Omia muuttosääntöjäni

Paikkaan josta muuttaa pois, 
pitää aina jättää puhdas jääkaappi, ja sen ovi auki, 

puhdas liesi sekä uuni, (ne voi mainiosti ja mielellään puhdistaa 

jo hyvissä ajoin ennen muuttoa) ja puhtaalle uuninpellille laitetaan 

puhdas leivinpaperi seuraavaa muuttoväsynyttä ajatellen. 

Kylpyhuone jätetään siistiksi 

ja vessapaperia pitää jättää 

seuraaville muuttomiehille ja naisille. 

Ei se rulla talouspaperiakaan ole pahitteeksi siellä kylpyhuoneessa, 

samoin ainakin nestesaippuan loppupullo... 

saavat pestä seuraavat muuttajat käsiään.

Jos talossa on astianpesukone, jätä siivouskaappiin muutama pesuaineannos. 

Saavat pestä ensimmäiset koneelliset muuton jälkeen ihan rauhassa, 

ettei tarvitse heti juosta ostamaan pesuainetta. 

Tai jätä kuivauskaappiin uusi tiskiharja... 

Lattia imuroidaan (vielä kerran) ja pestään viimeiseksi ihan puhtoiseksi, 

niin ettei seuraavan tarvitsisi kuin laittaa omat tavaransa paikoilleen. 

Vie kaikki roskat pois, jättäen yksi tyhjä siisti roskapussi seuraaville 

jo mahdollisesti omalle paikalleen. 

Pieniä juttuja poismuuttajalle, 

mutta helpotuksenhuokaus 

uudelle siihen asuntoon tulijalle. 

Tästä vanhasta listastani puuttuu 
saunan ja parvekkeen tai mahdollisen 
piha-alueen siivous, mutta 
ne nyt ovat itsestäänselvyyksiä. =) 

Ikkunat pestään seuraavalle, 
jos on kesäaika. 
Talvella jättäisin ikkunat, 
sillä nehän on syksyllä viimeksi pesty, 
eikö niin? =)

Mainittakoon, 

että aika harvaan asuntoon itse muuttaessani, on juuri mitään ollut meille 

valmiiksi siivottuna, paitsi kerran ihan uuteen vuokra-asuntoon muuttaessani. 

Eli yleensä olen joutunut pesemään ja siivoamaan vielä ensin sen 

muuttokohteemmekin, ennen kuin sinne on voinut muuttaa... 

Kuvassa erään joskus asuttamamme 
asunnon ulko-ovi syysasussaan...

Hevospitäjä

Mää niin kuvittelin, kun tänne pitäjään muutimme yli neljä vuotta sitten, koska tämä nyt jonkinlainen hevospitäjä on, että ihmiset oikeasti kulkisivat niillä konimuksillaan.
Että ne hevoset olisivat päivittäin näkyvillä ja jopa liikenteessä. 

Kuvittelemassani maailmassa porukat kävisivät kaupassa hevosella ratsastaen ja sellainen puomi olisi kaupan pihassa koneja varten. Siihen ne siksi aikaa kiinnitettäisiin ohjaksistaan, kun isäntä tai miksei vaikka emäntä kävisi ostamassa jotakin kaupasta. 

Sunnuntaisin ja varsinkin kesäisin näkyisi hevosten vetämiä rattaita siellä täällä. Torin nurkilta lähtisi säännöllisin väliajoin hevoskyyti ympäri kyliä... 

Mutta ei täällä mtn hevosia ole liikenteessä. 

Ainoat kaakit tuijottavat korskuen aitauksissaan kesäisin. Kerran yksi sellainen lähti laukkaamaan vierelläni kun ajoin pyörällä sen laitumen viereistä tietä pitkin ja kauhuissani poljin lisää vauhtia jolloin konikin nopeutti tahtiaan! Pelkäsin että se matalan aitauksensa päätyttyä loikkaa aidan yli, ottaa mut kiinni ja puree niillä hirmuisilla hampaillaan! Onneksi se pysähtyi kun sille tuli aita vastaan.

