Vahausta ja öljyämistä

Olen hieman toipuneella oikealla kädelläni (kipeytyi kesän rankassa remontissa) sitten vaan vahannut, maalanut, öljynnyt ja toivonut, ettei tulisi kovin sateista... Ja hieronut särkyvoidetta kipuiselle kyynerpäälle.

Jotenkin juuri maalausliike on kaikkein pahin liike ja käsivarsi heti kipeytyy uudelleen siitä puuhasta. =( Olen koettanut maalata vasemmallakin kädellä mutta ei se onnistu...

Nyt on taas niin kipeä käsivarsi etten voi edes kärpästä läpsäistä lätkällä kuoliaaksi... Sellainen yhtäkkinen liike sattuu kyynerpäähän ja lihakseen kyynerpään ja ranteen välillä. Ehkä se märkätilojen lattioiden rikkihakkaaminen oli vähän liikaa ja niiden betonimöhkäleiden roudaus. Hani käskee mennä näyttämään käsivartta arvauskeskukseen, mutta olen itsepäinen ja läträän käsivarteen vaan särkyvoidetta.

Sää alkaa jo tapella tällaisia touhuja vastaan, mutta tsekkailin säätiedotuksista kosteusprosentteja ja päätin että nyt ne ON tehtävä jos aikoo tämän vuoden puolella saada väriä pintaan. Syksy on jo tosiasia ja säät ovat kosteat eivätkä käsittelyt enää kuivu kunnolla...

Terassi on öljytty jälleen lämpimän ruskeaksi, samoin sen portaat. Ne kärsivätkin hirmuisesti siitä kesän remontista jossa tosiaan tonnikaupalla painavaa sementtiä yms raahattiin omin käsin ulos talosta ja kipattiin siirtolavaan. Portaat olivat jostain kohdin melkein valkoiset muistona siitä rehkinnästä...


Meidän mielestämme terassilaudan urat ovat rumannäköisiä ja hankala pitää puhtaana, joten
meidän terassilaudat on asennettu näin päin.







Oravalle pitää laitella joka päivä jotain herkkuja kuistille...

Vahasin harmaaksi tämän talon entiset saunanlauteet, joista tehdään jossain vaiheessa terassille penkit. Pöytä sinne tehdään poisheitetyn metallisängyn pohjalaudoista jotka nekin vahasin. Onneksi ne ovat jo kuivuneet. Minä niin olin haaveillut Taloon.comin terassikalusteista mutta ei minulla ikinä ole sellaista rahaa jonka ne maksavat. Minun kuukausitulonikin ovat vähemmän! =)
Niinpä ne tehdään itse.



Piharakennuksia ei enää valitettavasti ehdi pintakäsittelemään. Mun käsivarsi ei vaan jaksa. Pitänee kantaa maalipöntöt piharakennuksesta sisätiloihin odottamaan talven ajaksi. Maalaustyöt jääköön ensi kevääseen. Samoin kuin itse talon ulkoseinien uudelleenmaalaus, jotta pinta pysyisi vuosia hyvänä. Mistähän saisi korinosturin lainaksi viikoksi ensi kevääksi/kesäksi, edullisesti?

Katossa maitomaalia ja käsivarsi kipeänä

Tuntuupa onnellisen hykerryttävältä keittiön ollessa siinä kunnossa, että hanasta voi laskea vettä ja sitä voi laskea myös lavuaarista viemäriin (jee) tuossa huoneessa joka niin monta kuukautta oli normikäyttökelvoton sotkupölyinen remonttikohde. Vesi, ah, mikä autuus. <3 Ei tarvitse enää tiskata kylpyhuoneessa ja kuivata astioita saunan lauteilla...

Leppä ei ole kaunis laudepuuna, kts jakkara...

Metelöivä jääkaappi on kannettu olohuoneesta takaisin keittiöön, tosin eri suunnalle kuin ennen. Maitopurkkia tulee yhä etsittyä takavasemmalta, kamiinan lähistöltä olevasta kaapista, (joka ennen oli makuuhuoneen vaatekaappi ja nyt astiakaappi), kunnes muistaa, että jääkaappi onkin nyt etuoikealla, ikkunan luona. Ikkunan edessä on jo tilapäinen minipöytämme ja pari tuolia ja olemme kotoisasti istuskelleet niissä lauantain mikroruokaa popsimassa ja seuraamassa ikkunasta harakoiden ja variksien nahinaa pihaoravan kanssa, joka yrittää omia itselleen mega-alueen pihasta lintulaudan ympäriltä.

