Mitään uutta?

Rapun kaide sai valkoisen maalinsa jokin aika sitten 

ja ilmalämpöpumppu suojakuorensa. 

Suojuksen alta puuttuu vielä säädettävät tukijalat... 

Seuraava juttu jota aletaan puuhailla on roskakatos 

noille kohdille jossa roskalaatikot nyt seisovat... 

Aika savista tuo yksi ns kukkispenkki... =) 

Tämä pihan perukka oli tällainen vielä viikko sitten, 

kunnes muistimme varastossa talven yli 

odotelleen kasvihuonepakettimme. 

Hani oli arvellut sen kasvarinosapaketin päällä lukeneiden tietojen perusteella 

sen olleen se pienin niistä kolmesta muovisten kasvihuoneiden 

valikoimista, ja niinpä kaivoimme pajujen alle suojaisaan paikkaan sen pienimmän 

mittojen mukaan savimaahan n 30 - 40 cm syvän perustan, 

jonka täytimme hiekalla. 

Hiekan päälle Hani asensi kevytharkot joiden päälle tuli kyllästettyä kakskakkosta. 

-Miehän siis kyllä tilasin mielestäni sen keskikokoisen kasvarin... 

Olin useasti sanonut Hanille jotta täytyisi mitata ne osat jotta mikä koko se olikaan... 

Mies oli varma asiastaan. =) 

Insinöörit ei mittään turhia mittaile! =) 

Ainakaan kotioloissa. =)))) 

Kasvarin osia kootessamme havaitsimme sen olleenkin se isoin? 

Eih...

 muuta kun kaivamaan lisää savea pois, lastaamaan siihen monttuun lisää hiekkaa ja 

Hani ostamaan lisää kevytharkkoja... 

Mie siivosin välillä kukkapenkkejä ja asentelin uudelleen kävelyreitiksi kiviä ja tiiliä...

Hassua kun tässä kohtaa oli vuosi sitten vain suuri tramboliini, jonka edellinen asukki unohti pihaan, eikä missään ollut yhtään ainoaa kukkaa... =)

Kokosimme kasvihuoneen osia ensin kahdestaan ja eilen illalla myös esikois-Jaken avustuksella...

Tai mie oikeestaan tein kaikkea muuta. Mm kuskasin kottareilla hiekkaa, siivosin yhtä muuta kukkispenkkiä ja pihamökin taustaa, paistoin makkaroita ja ihailin näitä viimevuotisia orvokkeja jotka eivät olleet talvesta moksiskaan vaan tässä ne nyt taas kököttävät ja kukkivat! =)

Mie siirsin nämä "kierrätysorvokit" tällaiseen pajukoriin ja siellä taustalla jo osa kasvarista paikoillaan,
ja Jake sekä Hani kokomassa kasvarin sivuseinää ja kohta minuakin tarvittiin taas apuna.

Myöhemmin eilen illalla oli kasvari MELKEIN valmis! 

Tai puuttuu siitä vielä tuuletusluukku mekanismeineen sekä liukuovi, mutta ne Hani lupasi koota tänä iltana. 

Ah. Kerroinkin jo ex-makkarin tomaateille ja muille taimille, että kohta ne pääsevät uuteen kotiinsa, pihanperälle. =) Jee! 

Kiitos hirmuisesti Jakelle avusta! 

Emme me kahdestaan olisi saaneet tätä millään koottua!!! 

Kiitos poikanen! XXXXX

Puutarhan kaipuuta...

En enää muista,
koska olen tämän runosen kirjoittanut...

Uusi ihastus

Hän on ihan uuden uutukainen ihastus
pikku puutarhassamme.
Hän kukkii siellä juuri parhaillaan,
mutta hedelmiä ei varmaan ehdi valmistamaan... 
Kuka arvaa nimensä?

