Vahausta ja öljyämistä

Olen hieman toipuneella oikealla kädelläni (kipeytyi kesän rankassa remontissa) sitten vaan vahannut, maalanut, öljynnyt ja toivonut, ettei tulisi kovin sateista... Ja hieronut särkyvoidetta kipuiselle kyynerpäälle.

Jotenkin juuri maalausliike on kaikkein pahin liike ja käsivarsi heti kipeytyy uudelleen siitä puuhasta. =( Olen koettanut maalata vasemmallakin kädellä mutta ei se onnistu...

Nyt on taas niin kipeä käsivarsi etten voi edes kärpästä läpsäistä lätkällä kuoliaaksi... Sellainen yhtäkkinen liike sattuu kyynerpäähän ja lihakseen kyynerpään ja ranteen välillä. Ehkä se märkätilojen lattioiden rikkihakkaaminen oli vähän liikaa ja niiden betonimöhkäleiden roudaus. Hani käskee mennä näyttämään käsivartta arvauskeskukseen, mutta olen itsepäinen ja läträän käsivarteen vaan särkyvoidetta.

Sää alkaa jo tapella tällaisia touhuja vastaan, mutta tsekkailin säätiedotuksista kosteusprosentteja ja päätin että nyt ne ON tehtävä jos aikoo tämän vuoden puolella saada väriä pintaan. Syksy on jo tosiasia ja säät ovat kosteat eivätkä käsittelyt enää kuivu kunnolla...

Terassi on öljytty jälleen lämpimän ruskeaksi, samoin sen portaat. Ne kärsivätkin hirmuisesti siitä kesän remontista jossa tosiaan tonnikaupalla painavaa sementtiä yms raahattiin omin käsin ulos talosta ja kipattiin siirtolavaan. Portaat olivat jostain kohdin melkein valkoiset muistona siitä rehkinnästä...


Meidän mielestämme terassilaudan urat ovat rumannäköisiä ja hankala pitää puhtaana, joten
meidän terassilaudat on asennettu näin päin.







Oravalle pitää laitella joka päivä jotain herkkuja kuistille...

Vahasin harmaaksi tämän talon entiset saunanlauteet, joista tehdään jossain vaiheessa terassille penkit. Pöytä sinne tehdään poisheitetyn metallisängyn pohjalaudoista jotka nekin vahasin. Onneksi ne ovat jo kuivuneet. Minä niin olin haaveillut Taloon.comin terassikalusteista mutta ei minulla ikinä ole sellaista rahaa jonka ne maksavat. Minun kuukausitulonikin ovat vähemmän! =)
Niinpä ne tehdään itse.



Piharakennuksia ei enää valitettavasti ehdi pintakäsittelemään. Mun käsivarsi ei vaan jaksa. Pitänee kantaa maalipöntöt piharakennuksesta sisätiloihin odottamaan talven ajaksi. Maalaustyöt jääköön ensi kevääseen. Samoin kuin itse talon ulkoseinien uudelleenmaalaus, jotta pinta pysyisi vuosia hyvänä. Mistähän saisi korinosturin lainaksi viikoksi ensi kevääksi/kesäksi, edullisesti?

Ruusulöytöjä

Yhdeltä paikalliselta kirpparilta tein ihastuttaan ruusuisia löytöjä 

tässä eräänä päivänä. 

 Mie löysin ensin muutamat ruusuiset verhot, joita aikani hipelöin 

ja mietin, että toiset niistä sopisivat yläkerran makuuhuoneeseen 

ja toiset kesällä joko keittiöön kapaksi ja salusiiniksi, 

tahi olohuoneeseen verhokapoiksi.  

Kirpparilla oli lisäksi jälleen paljon astioita. 

Ihailin posliinikuppeja, etsien tapani mukaan ruusukuppeja lisää 

pieneen kokoelmaani. 

Ja voih, miten löysinkään paljon ruusukuppeja ja lautasia niihin. =) 

Löysin kokonaisen pahvilaatikollisen ruusuisia erilaisia kuppeja 

ja sen koko laatikon hinta oli 5 euroa. Oih, tälle köyhimykselle juuri sopiva hinta. 

Vein kassalle myyjän avustamana siis nuo kaikki ruusuastiat sekä kahdet ruusuverhot. 

Myyjä tokaisi  jos kympin maksat niin kaikki on sinun. 

Miulla oli lompakossani enää reilut 13 euroa
ja kippasin ne kaikki myyjälle iloisena.
Myyjä sanoi laittavansa ylimääräiset eurot lähetystyöhön. 

Hän pakkaili minulle astioita sanomalehteen ja paransimme pakkauksen ajan maailmaa siinä kahdestaan, kunnes selkäreppuni oli pakattu täyteen ruusuisia ajatuksia ja loput aarteet vahvassa muovikassissa mukanani. 

Kiitin, niijasin ja sanoin meneväni tiskaamaan. Näissä kuvissa astioita nyt on tiskauksen ja kuivauksen jälkeen. Ainoastaan neljä kuppia puuttuu kuvista. Ne eivät mielestäni olleet niin nättejä kuin nämä muut. Niihin neljään voisin sulattaa steariinia ja tehdä niistä kynttiläkupit. =) <3

Myyjä jäi naureskelemaan kirpparille ja mie jatkoin iloisena matkaani Pikkutaloon kieli keskellä suuta jäisellä tiellä polkupyörineni, ja mietin kotiin polkiessani, kuinka Nunnukka-tyttären ensikeväiset lakkiaiset varmasti onnistuisivat nyt siihen tyyliin, jota olin joskus haaveissani ruusunkuvat silmissäni höpöttänyt: Kaffeepöydät olisivat pihanurmikolla valkoisin liinoin katettuina ja pöydällä olisi kaffeekuppeina paljon erilaisia ruusukuppeja lautasineen... Ei olisi haitannut vaikka ne olisivat kaikki olleet erilaisia, mutta monta samanlaista kuppiparia, on jo suorastaan onnea.

Ja jos vieraita on enemmän kuin ruusukuppeja,
tai joku on kovasti ruusuille allerginen,

löytyy talosta kyllä toki muunlaisiakin kuppeja.