Saamme sittenkin puuliiterin!

Taloon.com-blogikisan äänivyöryssä syksyllä 2014
kaksi muuta kilpailevaa blogia sai useita tuhansia ääniä,
ja minun terassinrakennuksesta viime kesänä kertova blogijuttuni satoja,
joten - näennäisesti - äänien määrän mukaan
blogini näytti kisan päättymisen jälkeen olevan äänivyöryssä kolmas.

Kolmas sijakin on mielestäni tosi hieno! =D 

Mutta yllättäen syksyllä noin kuukausi 
kisan yleisöäänestyksen jälkeen sain s.postia, 
jossa kerrottiin kilpailun järjestäjän päättäneen 
kuitenkin palkita juuri minun blogini 
ja pihaniksini päävoitolla. Ehkä minun tarinassani 
oli juuri niitä oikeita niksejä ja pointteja,
joita blogijutulta alunperin edellytettiinkin. 
Mene ja tiedä, mikä oli syy, mutta minä 
sain palkakseni 1000 euron 
lahjakortin Taloon.comiin ja voisin tilata sillä mitä vain. =) 

Kiitos siitä hirmuisesti teille kaikille 
blogini äänestäjille ja kisajärjestäjälle. 




Tarvitsimme tosi kipeästi jonkinlaista puuliiteriä,
polttopuille suojaksi koska sellaista ei meidän pihallamme
ole ollut muutamaan vuoteen lainkaan, alkuperäisen vanhan piharakennuksen
purun jäljiltä ja polttopuumme ovat olleet jo kahtena talvena
pressun alla pihamaalla. Sellaiset pressut eivät näytä kovin hyvälle eivätkä
klapitkaan ole hyvässä kunnossa ulkona lojuessaan.

Itse asiassa niitä pressujen alla lojuvia klapeja on
pihassamme ollut ihan alusta asti, tänne muuttomme
jälkeen, kuivumassa pinoissaan,
koska pihastakin piti kaataa muutama yli satavuotias
puuvanhus pois, ennen kuin kovat tuulet sen tekivät...
Liiteri siis palkinnoksi!! Please!

Mutta liitereitä ei ollut enää viime vuoden syyskuussa saatavilla
kun sain tietää blogijuttuni voittaneen kisan.

Lahjakorttikoodimme voimassaoloaikaa pidennettiin
ystävällisesti, jotta saisimme tänä keväänä puuliiterimme.

Odottavan aika on joskus pitkä...

Tilasinsamalla voittolahjakortin loppuosaldolla myös hieman
multaa, koska sitä aina tässä pihassa tarvitaan.

Hankittuna on jo myös ne muut osat liiteriin, joita ei
paketissa ole, odotetaan hyvää säätä, liiterin kokoamista,
sen punamullalla maalaamista 
ja mie odotan innolla myös, ah,
mullan kanssa mylläämistä.

Pihamme savimaa suorastaan syö kaiken mullan
jota tänne ollaan näinä vuosina raahattu.
Multaa tarvitaan myös aitapensaiden
istutukseen. 

Sellaisia pihasuunnitelmia kesäksi 2015
(plus sisätiloihin rankempaa remppaa jälleen... )
 

Sydämellinen kiitos teille kaikille,
jotka viime kesän kisassa blogiani äänestitte!

 Teitte meidät köyhimykset 
ja vuosien hartiapankkiomakotitaloremppaajat 
hyvin, hyvin onnellisiksi! 

♥

Olette auttaneet meitä paljon! 

Haleja, 
vilkutuksia 
ja lentosuukkoja!

♥ 


Kuvat lisätty jälkikäteen.
Tuolla varsinaisessa blogissani on lisää puuliiterikuvia. 

Aina se on mielessä, puutarha...

Hiippailen vintille villasukat jalassani. Vien vaatekaappiin silitettyjä lakanoita ja pöytäliinoja. No niin, nyt sekin kaappi on jälleen siisti.

Siivoan puuroskat klapilaatikon edestä. Laitan pönttöuuniin vielä pari halkoa, sitten sen lämmitys riittää tältä päivältä. Tulen myöhemmin kohentamaan hiiliä ja nitistän vetoluukut pienemmälle. Myöhemmin laitan uuninpellin kiinni. Sitten, kun kekäleet eivät enää hehku.