Tiiliskiviä ja muuttolintuja

Leikattu polvi turposi uudelleen muhkeaksi. Se kipuilee kovin ja on kosketusarka. Hiukan takapakkia siis. Jalka väsyi lauantain kävelystä marketissa anopin perässä, eikä kun seurana, ja sunnuntaina omien kukkapenkkien laajennuksien ja penkkien (fasaani-este) reunuksien teosta. Fasaani mokoma kun on monesti jo kuoputtanut kukkien sipulit pois mullasta ja mullat kukkapenkeistä nurmikolle. Antakaa miulle multaa ja kasa vanhoja tiiliä...

Se puutarhassa väsyminen oli sentäs omaa syytäni sekä mieluisaa puuhaa. Mie rakastan niin ajatustakin siitä, että ensi keväänä pihasta putkahtaa toivottavasti monta ihanaa lumikelloa, krookusta, helmililjaa, ja että pionit ensi kesänä voisivat jopa kukkiakin kaikkien muiden kukkasten kera. Että nyt tyhjänä tämän kesän möllöttänyt ison kuusen alunen onkin ensi kesänä vihreää nurmea ja että saan ison läjän hevosen hyvää jolla kasvit saadaan kukoistamaan...

Pidensin pionien penkkiäkin huomattavasti ja sekin sai tiilet reunuksiinsa. Siitä en tosin muistanut ottaa kuvia. Samalla katselin lintujen poismuuttoa, sillä sunnuntaina kesken kaiken mullan möyrimisen, kuulin tuttua törähtelyä taivaalta. Varjostin kädellä auringon taivaaltani ja sielläpä lensi 12 kurkea kohti etelää. Miten haikeata miten nopeasti tämä kesä mennä hurahti.

Kieltämättä muuten tiilireunus antoi kukkapenkkeihin eräänlaista arvokkuutta
ja ryhtiä kukkiin, jotka ovat vasta syyssateesta innostuneet kasvamaan jopa rehevyyttä.

Minun on niin ikävä perunoita ja kastiketta... Olisipa täällä samanlaista kuin amerikkalaisissa elokuvissa, joissa naapureille tuodaan onnettomuuksien sattuessa lohtu/kotiruokaa...

Nyt keittiö on ollut räjähtäneenä eli poissa käytöstä jo kuukauden... Olisi varmaan pitänyt tehdä ihan itse pihalle kiviuuni a'la slummimiljöö, noista vanhan puulieden tiilen kappaleista, sekä talon alta kellarista löytyneistä tiileistä. Olisin päässyt sillä tavalla jopa ulos syömään. =P

Onneksi esikoinen eilen tuli käymään ja auttoi Latea tuulensuojalevyjen kanssa ja toi äitilleen saarioisten kanakeittoa. Saan kohta lämmittää annokseni mikrossa, toivoen sen vievän pois lievän flunssanalunkin. Onhan kanakeitto tunnetusti lohturuokaa, joten sen pitäisi tuoda parempi fiilis päivääni.




PS: Nyt ruohonleikkuri taisi tiltata lopullisesti... =/

Heinäkuun alkua...

 Pelakuu rapun pielessä...

 Anopin neilikat kukassa... 

 Särkynyt sydämeni. 

Onneksi vain pihalla on sellainen...

 Muualta siirretyt malvat lähtivät kasvamaan...

 Maman antamat sormustinkukat kukkivat... =) 

Kesäkukkakimppu... 

Alliumit ovat niin älyttömän hentoisia... 

Violeteista orvokeista 

tulikin monia eri värimuunnelmia, 

mutta näin on kuulemma tapahtunut muillekin 

siemenistä orvokkeja kasvattaneille. 

Mie sain siten jopa keltaisia orvokkeja, 

joista en edes pidä... 

Kurjenpolvimuunnnos ensi kukassaan. 

Minikokoisia kuunliljojani... <3 

Pioneja mie olen kieli pitkällä odotellut kukkivaksi mutta ei niissä ole kuin parissa pieni kukan alku... Ensimmäistä kesäänsä kun elävät, nuo piskuiset nuppuset. =)

Ollessani lapsi, 

Mama antoi miulle aina pionin kukkia nimipäiväkukiksi heinäkuun neljäntenä. 

