monelta kantilta. Harmi kun löysin vain yhden tällaisen tyynyliinan....

Entiset tyynyliinamme ovat sekä Hanin äidin että miun Mamani antamia ja ne alkavat vedellä viimeisiään, joten etsin hyvälaatuisia puuvillaisia tyynyliinoja aina kun sellaisia jossain näen. Joskus kirppareilta tekee niissäkin löytöjä. On juu joskus vaikka jossain Jyskissä 5 eurolla ihan uusia tyynyliinoja, mutta ne ovat ihan liian ohuita ja läpinäkyviä...

Pidän valkoisista puuvillalakanoista. Rakkaimmat ovat niin ikään Mamani joskus antamia. Niissä useissa on hänen nimikirjaimensa kauniisti kirjailtuna ja lakanan yläreunassa pitsi. Ne ovat kunnon paksua puuvillaa, joka  pitää pesusta ja auringossa tai pakkasessa kuivatuksesta.

Keittiöpyyhkeitä mie suorastaan rakastan. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eihän? Tässä niitäkin sileiksi muuttuneina tästä viimeisimmästä pyykkivuoresta. Tässäkin pinossa on pari kirppislöytöpyyhettä.
Tuo vihreäraidallinen on Mamani vanha pyyhe. <3

Kun muutaman tunnin kuluttua saan vihdoin silitettyä kaiken, olen tyytyväinen. Olen pölyallergiastani huolimatta saanut aikaiseksi kauniita, suht sileitä liinavaatepinkkoja, pinon pöytäliinoja ja meille vaatteita. Keot näyttävät kaapeissa taas kauniimmilta ja niin ah kotoisilta...

Sinikukkainen pöytäliinalöytö on täältä eräältä paikalliselta kirpparilta. Liinassa oli ostohetkellä keltaisia läikkiä ympäriinsä, ja sen hinta oli alle kaksi euroa. Omistaja oli varmaankin luullut, etteivät läikät lähde pois. Mutta nepä lähtivät pesussa ja sekin liina odottaa nyt puhtaana ja silitettynä kaapissa kesäisiä kahvihetkiä... ei voi sanoa puutarhassa, mutta ehkä jopa pihalla. Sateen sattuessa tuvassa.  ;D



...