Myöhästyneet tupaantuliaiset Pikkutalossa

Terassi valmiina vähän myöhästyneissä tupareissamme 20.9.2014...

Samalla oli tarkoitus juhlia
parin kk:n takaisia häitämmekin... 

Nyt me ollaan naimisissa

♥♥ 

Tämä on heinäkuussa hääpäivänä napattu 

harvinainen yhteiskuva meistä kahdesta. 

Tytär piti meille piknikhäät lahtelaisessa puistossa
maistraatissa piipahtamisemme jälkeen, 

ja tässä me nyt leikataan tyttären 

leipomaa suklaahääkakkua.

Mukana hauskassa puistoiltapäivässä
oli myös Esikoinen avokkeineen
ja yksi tyttären ystävätär.

Pienissä häissä...

Mutta me pidämme ensi kuussa 
ystäville ja muille sukulaisille
ns Tuparit, joissa hekin
ovat tavallaan häissämme.  

♥♥ 

Jaa että miltä tuntuu? 

Onnelliselta.

 Tietenkin. =)

♥♥ 

Hani ja Una

Tämä jäi virallisen epäviralliseksi 

kihlajaiskuvaksi vuodelta 2010... 

♥♥ 

Enemmän kuin reikä seinässä

♥

 Purettujen kattotiilien uusiopaikka voisi olla vaikka 

ruusupenkin reunuksena oleskelu... 

Siihen niitä nyt ainakin toistaiseksi tuli ladottua 

kuin minikiinanmuuriksi. 

Harmi vaan kun useat kattotiileistä meni 

rikki niiden pudotessa sentääs jonkinmoisen matkan. 

Äitienpäivänä Muruset auttoivat purkamaan 

kanssamme puuliiteriä pois! 

♥   
Kiitos ihanat 
Nunnukka, Jake 
Miihkali sekä Satunen  
♥ 
 

Niin,
tiedän: 
Joku olisi peräti kunnostanut tämänkin tönön.
Nostellut sen kalliisti ilmaan killumaan
ja sahannut reilut puoli metriä alaosistaan mätiä lautoja pois,
tehnyt uudet perustukset, lattian, jne, jne, jne.

Tai joku olisi vaan maalannut ja stailannut ja somistanut tönön
kaikenmaailman krääsällä sekä
uudella maalilla, virnistellyt ja kiitellyt itseään ja
luullut (kuvitellut) kaiken olevan hyvin.

Purku oli tässä tapauksessa kyllä ainoa vaihtoehto.
Olisi ollut jo silloin kun tämä paikka hankittiin.

Uuden (tuolta vasemmalta pilkottavan) 

pihamökin kattoa emme päässeet 

vielä lauantaina tekemään, 

koska viallisia puutoimituksia ei oltu 

toimitettu meille eikä rautakauppaan 

viime perjantaihin mennessä. 

Rautakaupassa vieriteltiin vastuu 

valmistajalle, jne...

Nyt on enää jäljellä,
niin kuin kuvasta voi havaita,
 noin puolet vanhasta piharakennuksesta: 

vanha, erittäin homeinen sauna, 

sekä puucee, joka nimestään huolimatta on 

raikkaampi kuin tuo sauna. 

Sauna tulee olemaan hankalin, 

koska jokainen siihen koskeva tarvitsee 

hengityssuojaimen... 

Onneksi tuon pihakaaoksen vastapainoksi 

voi ihailla vaikkapa parivuotiaita helmihyasintteja, 

jotka ovat monistuneet sitten viime kevään. 

 Minitulppaanit ovat vähentyneet, 

varmaan myyrien ja f-linnun avustuksella... 

 Supermininarsissit olivat jonakin keväänä 

ruukussa josta siirsin ne pihalle.

Hopeapaju on jo hiirenkorvilla. 

Vai oisko se pajunkorvilla?

