Myöhästyneet tupaantuliaiset Pikkutalossa

Terassi valmiina vähän myöhästyneissä tupareissamme 20.9.2014...

Samalla oli tarkoitus juhlia
parin kk:n takaisia häitämmekin... 

Nyt me ollaan naimisissa

♥♥ 

Tämä on heinäkuussa hääpäivänä napattu 

harvinainen yhteiskuva meistä kahdesta. 

Tytär piti meille piknikhäät lahtelaisessa puistossa
maistraatissa piipahtamisemme jälkeen, 

ja tässä me nyt leikataan tyttären 

leipomaa suklaahääkakkua.

Mukana hauskassa puistoiltapäivässä
oli myös Esikoinen avokkeineen
ja yksi tyttären ystävätär.

Pienissä häissä...

Mutta me pidämme ensi kuussa 
ystäville ja muille sukulaisille
ns Tuparit, joissa hekin
ovat tavallaan häissämme.  

♥♥ 

Jaa että miltä tuntuu? 

Onnelliselta.

 Tietenkin. =)

♥♥ 

Hani ja Una

Tämä jäi virallisen epäviralliseksi 

kihlajaiskuvaksi vuodelta 2010... 

♥♥ 

Erilainen kesä = vain puhtaan puun tuoksua...

Tähän pihan kuolleelle kulmalle ja talon nurkalle, 

jolla ei ollut mitään muuta käyttöä, 

Late suunnitteli viime talvena 

terassia, joka nyt on saatu aluilleen, 

oikullisten säiden vaihtelevaisuudesta huolimatta.


Kuvassa kattokannakkeet 

ovat paikoillaan, kakskakkosia ja

hieman läpikuultavaa kattomateriaalia odottamassa.

On hankalaa saada mm maalaustyöt kuivumaan taivasalla 

kun ei ole mitään suojaa jossa voisi sateella maalata. 

Tuulinen piha on tuhonnut jo kolme telttaa, 

joten emme enää hanki siihen mitään telttoja.

Terassilla voi sitten aikanaan mm timpuroida, 

pitää pyykinkuivaustelinettä, ruukkukukkia jne jne jne. 

Mie olen heiluttanut maali- ja öljypensseleitä.

Kaikki pylväät ja kattokannakkeet mies on 

rakentanut käsisahan, puukon, taltan ja vasaran avulla. 

-Välillä hän toki huokaisee jotta tämä olisi nopeampaa
sähköisen sahan kanssa.

Kaikki muut työkalut ovat oikeastaan
joko palautettuina oikeille omistajilleen
tai lainattuina muualla... 

Ulkoportaiden kaide (näkyy vielä yläkuvassa) 

on jo nyttemmin purettu pois, 

koska terassille tulee kulku siitä kohdin. 

Vanhat lohkeilevat kiviset ulkoportaat, joissa ei mikään 

paikkamateriaali pysynyt, tullaan 

päällystämään samalla kyllästetyllä puulla kuin terassin lattia.

Tuo ei niin nätti, mutta erittäin hyödyllinen ilmalämpöpumppu 

saa uuden suojan pöytämäisestä rakennelmasta, 

joka rakennetaan terassille sen päälle.

Lattiakannakkeet odottelevat näitä lattialautoja,
jotka oli alunperin kyllästetty vihreällä mutta minä öljysin ne ruskeiksi.
Se tuli halvemmaksi, kuin ostaa valmista ruskeaa
terassilautaa... =)

Ja tiedän,
ensi kesän märkätilaremotin jälkeen saan öljytä terassin lattian
ja ulkoportaat uudelleen.
Mutta onneksi se on puuhaa josta pidän kovasti. =)

Sateen jälkeen

Sadetta, salaattia, 

pelakuita, ruusuja ja orvokkeja...

Myyrän ruokaa

Pikku yrttimaan kasvien syöjä on luultavasti peltomyyrä. Sen näköisiä otuksia olemme täällä pihamaalla ja liiterissä nähneet. Ne ovat syöneet melkein kaikki ruusupavun alut (noin 40 tainta!), joiden piti sievästi kiivetä pitkin vanhan piharakennuksen seinämiä ja peittää se hökötys romuromanttiseen utuiseen vihreyteensä, vieneet pesäänsä miltein kaikki sokerimaissit, pöllineet yhtä vaille kaikki paprikan alut, syöneet kaikki maapähkinän varret, nakertaneet mullassa olleet hasselpähkinät (se oli sellainen kokeiluerä) ja söivät pois miltein kaikki keijunmekot... Miten tuhmia rontteja otuksia!!! =( Niiden pesäkoloihin vievillä reiteillä näkyi yhä muutamia kasvien osia, kiireessä jälkeen jääneitä?

Olivat mokomat purreet poikki yhden kielon lehdenkin ahneuksissaan, mutta se oli niiltä jäänyt syömättä, tahi pesään viemättä sentäs. Taisivat maistaa lehden myrkyllisyyden.
-Osaavatkohan myyrät syljeskellä? =P

Taas on särkyneitä sydämiä pihamaalla...

Kurjaa ja huonoa tuuria. Muutenkin taimien matka siemenistä tälle tyhjyyttään ammottaneelle maatilkulle oli vaivalloinen ja pitkä ja pikku onnettomuuksiakin sattui. Nyt ne jäljelle jääneet kasvit katoavat pienten jyrsijöiden toimesta yö yön perään tuolta pihamaalta.
Jopa aivan säännöllisesti kimeästi piippaavan myyräkarkottimen vierestä olivat otukset popsineet poikki maissit sekä ruusupavut. Taitaa karkottimen ääni olla niille jo tuttu, eikä lainkaan pelottava?
Taitaa se piippari pitää myyrät vaan hereillä, ja hereillä ollessahan tunnetusti tulee nälkä...

