Kesäikävää

Tietokoneeni vieressä työpöydälläni on lista tilaamistani siemenistä ja onpa siinä pöydällä jo muutama tyhjä siemenpussukkakin. Kirjaan vihkoon ylös päivämäärät, koska olen laittanut multaan mitäkin.

Kiinankärhön (Clematis Helios) miltei näkymättömät siemenet, kuukausimansikan (Alpine) älyttömän pikkuruiset siemenet ja lempparini, monivuotisen, kauniin violetin (Floral power) stone wash denim orvokin minisiemenet ovat nyt mullalla peiteltyinä odottamassa kevätauringon herättelevää vaikutusta. Samoin kuin yrttiset kylvömatot basilikaa, ruohosipulia, korianteria, persiljaa ja minttua ruukuissaan.

Muut siemenet saavat odotella vielä noin parisen viikkoa pussukoissaan pidempiä, valoisampia päiviä ja seuraavan uuden kuun alkua. Juurakkoina saapuvat perennat saapuvatkin miulle vasta sitten, kun on jo aika laittaa ne maahan. Joitakin kesäkukkia ostan aikanaan valmiina jo kukkivina Lahden kesäiseltä torilta, niin kuin vaikkapa kaikki tulevat rakkaat kesäpelakuut...

Kesää on kovasti jo ikävä... 

...

Aina ei saa kaikkea minkä haluaisi

Voi miten miulla onkaan ikävä, kaikista mahdollisista edellisen asuinpaikan asioista sitä mustarastaspariskuntaa joka asusteli talon takapihan seutuvilla. Toivon että mustiksia tännekin seudulle kesällä ilmaantuisi. Ne kaksi suloista mustista olivat miulle kuin ystäviä...

Ja mustasta valkoiseen, kun olisin mie tahtonut sellaisen pienehkön valkoisen keittiönpöydänkin, kahdella valkoisella puutuolilla varustettuna yhdestä tehtaanmyymälästä, vaikka itselleni synttärilahjana, kun ne valkoiset olisivat sopineet mielestäni niin somasti Pikkutalon keittiöön.

Sitä paitsi kaikki satuttavat varpaansa ja jalkansa nyt keittiössä olevaan metallijalkaisen mosaiikkipuutarhapöydän leveälle sojottaviin jalkoihin, ja se pöytä oikeasti kuuluisi ihan pihalle...
Oi miten monesti miekin olen sen pöydän jalkoihin varpaani iskenyt ja jopa nilkkaluuni kun nostin pöytää siivouspäivänä paikasta toiseen ottaakseni maton sen alta pois. Autsautsauts!!!

Remontin jälkeen keittiöön tulee isompi pöytä, todennäköisesti se vanha pöytämme, ja tuon pikkupöydän olisi sitten voinut siirtää jonnekin muualle... Mutta miun surkea tilini taas tyhjeni tältä kuulta omiin laskuihini joten bye bye valkoiset puutuolit ja pieni valkoinen pöytä... Ja bye bye blackbird... Aina ei saa kaikkea minkä haluaisi.

...tällainen ihana punainen nainen eli
Reijo Malkin taulu olisi ihastuttava! 

Tulevaan eteiseen kenties tällainen lipasto...

...ja tällaisia kaikenlaisia pieniä puisia ihanuuksia
voisi olla pitkin taloa! =D











Mutta vesihanat toimivat taas, ja se on onnellinen 
tärkeä ja toteutunut asia! =) 



...

Want-want-want

...

Kuulen, kuinka punatulkut viheltelevät surumielisesti lähipuissa, mutteivät uskalla tulla samalle ruokintapaikalle tinttien kanssa, joita tässä pihassa on toisinaan suuret joukot napostelemassa auringonkukan siemeniä, leivänmuruja ja talipalloja. Harmi, etteivät ne ihanat pullerot punavatsat uskaltaudu pihaan. Niitä katselisin niin mielelläni. 

Samat jääpuikot, jotka joskus keväisempänä päivänä tiputtelivat vettä katon reunalla, ovat jäisenä koristaneet pihapiiriä jo päiväkausia. Vai viikkojako, koska tässä alkaa mennä väkisinkin laskuissa sekaisin, koska viimeksi olikaan suojasää. 

Alussa lakaisin kiviraputkin putipuhtaiksi joka kerran kun astuin ulos ovesta, mutta nyt rapuissa on ollut sama kokkareinen jääkerros niin ikään jo monta päivää vaiko tosiaan jo muutaman viikon? On ollut liian kylmää paneutua hakkaamaan rappujen jäitä pois rautalapiolla, vallankin kun siitä vielä ihan hyvin pääsee kulkemaan. =)

Remonttirintamalle löysimme muutamalla kympillä kauniita leveähköjä lattialistoja, jotka tosin joudumme maalaamaan sopivalla värillä, koska nehän piti ostaa vääränvärisinä kun halavalla sai pienehkön loppuerän. 

Eräästä kierrätyspaikasta bongasimme vanhahtavan seinälampetin, joka piti ottaa mukaan, koska se mielestäni sopi talon henkeen. 