♥ 

Poikaset

Poikaset ilmaantuivat perjantaina illalla pimeässä kovan mekkalan siivittäminä pihaan. Hämmästyimme, kun Jake-esikoisen autoa ajoikin Miihkali ja Jake itse ajoi mustaan nahkapukuun ja komiaan kypärään sonnustautuneena sivuvaunullista moottoripyörää!

Joskus poikanen on kysynyt, mitä mieltä olisin jos hän hankkisi moottoripyörän ja mie olen ravistellut päätäni jotta ei, ei, olisin koko ajan hirveän huolissani jos hän sellaisella ajelisi. Ei sitten kertonut etukäteen miulle mitään suunnitelmistaan vaan jo viikko sitten Tampereelta pikkuveljen ja tämän tyttöystävän Satusen kanssa kävi etsimässä tällaista pyörää, ja nyt sitten Haminasta saakka kävi veikan kanssa hakemassa sellaisen. Voi että oli poikasella onnellinen ilme kun sai kypärän pois päästään. =)

Miihkalikin oli ajanut ihan yksinään autoa ensimmäisen kerran. Toinenkin tyytyväinen siis. Nälkäisiä onnellisia. Söivät, rupateltiin ja tehtiin toiselle peti varastoon. No okei, alakerran makuuhuoneeseen, joka on todellakin ihan selkeä tavaravarasto. Jake nukkui patjalla keittiön lattialla, ja kärpänenkin oli vielä untaan kiusannut.

Molemmat Muruset lauantaina auttelivat meitä remontin kanssa ja yhdessä nuo kaikki miehet saivat paljon uutta aikaan. Mie keskityin ruuanlaittoon ja kun sain miehet ruokittua menin nurmikonleikkuuseen. Kuva on otettu ruuan jälkeen jälkkärijätskillä pihalla istuskellessamme. Pitkäkoipinen Miihkali on istahtanut sivuvaunuun ja Jake tietenkin kuskin penkille. Pyörään mahtuisi vielä kolmaskin kuskin taakse omalle penkilleen. 

Iltapäivällä saunan jälkeen Jaken jo teki mieli lähteä ajelulle. Miihkali saisi ajella autolla edelleen. Mamiakin pojille tuli ikävä ja lähtivät sitten peräkanaa ajelemaan. Muutaman tunnin päästä siellä täällä ajeltuaan olivat Maman mökillä mutta ei siellä ollutkaan Mamaa paikalla. Ilmoittivat tekstiviestillä lähteneensä Jaken asunnolle yöksi.

Mie menen nukkumaan jo untenmaille väsähtäneen Laten viekkuun, kunnes herään heti kohta nukahtamisen jälkeen Jaken puheluun. Poika kertoo että tapahtui pieni onnettomuus ja miun hiukseni nousevat takuulla pystyyn jokaisen ihokarvan keralla kammopuistatuksien myötä! Mitä? Mitä on tapahtunut? Poika kertoo ihan rauhallisesti että jossain päin Herralaa tiessä olikin tosi jyrkkä mutka oikealle ja hän ajoi siinä ojaan, kaatui pyörällä, ja nyt ovat molemmat kädet, ja etenkin oikea käsi kipeänä ilmalennon jäljiltä. Eturengaskin meni ja sen he Miihkalin kanssa jo vaihtoivat. Etuhaarukka on nyt vinossa. Paikalle tuli kuulemma paikallisia asukkaita katsomaan onko kaikki kunnossa ja kertoivat samassa kohdassa kaadunneen jo aiemmin useita moottoripyöriä. 

Mie sydän pamppaillen kuuntelen ja mietin että no niin! Oi voi voi!!! Poika oli ajatellut jotta meidän lainaperäkärryllä saattaisi saada kuljetettua pyörän hänen pihaansa, mutta Late, jolle ojensin puhelimen, totesi ettei pyörä millään siihen minikärryyn mahtuisi. Mie suosittelin hinausautoa. Jake jäi pohtimaan mitä tehdä ja onneksi muisti kouluaikaisen kaverinsa joka harrastaa moottoripyöriä ja sai häneltä trailerkyydin pyörälleen. Sinne jäi sitten uusi pyörä varikolle.