Oi miten olisinkaan iloinen maljakollisesta pionin kukkia nytkin...  

Tai vain yhdestä ainokaisesta kukasta... =)

Mutta sainhan mie ihanan makeita mansikoita nimipäiväkseni 

tuolta muruseltani. <3

Omnomnom.... <3

Silmänräpäyksiä ulkona ja sisällä...

Pihlajista putoilee lunta...

Oravan jäljet Maman ikkunan takana...

Omat joulukukat- ja kukkasipulit koottuina odottamaan "puutarhaan" pääsyään...

Kaikkea pientä yläkerrassa...

Yrttejä tulossa...

Tämä kasvi on matkamuistosiemenistä...

Multapurkeissa aarteita...

Jotkin alut ovat vielä niin kovin hentoisia...

Valoa kohti... Välillä purkkeja pitää käännellä...

Lähikaupasta narsisseja 99 snt/ruukku, vaikka en keltaisista kukista juuri pidäkään...

Ikkunoista puheen ollen, ikkunaesittelijä kävi kurkistamassa yläkerran hataria ikkunoita ja teki tarjouksen, joka on kolmasosa koko remppabudjetistamme... Huoh...
-Jos tähän tyhjään pihaan istuttaisi rahapuita niin alkaiskohan lisää rempparahaa kasvaa puissa, kun se rempparahasaldo ei ole suuren suuri?

Mie olen hajottanut voimieni mukaan sellaisella innolla pihan koiratarhaa ja sitten sormet ovat olleetkin niin sekaisin, ettei edes kutomisesta ole meinanut tulla mittään. Viikonloppuna mies varmaankin vahvemmakseen purkaa kanssani pois niitä merkillisiä rakennelmia pihasta. Jos ja kun se uusi autotalli taitanee siirtyä hamaan tulevaisuuteen, niin tehdään edes siistiksi tuo olemassaoleva piharakennus ja sen ympäristö.

Tosiaan, sain Laten kanssani purkamaan koiratarhan jäännöksiä. Tuli hieman siistimpi piharakennus...
 Tai sanotaanko että vähemmän rehjulook? Ehkä jopa romuromanttinen? =) Njäh, ei ehkä vielä mutta jos yhden ikkunalasin saisi siihen vaikka korjattua...


Miksiköhän roska-autot käyvät miten sattuu? Meillä oli tilaus roska-astian tyhjennyksestä kerran kuukaudessa. No, nyt viiden viikon aikana roskat on viety kolmesti?

Valkoisessa ripaus vaaleanpunaista

Ylin, ylioppilasneilikka, on kuvassa vain näön vuoksi,
sillä toivon ettei tästä pihasta sellaisia nouse. =)


Mutta en laittaisi pahakseni lainkaan jos joku näistä pihan ruusupuskista olisikin vanhanaikaista vaaleanpunaista ja tuoksuvaa lajia...
Valkoiset ruusutkin ovat kauniita, yksinkertaisina tai juhannusruusuina...
Kellokukkiakaan ei voi koskaan olla liikaa...

Violetteja kesämuistoja

Kuunliljalla on ihastuttava, salaperäinen nimi. Itse kukkakin on suloinen ja erityisesti pidän kasvin kasvutavasta ja sen vehmaista lehdistä... Kuunliljojakin pihaamme tahtoisin...

Kesäikävää

Tietokoneeni vieressä työpöydälläni on lista tilaamistani siemenistä ja onpa siinä pöydällä jo muutama tyhjä siemenpussukkakin. Kirjaan vihkoon ylös päivämäärät, koska olen laittanut multaan mitäkin.