-Mie niistä lattialistoistakin innostuin, sillä olin sellaisia ihaillut sisustuslehtien kuvissa, leikannut want-want-want-leikekirjaanikin niitä kuvia, ja siinä ne sitten olivat tarjolla, vain oikeaa maalikerrosta vailla. 

-Lampukastakin puuttuu johto, mutta eihän se ole mikään este ostolle, koska uusia johtoja nyt aina saa, kytkimellä varustettuinakin.

Kylpyhuoneen peili- ja allaskaapin teon valtuutimme Apelle sillä evästyksellä, ettei niillä ole mikään kiire, koska tässä menee vielä kuukausia ennen kuin on niin lämmintä, että (tarkenee) voimme aloittaa varsinaisen ison remontin, huone kerrallaan...  

Illalla mies toi töistä tullessaan sähkölämmittimen jonka avulla hän sai pyykinpesukoneen jäätyneet vesiputket toimimaan ja voimme huokaista ihan hieman helpotuksesta. Kaksi viidestä jäätyneestä vesiputkesta on saatu auki. Osaltaan sulamisessa auttoi varmasti säätilan leutoneminen. Pakkanen hellitti parikymmentä astetta. Nyt voi taas pyykätä koneella ja saa pyykit hieman kuivempina narulle, kuin itse pesten ja käsin vääntäen.

* Want-want-want-leikekirjan nimitys tulee siitä, kun vuosia sitten näimme Maman kanssa tv-ohjelman koirasta, joka haukkui kolmesti "want-want-want" aina kun se halusi jotakin. Ihan ilmiselvästi se haukahteli noilla sanoilla, ja sai aina sitten jonkun pienen mukavan makupalan. 

Mie hoin mielessäni -Joo, joo! Tahtoo, tahtoo, tahtoo!- kun näin ne lattialistat...  =) 

...

Mutta eipä jaksa sataa?

Pakkassäässä on se etu, ettei sada lisää lunta.
Tänäänkin on pakkasta -24 astetta, joten
pihan lumivuoret eivät taida kasvaa, vielä tänään.
Tänään sitten lämmitellään vaan taloa ja
kasvatellaan lisää voimia ranteisiin tulevia
lumisadekausia varten. 

...

Saunassa tarkenee

...

 Saunassa on lauteilla jopa liiankin kuuma
kun sen saa lämpiämään.

Saunan lattia puolestaan on jääkylmä.

Nyt saunaa pitää lämmitellä vähän väliä sen vuoksi, ettei
lauteiden takana oleva lämminvesivaraaja jäädy uudelleen,
ja että edes tuo viimeinen vesiputki pysyy sulana.
Kylmä sauna pitää lisäksi kylpyhuoneenkin kylmänä,
joten sauna on ollut päällä monesti pakkaspäivinä
vain lämmityksen vuoksi...

Hani osti kiukaaseen uudet somat kivet, entisten rapautuneiden tilalle, 

joita joku oli saanut mahtumaan vanhahkoon Helon kiukaaseen yli 20 kiloa.
Uusia pyöreähköitä oliviinidiabaasi kiuaskiviä
ei kohtuullisesti asenneltuna kiukaaseen mahtune
kuin noin seitsemän - kahdeksan kiloa. 
Eli toisesta laatikosta jäi vielä yli söpöisiä
kiviä, käytettäväksi jossakin muualla... =)

 

Vanhat kiuaskivet eli 20 kg 800 g sekalaista kiveä matkalla ulos. 

Nämä olivat niin tiukasti rutattuina vastuksien väliin, etten saanut yksin 

niitä poistettua kiukaasta vaan miehen piti vahvempana tulla apuun.

Ex-kiuaskivet pääsevät jonnekin pihan täytteeksi kesällä. 

 

Lattiat ovat täällä hyvin kylmät. 

Ilman villasukkia ei sisätiloissa pärjää. 

Hani korjasi eteisen oven karmia ja otti irti 

kynnyksestä laudan jolloin paljastui eristeenä 

olevan sanomalehteä ja purua.

...

Leutoja säitä odotellessa

Pyykkiä ei saa pestyä koneella, koska pesukoneeseen johtava vesiputkikin mennä pamahti jäähän. Pesen käsin pikkupyykkiä ja odotan ja toivon, että pakkaset lauhtuvat ja pesukonekin alkaisi toimia.

Tämä on vähän siis kuin mökkielämää, vesi on kannossa mutta viemärit sentään vetävät...



...

Pikkutalon tunnelmia

 ... 

 Puuliiteri, jossa muuan kulkukissa joskus öisin piipahtaa. 

Tuosta oven raosta se mahtuu juuri ja juuri ja nukkuu vanhalla 

viltillä pahvilaatikossa...

 Liiterin nurkalla odottavat sekä edellisen asukkaan jättämä, 

että miun omat kukkaruukkuni ensi kesää. 

Lumikinos niiden päällä sen kun jatkaa kasvuaan... 

Pihapiirin lyhdyt saavat iltaisin valontuikkeen... 

                          

Ovella vanha enkelini toivottaa 

tulijan sydämellisesti tervetulleksi... 

 

Takka sulattaa pakkasen puremat. 