Huh! Eli joo, mie pelkään hevosia. Olen nelivuotiaana ojentanut käskystä porkkanaa hevoselle, ja kun se tuli kohti ja avasi suunsa jossa oli likaiset jättihampaat,... mie olen pyörtynyt! Olen yhä siinä samassa järkytyksen tilassa. =) Silti luulen, että uskaltautuisin hevoskärryihin kyllä... 


Kuvittelin myös, koska tienvarret ovat täynnä bussipysäkkejä, että pääsen tänne muuttaessamme helposti bussilla katsomaan lähikunnassa asuvaa Mamaa. 
Kuvitelmassani hyppäisin vaan bussiin miltein oveltamme, ajelelisin muutaman kymmenen minuttia kohti idänpuoleista aamun auringonnousua...  

Mutta eipä tästä siihen kuntaan mitään busseja kulje...! Paitsi talleilleen, jotka sijaitsevat ihan lähellä paikkaa jossa Mama asuu.. Mutta siihen siirtobussiin ei oteta asiakkaita.
Näillä kahdella kunnalla on keskenään jonkinlainen yhteistyö- ja apuhaluttomuus päällä...  

Oikeassa maailmassani minun, autottoman, pitää köpötellä ensin länteenpäin kylille kilometrin verran, odotella kaksi kertaa tunnissa menevää bussia tienvarressa, istua sen kyydissä kun sen pitää ajella kaiken maailman kyläteiden ja koukkausten kautta kohti pohjoista, kolmanteen kuntaan peräti 45 minuuttia, jossa pitää vaihtaa bussia ja siitä ajella sitten sinne itäänpäin toisella bussilla Maman kuntaan... Matkalle yhteenkin suuntaan tulee kolminkertainen pituus ja hinta ja kaksinkertainen bussimäärä. Huoh. Ja eh, mie kun niin hirveästi tosiaan tykkään bussilla kulkea.  

Kuvittelin myös muistijälkieni mukaan, koska tämä kunta oli menneisyydestä tuttu, että täällä pikku maalaiskylässä olisi vilkas torielämä. Siellä olisi tuoretta kalaa, kukkia ja vihanneksia myynnissä ja paljon porukkaa asiakkaina... 
Mitä vielä. Koko tori oli kadonnut ja muutettu parkkipaikoiksi. 
Jopa linja-autoasema oli kadonnut.

Sama meidän remonttien kanssa: jos tarvitset remonttitarvikkeita, mene lähikaupunkiin. Rautakauppaa ei tällä kylällä ole. Ainoassa sellaista esittävässä on keskitytty hevostarvikkeisiin...

Luulimme myös, että tonttiimme rajoittuva pikkumetsä saisi olla rauhassa. Se oli monen linnun ja muun eläimen koti. Se suojasi taloamme lounatuulelta. Se oli samalla meluaita. Se suojasi keskikesän auringonpaahteelta. Se oli näkösuoja. Se oli rakas. Mutta se tuhotiin...




 

Sunnuntain asuntonäyttely

Uteliaita talonkatsojia kävi kiitettävästi. 

Pitäähän pihan pikkutirppanoille saada ainakin
yksi pönttö keväässä lisää asuntoja. =)

Hyvää maaliskuuta

 Tämmöisestä netissä kiertävän kuvan tuolista mää olen haaveillut... =) 

Tuon oloinen tuolihan meillä jo onkin. Jospa neuloisin sille talvipuvun? =)

Jostain kumman syystä tästä blogista on kadonnut joitakin kuvia?

Kotirintamalla ei ole juuri talvella tapahtunut erityisempiä, jäätyneitä putkia lukuunottamatta ja muutamaa loukkuun saatua hiirtä... (tarvittais se kissa...) Ei siis uusia hienoja sisustusideoita, ei mageita huonekaluja, ei huikeita tekstiilejä, eikä mittään muutakaan. Me elimme säästäväisesti, tietystä syystä. =)


Tai hei kyllä, kyllä, onhan meillä jotakin aivan uutta! Latehan pyynnöstäni rakensi rustiikkisen sohvapöydän olohuoneeseen viime kesän remppojen jämäpuista.
Se on vielä käsittelemättä puuvahalla ja tällä hetkellä pöytä sijaitsee muovilla päällystettynä miun multapurnukoideni alustana.