Kiinankärhön (Clematis Helios) miltei näkymättömät siemenet, kuukausimansikan (Alpine) älyttömän pikkuruiset siemenet ja lempparini, monivuotisen, kauniin violetin (Floral power) stone wash denim orvokin minisiemenet ovat nyt mullalla peiteltyinä odottamassa kevätauringon herättelevää vaikutusta. Samoin kuin yrttiset kylvömatot basilikaa, ruohosipulia, korianteria, persiljaa ja minttua ruukuissaan.

Muut siemenet saavat odotella vielä noin parisen viikkoa pussukoissaan pidempiä, valoisampia päiviä ja seuraavan uuden kuun alkua. Juurakkoina saapuvat perennat saapuvatkin miulle vasta sitten, kun on jo aika laittaa ne maahan. Joitakin kesäkukkia ostan aikanaan valmiina jo kukkivina Lahden kesäiseltä torilta, niin kuin vaikkapa kaikki tulevat rakkaat kesäpelakuut...

Kesää on kovasti jo ikävä... 

...

Haaveen siemeniä melkein itämässä

Posti toi tullessaan tänään ihanan kasan siemeniä. Sellaisia joita en voinut MILLÄÄN keinoin vastustaa, vaikka on miulle luvattu kyllä muutamasta puutarhasta perennojen alkuja. Sitä tahtoi kuitenkin ihan itsekin vaalia niitä multalaatikoita pikkuruisine hentoinen vihreine lehtineen. Tällä näihin menneellä rahalla olisin saanut vaikka toppapusakan tai toppahousut paleleviin jalkoihini mutta ei se mitään, ei pakkasta kauaa kestä. Kevät on tulossa. Se mullan tuntu sormissa ja se kasvun ihmeen seuraaminen on parasta. On hyperryttävää omistaa siemenpussukoita joissa kussakin on pieniä lupauksia...

Näiden siementen lisäksi miulle on samasta paikasta tulossa keväämmällä muutama juuritaimi valkoista ja vaaleanpunaista pionia sekä orkidealiljoja, kruunuvuokkoa ja ihastuttava valkoinen varjolilja. =) Ah. =)
Värimaailma taitaa olla enimmäkseen valkoista, pastellivärejä sekä violettia, joukossa sentään muutama lämpimän punainenkin kukka. Keltaisia kukkia ei ole juurikaan ellei nyt kiinan- ja koreankärhöä lasketa pienine keltakukkineen. En pidä keltaisista kukista. Mutta pidän peukkuloita että nämä itävät, koska olen kuullut jotta jonkun tästä samasta paikasta tilaamat siemenet eivät lähteneet lainkaan kasvamaan... 

Olisinhan mie tilannut vaikka mitä, siitä ihanasta kuvastosta, mutta en voi ihan kaikkea, kumma juttu! =) Ei ole tilaa esikasvattaa mielin määrin taimia, ei ole niille valoa, eikä ole cashia ensin edes ostella kaiken maailman. Aloitetaan näillä, kokeiluerällä. Plussataan tähän ne jo valmiit siemenet joita minulla on odottelemassa viileässä yläkerran huoneessa ja toivotaan sitten ne kaikki muut sormet ristissä ja ne peukut pystyssä, isoa multakuormaa keväällä pihamaalle, kaikille kukille ja ryytimaalle... =)

Yksi hortonomiystäväni on leikkisästi lupautunut tekemään meille puutarhasuunnitelman. Nyt pihasta ei saa mitään tolkkua, edes sen muodosta koska lumivuoret ovat peittäneet koko pienen tontin. Pitänee siis odotella kevätauringon mahtia joka sulattelee vuoret leppeiksi puron noroiksi.

PS: Ovat tosiaan mainioita hortonomeja nuo miun Murusetkin. Sekä Jake-esikoinen että Nunnukka-tyttäreni kumpikin viime viikonloppuna ihailivat keittiön ikkunalaudan ruohosipuleitani. =)
Korjasin kyllä kummankin toiveen sipulista ruuan päälle, jotta eivät nämä ihan kelpaa... Ovat valkoisia helmihyasintteja jotka eivät näköjään lainkaan kuki... =)

...