Nämä on kasvatettu siemenistä. Toistaiseksi kukaan ei ole syönyt...

Siirsin kaksi viimeistä keijunmekkoa ruukkuun, pois myyrien sotatantereelta, turvaan rappusille. Samoin dahliat siirsin suuren suureen saviruukkuun rapun pieleen, koska niitäkin kasvin alkuja oli jo maisteltu. Sen VIIMEISEN paprikan nostin sisälle keittiön ikkunalle omaan ruukkuunsa. Alunperin paprikoita oli yli 20 tainta... =( On tämä ihme paikka kun jopa kasveista täytyy pitää melkein kiinni, että saavat kasvaa rauhassa.

Lidlin liljoja...

Juhannuksen kunniaksi ostin Lidlistä ruukullisen tuoksuvia liljoja. Ne ovat rappujen vieressä omassa ruukussaan. Ensin pidin niitä sisätiloissa, mutta niiden tuoksu oli melkein liian tyrmäävän huumaava Pikkutaloon, täyttäen sen joka sopen vahvalla parfyymillaan, joten ne oli pakko siirtää ulkotiloihin.

Löytömalvat

Rappujen pieleen siirrettyjen dahlioiden tilalle löysin tontin reunamilta vanhaa ihanaa vaaleanpunaista malvaa pari puskallista. Saapa nähdä, katoavatko nekin myyrien ruokavarastoon? Mrrrrr...
Tarvittais se kissa?

Huh hellettä!

Mainio kukkataso... ♥

Pihasaunan vinttiä hikikarpalot ihoa pitkin helteessä valuen siivotessani löysin aarteita.
Tämän vanhan puisen kelkan, josta tuli nyt sitten kesäinen kukkataso. ♥   

Löysin myös pari vanhanaikaista suksensauvaa kunnon sompineen, YHDEN heinäseipään, oi josta olen onnellinen, sekä ruostuneet potkukelkan jalakset. Niistä tuo Hanikin ilostui ja sanoi antavansa ne Apelle kunnostettavaksi. Jos tämä taitava mies vaikka tekisi jalaksiin potkukelkan.. =)

Oli kyllä jo ihan liian kuumaa tämä jakso, mutta sade ja ukkosmyräkkä joka raekuuroineen sitten sunnuntai-iltana saapui, ei edes piristänyt ilmaa raikkaammaksi. Ihan yhtä nahkeaa on ilma ja olo. Onneksi raekuuro ei liiskannut kaikkia istuttamiani pikkutaimia...

Maman antama akileija on kukassa jo...

Juhannusruusu tekee kunnollisiakin kukkia... ♥

Minä hikisenä kameran takana...

Vaikka yritän pakoilla tuota aurinkoa, se saa minut kiinni...

Kukat on kuvattu ennen ukkos- ja raemyräkkää...

Ihan pihalla...

Kurtturuusu aloitti kukintansa...

Pihalla on ollut kaikenlaista touhua ja tohinaa. Vaikka kaadettujen puiden oksat ovat nyt poissa, ja viisi kottikärryllistä neulasia siivottuna siltä jättioksakasan paikalta, löytyy aina karsittavaa, siistittävää ja poistettavaa muissakin puissa. Tai äskettäin istutettujen puumaisten pensaiden hoivaamista. Niiden jotka eivät ole kastelusta huolimatta piristyneet, leikkaamista tynkätaneleiksi. Tuulen karsimien oksien keräämistä, voikukkien, ohdakkeiden ja muiden ilkiöiden kitkemistä, kasvien kastelemista, pikkuviikatteen kokeilemista nokkosmeriin, yleistä fiksaamista kaikenlaista. Nurkista, esimerkiksi varastoista ja vanhan saunan vintiltä löytyy metalliromua, muovijätettä, jne, roudattavaksi pois tontilta...

Ensimmäinen -hiukan muotopuoli- juhannusruusu...

Late on kunnostautunut oksaleikkureilla taiteilussa, viikatteen hiomisessa, peräkärryn peruuttamisessa mahdottomilta tuntuviin muiden autojen väleihin pienjäteasemalla ja vesiämpärien kantamisessa miun lähelleni, kun iltaisin kastelen kasveja, kukkia ja yrttejä. ♥ 

Joku oli heittänyt tämän roskiin ja mie pelastin...

Kaikkea ei tietenkään kannattaisi tehdä hellepäivän kuumimpana hetkenä, sillä se aiheuttaa aika ikävän olon, jälkeenpäin tapahtuneesta nesteytyksestä huolimatta. Onneksi viileä suihku, toinen pesemässä hiet pois selästä, viileä juoma jääpaloineen ja Martin Clunes Laten kainalosta kurkisteltuna, auttavat tasaamaan olon miellyttäväksi. Ja illan viiletessä mennään taas kastelukannun kanssa heilumaan...

Kaivonkansienkeli peittyy kohta ruusuihin...

Vaaleanpunaista lohdutusta

♥

 

Osa tontin ruusuista näyttäisi olevan vanhanaikaista
ja yksinkertaisuudessaan kaunista 

pienikukkaista (n 5 cm läpimitaltaan) ruusuja.
Ihan viehättäviä ja somia ne ovat...
(Orjanruusuko?)

Kukat tuntuvat kuiskivan 

-Älä mene pois... 

Minä sitten pidän ruusuista...

♥  
♥