Outo sulakausi sulatti tienoot ja pihan hetkeksi lumettomaksi sillä aikaa kun me vietimme hiukan lomaa remppakodista ja vierailimme... (niin, siihen juttuun me säästimme kuukausia ja taas säästimme ja säästelimme, pinnistelemällä...) yhdellä saarella Atlantin rannalla.

Tosin loma meni hiukan niinko pilalle, koska me olimme koko reissun ajan hirmuisessa lintu/sika/flunssa/influessa/mikälie/taudissa joka ei kotiin aiottua aiemmin palattuammekaan päästänyt hevillä meitä ikeestään. Tulipa edes kuvia otettua kovasti muistoksi.

 Joulun kukat ovat kukkineen ja jo lakastuneet. 

Amat pääsevät sitten pihalle kun kylmät yöt kaikkoavat.

 Mansikoita on kylvetty ja 

kaupasta ostettu mutta kaupan mansit eivät ole makeita... 

Nyt täällä kotona ulkona näyttää oikeammalle maaliskuulle lumipeitteineen. Toivon, ettei luonto ja sen helleaalto turmellut immeisten kasveja, puita ja kukkia, turhaan herättelemällä ja houkuttelemalla niitä jo avautumaan esille, ja sitten kuitenkin heittämällä niiden päälle lunta pakkasen kera.

Mitä nyt kuuluu?

♥ 

Tavarat vielä etsivät omaa paikkaansa 

ja siirtyileevät yhä sinne tänne... =)

 Vasta valmistunut Livingroom,
kesän rempan jälkeen...

Huomaa seinällä pieni renginkaappi
joka löytyi nurkista, jonka vanhat maalit poistin,
hioin ja uudelleenmaalasin.
♥

Pitkä hylly oven päällä, on Keravalla asuessamme
erään mukavan naapurin meille lahjoittama musta hyllykkö,
joka sai uuden värin hionta+maalaus-käsittelyssäni.
Toinen, hieman lyhempi on tv:n alla
samoin käsiteltynä. 

Ikkunaverhot olen askarrellut Hobby Hallin
pussilakanoista
kun en muualta löytänyt sopivaa kapearaitaista kangasta. =)


Mää sitten rakastan tätä ihanaa puhdasta
ja ehjää uutta lattiaa!
♥ 

♥ 

♥ 

Jouluiset valot saanut
 rikkinäisen ex-taulun kehyksiin tehty peili
heijastelee keittiön tunnelmia 

eteisestä saapuvalle.
♥

♥ 
Kynttilänhämärähyssyä...

Neuleita syntyy sohvannurkassa istuen...
Käsien on saatava koko ajan tehdä jotain... =)

♥

 ♥ 

♥

Tässä näkyy keittiön ikkunaseinän tapettia, joka 

hankittiin viime joulukuussa mutta seinään 

se pääsi vasta tämän viimeisimmän lattiaruljanssin jälkeen...
♥

Talvetettavat pelakuut olivat ensin 

ulkoa sisälle päästyään keittiön ikkunalla. 

Nyttemin ne on kannettu vinttiin talvilevolle. 

Keittiö, 

kuvattuna sisäportailta 
ennen puutuolien maalausta... =) 

Talon alkuperäisiin kuuluva tukipaalu on 

nyt halkeillut kolmen vuoden aikana, kun se 

on kuivunut vihdoin, oltuaan 

kylmässä väliseinän sisällä 

yli 70 vuotta 

ja me kaivoimme sen esiin. 

Keittiö hiukan raikastui kesällä
vanhojen keittiönkaapinovien hionnalla ja maalauksella. 

Vaikka ovet eivät keskenään ole samannäköisiä,
samanlainen maalipinta sekä 

samanlaiset uusitut vetimet yhdistävät ne toisiinsa.

Odotin ensin melkeen kolme vuotta meille luvattuja
lasisia yläkaapinovia yhdestä paikasta, mutta kun ei kuulunut
mtn, (Late käski lakata haaveksimasta niistä)
niin me käytimme näitä jotka olivat jo olemassa.


