Vielä vinttiin pientä pintaremonttia

Sitten tämä pieni punainen talo alkaa olla valmis. 

Olemme tehneet tehtävämme. 

Palauttaneet elämän rintamamiestalolle. 

Vahausta ja öljyämistä

Olen hieman toipuneella oikealla kädelläni (kipeytyi kesän rankassa remontissa) sitten vaan vahannut, maalanut, öljynnyt ja toivonut, ettei tulisi kovin sateista... Ja hieronut särkyvoidetta kipuiselle kyynerpäälle.

Jotenkin juuri maalausliike on kaikkein pahin liike ja käsivarsi heti kipeytyy uudelleen siitä puuhasta. =( Olen koettanut maalata vasemmallakin kädellä mutta ei se onnistu...

Nyt on taas niin kipeä käsivarsi etten voi edes kärpästä läpsäistä lätkällä kuoliaaksi... Sellainen yhtäkkinen liike sattuu kyynerpäähän ja lihakseen kyynerpään ja ranteen välillä. Ehkä se märkätilojen lattioiden rikkihakkaaminen oli vähän liikaa ja niiden betonimöhkäleiden roudaus. Hani käskee mennä näyttämään käsivartta arvauskeskukseen, mutta olen itsepäinen ja läträän käsivarteen vaan särkyvoidetta.

Sää alkaa jo tapella tällaisia touhuja vastaan, mutta tsekkailin säätiedotuksista kosteusprosentteja ja päätin että nyt ne ON tehtävä jos aikoo tämän vuoden puolella saada väriä pintaan. Syksy on jo tosiasia ja säät ovat kosteat eivätkä käsittelyt enää kuivu kunnolla...

Terassi on öljytty jälleen lämpimän ruskeaksi, samoin sen portaat. Ne kärsivätkin hirmuisesti siitä kesän remontista jossa tosiaan tonnikaupalla painavaa sementtiä yms raahattiin omin käsin ulos talosta ja kipattiin siirtolavaan. Portaat olivat jostain kohdin melkein valkoiset muistona siitä rehkinnästä...


Meidän mielestämme terassilaudan urat ovat rumannäköisiä ja hankala pitää puhtaana, joten
meidän terassilaudat on asennettu näin päin.







Oravalle pitää laitella joka päivä jotain herkkuja kuistille...

Vahasin harmaaksi tämän talon entiset saunanlauteet, joista tehdään jossain vaiheessa terassille penkit. Pöytä sinne tehdään poisheitetyn metallisängyn pohjalaudoista jotka nekin vahasin. Onneksi ne ovat jo kuivuneet. Minä niin olin haaveillut Taloon.comin terassikalusteista mutta ei minulla ikinä ole sellaista rahaa jonka ne maksavat. Minun kuukausitulonikin ovat vähemmän! =)
Niinpä ne tehdään itse.



Piharakennuksia ei enää valitettavasti ehdi pintakäsittelemään. Mun käsivarsi ei vaan jaksa. Pitänee kantaa maalipöntöt piharakennuksesta sisätiloihin odottamaan talven ajaksi. Maalaustyöt jääköön ensi kevääseen. Samoin kuin itse talon ulkoseinien uudelleenmaalaus, jotta pinta pysyisi vuosia hyvänä. Mistähän saisi korinosturin lainaksi viikoksi ensi kevääksi/kesäksi, edullisesti?

Nyt me ollaan naimisissa

♥♥ 

Tämä on heinäkuussa hääpäivänä napattu 

harvinainen yhteiskuva meistä kahdesta. 

Tytär piti meille piknikhäät lahtelaisessa puistossa
maistraatissa piipahtamisemme jälkeen, 

ja tässä me nyt leikataan tyttären 

leipomaa suklaahääkakkua.

Mukana hauskassa puistoiltapäivässä
oli myös Esikoinen avokkeineen
ja yksi tyttären ystävätär.

Pienissä häissä...

Mutta me pidämme ensi kuussa 
ystäville ja muille sukulaisille
ns Tuparit, joissa hekin
ovat tavallaan häissämme.  

♥♥ 

Jaa että miltä tuntuu? 

Onnelliselta.

 Tietenkin. =)

♥♥ 

Hani ja Una

Tämä jäi virallisen epäviralliseksi 

kihlajaiskuvaksi vuodelta 2010... 