 

 Tuikkuset ilahduttavat iltaa, 

kunnes uni painaa silmäluomia 

ja on aika mennä unille.

...

Ollaan kypsiä tähän pakkaseen

 ....

Pikkuruisessa saunassamme tulee äkäiset löylyt. Miun ihoni ei kestä niin kuumaa kuin Hanin selkänahka. Eilenkin mie menin ensimmäisenä -tapani mukaan- lauteilta suihkuun ja niin kuin tavallisesti, mies jäi heittämään lisää löylyä itsekseen. Mutta yllätys, yllätys, suihkun hanasta ei tullutkaan vettä, vaikka hana oli ollut tiputtamassa tipoittain jo päiväkausia ja sitä samaa hanaa olin ihan muutama tunti sitten aiemmin käyttänyt, hakiessani keittiöön siitä lisää vettä...

Siinä tilannetta hetken hikisenä ihmettelin ja ähkäisin Hanin nimen jolloin mies arvasi tapahtuneen ja ryntäsi lauteilta kokeilemaan jotta ei, vettä ei kerta kaikkiaan tule! Aikamoinen tilanne. Mennäänkö nyt pyörimään takapihan lumihankeen?

Onneksi olin taas puuhellalla kuumentanut jättikattilallisen vettä, joten hain sen jättikattilan kylpyhuoneeseen. Kylmää vettä sopivan lämpimäksi vesiseokseksi saimme tiputteluämpäristä joten sillä saimme edes pienen pesun tehtyä ja saunan hikeä pois. Hiuksia en raaskinut ruveta niillä vähillä vesillä pesemään.

Lämminvesivaraajakin oli jäässä, vaikka se sijaitsee lauteiden alla ja sauna oli ollut kuumana. Mies muuttui oitis taas Repomieheksi ja sai varaajan sekä suihkun toimimaan, vaan ei me enää sitten myöhemmin haluttu riisua yövaatteita ja mennä suihkuttelemaan. Otimme vaan lisää vettä talteen, jos vaikka sekin hana uudelleen vielä jämähtää.

Vesiputki VOI KYLLÄ siis jäätyä vaikka se olisi tiputtelemassa, sen tästä opimme ja toivomme totisesti että pakkaset PIAN hellittävät. Meitä koetellaan... Remppasuunnitelmaan tulee päivittäin lisää uusia muistettavia asioita. Remppabudjetti alkaa narista liitoksissaan. Näitä miettien nukahdimme illalla. Onneksi ei Hanillakaan ollut mitään menoa lauantai-aamuksi. Saisi ressukka nukkua kerrankin rauhassa.

Tänään, lauantaiaamuna oli kaunis aamurusko itätaivaalla ja kolme rusakkoa kisaili keskenään pihamaalla. Suihkun hana toimi ja keittiön hanasta tipahti kaksi vesitippaa kun sitä aikamme veivattiin. Hani keitti pannukahvia. Alkoi kaunis mutta kylmä uusi pakkaspäivä.

Haaveen siemeniä melkein itämässä

Posti toi tullessaan tänään ihanan kasan siemeniä. Sellaisia joita en voinut MILLÄÄN keinoin vastustaa, vaikka on miulle luvattu kyllä muutamasta puutarhasta perennojen alkuja. Sitä tahtoi kuitenkin ihan itsekin vaalia niitä multalaatikoita pikkuruisine hentoinen vihreine lehtineen. Tällä näihin menneellä rahalla olisin saanut vaikka toppapusakan tai toppahousut paleleviin jalkoihini mutta ei se mitään, ei pakkasta kauaa kestä. Kevät on tulossa. Se mullan tuntu sormissa ja se kasvun ihmeen seuraaminen on parasta. On hyperryttävää omistaa siemenpussukoita joissa kussakin on pieniä lupauksia...

Näiden siementen lisäksi miulle on samasta paikasta tulossa keväämmällä muutama juuritaimi valkoista ja vaaleanpunaista pionia sekä orkidealiljoja, kruunuvuokkoa ja ihastuttava valkoinen varjolilja. =) Ah. =)
Värimaailma taitaa olla enimmäkseen valkoista, pastellivärejä sekä violettia, joukossa sentään muutama lämpimän punainenkin kukka. Keltaisia kukkia ei ole juurikaan ellei nyt kiinan- ja koreankärhöä lasketa pienine keltakukkineen. En pidä keltaisista kukista. Mutta pidän peukkuloita että nämä itävät, koska olen kuullut jotta jonkun tästä samasta paikasta tilaamat siemenet eivät lähteneet lainkaan kasvamaan... 

Olisinhan mie tilannut vaikka mitä, siitä ihanasta kuvastosta, mutta en voi ihan kaikkea, kumma juttu! =) Ei ole tilaa esikasvattaa mielin määrin taimia, ei ole niille valoa, eikä ole cashia ensin edes ostella kaiken maailman. Aloitetaan näillä, kokeiluerällä. Plussataan tähän ne jo valmiit siemenet joita minulla on odottelemassa viileässä yläkerran huoneessa ja toivotaan sitten ne kaikki muut sormet ristissä ja ne peukut pystyssä, isoa multakuormaa keväällä pihamaalle, kaikille kukille ja ryytimaalle... =)

Yksi hortonomiystäväni on leikkisästi lupautunut tekemään meille puutarhasuunnitelman. Nyt pihasta ei saa mitään tolkkua, edes sen muodosta koska lumivuoret ovat peittäneet koko pienen tontin. Pitänee siis odotella kevätauringon mahtia joka sulattelee vuoret leppeiksi puron noroiksi.