Ainoa asia joka häiritsee silmääni keittiössä on tuo huuva...
En pidä rosterista, eikä tykkää miekkonenkaan...
Rosteri on hankala materiaali pitää puhtaana
ja huuva vaikuttaa liian
muodikkaalta muuten vanhahtavaan tyyliimme.

Haluaisimme tuon liesituulettimen päälle ehkä sellaisen
"kuoren" joka olisi vanhanaikaisemman oloinen.
Tai sitten vaaleaa maalia, 
joka tarttuisi rosteripintaan? 

Olisiko sellaista maalia kellään tiedossa???

♥  

 ♥   

Talvi saapui

 Vaikka täksi viikoksi luvataankin niin lämmintä 

että tuntuu että syyskuu tulee takaisin, 

ehti tässä välillä sadella oikeasti luntakin, 

viikkoa aikaisemmin kuin vuosi sitten. 

Onneksi olin jo hyvissä ajoin suojanut nuoret puut jänis- ja myyräverkoilla. 

Saa talvi niiden puolesta tullakin.

Kasvihuoneen oven jätän hieman auki talveksi, 

jakkas olen aivan varma 

että kotilovaara on ohi...

Ensi kesäksi remppa-apua

Olen hankkinut monta pussillista näitä 

remontoivia maaukkoja, 

jotta ei itse sitten tarvii neljättä kesää rehkiä... ;D 

 Katsotaan, auttaako tämä idea. 

 

Myyrät söivät viime talvena meidän 

vaivoin kasvattamamme mansikoiden juuret,  

ja keväällä myöhästyin mansikantaimien ostossa. 

Minulla ei ollut silloin rahaa kun oli taimia tarjolla 

ja kun miun tilille tuli rahaa, 

ei ollutkaan enää tarjolla mansikantaimia.

Joten, tänä kesänä oli tylsää kun en saanut edes 

mansikkapalkkaa suuhuni remppatauoilla. 

Ostomansikat osoittautuivat miltein kaikki 

happamiksi pettymyksiksi. 

Ja mansikankaipuu on iso. 

Onneksi Pikkuveljen mansikkamaassa 

kasvoi makeita mansikoita, joita Maman 

kanssa sieltä napsittiin kun viimeksi 

mökillä tavattiin. 

Kesäreissulla nähtyä...

Näinhän se on... 

Miehen kesäloma jo loppui, 

ja hän palasi nilkkakipuisena töihinsä 

neljä viikkoa kanssani taloremontissa rehkittyään, 

(tuntuu oudon tyhjältä ilman häntä) 

ja mie siivoilen kotona pölyjä nurkista pois, 

muistaen kaffeetauollani nämä kaupassa kuvaamani kyltit. 

Meillä OLI joissain paikoissa NIIN paljon pölyä, 

että niihin kohtiin olisin voinut kirjoittaa 

vaikka tarinan... 

Kissakaipuu vaivaa yhä... 

Remontti ei ole vielä ohi, 

mutta nyt odotellaan taas sähkäriä
ja siivoillaan...

Odotellaan myös oivaltavaa hetkeä, 

jolloin päätetään miten päin 

ne eteisen lattialaatat laitetaan... 

Vinoja pinoja

 Klapit, tuolla pioninkukan takana eilen,
vielä paikassa c. 

Olisinpa antanut niiden olla siinä... 

Ovatko sinun kokoamasi polttopuupinot koskaan romahtaneet? Siirsin eilen klapeja paikasta c paikkaan d. Viimeistä sylystä oli vaille kolmelle kuormalavalle pinotut kaksi (liian) korkeaa pinoa kun se tekele alkoi nitistä ja kallistua.

Soitin äkkiä hanille jotta missä vaiheessa kotimatkaa hän on, pidellen samaan aikaan kiinni pinosta, tai oikeammin työntäen pinoa! Mutta mies oli yhä työpaikallaan.
Sanoi, että mee pois pinon luota ja anna kaatua.
No niin mie tein. Kauhia räsähdys. Arvaa harmittaako. Muutaman tunnin sentääs niitä väkersin. Sinne meni hukkaan kaikki työ. Mie menin sisälle istumaan ja katselemaan niitä ikkunan äärestä.