♥♥ 

Hiukan sinistä ja valkoista

Hän on ♥ Late lammas, ja hän odottelee pääsiäistä, 

ilman pienintäkään pelkoa pääsiäisherkuksi joutumisesta. ♥ 
 

Haaveilin vuosien ajan ikiomasta lampolasta,
mutta tämän lähemmäksi en taida sitä haavettani päästä. =)

Vaan minä sitten kuitenkin menin ja toteutin yhden haaveeni eli ostin tämän kuun viimeisillä rahoillani (heh, taas tiedossa kolme rahatonta viikkoa, koska jo aiemmin tässä kuussa maksoin erään suuren ja 12v roikkuneen lainan pois...) ne kaksi kaunista puutuolia ja pikkuisen pöydän, joista jo aiemmin jotain kerroinkin, kun ne sopivat pikkutalon keittiöön mielestäni paremmin kuin hyvin. ♥  

Nyt saimme vihdoin poistettua pihamaalle sen metallijalkaisen varpaidenmurskaaja-mosaiikki-puutarhapöytämme, joka toimitti tähän saakka keittiöpöydän sijaisuutta. Nämä kalusteet mahtuvat tulevan remontinkin aikana olemaan pikkuruisessa talossamme, luulen ma. Niin, tämä on niin pieni talo, ettei täällä voi olla mitään suuren suuria tavaroita eikä huonekaluja.

Keittiöremontin jälkeen keittiössä tulee olemaan enemmän tilaa ja otamme takaisin käyttöön vanhan, nyt varastoituna olevan ison ruokapöytämme, jotta keittiössä olisi tilaa useammallekin ruokailijalle istua samaan pöytään kanssamme. ♥ ♥ ♥ 
Tämä pieni pöytä kyllä löytää sitten oman paikkansa jostakin muualta talossamme.

Saatuja ja lähetettyjä

 ...
Ja se olis helmikuu. =)

Maman kanssa torstaina kirpputorilla käydessäni Mama näki kun silittelin tätä kukka- ja lintukuvioista kaksikerrostarjotinta ja osti sen miulle.  ♥ 
-Harmi kun tuo lintusen pää jää piiloon...

Tämän kirjan sain myös Mamalta. Mielenkiinnolla olen selaillut kirjaa. Jotkin asiat olivatkin tuttuja jo ennestään ja jotkut ihan uutta asiaa... Mama-rakas osti sen miulle, jos siellä olisi vaikka jotakin vinkkiä Crohnintautiini... ♥

Tällainen yksi oma runokirjaseni lähti viime viikolla 

fb-runosivustoni arvonnassa voittaneelle.

♥

♥

 

...

 

Pyykkiensilityspäivä

...

Perjantaina pidin silityspäivän. Inhoan pyykkien silittämistä, koska nenäni menee aina ihan tukkoon silityksestä nousevasta pölystä. Näin on ollut aina, allergialääkkeestä huolimatta. Siitä syystä silitettävien kasa (vuori) on aina saanut kasvaa rauhassa, koska minulla ei ole ollut mitään erityistä hinkua silittää niitä. Nyt tuo silitettävien vuori oli taasen niin valtava, ja vei tilaa jopa Hanin vaatteilta, että oli ihan pakko napata aamusella antihistamiinia (viimeiset tabletit)  ja nenäsuihketta sen aamun ensi töikseni ja toiseksi sitten etsiä silityslauta ja -rauta, kantaa ryppyvuori esille ja aloittaa silitysurakka.

Olin unohtanut että siellä ryppyvuoressa olisi yllätyksiäkin. Esimerkiksi muutamia Keravan kierrätyskaupasta ostettuja tyynyliinoja, joista tässä yksi erityisen ihana kaunis puuvillainen, kukallinen, monelta kantilta. Harmi kun löysin vain yhden tällaisen tyynyliinan....

Entiset tyynyliinamme ovat sekä Hanin äidin että miun Mamani antamia ja ne alkavat vedellä viimeisiään, joten etsin hyvälaatuisia puuvillaisia tyynyliinoja aina kun sellaisia jossain näen. Joskus kirppareilta tekee niissäkin löytöjä. On juu joskus vaikka jossain Jyskissä 5 eurolla ihan uusia tyynyliinoja, mutta ne ovat ihan liian ohuita ja läpinäkyviä...

Pidän valkoisista puuvillalakanoista. Rakkaimmat ovat niin ikään Mamani joskus antamia. Niissä useissa on hänen nimikirjaimensa kauniisti kirjailtuna ja lakanan yläreunassa pitsi. Ne ovat kunnon paksua puuvillaa, joka  pitää pesusta ja auringossa tai pakkasessa kuivatuksesta.