PS: Ovat tosiaan mainioita hortonomeja nuo miun Murusetkin. Sekä Jake-esikoinen että Nunnukka-tyttäreni kumpikin viime viikonloppuna ihailivat keittiön ikkunalaudan ruohosipuleitani. =)
Korjasin kyllä kummankin toiveen sipulista ruuan päälle, jotta eivät nämä ihan kelpaa... Ovat valkoisia helmihyasintteja jotka eivät näköjään lainkaan kuki... =)

...

Potkukelkalla pääsee

...

Hassua miten viikonloppuisin lähitien liikenne vähenee ihan minimiin arkipäiviin verrattuna. Ei silti, kun liikenteen äänet kaikkoavat, luulee välillä asuvansa ihan maaseudulla, vallankin kun aamusella pihapiiristä löytyy jälleen niin ketun, jänisten, koiran kuin kissankin jälkiä, vaikka tämä oikeasti onkin kaupunkia. Kuitenkin niin maaseutua, että täällä voi käydä potkukelkalla kaupassa. Miekin menisin kauppaan mielelläni sellaisella kulkuapuvälineellä, jos vaan olisi sellainen.

Kauan sitten, eräässä asuinpaikassa, kun minulla oli vielä oma pieni auto sekä vuokra-autotalli, jossa säilytin lasten- ja miun polkupyöriä sekä mm isoa ja pientä potkukelkkaa, sen pienen autoni lisäksi. Kerran sitten eräänä päivänä pieni auto ei halunnut millään käynnistyä ja minä pyysin pihalla seisseeltä ystävälliseltä naapurisedältä voisiko hän antaa virtaa pienelle autolleni ja hän sanoi kyllä.

Naapuri työnsi kanssani pikkuautoni tallista pihalle, peruutti oman komean autonsa sen vierelle ja antoi virtaskaa pikkuautoni herätessä henkiin ja mie kiitin ritarinaapuriani kättäni heilauttaen ja ratsastin, öö siis ajoin asioilleni, joista olin jo hieman myöhässä ja muistin vasta ehkä viidentoista minuutin päästä, että se autotallin ovi oli jäänyt auki.

Soitin tuttavalleni joka asui seuraavassa talossa ja pyysin jotta voisiko hän käydä sulkemassa autotallimme ovet. Hän kävi, ja mie ajelin aikanaan kotiin ja vein pikkuauton talliini ja huomasin siinä samassa, että se isompi potkukelkka oli poissa. Joku oli sen tarvinut, tallin oven oltua hetken auki. Kuka lie reppana.

Kun lapset kasvoivat isommiksi, lahjoitimme sen pienen potkukelkan eräälle pienelle kultakutriselle tytölle. Isoa kelkkaa ei ole meillä sen koommin ollut. Sellainen toimisi pakkasessa takuulla varmemmin kuin muutaman päivän pihassa tuulessa ja pakkasessa jäätynyt vähän kookkaampi autovanhusressukka... =)

Potkukelkasta nyt tuli mieleeni myös se kamala mainos jossa se karvareuhkapäinen mies huutaa että helemat paukkuu kun ne jaffat siinä tulloo sen huivipäisen kelkkailevan mummon mukaan jo kauppoihin. Kuuluu niihin mainoksiin jotka voisivat jo vihdoin vaihtua. -Ainakin sen miehen voisi poistaa. =)

Mutta aasinsiltana huivipäisiin mummeleihin, taitaa miullakin jo kahvihammasta kolottaa. Menenpä siis tupahan ja laitan itselleni kaffeet maistellen päiväkaffeelle leipomaani hassua kuivakakkusta, johon sujautin joulusta jääneet säilykekirsikat, kuivattuja karpaloita, -joihin olen nyt erityisen ihastunut- sekä mantelijauhoa.

Tätä kakkusta oli maistamassa keskimmäinen murusenikin avokkinsa kanssa, kalakeiton jälkiruuaksi. Eilen myös esikoinen oli kylässä hetken, toi luokseni nuo muut nuoret, saunoi ja lähti jälleen omille teilleen. Tänään saatoin jääautolla keskimmäisen ja avokkinsa bussilleen ja pelkäsin että se jääautomme lakkaa toimimasta, kun sen herättelykin oli ollut hiukan epävarmaa pihassamme, niin kuin sen pikkuauton kanssa silloin joskus. Mutta huh, ford-ötzi-jääatomme heräsi ja toimi ja heräsi kaupan pihastakin uudelleen eloon, kun kävin viimosilla kolikoillani ostamassa ananasmehua ja maksamassa kahden ruudukon kokoisen lottoarvontarivistön ja pääsin kotihinkin sillä ja nyt siis, on sen iltakaffeen aika.