Illemmalla pakollisten torstain kaatiskuormien jälkeen mies halusi kanssani koota pinot uudelleen, hieman toisella lailla, suu neuvoja sadellen, mutta mie en halunnut enää koskea sinä päivänä klapeihin joten me vaan peittelimme sen surullisen kasan pressulla.

Ja tietenkin tänään sataa. Olisinpa ollut tosiaan koskematta niihin. Olivat niin hyvin aiemmin suojattuina ja varsinkin pinottuina (hieman eri tavalla) pionien tuulisuojaksi...

Puruja voisin säkittää vaikka ulkona sataa. 

Jos jaksaisin.

Miehen kesäloma alkaa.
Ehkä tämä kaaoskin tästä kohta hellittää.

Punamultaa

Eilispäivänä aloittelin uuden pihamökin maalausta. Keikuin tikkailla ja siirtelin katon päällä suojana olevaa pressua syrjään varovasti mustekaloilla sitä yhä tukien, ettei pihan ikuinen tuuli veisi sitä, koska se kattohuopa vielä siitä uupuu. Miun porukoita tulee ensi lauantaina auttamaan kattohuovan kanssa. Toivoa sopii ettei tässä välillä, eikä lauantaina sada.

Punamullanväriseksihän se uusi torppa tulee valkoisin ikkunanpuittein, ovin, ja pihtipielin... Vähän niinko tää pääkartanokin... köhöm.
Enpä siitä tullut kuvaa ottaneeksi, vaikka kännykkä takataskussa tikkailla heiluin. Kuvassa sen sijaan yhä vanhaa mörskää tai mitä siitä on jäljellä. 

Illalla Hanin saavuttua töistään veimme ensin muutaman kaatopaikkakuormallisen pois pihasta kaikkea mitä tuosta vanhasta möröstä (ja sen sisätiloista ex-asukin roinaa) on saatu esiin ja irti ja sitten pelkin hauisvoimin ja rukkasten suojaamin käsin kävimme liiteriosan kannatinpuiden ja katon kimppuun. No, oli meillä välillä suomalaista sisua, leka tai rautakanki apuna. Jopa lapiokin, kun koetin kaivaa tukipuun alustaa esiin...

Arvaa kuinka monesti hihkaisin, jotta oisipa meillä edes moottorisaha!

Me kiskoimme köydellä loppurötisköä voimiemme takaa yhdessä ja saimmekin sen heilumaan uhkaavasti, mutta... Hakkasimme sen tukipuita rautakangella ja lekalla. Hani jopa sahaili tukipuuta useista paikoista ja minä pelkäsin että hän jää koko hökötyksen alle ja kiskoimme jälleen köydestä voimiemme takaa! Mutta se oli sitkeä liiteri. Se oli sitkeä! 

Millään se ei meinanut NYT antaa periksi, vaikka oli katostaankin niin laho että vuoti vettä polttopuiden päälle samoin lumien sulamisvedet jne. NYT -ei hievaustakaan.- 

Kunnes saimme purettua palapeliä sopivista paikoista. Niinpä illanmittaan vanhasta pihamökistä on silkalla sisuvoimalla saatu aikaiseksi tuollainen nysä.

Saunan hirsistä oltiin jopa Hanin fb:ssa kiinnostuneita. Joo. Tulkaa vaan kiinnostuneet hakemaan nuo hirret. Ihan saatte ilmaiseksi kunhan ITSE puratte, hajotatte, pilkotte ja viette pois. Asap. 

Vaikka rohkeutta olisikin, en mene kiskomaan tuosta vanhasta tönöstä tänään yhtään lautaa irti. Keuhkot vinkuivat siihen malliin yöllä, etten koske mihinkään purkuhommiin. Illalla voi olla että avuksi tuohon jälleen joudun. Kerään ensin päivän voimia ja lääkitsen hengitystäni. Punamultamaali ei onneksi käy henkeeni. Jos sää sallii, muuntuu uudesta mökistä lisää ulkoseiniä vanhanpunaiseksi.