Nappaan kastelukannun käsiini. Kastelen vähän aikaa sitten hämärästä huoneen sokkelosta esiin ottamiani hentoja vaaleita pelargonioiden haamuja, jotka kurkottelevat kohti valoa piirongin päällä. Kastelen ihan vain niukasti. niiden aika ei ole vielä täysin herätä, vaan vain pikkuisen piristyä ja vahvistua. Yksi vaaleanpunaisista pelargonioista on avannut unisena esiin kaksi kalpeaa nuppua.

-Shhh... Nuku vaan... Älä vielä herää... 

Nuuhkaisen kieloja, jotka eivät viitsineet aueta jouluksi vaan päättivät tulla maanpinnalle ilokseni vasta nyt, uuden vuoden paremmalla puolella. Niiden vahva tuoksu tuo heti kipeästi kevään mieleeni. Miten jopa yksikin kielon kukkavarsi voi tuoksua niin mahtavasti?
Muratti viihtyy kielojen ja pelakuiden seurana viileässä huoneessa.

Avaan samaisen piirongin ylimmän laatikon hymyilläkseni laatikon sisällölle. Joskus otan laatikosta pois purnukan tai pari ja kurkistan purkin sisälle. Nuuskutan ja ihailen niitä... Purkit ovat ilman kantta laatikon suojassa, koska eihän niillä pitäisi olla siellä mitään hätää.


Samalla katselen lumisia maisemia ikkunasta, lipaston kanteen kyynärpäitäni nojaten. Menee vielä pitkä aika, ennen kuin nuo kinokset sulavat. Valkoista kylmää sataa lisää vielä moneen kertaan ennen kuin kevätaurinko saapuu nitistämään kylmän vallan.

Hiippailen takaisin alakertaan, jossa kevätsuunnitelmat viimeisen puutarhalehden muodossa odottavat pöydällä. Ja kuvina kasvihuone, joka meillä on nyt vielä osina ja haaveina...

Suunnittelen kevättä ja kesää jo mielessäni.

Samalla nappaan valkoisen paperiarkin 

johon kirjoitan tomeralla käsialalla:

-MULTAA

-Lannoitetta pelakuille

Ensimmäinen, tai oikeastaan toinen askel on varovasti otettu kohti kevättä. Ehkä nuo jo olemassaolevat multapurnukat olivat se ensimmäinen askel.

On tässä luvassa mukavaa puuhaa. Lipaston laatikoissa olevat viime kesän kukkiensiemenet pitää laittaa multaan helmi-maaliskuussa, etsiä pienet muoviset kasvatuspurnukat viime keväältä sekä kasvilamppu kätköistään...
Mitään uutta en aio tässä vaiheessa ostaa koska talon tilanne on himpun verran vaakalaudalla. Silti saa ja pitää haaveilla. Ainakin siitä puutarhasta... <3

Pihalla yhä

Tyttäreni Nunnukka-rakas kauhistui meillä viimeksi käydessään, nähdessään että miullakin oli tällaiset croks-jäljitelmät. Ollaan yhdessä välillä näitä jalkimia naureskeltu ja esimerkiksi kaupungilla laskettu huvikseen, monellako on muovihärpäkkeet jalassa. Mie menin ja ostin nämä Keravalta kirppikseltä viime kesänä ja nyt olen pitänyt niitä puutarhassa, toisin sanoen tuolla savipihalla työkenkinä... Ne on helppo huljuttaa puhtaaksi vaikka rännin vesisaavissa... Nahkahanskojen läpi eivät lasinsirpaleet tunnu eivätkä ruusujen äkäiset piikit pistele.. jos ei nyt noista isoista hanskojen reijistä justiinsa jotain osu. Lasinsiruja, risoja pulloja jne löytyy mullasta, nurkista, heinistä koko ajan.