Keittiöpyyhkeitä mie suorastaan rakastan. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eihän? Tässä niitäkin sileiksi muuttuneina tästä viimeisimmästä pyykkivuoresta. Tässäkin pinossa on pari kirppislöytöpyyhettä.
Tuo vihreäraidallinen on Mamani vanha pyyhe. <3

Kun muutaman tunnin kuluttua saan vihdoin silitettyä kaiken, olen tyytyväinen. Olen pölyallergiastani huolimatta saanut aikaiseksi kauniita, suht sileitä liinavaatepinkkoja, pinon pöytäliinoja ja meille vaatteita. Keot näyttävät kaapeissa taas kauniimmilta ja niin ah kotoisilta...

Sinikukkainen pöytäliinalöytö on täältä eräältä paikalliselta kirpparilta. Liinassa oli ostohetkellä keltaisia läikkiä ympäriinsä, ja sen hinta oli alle kaksi euroa. Omistaja oli varmaankin luullut, etteivät läikät lähde pois. Mutta nepä lähtivät pesussa ja sekin liina odottaa nyt puhtaana ja silitettynä kaapissa kesäisiä kahvihetkiä... ei voi sanoa puutarhassa, mutta ehkä jopa pihalla. Sateen sattuessa tuvassa.  ;D



...

Mustavalkoista

 ...

Roikkuville johdoille lisäkäyttötarkoitus:

 Laita roikkujohtoon minipyykkipoikasia joihin voit ripustaa jotakin mukavaa... =)

Kännykköjen akuille kotipesä Robin Hoodista 2,99€.
Puolikaarihylly on Apen valmistama. =) 

<3

Ulko-oven pieleen tulee kynttilälyhdylle paikka. 

Koukku Puuilon alelaarista 1€.

Toinenkin Apen valmistamista senkeistä sai oviinsa valkoista maalia.
Hän valmisti nämä senkit meidän piirustustemme mukaan viime vuonna.
Appi on puutaikuri. =)

Olohuoneen kaunis matto
on Mamalta saatu. =)

...

Vapaaehtoista

 ...

Pidän tästä olosta. Kiireettömyydestä. Yksinkertaisuudesta. On tavattoman kotoisaa kuunnella kun takassa puut paukkuvat ja jalassa lämmittävät Maman villasukat. Mikäs tässä on istuskellessa, kun lumityötkin on taas tehty tältä aamulta. Sataa hiljaksiin miltei villakintaan kokoisia lumihöytyviä joten illaksi varmaan pääsee taas jumpaamaan lumikolan kanssa. Lumien siirtely paikasta toiseen on hommaa jossa todella näkee kättensä jäljen. Pihamme kolattu alue on jostakin syystä liioiteltua. Sen mallina on yhä muuttokuorma-auton kääntämisen tarvitsema alue. Nyt pihaa voisi hieman jo pienentää. Kolattu alue on suurempi kuin edellisen asuinpaikan neljän auton parkkialue ja pihamaa. =) On siis sallittua, että hieman niukensin tänään tuota siistittyä aluetta.

Eilen, suojasäällä jopa innostuin leikittelemään lumella ja tein polkua syvemmälle ns puutarhaan. Siis sinne paikkaan, jonne joskus -haaveissa ainakin- on pikku puutarhamme syntyvä. Tein vain yhden polun joka alkaa ja loppuu ykskaks ja kulkija joutuu palaamaan samoja jälkiä pitkin takaisin pihaan. Mie pidän koskemattomista hangista. Ne ovat kauniita. Saa niissä olla vaikkapa metsäneläinten jälkiä, jotta tietäisimme ettemme ihan yksin täällä pohjolan talvessa vaella. Jänis onkin öisin käynyt maistelemassa maahan tipahtaneita linnunruokia.

Pohdin, voisiko toisen yläkerran huoneen pyhittää multapurkeille ja multaisille laatikoille ja voisiko sinne asentaa niille jonkinlaisen kasvulampun? Kynsiäni melkein pureskellen mietin, millainen maaperä pihan lumikuorman alta paljastuu. Malttamattomana piirtelen taas hassunmuotoisen tonttimme karttaa ja suunnittelen sinne vapaamuotoisesti eri kukkien ja kasvien sekä kasvimaan paikkaa. Se kartta nimittäin tuntuu muuttuvan vielä koko ajan. Näinhän niitä kasvupaikkoja onkin helpompi siirrellä ja muutella, kun maassa ei ole vielä mitään. Olen unohtanut, mihin joutuivat ne sipuliruukut, joista pitäisi tulla portaille ensimmäiset kevään sipulikukat. Lienevät ulkovarastossa. Muiden varastotavaroiden takana.