Näin tänä viikonloppuna tyttärenkin joka näki niin ikään tämän tönön ensimmäistä kertaa. Tytär oli kuvitellut huoneet ihan eri ilmansuuntiin mielessään. =)

...

Pakasee ja palelee

 ...

= Kylmän sininen postaus...

Pakkanen taiteilee...

Joka paikkaan se jättää tuo pakkanen jälkiään... 

Auringon kanssa jääkiteet ja puikkoset loistavat kilpaa. 

Pupuset käyvät pihassa öisin syömässä kaurahiutaleita. 

Joku kollikissa on pissinyt rappusten pielet...   

Puen päälleni Hanin pilkkihaalarin ja teen sen suoman lämmön turvin lumityöt. 

Haalarin puntit valuvat koko ajan kenkien alle ja olo on kuin 

inuiittilapsella liian isossa haalarissa.

 Kaunista, mutta -oi voi- niin kylmää...

 Tämä kylmyys saisi ihan totta jo hellittää... 

Mua ei ole rakennettu näin kylmille keleille.
Suuri palelemiseni johtuu solunsalpaajalääkkeistäni.
Käteni ja jalkani ovat kylminä koko ajan, varsinkin aamuisin
ja iltaisin kun otan lääkkeeni...

Sisätiloissa pitää käyttää lisänä sähkölämmitystä. 

Ja kerrospukeutumista.

Rannekkeet ovat oivat sisälläkin...

Väkisinkin tulee selailtua viime syksyn reissukuvia. 

Niitä katsellessa lämpenee sisäisesti.

Laitoin ulko-oven eteen verhontapaisen, kun ei siihen sitä sisäovea nyt tänä 

talvena tainnut tullakaan. Uuden ja vanhan puolen välillekin virittelin verhon, 

koska uudempi puoli on kylmä ja se vanha pytinki on lämpimämpi. 

Paitsi lattioistaan...

Kirppiksen ihania vanhoja tavaroita...

Hani osti uuden auton. Vanha kulkuneuvonsa alkoi olla jo ihan ressukka... 

Se ressukka on nyt myynnissä ja jäisenä odottelee uutta omistajaa tuossa pihassa. 

Puhdistan ressukasta pois jää- ja lumikerroksen ja lämmitän autovanhuksen 

ja pakenen kirppikselle sekalaisia tavaroita ihailemaan. En mitään ostaakseni 

enkä edes kauas mennäkseni sillä sen auton tankissa ei ole paljoa 

bensaakaan. Haen kauppatavaroita ja tuon autovanhuksen 

pihaan jäätymään uudestaan.

PS: 15.2.2011

On ihan liian kylmää tälle talovanhukselle.
Täällä täytyy köpötellä paksuissa vaatteissa,
nukkua fleesepusakassa, kulkea kahdet villasukat jalassa...

Kylpyhuoneen lavuaarin vesiputki on jäässä,
sekä keittiön hanavesi.
Vain kylpyhuoneen suihku toimii 

ja siitä kiikutan vettä keittiöön muovikanisterilla. 

 

Iso kanisterillinen vettä on varalla, jos 

viimeinenkin vesipiste jäätyy... 

Todellakin ne vesiputket on katsottava 

ja suojattava ensi kesänä 

ja lattia eristettävä...

PS

...

Tuuli nitisyttelee nurkkia

Aivan kamalan hurja tuuli tarraa tänään tähän tönöön ja joka nurkka tuntuu natisevan liitoksissaan. Nettisäätieto kertoo tuulen puhaltavan lähikaupungissa ainoastaan 3 metriä sekunnissa. Miksi täällä tuuli tuntuu paljon voimakkaammalta?

Kiskon yläkerrassa verhoja tiiviimmin ikkunaan, jotta tuuli ei pääsisi niin kaikista raoista sisälle. Ikkunasta näen puiden kallistelevan kaikkien samaan suuntaan. Lännestäkö nyt tuulee? En ole ihan varma näistä tämän paikan ilmansuunnista ja kompassia ei ole. Tuuli on puhaltanut pakkasen kera irralleen ikkunoiden rakoihin edellisten asukkaiden laittamat kirkkaat leveät teipit. Ei ihan oikea teippi ikkunoihin. Vuosikausien ikkunateippien jäljet kavaltavat ikkunan falskanneen aiemminkin ja päästäneen kylmää sisätiloihin.

En taida uskaltautua kylille tänään ollenkaan tuossa viimassa. Saavat postiasiatkin odotella nyt vielä ihan rauhassa. Lounaaksi on tiedossa kaurapuuroa puuliedellä. Harrasteiksi lumitöitä pihapiirissä.

PS:

Kävin mie illalla postissa kun mies kävi omilla asioillaan ja mie sain autokyydin. En olisi kävellen taas tarennut. Lähetin taasen runokirjojani maailmalle. Se ei ole rutiköyhälle runojen rustaajalle taloudellisesti tippaakaan kannattavaa, mutta mie tahdoin muutamia henkilöitä jotenkin ilahduttaa...