Punainen on myös miun toinen pohkeeni jota mäkärät söivät viime sunnuntaina. Toissa yönä pohje oli tosi turvoksissa ja kipeä ja viilensinkin sitä unettomana istumalla aamukolmelta kylmillä ulkorappusilla kuunnellen lähijoen satakielien voimaannuttavaa luritusta ja herätin tahtomattani ulko-oven kolinan kanssa miesparankin liian aikaiseen aamuun.

Onneksi kyypakkauksessa, jonka mies sitten löysi, oli yksi tabletti joka hiukan hillitsi rajua infektiota. Pitänee hakea uusi kyypakkaus. Ihan näihin ötökänpistämiin ne kaksi muutakin tablettia siitä viime kesänä kuluivat. Minä kun olin haaveillut mehiläistarhurin urasta, niin nyt kaikki pikkuötökät saavat aikaan näin ison reaktion... Apteekkiin siis. 

 Vien ensin kellosepälle kaksi Hanin rempoissamme hajonnutta rannekelloa...

Laitetaan nyt järkyttyneille kuvitukseksi jotain nättiäkin. 

Tällaisia vaaleanpunaisia tuomia kasvaa polkupyöräreittini varrella. 

Kuulemma rusotuomi.

Kun pysähdyin kuvaamaan tätä,
takanani koiraansa talutellut nainen tokaisi: 
-Kauniita noi syreenit mutta kumma kun eivät tuoksu... 

Piti oikein itsekin nuuhkaista.
Kyllä se ihan tuomelle tuoksui.  

Hyvä sanonta

Illan lätkäottelun alussa Mertsi selosti tuttuun moottoriturpatyyliinsä,
mutta jostain syystä kuulin vain sanat:
"voimat valuivat pohkeisiin..."
ja se oli NIIN justiin miunkin olotilaani kuvaava ilmaisu, että itekseni ihan hymähdin.
-Ja telkun äärestä pois lähdin...
Kyllä mää sen ottelun tuoksinnan miehen kommenteista  
ihan väkisin illan mittaan kuulin... =)

Kun Hani eläytyi lätkään, mie tein tuommoista... 

Kolmatta kaaoskesää odotellessa

 Löytyi keittiön seinään NIIN sopiva teksti.

Kohta tämä elämä on taas sitä ihtiään. 

 Pian kaiken peittää (jälleen) remonttipöly. 

Niinpä tämäkin kranssi on vietävä jonnekin 

rempan ajaksi suojaan.

 Samoin tämä auringon haalistama enkeli...

Mamalta saatu superwoman-enkeli.

Ja kirpparilta löydetty hymyilevä enkeli.
Kaikki on kiikutettava hellästi
ja varovasti vintille turvaan... 

Tyyntä ja myrskyä

Talvi tuntuu tosiaan jatkuvan 

väliin ihan kunnon perinteisine lumimyrskyineen 

ja toisina päivinä sää puolestaan hellii meitä 

pilvettömän taivaan aurinkopoutapäivinä.

Aurinkopäivänä ollaan sisällä
vaikkapa sisärappujen kaiteita väsäämässä
ja huonona päivänä ollaan pihalla,
niinhän se menee...

Säät vaihtelee. 

Joskus jopa ihan hetkessä. 

Onneksi katto kestää 

vaikka välillä ihan hirmuisen kovalla tuulella 

koko pieni punainen rintsikkatönö rutisee. 

 Lähikierrätyspaikassa kierrellessämme 

viime viikon talvilomalais-Hani löysi autolehtiä. 

Mie kysyin paikan omistajalta,

 saako pihan roskalaatikosta ottaa nuo luistimet. 

Sain ottaa. 

Niistä tuli talvisen rapun koristeet. 

♥ ♥

Jos unohtaisin...

Paavalinkukan takana on Mamalta
saatu ystävänpäiväkukka,
ihana valkoinen tulilatva.