Kylmässä ullakkovarastossa puolestaan on iso pahvilaatikko jossa uinuvat kaikki viime kesänä keräämäni kukkien siemenet. Siellä on hauskan punaista lupiinia, sinisiä orvokkeja, valkoista akileijaa, sinistä vuorikaunokkia jne, jne. Osan siemenet keräsin edellisen asuinpaikan takapihalta, ja osa on Maman puutarhasta.

Siivoan tuhkat pois tulipesistä. Vien tuhkat ulosmennessäni sen toisen koivun juurelle, joka on pakko jossain vaiheessa kaataa. Muistelen kuinka Pappani heitteli tuhkaa keväisin hangille, jotta ne sulaisivat nopeammin. Perunamaan paikalle tuhkaa ei saanut laittaa tai tuli rupisia perunoita. Takaisin sisälle mennessä vien puita mennessäni.

Ripustan seinälle rakkaan Papan tekemän puukauhan. Ainoa esine joka minulla on hänestä... Ja muistot. Ja ikuinen ikävä.... Nostan seinälle myös onnea toivottavan italialaisen puisen sydämen, matkamuiston Pikkusiskolta. Siihen oli alunperin kiinnitetty puinen lumiukko, mutta nappasin Jaana-ystäväni toissavuotisesta joululahjasta tuon pienen puisen enkelin sen lumiukon tilalle. Nyt Jaanan enkeli on onnea tuova enkeli. Onnea sitäpaitsi aina tarvitaan.

Kurkin jääkaappiin ja päätän tehdä soijamustikkabanaanismoothien. Yksi banaani niks naks kolmeksi palaks, palat mittakannuun joka on sopivan kapea sauvasekoittimelle, sekaan puoli lasia soijamaitoa sekä jääkaapissa sulaneita mustikoita kolme reilua ruokalusikallista ja muutamia surrautuksia. Huuhdon sekoittimen terän heti paikalla, Hanin eilen asentaman hanan alla. Rakas kuunteli toiveitani kun kerroin, jotta tuollainen korkea, kaareva hana on mielestäni toimiva keittiössä. Kannut ja korkeat astiat on helppo täyttää vedellä. Ihana mies.

 

 Vaikka pyrimme säilyttämään, ja kierrätystä hyväksikäyttäen uusimaan käytetyillä osilla vaihdettavia osia remontissamme, on pakko joitakin kohtia hankkia ihan uusina. Yksi tärkeä uutena hankittava asia ovat vesihanat. Edellinen keittiöhana oli vuotanut allaskaappiinkin. Allaskaapin vesivahingoittunut hylly onkin nyt liiterissä mallina seuraavalle hyllylle.

Kaadan smoothien lasiin ja menen olohuoneeseen sohvalle tutkimaan posteja ja siemailemaan juomaani. Minulle on saapunut tervetulopaketti jossa on tietoa tästä kaupungista, kangaskassi ja puhelinluettelo. Eipä koskaan ennen ole tällaista tervetulotoivotusta saapunutkaan missään muussa kaupungissa. Mutta miksi vain minun nimeni oli paksussa kirjeessä? Siksikö, kun olen jo ehtinyt tutustua paikalliseen terveyskeskukseenkin, mutta Hani ei?

Mmmmm... =)

Ihanaa, postin joukossa on ensimmäinen Voi hyvin-lehti, todella pitkästä aikaa. Sen sai minulle myytyä puhelinmyyjä ihan hiljattain, samalla seiniä valkoisella sutiessani. Vertailimme hänen lapsuudenkotinsa ja tämän meidän rintsikkamme ikiä. Tämä oli vanhempi. =) Puhelimeenkin jäi valkoista maalia joka piti sitten kuivuttuaan rapsutella irti.

Olen aina pitänyt Voi hyvin-lehdestä. Tämäkin lehti on tulvillaan tärkeitä, koskettavia ja seesteyttäviä asioita. Pääkirjoitus saa minut hymyilemään nyökytellen. Krista Launonen kirjoittaa LOVOS-ilmiöstä, (Lifestyles of Voluntary Simplicity) jossa yksinkertaistetaan elämää omasta halustaan. Sitähän tämä meidän nykyinen elokin on. Omasta halustamme yksinkertaistimme ja toisaalta hiukan vaikeutimme elämäämme. Vapaaehtoisesti. 