Tässä pihassa ei sitten voi koskaan kävellä paljain jaloin. =(

Burgundinpunainen Ahkera-Liisa

Se vanha varis on varsin ehtiväinen. Jos roskalaatikon kansi jää huonosti kiinni, se menee ja kaivaa lähimmän laatikkoon survotun roskapussimme esille, rikkoo sen ja kiskoo pois roskia pussista. Roskien tipahdeltua maahan, se menee tutkimaan niitä lähemmin. Tuuli levittelee roskat sitten ympäri pihaa. Huoh. Ilkimys varis. Ei se ole palauttanut sitä talipallotelinettäkään... =)

Roska-auto saisi siis jo tulla, etteivät roskat pilkistelisi kannen alta vaariksen houkuttimena. Se auto käy kyllä meillä miten sattuu. Ensimmäisessä laskussakin oli virheitä parinkymmenen euron edestä. Roskakuskit ovat etsineet ympäri kyliä sitä toista roskalaatikkoamme, energiajätettä, löytämättä sitä laskuttaneet sitten myös sen etsimisen turhasta "käynnistä", samalla tyhjentäen sen sovitun kaatopaikkajätteen. Meillä siis käytetään kaikki energyjäte itse. Miksi ihmeessä laatikoita olisi kaksi, koska kummastakin roskiksesta kaadetaan jätteet, niin kaatopaikka kuin energiakin, IHAN SAMAAN ROSKA-AUTOON?
Mie en ymmärrä tällaista "kierrätystä". Onko siellä kaatopaikalla muka joku, joka aukoo jokaisen roskapussin ja lajittelee ne roskat uudelleen sekä kaatopaikalle että energiajätteeksi meneväksi???

Ihan tuore yrttimaa

Teimme töitä yrttimaan kanssa Hanin ja miun käsi- ja jalkavoimin sunnuntaina. Väänsimme piharakennuksen taakse, jossa ei ole NIIN paljoa savimaata, paikan yrteille ja pikkuisen muovitalon tomaateille ja yhä suojaa tarvitseville kasvien aluille. Laitoimme yrttimaalle reunukset tontilta löytyneistä vanhoista hirsistä.

Ihmeellisen vahva tuuli (puuskittain 13m/s) yrittää tosin kiskoa nyt (tiistaina 24.5.) muovisen tomaattitalon etuseinämää pois paikoiltaan, sai irti yhden reunan ja tuhosi kaksi vajaan vuorokauden tomskutalossa olleet tomaatintainta irtisaamaansa muovia heiluttelemalla... Kolme isoa tiiliskiveäkään ei pidättele muovin liepeitä maassa, ei vaikka muovin alareuna on naulattu lautaan kiinni, ja lauta on tiilien alla.
Eikä se muovilieve pysy tuulella tomskutalon päälläkään, vaan tuuli tahtoo riepotella sitä sinne tänne... Mikä ihmeen turbulenssipiha tämä oikein on? Vai tuuleeko tosiaan kaikkialla muuallakin?

Tomskutalo, jota tuuli kohteli kaltoin...

Yrttimaassa jo jotakin...

Koivun oksat alkavat viimeinkin vähetä pihastamme. Kauan niitä riittikin. Oksasilppuri on Hanin käsissä tehnyt hyvää työtä. Havunoksia on pihassa yhä iso, rapiseva keko, jota kekoa me saamme aika hitaasti vähennettyä. Niitä oksia menee peräkärryyn karsimisen jälkeen vain tietty määränsä, ja pienjäteasema on auki vain tiettyinä päivinä.
-Voi kuinka se vanha foorttiressukka olisi ollutkaan tarpeen kakkosautona tässä huushollissa, miun käytössäni! Kaikki oksat olisi jo olleet poissa aikapäiviä sitten! Mie oisin voinut käydä paremmin asioilla, hakea multaa, käväistä Maman luona, mennä näyttämään oikuttelevaa vasenta polveani lääkäriin, jne jne jne...

Mies kun on niin paljon menossa. 

Avaimet harvoin naulassa.

Hania viedään milloin ulkomaille 

milloin toiseen päähän Suomea töidensä puolesta.

Mie saan sitten tuliaisiksi vaikkapa nallekarkkeja. =) 

 Nam. =) 

Takapihaa

Takapihaa toukokuussa. 