♥
 

Hyvin oli viikonloppuna vaniljakarpalopullat ja
kakkujakin uunissa. =) 

Tuonne
piti miunkin päästä viime perjantaina mukaan 

mutta oikkuvatsa esti sen... =(

Oisin niin tarvinut juuri tuota, 

naurun kaunistavaa voimaa.
Sitäpaitsi olisi ollut huimaa
olla Linnanmäellä talvisaikaan.
Se maailmanpyörä on kaunis valaistuna. =)

Esikoinen oli hankkinut liput miulle ja Hanille
mutta menivät sitten sattuneesta syystä kahdestaan 

ja onneksi he molemmat ovat kertoneet miulle 

niitä esityksien tarinoita. =)

Kissanhiekkaa?

Ensimmäinen fasaani tältä keväältä bongattu. Mur. En enää ilahdu sen tipusen havaitessani nyt kun tiedän miten hävyttömän kaikkiruokainen se on. Onneksi se ei voi vielä syödä mtn istutettua meidän pihasta.
-Meinasin kirjoittaa puutarhasta mutta ei se ole vielä mkn puutarha.
Soon vaan hassunmuotoinen pihamaa, jossa on kaikkee sekalaista yritelmää ja viritelmää.

Kettupa oli eräänä yönä kaivanut jotakin syvästä lumihangesta pihamökin takana. Mitä lie saikaan saaliikseen...

Leikattuani sunnuntaina miehen hiukset, lakaisin ne lattialta, otin ne talteen ja levitin niitä babyomenapuiden jänis- ja myyräsuojien sisään. Ihmisenhaju pelottaa -ainakin tarinan mukaan- jänikset pysyttelemään hiukan kauempana. 

Lumi, on muutes ihan selkeästi todella likaista mössöä. Niinhän mie olen aina salaa ajatellutkin. Sen lumen lian voi havaita nyt harmituksekseen ikkunalaseista kun hetken aurinko paistoi, ennen kuin sen peittäneestä pilvimassasta alkoi sataa vettä helmikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Piha huutaa muutenkin jo hiekoitushiekkaa, jota mies ei muista tuoda iltaisin töistä kotiin tullessaan. Mie en pyörällä uskaltaudu noille jäisille pyöräteille, ja kantaa en kaupasta sellaista hiekoitussäkkiä jaksa. Taitaa olla sitäpaitsi sellaista tavaraa, että sitä saa vain rautakaupasta eli lähin sellainen olisi parinkymmenen kilometrin päässä.

Jokuhan on joskus kertonut kuljettavansa kissanhiekkasäkkiä autossaan, jotta sen aineksen avulla pääsee pois liukkaasta tilanteesta liukkaasti. Tai siis niin kuin vauhdikkaasti. Auttaisikohan kissanhiekka pysymään pystyssä sellaisessa pihassa joka näyttää ja tuntuu jääradalta? 

Tiedä häntä.

Mie meen nyt tekaisemaan tuollaisen. Siihen löytyy kermaa lukuunottamatta ainekset kaapista jonka senkin voi vaihtaa maitoon. Sen kerman.

Tulee tupaan hyvä tuoksu. Puut palaa ratisevat keittiön ja olohuoneen tulisijoissa ja vesisade rämpyttää peltikattoa. Mie voin jatkaa paria villasukkaa, joita teen langanlopuista, kahta yhtaikaa.  

Mie muistutan kännykällä mieskultaa siitä hiekoitushiekasta...



PS:
Kuvitus ei oo meidän pihasta päinkään. Mutta siin on terijoensalavia jotka on ihania...
Ja on se tästä kunnasta. Se kuva.

Pyykkivuoripäivä selätetty

Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 

hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.

Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.

Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 

Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 

ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 

kaikkea digiboxiin tallennettua.

Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.

Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 

laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.

Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 

-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 

korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 

Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 

pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 

Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 

kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...

Sähkökatkoksen sattuessa

Kannattaa olla heti valveutuneena jos sähköt katoavat, ja tunkea kuivaa puuta keittiön kamiinaan sekä olohuoneen takkaan, koska muuten pikkutalo menee nopeasti viileäksi. Ja kahvihammastakin alkaa kolottamaan. Pannun muodosta huolimatta mie juon Nescafen pikakahvia, mutta onhan se vesi mukava kiehauttaa oikeassa pannussa.