Pojalla on nyt käsi paketissa...

Kaikkea sitä voikin sattua! Ei tuota kuvaa ottaessa voitu aavistaa että muutamia tunteja myöhemmin poikanen kolaroisi sillä ajokilla...

Onneksi oli enkeleitä matkassa. Ja pikkuveli.

Valmistujaiset ohi on...

♥♥♥

Nyt on koko sisarussarja lakitettu! 

Keittiön ikkunan ruukkurivi... 

Ihan viattomasti mie aamulla varhain rämmin ojassa keräämässä kieloja kukkakoristuksiin, joita varten olin hankkinut kaupasta peräti seitsemän ruusua. Kaikki muut kukat keräsin luonnosta.

Mutta kamala, kun tönössä kaikki heräsivät samaan aikaan kun mie keräsin kukkia, palovaroittimen hurjaan kiljuntaan! Uunissa paukkuva rypsiöljyinen possunkylki sai aikaan hälyn ja käry oli sen mukainen, uunin menessä sellaiseen kuntoon ettei sillä voitu mitään vieraspöydän karjalanpiirakoita lämmittää!!  Huoh. Ei muuta kuin tuulettamaan tönöä... Joskus siis lähinaapureista olisi hyötyä. Voisi kysyä jotta saisko teidän uunissa lämmittää nää piiraat. Mutko meillä ei oikeastaan ole fyysisiä naapureita.

Tarjolla oli Maman valtava, ihana, mahtava voileipäkakku, josta suurkiitos Mamalle, ja miun tekemä täyskäri, kuivaa kakkua  sekä pullaa ja muutamaa lajia piparia ja Maman tuomaa perunasalaattia...

Kakkujen päällisiä...

Muropikkuleipiä lemon curd-täytteellä... 

♥  
 Mama-pieni teki miulle ihan ikiomat 

gluteenittomat voileipäkakkupalat.  
♥  


Ventovieraat saapuivat himpun verran liian aikaisin
eikä miulla ollut vielä edes salaatit valmiita.
Olisin tarvinut vielä sen tunnin
joka aikaa piti alunperin vielä olla.

  Ventovieraat eivät viipyneet paikalla sitten tuntiakaan...
Ei tarvittu esiinkannettua tikkataulua, krokettia, mölkkyä eikä petankkiakaan...
No oli se sääkin tuulinen ja hieman tihkutti vettä. 

Pikkusiskon upea ruusukimppu.

Vain Mama ja Pikkusisko uskaltautuivat ulos kanssani rupattelemaan.
Sillä aikaa Ventovieraat jo lähtivätkin pois...

Kun vieraat olivat lähteneet jäi vielä paljon syötävää... 

Valitettavasti oma tuttu sukulaisporukkakin lähti... =/ 

Jäi meille yksi Nunnukan ystävä ja oma nuoriso, 

ja loppujen lopuksi oli hauska iltapäivä. 

Saimme nauraa masumme kipeäksi ja syödä loppuja herkkuja.

Tai ehkä me vaan söimme masumme kipeiksi ja silti nauroimme. =)

Huoh. Ehkä se oli helpotuksen hirinää? 

Vapautunutta tai hieman hysteeristä hekotusta... =)

♥

Kaksoistutkinnon suorittanut
Nunnukka-armas.
Media-assistentti-ylioppilas. =) 

Myös Jake-veli on nyt 
virallisesti valmistunut
insinööriksi. =)

Ruusuista tiskiä kuivumassa.

♥

Kuin ilkkuen tuuli leppeni iltaa kohden 

ja sää näytti siltä kuin sen olisi pitänyt ollakin jo
ihan koko päivän...  

♥

Kuvituksena sekä miun että Mishka Reinmanin kuvia...