Nurmikko, tai oikeastaan voikukkameri kukoistaa. Hinnaltaan ja toimivuudeltaan sopivaa ruohonleikkuria ei ole vielä löydetty...
Tulevan pation paikat on jo merkitty. Oikealle sivustalle istutettu syreenejä.
Pari kukkapenkkiä on aluillaan kukkapenkittömällä pihalla ja kolmatta suunnitellaan.
Tuuli on tuhonnut tähän mennessä kaksi päivänvarjoa, tuossa pihapöydän takana heiluu tuulen viimeisin uhri...

Fasaani, tyttöystävineen, on lakannut kiertelemästä tontillamme...

Ruohonleikkuria ja lisää multaa odotellessa... =)

Vaaleanpunaisia unelmia

Tällaisen ♥ ihanuuden ♥ haimme kotiimme kaupasta keskiviikkona.
Hän saa vielä viipyillä sisätiloissa, koska ulkona on niin kylmää
ja erittäin tuulista. Tuuli saattaisi viedä hänetkin jonnekin ihan
muualle kuten pyörremyrsky vei Dorothyn ihmemaa Ozissa...

Eikö olekin suloinen? Hänen nimensä on Pink Fantasy, 

ja hän on clematis, kuuluen siis kärhöjen sukuun. ♥

Muutakin ♥ vaaleanpunaista löytyi, eli neljä pelargoniaa.
Kaksi niistä on turvallisen ja tuttavallisen perinteisen
vaaleanpunaista ja kaksi erikoisenpunaista, kuten kuvassa.
Pelakuutkin saavat oleskella kylminä päivinä sekä
öisin sisällä. Kauniina päivänä ne käyvät ulkoilemassa.

Mistä ihmeestä tuo kova tuuli on pesiytynyt tänne
seudulle asumaan? Se kaatelee ja kuljettelee tavaroita...
Se kaatoi heti yhden muualle talon seinältä istuttamamme syreeninkin,
niistä paristakymmenestä siirretystä. No, nyt ne tuulisemmalla
paikalla olleet on sidottu tukipuihin jotta eivät kaatuilisi.

Tuuliko vei lintujen talipallotelineen, vai onko syyllinen
kuitenkin iso, vanha varis, joka uteliaana käy vähän väliä
kurkistelemassa pihassa. Se kurkki pää kallellaan hassun
kukkapenkiolevan ulkomuotoakin heti, kun sen penkin
sain valmiiksi. Lintu oli niin keskittynyt tutkailuunsa,
että ei edes huomanut miun kävelleen taakseen.

-Jos et nyt kuitenkaan rupeaisi kaivelemaan, sanoin ääneen. 
Sitten varis vasta havaitsi minut, otti pari askelta poispäin
minua katsellen, lentäen lopulta muualle.

Late näki variksen yrittävän ottaa mukaansa sitä talipallo-
telinettä tässä talvella. Onnistuiko se siinä sitten kuitenkin,
koska telinettä ei löydy nyt mistään? Talipalloja olisi vielä...

-Saisi varis tuoda telineen täytettäväksi välillä... =)

Tästä tulee oveemme hyvä taulu. =) ♥

Nyt tekee mieli laittaa kukkia kaikkialle...

Tämäkin olisi hyvä idea,
vaan kun miulla on ihan uudet saappaat...
Mutta tällasen istutuksen näin tässä jokin aika sitten. =)

Minun piti oikeastaan ostaa ihan oikeasta kaupasta kesämekko (kun vuosia olen ostellut itselleni vaatteet kirpparilta) muutaman viikon päästä yhdessä tilaisuudessa käytettäväksi, mutta ostinkin kukkien juurakoita ja kukkasipuleita... Ehkä menen tilaisuuteen jossain vanhassa rääsyssä.

Olen möyrinyt multaa kynsien alla pihassa, saaden pienet kukkapenkkien alut aikaiseksi.
Maaperä on kamalaa tiukkaa savimaata... Oikeaa multaa tullaan tarvitsemaan kovastipaljon...