Ei vaan ollut kotona kunnon pakkausmateriaalia niin piti kääräistä ne tapettiin, jossa ei sitten tietenkään pysynytkään kunnolla mitkään teipit yms. Piti laittaa nimilaput kiinni kirjamuovilla ja niitata tapettipaketit reunoistaan niittaajalla, jotta paketit pysyisivät kiinni...
Eivät ole siis pakettina mikään silmänilo (sisältö oli tärkein) mutta jospa kirjasten kulmat pysyisivät ehjinä postin henkilökunnan heitellessä paketteja paikasta toiseen ja viimein postiljoonin viedessä hassut paketit perille... <3



...

Oma Repomies

... 

Olimme ostaneet tällaista kangasta makuuhuoneen verhoiksi. Unohtui vaan kaupassa se, missä kunnossa ompelukone on. Myös anoppilasta ollaan saatu verhoja lisää, vaan niidenkin lyhentäminen on nyt vaiheessa.

Hani yritti sitten viikonloppuna muilta kiireiltään ehdittyään korjata vanhaa ompelukonettani ja mie kuuntelin toisessa huoneessa ja hihittelin, koska Hani kuulosti aivan loistavan erehdyttävästi Pasilan Repomieheltä yrittäessään saada rakkinetta toimimaan, tuloksetta! Kyllähän te tiedätte, mitä se Repomies hokee ja millä äänenpainolla ja nuotilla? Hani selosti samaan tapaan konetta koekäyttäessään, mitä kone teki milloinkin.

Miekin muistelin, miten jo aikoinaan esikoisen penkkariasua ommellessani  meinasin heittää säännöllisin väliajoin ihan tuon saman koneen alas parvekkeelta, mutta en heittänyt. Oisko nyt aika?
Ai niin, ei ole parveketta! =) 

Ei ole hyvä kone tämä.


...

Pyryaamu

... 

Pyryttää. Tiedossa on taas lumitöitä oikein olan takaa täksi(kin) päiväksi. Aura menee kolisten talon ohitse jättäen jälkeensä kookkaan keon pihatien päähän ruskeaa likaista lunta isoin painavin paakuin, samalla miltein peittäen korkealle lentävällä lumella tienposken postilaatikon. Nautiskelen aamun toista teemukillistani vaeltaen kuppi kädessäni ikkunasta toiseen, kiukkuisesti rätisevien klapien paukahdellessa takassa. Lattia on silti hyvin kylmä vaikka takan kylki alkaakin lämmittää.
Ilman ♥ villasukkia ♥ täällä ei tosiaankaan talvella pärjää.

Kohta on mentävä ulos urakoimaan pois lunta, pois jonnekin, ihan minne vain sitä enää mahtuu, että posteljooni pääsee postilaatikolle. Mistä sen tietää, jos vaikka laskujen joukossa olisi jotakin mieltä ilahduttavaa ja mukavaa...


...

Pieni suuri ruosteinen aarre...

Pihavarastosta löytyi tällainen
muisto menneiltä ajoilta...
Sitä lehmykäistä ei löytynyt... =)


...

Hukkaneliö ja jääkaappeja

...

Hani jääkaapin yllä olleen kaapin kimpussa...

Keittiöömme saapui uusi jääkaappipakastin Hanin veljen toimittamana. Miten hieno ja fantastinen se onkaan!  Koskaan ennen en olekaan saanut ihailla täysin uutta jääkaappia omassa kodissani. Hanin veljelle iso kiitos!

Vanhaa jääkaappia kesti aikansa saada irroitetuksi paikoiltaan, sillä sen päälle oli tiukasti ruuvattu yksi keittiökaapeista. Kaapin takaseinään oli ruuvattu pistorasia jääkaappipakastimen töpselille. Jääkaapin yksi kylki oli puolestaan tiiviisti saumattu silikonilla kiinni työtasoon...

Jo yläkaappia pois nostaessaan Hani hihkui löytäneensä salakomeron. Kun jääkaappikin oli poistettu, pääsin miekin ihmettelemään kaappien takaa paljastunutta noin neliön kokoista hellan pankoa, joka on suljettu muuraamalla tiiliä yksi kerros etuosaan eli nykyisen puulieden päälle. Samasta tilasta löytyi yksi savupelti. Mihinkähän tulisijaan se on vaikuttanut? Talon alakerrasta on jossain vaiheessa purettu mm viereisestä makuuhuoneesta yksi tulisija... Tuolle hukkaneliötilalle ei tähän hätään voitu tehdä muuta kuin laittaa se jälleen piiloon. Savupeltiin emme koskeneet.

Vanhan jääkaapin poistuttua sain imuroitua pois sen kätkemiä hurjia harmaita pölynorsuja ja lattia piti tietenkin pestä ex-kaapin alta. Ihailimme keittiön seinien lastulevyihin kiinnitettyjen kaakelien muodostamaa epätasaista rivistöä. =) Lastulevy ei mielestäni ole mitenkään loistava materiaali sisustukseen... Noo, saavat vielä olla ihan rauhassa. Melkein piilossa. Uusi jääkaappi jouduttiin vetämään hieman irti seinästä, lähemmäs liettä, jolloin myös se lastulevytausta hieman näkyy kaapin takaa työtasolta katsoen. Muuten uuden jääkaapin hivenen kuperat ovet eivät olisi auenneet tuossa puulieden vieressä. Lieden läsnäolo ei ole jääkaapille hyvä asia...

