Huurreovi saunaan

Saunanoven laseissa oli tänne muuttaessamme ikäviä kalkkipisara- ja mitä lie jälkiä jotka eivät lähteneet puhtaaksi millään puhdistusaineella. Kokeilimme niihin aivan kaikkea! Pinttynyt lika sijaitsi oven laseissa kylpyhuoneen puolella.

Viime talvena sain kuningasidean: mitä jos lasit hiekkapuhaltaisi sellaisiksi huurteisiksi, niin se likakerros lähtisi niistä pois? Uutta ovea emme raaskineet ostaa. Tämä vanha on varmaan ollut saunassa ovena niin kauan kuin sauna on sisätiloissa sijainnut. 80-luvulta.

Alunperinhän tässä talossa on ollut pihasauna. Sellainen tosin olisi mukava kesällä, niin saunan kuumuus ei lämmittäisi koko taloa.

Mutta palatkaamme ideaani, Hani ensin epäröi. Mietti ja funtsi. Kuukausitolkulla.

Kunnes nyt, kun talon tuparien päivämäärä lähestyi, hän alkoi ajatella hiekkapuhallusta hyvänä varteenotettavana ideana ja soitti henkilölle jolla on hiekkapuhallusvälineet, kysyen suoraan vaan että paljonko hiekkaa menisi saunan oven lasien käsittelyyn. Kuulemma kaksi säkillistä?

Niin mies eräänä päivänä ruuvaili saunan oven irti, pakkasi sen autokyytiin ja lähti töihinsä, ja töistään tultuaan käväisi henkilön luona, joka jättiuusioperheineen asustaa sopivasti autokorjaamolla ja siellä oven lasit teipattiin, etteivät oven puuosat kovin vaalenisi käsittelyssä, käsiteltiin lasit oven toiselta puolelta ja niin ovi saapui samana iltana takaisin Pikkutaloon.

Hiekkapuhallus onnistui. Puhallettu ovenpuoli sijaitsee nyt saunaan päin ja sileä puoli kylpyhuoneeseen, jossa shampoo- ja saippuavettä yms saattaa pirskottua saunan oveeen ihan vieressä sijaitsevasta suihkutilasta.

Käsitelty lasi on kuin huuruista lasia tai jäätä. Se antaa yksityisyyttä saunojalle sekä suihkussaolijalle.
Emme voi käsittää nykysuuntausta, että wc:ssä, saunassa ja kylpyhuoneessa on seinät lasia ja että vaikkapa olohuoneesta näkee suoraan lauteille tai itseään suihkussa pesevän ihmisen...

Vessassakäynti ja peseytyminen on sangen yksityinen hetki. 

Niin saunomisenkin pitäisi olla. 

Mutta makuja on niin monia.

Olohuoneen uusvanha pöytä ja muuta ruskeaa

Lattiaremonttimateriaalien jämistä rakensi Hani meille uuden sohvapöydän.

Mie sitten vahasin eräänä kauniina kevätpäivänä pihalla tuon

valmiin pöydän, samalla konjakin sävyisellä puuvahalla 

kuin millä on käsitelty sisäportaat yläkertaan, 

keittiön työtasot sekä kaikki talossa esillä olevat kannatintolpat. 

Loppuvahat riittivät juuri ja juuri pihamökin portaisiin. 

Nyt nekin ovat yksiväriset.

Nekin kun oli tehty semmoisista 

eri sävyisistä jämälaudoista. 

Pönttis on mukana eräässä kilpailussa...

Sehän kunnostettiin lämpimän väriseksi
jo jokin aika sitten.

Ja hyvin on lämmittänyt vinttiä. =)


PS: Samalla maalilla olen maalanut myös
kottikärryt, ja HYVIN on punainen väri pysynyt niissäkin.

Eteisen ehostusta

 

Tummanharmaat klinkkerilaatat ovat nyt eteisen lattiassa. Ne saatiin asennettua heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Mies laittoi ja leikkasi laatat ja mie ihailin. =)
-Kyllä mie yhden pöntöllisen sementtiäkin sekoitin. =)

Seinissä on beige tai maitokahvin värinen maali jo pari vuotta sitten maalatun pohjamaalin päällä.
Lattialistat ovat vaaleaksi maalattua materiaalia, jota näköjään vielä puuttuu jostakinpäin... 

Avainten paikaksi määräytyi seinänpätkä takkinaulakon vieressä.

Pari vaatekoukkua siihen ja hyvä tuli. 

Ennen avaimet olivat keittiössä josta niitä turhaan kengät jalassa 

monesti tuli sitten haettua...

.

Iskun tehtaanmyymälästä sai kesällä irtonaisia istuimia tuoleihin eurolla.
Tässä yksi kunnostettu tuoli. Lyhty oli ennen musta, ennen kuin Una sai sen käsiinsä valkoisen maalipurkin ja siveltimen kera...

Vielä vaiheessa

Olohuone odottaa listoja. 

Metreittäin listoja sinne sun tänne... 

Myös noita portaiden alle säilöttyjä käsinmaalattuja... 