Late auttoi lopulta miun voimieni jo lopahdettua talikon kanssa savenväännössä,
ja siellä on mullan piilossa nyt vaaleanpunaista ja valkoista pionia sekä muutama liljankukka.

Muovin alla suojassa on auringonkukkia, maissia, lemmikkejä, maariankelloja jne. Tomaatit ja paprikat odottelevat sisällä sekä yrtit yhä ikkunalaudalla.

Syreenejä, samoin kuin muutama angervo, sekä piikkiset ruusut pitäisi kaivaa pois talon seinustalta ja siirtää jonnekin muualle, salaojitusta yms varten.

Kasvihuonetta varten olen raivannut pois pajukkoa. Osa jäi suojapuiksi, ettei kasvihuone sentäs seisoisi paljaan auringon alla paahtumassa, eikä sen aurinkoallerginen hoitajakaan kärventyisi.

Saimme kaivettua tyhjäksi keskelle pihaa jätetyn ruman vanhan kaivon pohjarenkaan jossa edelliset olivat kuulema paistelleet makkaraa. Piripintaan täynnä olevan renkaan puoliksipalaneiden puiden alla oli tiiliskiviä ja tuhkaa, sen alla multaa ja hetken iloitsin jotta tästä saankin multaa jonnekin, kunnes lapio kirskahti ilkeästi ja löysin tuhkansekaisen mullan alta piilosta sen oikean, vanhan ja ruostuneen pihagrillin jäännökset, lelujen jäännöksiä (joita löytyy pitkin pihaa), sekä muuta muovia, roskaa, kattotiilejä, halkoja yms... olivat olleet täytteenä kaivonrenkaassa... Huoh.
Se multa meni ongelma-alueelle ja ne romut on kerätty talteen. Montakohan romukuormaa olemme jo vieneetkään kaatopaikalle täältä? Ja lisää tulee...

Risusavottakin jatkuu, mutta hitaasti sillä oksasilppuriin ei voi laittaa yli 3 cm paksuisia oksia. Silppu menee ruusutarhan aluseksi. Havuoksat eivät halua edes mennä oksasilppurista. Pitänee siis viedä niitäkin useampi kuorma pienjäteaseman piharoska-alueelle. Siellä muuten on aina jonoa, kun monta autoa peräkkäin vie oksia ja haravointijätteitään. On onni että sellainen alue on olemassa. =)

Tomaatit hyvällä mallilla

Siivoilin taimihuonetta, siirtelin uhkarohkeasti pikkuruisia taimia suurempiin ruukuihin, esim noita tomaatteja sekä kelloköynnöksiä jo toiseen kertaan kumpiakin isompiin ruukkuloihin. Aiemmin siirsin muita taimia jopa ulos karaistumaan. Suojaan ne kyllä harsolla yöksi ja herkimmät kannan sisälle jolloin pikkueteinen on täynnä hellaan liian suuria pullapeltejä pienine vihreine alkuineen. Meillä OLISI jo muovia pieneen kasvihuoneeseen mutta mies ei muista tuoda muita tykötarpeita...
Mahdolliseen oleskelupatiopaikkaan Late on kyllä muistanut iskeä päätytolpat...

Haaveilen vanhoista ikkunoista tehdystä kasvi- & olohuoneesta, mutta ensi alkuun muovinen talo noille tomaateillekin olisi pieni unelma. Esimerkiksi nämä yläkerran ikivanhat ikkunat menisivät sinne lasitaloon sitten joskus...

Ikkunalla katselee maailmaa lasinen Onnenlintu...
Onkohan se tuonut onnea?
Se kyllä kärsi tässä viimeisessä muutossa
ja lintuun tuli pieni särö...

Ruusuista ja ei niin ruusuista

Jouluruusuni, joka tuossa kuvassa vielä poseeraa keittiön ikkunalla, muutti ulos jo jokin aika sitten. Toivon, että se pärjäilee tilapäiskukkapenkissään muiden sinne siirrettyjen vihreiden kanssa.