...

Huonosta suuntavaistosta huolimatta perillä

...

♥

Kirppislöytö...

Herään liian aikaisin sunnuntaiaamuna kellon näyttäessä vasta aamukuutta. Tähän aikaan arkena kello yleensä soi Hanin töihinlähdön merkiksi. Kohta haukottelen vessassa. Hiippailen takaisin ihmeen lämpimästä kylpyhuoneesta. Suojasää vaikuttaa talon sisälämpötilaankin? Hani tulee pimeässä eteisessä vastaan ja antaa aamupusun. Mie hiivin narisevia lattialautoja pitkin pimeään keittiöön. Ulkona sataa räntää ja keittiön ikkuna on oikeastaan kaunis saatuaan jäisiä koristeita.

Kääriydymme yhdessä viltin alle sohvalle silmät ristissä katsomaan televisiota ja kumpikin miettii ääneen, pitäisikö mennä oikeastaan takaisin nukkumaan. Kummankaan ei tee mieli vielä aamupalaa. Hani meneekin takaisin peiton alle ja nukahtaa saman tien. Minä menen kohta perässä mutta en saa unta. Hiippailen takaisin olohuoneeseen mutta makuuhuoneen lattialaudat narisevat Hanin hereille. En ole oppinut vielä kävelemään niissä narisemattomissa kohdissa. Onneksi mies nukahtaa helposti uneensa uudelleen.

Kaadun sohvalle ja kiskon viltin päälleni. Avaan uudelleen telkun selatakseni nauhoituksia, mutta minuakin alkaa unettaa ja silmät lupsahtavat väkisin takaisin umpeen. Herään hassuun ääneen, kuin seinän takan rapisisi jotakin. Hiivin seinän viereen hormia kuuntelemaan, ja Hani herää makuuhuoneessa. Luulen ensin ääniä hiiren sipsutuksiksi ja näytän käsimerkein Hanille jotta hänen pitää olla hiljaa ja tulla tänne luokseni. Osoitan seinää.
-Mitä siellä on? Hani kuitenkin kysyy ääneen.
-Ihan kuin hiiriä... Tai, hei...
Hani on noussut jo ylös ja on tulossa kohti olohuonetta.
-Katso hei sataako siellä, huikkaan hänelle.
-Sataa, Hani vastaa lyhyesti vilkaistuaan ikkunan verhosta ulos.
Hani menee keittiöön ja minä ikkunaan. Ulkona sataa karvahatun kokoisia lumimöhkäleitä.
-Se taitaakin olla lumisade jonka ääni kuuluu piipunhormista? Mietin ääneen.
-Niin se voi olla.
-Piippuun tarvitaan sellai hattu, pohdin vielä.
-Niin tarvitaan, mies myöntelee kahvinporojen kimpussa. Hän tykkää pannulla keitetystä vanhanaikaisesta pannukahvista. Miun vatsalleni pannukahvi on joskus liian vahvaa, mutta päätän kuitenkin juoda sellaista tänä aamuna Hanin kysellessä veden kiehuessa, juonko kahvia vai... Yleensä juon teetä ja Hani kaataa veden kiehuessa ensin vettä minun kupppiini ja loppupannuun hän tekee itselleen kahvia.

Niin se alkoi aamu kahdesti. Päivällä Appi ja Anoppi saapuvat koiransa kanssa. Koirimus itkee sisälle päästessään ja on rauhaton. Haistaa ehkä sen kissan ja koiran tästä asunnosta yhä. Koiran nenähän on hirmun tarkka ja vaikka täällä on pesty lattiatkin moneen kertaa, uskon koiran ja kissan hajua sekä hilsepölyä olevan silti ilmassa, seinissä, katossa, taloon jääneissä kattolampuissa ja tietenkin yhä lattiassa.
Koirimus rauhoittuu mutta ei pidä Apen mukanaan tuomista työkaluista. Hani ja Appi aikovat laittaa paikoilleen sen hienon Apen makuuhuoneeseen kierrätyksestä löytämän välioven. Juomme ensin kaffetta ja lämmitän muille karjalanpiirakoita. Itselleni voitelen pari gluteenitonta leipää.

Keittiökaapin alkuperäiset vetimet.