Sunnuntaina ehdin väsätä oikeaa ruokaakin, paistamalla pari lehtipihviä ja uunissa perunalohkoja, joita salaatin kera mussutimme kymmenvuotisen yhdessäolon kunniaksi. Sitä maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi saamaani kuoharipulloa emme vieläkään raaskineet avata vaikka nyt olisi kyllä ollut hyvä tilaisuus. Avataan se vaikka sitten kun nämä kaksi huonetta on kokonaan kunnossa. Tai vaikka jouluna. Tai uutenavuotena. =) Joo, uusivuosi voisi olla hyvä hetki skoolata vaaleanpunaista kuoharia. =) <3


Taas tuli ajankohtaiseksi yksi vanha haaveeni, eli etsin jatkettavaa keittiönpöytää, johon mahtuisi paljon ruokailijoita. Sellaista vanhaa ja ajan patinoimaa. Siihen voisi kuulua muutama puutuolikin.

Keittiöremontin ajan varastona toiminut puoliremontoitu makuuhuone tuli viime viikolla tyhjennettyä aluksi kattopaneelin maalausta varten. Lauantaina mie maalasin sen katon pariin, kolmeen kertaan valoisan valkeaksi. Late nikkaroi sillä aikaa keittiökaappeihin lisää hyllyjä, vaihtoi yhden vanhan kaapinoven saranat vastakkaiselle puolelle, ym, ym, ym, ja teki tilapäisen kynnyksen keittiön ja muun talon välille, uuden ja vanhan lattian saumakohtaan.

Makuuhuoneen uusvanha katto nyt.

Kattomaaliksi kannattaa valita aina sellainen jämäkkä, hyytelömäinen maali. Meidän kattomaalimme oli kuin olisin maitoa yrittänyt saada pysymään maalitelassa ja siveltimessä. Maalia valui, tipahteli ja roiskahteli kaikkialle. Sitä oli seinissä, ikkunassa, lattiassa dalmatialaisen käänteisinä täplinä ja miun molempien käsien sormissani ja kämmenissäni, vaatteistani puhumattakaan. Maalatahan voi kummallakin kädellä, eikö vain? Maali tahtoi valua pitkin rannetta alas lattialle... Onneksi lattiana oli vielä siinä vaiheessa lastulevy ja seininä vanhat seinät...

Lippiksestä huolimatta miun naamanikin oli valkotäpläinen ja sain ison maalipläjäyksen jopa silmääni mutta ei se mtn, maalaaminen on ehdottomasti miun juttuni. Samoin makkarin puoleisen hormin alareunan paikkaaminen saneerauslaastilla. Laastikauha tottelee aina vaan paremmin miun aatoksiani. Sellainen pieni kauha siis, ei sellainen suuren suuri. =P

Sunnuntaina tosin miun oikea käsivarteni oli ihan kamalan kipeä, varmaan hassusti takakäteen maalaamisestani... Latella on saman käden kyynärpää ollut kipeä jo jonkin aikaa, naulaamisesta, sahaamisesta, yleensä remontoimisesta. Rempassa rähjääntyy. 

Aamupäivällä sunnuntaina Late asensi kipsilevyt makuuhuoneen seiniin, mie avustin mikä kipeältä käsivarrelta pystyin. Miun kädelläni ei voinut kantaa eikä oikeastaan kättä voinut edes nostaa. Yksikin ylimääräinen käsipari olisi ollut tarpeen.

Mies irrotti hassusti tehdyt makkarin ikkunanpielet odottamaan uusia virityksiä, miun maalatessani vasemmalla kädellä oikeaa tukien makuuhuoneen hormin hohtavan vaaleaksi. Kun olimme pakkeloineet vuorotellen kipsilevyn koloja ja ruuvinjälkiä, mies tiivisti vetävän ikkunan ja sai päähänsä ruveta vielä saman tien laittamaan laminaattia lattiaan. Puolet hän saikin laitettua, kunnes tuli totaalisesti seinä vastaan, eli se miun maalaamani makkarin hormimuuri, jonka maali ei ollut ehtinyt kuivua.