Eilen oman työpäivänsä päätökseksi Late haki minut kotiin sairaalasta, kaupan kautta, sillä mieleni teki kovasti saarioisten kanakeittoa. Oi, mie rakastan sitä keittoa (ja tuota miestä!) Kanakeitto sopikin parin päivän vatsan tyhjennyskuurin jälkeen miun sisuksilleni oikein lempeästi. Sain kyllä jo sairaalassa teetä ja mehua operaatioiden jälkeen, joita silloin tällöin miulle tehdään crohnin vuoksi. Nukahdin jopa pienet päikkärit, kun pari-kolme tuntia piti maata tarkkailussa sairaalasängyssä isohkon lääkeainehumauksenkin vuoksi. Selvisi, että vaikka ohutsuoltani leikattaisiin pois se tulehtunut reilu puoli metriä, sairaus vaihtaisi vain paikkaa. Se ei lähde pois leikkaamalla. Se ei lähde pois millään. Ikinä. Crohn tulee aina olemaan osa minua, invalidisoiva tautini.
"Kokeillaan nyt taas vain näitä toisia lääkkeitä..." Parantavia lääkkeitä ei sairauteen ole keksitty, on vain sairautta aloillaan pitäviä tabuja, joista toiset sopivat toisille ja toiset meille muille...

Kun sain kotona kanakeittoni syötyä ja sen seuraksi sairaalassa saapuneen migreenini parantavaa energiajuomaa, (ihan totta, energiajuomalla miun migreenini usein katoaa!) jossa paljon b-vitamiinia, sain taas puhtia lähteä Laten kaveriksi sahaamaan puita pihamaalle. 

Oikeasti mieleni teki mennä aika hurjannäköisen villiintyneen ruusualueen kimppuun, joka näyttää siltä kuin Prinsessa Ruusunen olisi nukkunut niiden takana piilossa sata vuotta ja ruusut ovat saaneet kukoistaa ja kuolla itsekseen, puut kaatua niiden sekaan ja lahota sinne, paikkaa olisi käytetty pikkukaatopaikkana, jne... Mutta kyllä se siitä lähtee selkiintymään. Karkasinkin sillä aikaa ruusujen kimppuun, kun Late kiristi sähkösahan ketjuja. Karkaukseni huomatessaan Late alkoikin pilkkoa paksumpia sahattuja koivunrankoja klapeiksi.

Näiden polttopuiden kanssa auttoi Esikoinenkin yhtenä iltana meitä, tahtoessaan tehdä jotakin avuksemme ja kanssamme. Puita ei pätkitty Metsurin toimesta suoraan klapimittaan vaan näissä on vielä pätkimistä ja operoimista. Käsityötä ja harrastusta. Töitä olisi moottorisahamiehelle, joka tuntuu olevan kovin kiireinen. Kyseessä ei siis ole enää Metsuri, joka teki jo työnsä, vaan Laten velimies ja moottorisahansa Riihimäen suunnalta, vink-vink... Puukasat eivät vähään aikaan katoa minnekään, tekemistä riittää, mutta nyt tuntui olevan aika siivota ruusuja. Ruusut kutsuivat minua. Ihan totta. =)

Rohkeat varpuset istuvat toisinaan pisimmissä ruusuissa katselemassa pihapuuhiani. Ne tottuivat jopa kottikärryihin kun siivosin roskakasoja pihasta ja ohitin ruusuissa viihtyvät linnut kitisevien kärryjen kanssa moneen kertaan, täyttäen takapihan kuoppia etupihan haravointijätteillä. Varpusten vuoksi jätänkin ne suurimmat ja pystyimmät ruusupuskat rauhaan ja leikkaan matalaksi vain kaatuneet ja matalat ja poistan maatuneet. Otin kyllä kuvia alueesta ennen operointia, laitan joskus esille, jos ja kun alue on siisti, vertailukuvia... 

Late osti miulle ruusushowta varten erityisen vahvat hitsaajan hanskat, mutta ruusunpiikit kyllä tunkevat niidenkin läpi, niin sinnikkään ärhäköitä ne ovat. Piikit kiskovat minua housuista, raapivat jalkojani, repivät takinhihoista ja hiuksista kyyristellessäni niiden vierellä, mutta hiljaa hyvä tulee. 