Mistä muuten voi ostaa kahvipannun nokan puhdistusharjoja?
Oikeasti, kun Hani keittää itselleen oikeaa pannukahvia joka ikisenä aamuna, niin kahvipannun nokka on sellainen kohta, joka on hankala puhdistettava.

Joskus muistelen jossakin nähneeni kuin pikkuruisia pulloharjoja, mutta nyt kun etsin niitä, en löydä sellaisia mistään... Ootko sää nähnyt?

Sähköt olivat siksi poissa perjantaina pari tuntia koska sähkölaitos korjasi nyt vasta jokin aika sitten  rattijuopon katkaiseman sähkötolpan. Kun sähköt saapuivat takaisin, on meillä netti pahasti siitä asti tökkinyt.



PS: 16.2.2013 Lahdesta, Puuilosta löytyi pikkuruinen nokkaharja. =)

Kuukausikin vaihtui

 Jouluhyasinttien sipulit ovat kuivumassa ja odottamassa 

pääsyä pihalle kukkapenkkiin, samalla nimensäkin muuntuen
istutuksesta lähtien tuoksuviksi keväthyasinteiksi. 

Kukkaruukuissa ikkunalla
on muistona vain kaunista sammalta. 

Kannan joskus klapeja hiukka liioitellen sisätiloihin 

sillä oikeastaanhan nuo korit ovat nyt yli-yli-yli-täynnä... 

Joskus käy niin kuin viime perjantaina jotta yhtäkkiä 

klapit romahtavatkin sitten pitkin ja 

poikin olohuoneen sinisen sohvan alle 

ja ihan kaikkialle.

Istuin juuri parvella rymäyksen sattuessa
tietokoneella ja päivitin sitten
fb:iin näin:

...se tunne, 
kun kuulee yläkertaan, 
että alakerrassa kaatui pino polttopuita...

Suojeluspyhimyskin vaan hymyili seinällä 

kun klapit sen alta kolistelivat pitkin huonetta. 

Aarrekoppa. 

Kaupasta löytyi alelankaa ja 

ah, niitä ei voinut millään vastustaa. 

Kuvanoton jälkeen muuten näistä kolme 

kerää on jo aloitettu.  

Ensimmäinen blini paistumassa...


PS:  Uusi Pef-seuranta meneillään.
Ehkä tosiaan voisin tuoda noita puitakin
sisälle vähemmän kerrallaan,
kun kaikki käy henkeen.


 

Jotain valkoista

Kärkkäiseltä löytyi sitten vihdoin 

aulan portaiden valaisijaksi kaksi tällaista lampukkaa.

Edulliset ja kauniit. 

♥  

Kuvassa oleva lamppu on 

kiinni parven alareunassa, 

toinen lampukka sijaitsee seinän ja katon 

nurkkauksessa. 

Maanantaina rakennustarkastaja 

käväisee tarkastamassa portaat, 

joista yhä puuttuu kaiteet koska 

emme ole löytäneet kaiteiksi sopivaa 

ja molempia miellyttävää 

puumateriaalia... 

No more pihlajanmarja

Talvi tuloo, ei kun ei tulekaan.
Toisen kerran jo talvi tuli, ja yllätys-yllätys, pois suli,
eli ei sitten oikeasti vieläkään tullut...
Sataa vettä ja saviset tienoot ovat lettoisen upottavia. Kumisaapas on paras jalkine pihamaalla.

Eräänä  päivänä kaupasta kotiin saapuessani tilhilauma oli syömässä viimeisiä pihlajanmarjoja pihapihlajista. Jätin pyörän ostoksineen niille sijoilleen ja kipitin hakemaan kameran sisältä mutta en saanut montaakaan kuvaa napattua kun lauma lensi tiehensä. Ihmekös se kun marjatkin loppuivat.

On miulla pakastimessa pihlajanmarjoja pussukallinen, mutta ne eivät ole lintuja varten...