 Lähdemme kahvin jälkeen Anopin kanssa kirppis- ja kierrätyskierrokselle. Eksymme heti alkuunsa ja joudumme kyselemään tietä puhelimitse Hanilta jolla on ihmeellisesti kaikenmaailman kartat mielessään. Löydämme kierrätyksen, erään vanhan maatilan pihapiirin, josta löytyy monesta rakennuksesta ja huoneesta vaikkas mitä, enimmäkseen miehisiä aarteita. Mie löydän parittomien kahvikuppien kokoelmiini kukkakuvioisen kupin lautasineen sekä keittiöpyyhkeen, joita ei koskaan voi olla kellään liikaa. Yhdessä huoneessa on kankaita ja huomaan vanhan valkoisen puuvillapöytäliinan johon on ristipistoin kirjailtu vaaleansinisiä ruusuja ja jonka reunoissa on kauniit pitsit. Ihailen liinaa aikani, enkä löydä sille hintaa ja samassa muistan miten Anoppi pitää kaikesta sinisestä.
-Tykkäisitkö sinä tästä, kysäisen Anopilta joka ottaa liinan helmasta kii ja alkaa ihailla sitä kanssani.
-Onhan se kaunis mutta mikäs sen hinta on, hänkin etsii hintalappusta jota emme kaksillakaan silmäpareilla löydä.
-Se on ihana. Siinä tosiaan on sitä jotakin, mie huokailen. Liina vaihtaa pitelijää.

Kassalla myhäilee vanhempi mieshenkilö. Kerromme hänelle, ettei liinasta löytynyt hintalappua ja samassa Anoppi löytääkin sellaisen. Liina maksaa 16 euroa ja huomaan Anopin innon lopahtaneen hieman.
-No sen saa kympillä, mies tokaisee hyväntahtoisesti. Ojennan omat ostokseni miehelle ja Anoppi ojentaa sen kympin kahtena vitosen setelinä omasta ostoksestaan. Mies etsii lompakkonsa ja antaa euron kolikon takaisin Anopille ja sanoo minunkin ostosteni olleen jo siinä samassa summassa. Siis alennusta alennuksen päälle? Kiittelemme ja kipitämme ulos, eikä Anoppi huoli miun tavaroistani maksua ja mie saan vielä hetken kantaa sitä ihanaa pöytäliinaa autolle asti. =)

Kirppislöytöjä: kaksi kukkakahvikuppia ja keittiöpyyhe.

Eksyilemme miun huonon suunnistustaitoni vuoksi vielä toisen kerran, etsiessämme kirpputoria ja joudumme jälleen soittamaan Hanille joka kertoo selkeästi kuin itse olisi mukana autossa, kaikki maamerkit joiden avulla pääsemme kirppikselle. Sieltä löydän sydänlaatan, jossa lukee että "Koti on paras" ja jota olen aiemminkin samalla kirpparilla ihaillut, postikortteja sekä toisen kukkakahvikupin lautasineen kokoelmiini. Anoppi löytää tuikkukynttilöille kivat aluset. Kotimatkalle emme enää eksy. =)

Makuuhuoneessa on nyt oikea ovi! =)
Se pitää tosin vielä maalata ja etsiä yksi kpl peitelevyjä...
niin ja nuo seinätkin kaipaavat pintaremppaa...

Pikkutalolla Appi ja Hani ovat saaneet makuuhuoneeseen sekä oven, ovenpielet, että ikkunanpielet aikaisemmin poistamiensa haljenneiden ikkunapielilautojen tilalle. Appi toi muassaan sen ihanan keittökaapin alkuperäiset vetimetkin ja ihastun niihin ikihyviksi. Ei mistään kaupasta olisi parempia löydettykään. Oli onni kun hän oli tallettanut ne. =) Yhden uuden tekemänsä jakkarankin Appi oli tuonut mukanaan. =)

Oi, meillä on nyt makuuhuoneessa ovi. 

Suurkiitos taasen Appi ja Anoppi! 

Varmaan nyt nukumme lämpimämmin. =) 

♥♥

...

Jotain uutta jotain vanhaa...

Sydänpaperia... =) 

Rautakaupan tuliaisina asensi Hani kylpyhuoneeseen 

näitä erittäin tärkeitä vekottimia.

Tästä se remppaaminen alkaa, pikkuhiljaa. 

Step by step. =)

Keittiön ikkunalla könöttävät amaryllispurkit odottelemassa uusia kukkia. 

Jouluruusu oikoilee vihreitä lehtiään niiden vieressä
ilman kukan kukkaa...