Varpusten lörpötys on hauskaa kuultavaa. Samoin ihanan punarinnan laulu korkealla koivun latvassa ihan kesken kaiken pihatöiden, jopa sähkösahan äänen voittavalla lurituksellaan.

Illalla tulin sisälle vasta kun Late houkutteli saunalla ja oloni tuntuikin jo pikkuisen heikolta. Saunan jälkeen, saatuani pois kutiavat EKG-tarraläpysköjen liimat iholta ja saadessani lisää voimaannuttavaa energiajuotavaa, kaivoin taas tyytyväisenä sukankutimuksen esille, kasteltuani ensin taimihuoneen vihreät pienet alut, joiden varalle minulla olisi niin paljon suunnitelmia... 

Step by step... 

Myyrien karkottajia

Vanha kunnon ekologinen myyrän karkotin on tietenkin komea Keisarinpikarililja, tai Keisarinkruunu, jolla nimellä se myös tunnetaan. Sen myrkyllinen sipuli haisee vahvasti valkosipulille, joka onkin toinen hyvä keino suojata sipulikukat myyriltä; istuttele syksyllä kukkasipulien läheisyyteen valkosipulinkynsiä. Kynsilaukat voit kevään mittaan siirtää vaikkapa yrttimaalle kasvamaan syysherkuksi, ja taas uusia kynsiä syksyllä kukkapenkkiin.







Olen tehnyt puhtaimpaan pihan kolkkaan sellaisen tilapäiskukkapenkin, johon olen laitellut Anopin mökiltään tuomia neilikoita ja talvioita, kukkalähetyksenä saapuneet maanpeittomuratit ja sisältä ulos muuttaneen jouluruusuni.
Mahdollisen, siirtyneen, ehkä joskus toteutuvan puidenkaatoperaation tieltä olen siirtänyt niin ikään muualle tilapäisesti paikkaansa odottelemaan piikkisiä ruusuja ja vielä pidempi piikkisen orapihlajan alun, joka olisi väistämättä jäänyt suuren koivun alle. Orapihlajan siemenen on joku lintu joskus tuonut sille paikalle... Oli hauska löytö.

Tiedän nyt myös missä kasvaa kieloja.  ♥


Kuva: Wikipedia

Kevään airuita

Tällaisia kevätnäkymiä odotellen
katselen multapurkkejani
joista pursuaa jo hieman vihreää...

...

Toiveita pihakukiksi

 Ah, upeita sormustinkukkia mie tahtoisin... 

 Valkoisia ja pastellisävyisiä... 

 Varjoliljaa tällaisenä vaaleanpunaisena sekä valkoisena... 

 Pehmeitä pastellinvärisiä orvokkeja... 

ja tietenkin paljon tulppaaneja 

kurkistelemaan reilun vuoden päästä 

pihan kaikista sopivista paikoista... 

...

Kesäikävää

Tietokoneeni vieressä työpöydälläni on lista tilaamistani siemenistä ja onpa siinä pöydällä jo muutama tyhjä siemenpussukkakin. Kirjaan vihkoon ylös päivämäärät, koska olen laittanut multaan mitäkin.

Kiinankärhön (Clematis Helios) miltei näkymättömät siemenet, kuukausimansikan (Alpine) älyttömän pikkuruiset siemenet ja lempparini, monivuotisen, kauniin violetin (Floral power) stone wash denim orvokin minisiemenet ovat nyt mullalla peiteltyinä odottamassa kevätauringon herättelevää vaikutusta. Samoin kuin yrttiset kylvömatot basilikaa, ruohosipulia, korianteria, persiljaa ja minttua ruukuissaan.

Muut siemenet saavat odotella vielä noin parisen viikkoa pussukoissaan pidempiä, valoisampia päiviä ja seuraavan uuden kuun alkua. Juurakkoina saapuvat perennat saapuvatkin miulle vasta sitten, kun on jo aika laittaa ne maahan. Joitakin kesäkukkia ostan aikanaan valmiina jo kukkivina Lahden kesäiseltä torilta, niin kuin vaikkapa kaikki tulevat rakkaat kesäpelakuut...

Kesää on kovasti jo ikävä... 

...