Kaikki maljakkoni olivat yläkaapissa. Tässä ne kököttävät puuhellan kannella odottelemassa takaisin kaappiin pääsyä...

Keittiön puuhellaa ei kannata käyttää lämmitykseen nyt niin kauan, kunnes ollaan päätetty mihin kohtaan jääkaappipakastin lopullisesti tuleekaan keittiöremontissa sitten aikanaan. On keittiössä onneksi sähköpatteri. Mutta puuliedellä valmistetussa ruoassa oli aivan erityinen maku... =) 

Tässä muuttotohinoiden aikaan kuvattu vanha jääkaappipakastin vielä paikoillaan...

Uusi jääkaappipakastin vanhan paikalla ja yläkaappi leijuu sen yllä... =)
Tilapäisesti keittiö näyttää nyt tältä kesän remppaan asti.
Vaan ovatpa ruoat raikkaassa ja puhtaassa kaapissa
ja pakastin ei kerää jäätikköä itseensä.

Mitäs muuta?
No, jokin aika sitten leikkasin nuo Hanin hiukset... =)
Hani puolestaan poisti epäkuntoisen "liesituulettimen" keittiöstä.
Se ei ollut kovin hygieninen kapistus.
Uusi huuva odottelee keittiöremonttia varastossa.
Mukavaa kun keittön kulmakaappikin nyt AUKEAA. =) 


PS 5.2.2011: Kun paistelin Runebergintorttukakkua, tuli todistetuksi jotta
keittiön lattia on vinossa = sähköliesi on vinossa = kakkutaikinaa valui uuniin...
...

Pakkasen etuja

 ...

Parina päivänä ollaan saatu ihailla kauniita aurinkoisia lumimaisemia. Pakkasta on ollut sopivasti. Ei liikaa niin että olisin palellut kamalasti. Onneksi. Tällä köyhimyksellä, sormista & varpaista palelijalla kun on suhteellisen niukasti vaatteita kaapissaan.

Pakkaslumi on kevyttä käsitellä ja siihen on mukava tehdä polkuja pitkin poikin...
Petivaatteet on suuri ilo -tuttu jo lapsuudesta- tuulettaa tujussa pakkasessa ja kiikuttaa sitten raikkaat petivaatteet makuuhuoneeseen ja laittaa petiin muutenkin puhtaat lakanat. Se ulkona tuulettuneen tuoksu tulee läpi tyynyliinojen ja pussilakanoiden ja onnellistuttaa petiin käyvän unisen illan.

Tänään nyt kuitenkin on suojasää ja taivaalta sataa jälleen vähän väliä niitä villakintaan kokoisia lumihaituvia. Kun menee rappusille, sataa selkään suoranaista vettä. Katolta rappujen päältä puuttuvat lumiesteet ja putoava lumi on rikkonut räystäskourun jolloin peltikatolta sataa sulanutta vettä suoraan oven eteen. Joskus jossain vaiheessa joku talon asukas on remontoinut tämän talon lisäosan uuden ulko-oven ja raput aivan vikapaikkaan, jolloin putoava lumikin rojahtaa vanhan talon osan katolta suoraan kivisille rappusille.
Valumavesi oli muodostanut jo aikamoisia jäätiköitäkin rappusiin, ennen kuin mie menin rautalapiolla tahkuamaan jäitä palasiksi ja sain lopulta raput siistiksi. Käänsin rapuille selkäni ja hain postin ja takaisin tullessani lopsahtivat ne loputkin lumet alas rappusille, joten eikun taas rappuja siivoamaan. =)

Tänään piti nuohoojankin saapua. Tässä talossa on kuulema nuohottu (nuohoojan mukaan) viimeksi kaksi vuotta sitten! Joka vuosihan pitäisi silloin nuohota jos tulipesiä käytetään jatkuvasti lämmitykseen...

Siivosin tuhkat kaikista kolmesta tulipesästä kun Hani oli lähtenyt töihinsä. Kummasti sitä tuhkaa nopeasti kertyykin. Tämä oli nyt kolmas kerta näiden reilun kuukauden aikana kun siivosin tuhkat pois. Taloon tullessamme siivosin tosin niiden edellisten asukkaidenkin tuhkat pois, joten ei tämä kaikki tuhka ole ollut meidän aikaansaamaamme.

Seuraavaksi tein lumihankeen polun talon taa nuohoojaa varten ja nousin palotikkaita pitkin lapio mukanani mökin uudemman osan katon reunalle. Vanhan osan päältä lumi tulee itsekseen alas, mutta minua alkoi pelottaa siinä rappusilla seistessäni uudempi katto, jossa oli yhä lunta, koska sen lumen alta pilkistävä peltikate näytti niin hurjan liukkaalta. Katto näytti tosi jyrkältäkin siitä näkökulmasta, vaikka sen uudemman osan katto vaikuttaa  maan tasalta katsellessa niin loivalta...

Niinpä mie en sitten loppujen lopuksi pystynytkään menemään putsaamaan kattoa nuohoojaan varten. Heitin esikoisen jokunen päivä sitten meille tuoman italialaisen lumilapion alas hankeen, kapusin itse perässä ja tulin sisälle laitamaan märät rukkaset kuivumaan.

Kohta nuohooja saapuikin. Iso nokeentunut mies, mustissa korvakoruissaan jotka sopivat hänen mustaan lookkiinsa hyvin. =) Mies laittoi sanomalehtiä peltien koloihin ja suojasi lattiat tulipesien edestä sanomalehtien sivuilla ja meni sitten pihalle, kuului kiipeävän metallisille tikkaille ja kohta katolta kuului kova ryminä.

Ihmettelin sisätiloissa tuon miehen rohkeutta ja laitoin rauhassa  pyykkikoneen pesemiä pyykkejä kuivaustelineelle, kun yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja nuohooja saapui takaisin sisälle. Hän oli juuri meinanut pudota katolta, koska se oli niin liukas! Kuitenkin mies hymyili aurinkoisesti vaikka oli ollut juuri -vähältä piti- tilanteessa. Hän päätti tulla pakkaspäivänä uudelleen, ettei tarvitse kontata märällä katolla. Parempi se on olla ottamatta riskejä.

Pakkaspäivään siis.

PS: Lumet tipahtivat itsekseen tuolta katolta kun olin saanut tämän kirjoitettua. =) 

...

Jo ilta tullut on...

 ...

♥

Messuilla joskus karkkimyyjänä ollessani tyttäreni kanssa, ihailin viereisten myyjien kivoja kylttejä. Kävin kurkistelemassa kylttejään ja ostin tämän. Myyjä sanoi sen sopivankin justiin minulle. Tiedä häntä. =) Nyt kyltti on tämän talon eteisen seinällä.

Tänäänkin olen tosin nauranut pariinkin kertaan. =)
Ja elänyt tai siivonnutkin hyvin, nimittäin puuliiterin, sekä varaston-nimeä kantavan rakennuksen. Niihin tuli muuton aikaan heitettyä tavaroita ovesta sisään, joten niissä oli erittäin hankala liikkua ja niistä löytää mitään. En löytänyt kukkaruukkujani joissa oli kukkasipuleita mullassaan, joten oli pakko siivota tilat, löytääkseni ne. Samalla käytin appelan peräkärryä, jonka he ovat jättäneet pihaamme sillä silmällä että jos jotakin tarvii kuskata. Täytin kärryn kaatopaikalle menevällä tavaralla, jota sitäkin löytyi ihan omasta takaa, edellisestä paikasta tänne kuskattuna ja myös tämän talon nurkista jotakin...

Löysin varastosta pienen aarteenkin: ruostuneen lehmänkellon! Kannoin tuon aarteeni sisälle. Kukkasipuliruukutkin löytyivät lopulta siivotessani. Kaikella on siis aina tarkoitus. Oli tarkoituskin että siivoan, että löydän aarteen, että löydän ruukut... Mie kannoin ruukut talon seinämälle ja peitin ne lumella. Odotelkoot vielä kevätaurinkoa...

Hanin veli toi kerran pomonsa perheen hylkäämän lasikaapin meille. Se on suoranainen aarre. Ajatelkaa, ilmaiseksi tällainen hieno vitriinikaappi! ♥ 
Tavarat kaapissa ovat... öh... muuton jälkeen vaan laitettuina hyllyille niitä sen kummemmin miettimättä ja paikkojaan harkitsematta, ja sen kyllä huomaa! =) Mutta itse kappi on ihana... !
Sen oikean puoleisessa alalaatikossa on muutes kesälomareissulta keräämiäni kukkien ja kasvien siemeniä. Täytyy ottaa ne nyt heti sieltä talteen, kantaa yläkertaan, jonne keräilen ruukkuja ja haaveilen multasäkeistä ja jonne appelasta saamme kasvulampunkin ja laittaa nekin multaan... (kevättä mielessä! =) )

DVD-hyllykön päällä on Jake-esikoisen joskus koulussa valmistama pikkuinen puukaappi. Se kaappi on hyvin rakas.  ♥

Iltatunnelmia...
Ah, kynttilän valoa.

Takassa ei nyt pala valkea,
koska huomenna saapuu nuohooja...

♥

♥

...

Saatuja ja lähetettyjä

 ...
Ja se olis helmikuu. =)

Maman kanssa torstaina kirpputorilla käydessäni Mama näki kun silittelin tätä kukka- ja lintukuvioista kaksikerrostarjotinta ja osti sen miulle.  ♥ 
-Harmi kun tuo lintusen pää jää piiloon...

Tämän kirjan sain myös Mamalta. Mielenkiinnolla olen selaillut kirjaa. Jotkin asiat olivatkin tuttuja jo ennestään ja jotkut ihan uutta asiaa... Mama-rakas osti sen miulle, jos siellä olisi vaikka jotakin vinkkiä Crohnintautiini... ♥

Tällainen yksi oma runokirjaseni lähti viime viikolla 

fb-runosivustoni arvonnassa voittaneelle.

♥

♥

 

...