Nojatuoli on Mamani käsialaa.
♥ 

Verhotangotkin ovat vielä irti ja karussa... 

Samoin kirjahyllykkö...

Eihän sitä onneksi huomaa...
♥  

Uups tuosta ikkunastakin puuttuu yksi lista... 

 Ja lisää listoja tarvitaan makkarin oven ympärille... 

 ♥  
 Meidän facekuva odottaa pääsyä seinälle... 

Makuuhuoneen ja olohuoneen saumakohta odottaa kynnystä. 

Makkari on hieman korkeammalla kuin olohuone ja keittiö. 

Eteinen sitten vastaavasti on matalammalla. 

Ja se odottaa niitä lattialaattojaan...

Tuollainen lehtikori pääsi puukessiksi.
♥  

(Kessi = kori. )

Late sai nimipäivälahjaksi ison setelin Mamaltani 

ja sillä on tuo kiva kori ostettu Biltemasta.

Kiitos tästä
puukorista kuuluu siis Mamalle. =)
♥  

Takan edustalle pitänee etsiä pelti...

Keittiön kaappi odottelee keittiön ja olohuoneen lattian saumaan tulevaa listaa, 

jolloin kaappi pitää ensin siirrellä tyhjänä pois tuolta seinältä, 

joka puolestaan odottelee tapetteja...
♥  

♥
 Sitten kaappi pääsee takaisin hieman eri paikkaan pysyvämmin 

ja saa taas kaikenlaista piiloteltavaa lasioviensa taa. 

 Kaikki liittyy jotenkin kaikkeen.
♥  

 Muutama muukin kohta on vaiheessa tässä talossa, 

mutta ei se haittaa. Tehdään niitä ajan kanssa. 

Kiireisin kohta, eli lattia on ihanasti kiinni, 

korjattu, raikas ja ai miten lämmin ja ihana. 

Pölynimurimme vaan hermostui ja 

taisi itsetuhoutua betonipölyn imuroinnista... 

Siivoukset lakaistaan harjalla nyt hetken aikaa, 

ennen kuin tili näyttää sen verran plussaa 

että voidaan ostaa uusi pölynimijä. 

Semmoista tällä kertaa. 

Kaksi vuotta Pikkutalossa

 Uuden Vuoden aattona tuli täyteen kaksi vuotta tässä talossa. 

Joulukuusi oli ihana 

mutta se rapisteli neulasia niin kovin että joutui pihan koristukseksi jo 30.12.2012... 

 Jouluvieraatkin vaan piipahtivat ja mie jotenkin en tajunnut kuinka vähäksi aikaa he olivat tänne sopineet tulevansa joten en ehtinyt mitään herkkuja tarjota... 

Ne suunniteltujen ruokien raaka-aineet ovat vieläkin osittain kaapissa ja pakasteessa... =/ 

Mut mähän olen 11kk sitten satuttanut pääni ja unohtelen nykyään tavattomasti aivan kaikkea... =/

Rakveren pieni hotellihuone kattoikkunalla. =)

Käväisimme viime viikolla parin päivän reissulla Virossa, Rakveressä. Etsimme sieltä kaikista mahdollisista kaupoista tapetteja, keittiöön lamppua sekä lopuksi sitten jopa sähköhellaa, kun Late havaitsi niiden maksavan siellä paljon vähemmän kuin meillä Suomessa. Vanha sähköhellahan oli jo varsinainen pommi. Joskus se kuumeni päältä ihan tulikuumaksi ja kärysi kun laittoi pullaa paistumaan tms...

Meidän "kaukaa haettu" sähköhella. =)

Uusi uuni tuli auton takakontissa kallellaan. Keraaminen ja kiertoilmauuni. Jälkimmäinen oli miun toiveeni uudelle uunille ja ensimmäinen oli plussaa siihen kaupan päälle. Vekotin oli n 140 € halvempi rajan takaa tuotuna. Halvemmalla bensalla. Halvempaa hunajaa, kynttilöitä, tapetteja yms muuta kivaa kerallaan.

Hellan koetestasi Jake, paistamalla kananmunia paistinpannussa viime lauantaina, juuri kun Laten veli asensi uuden hellan paikoilleen. Late keitteli sitten kahvit ja sotki keraamisen pinnan keittämällä pannukahvit yli pannustaan ja mie meinasin itkeä kun se sotku ei niin vaan lähtenytkään heti pyyhkäisemällä. Nyt ollaan jo huomattu ihan rauhoittuneena että fairya puhtaaseen keittiösieneen niin se on paras puhdistuskeino keraamiselle pinnalle.

Kiertoilmauunia on testattu jo parina päivänä uuniruuissa ja eilen omenapiirakassa, ja jopa osasin tällä kolhiintuneella pikku pääkylläni ajatella, lyhentää paistoaikaa ja vähentää lämpötilaa, tavisuuniin verrattuna, vaikka meillä ei ole vielä edes suomalaisia käyttäohjeita. Ovat kyllä (kai?) jo tulossa...

Keittiöön tulevia tapetteja. Me like. Hani like.

Keittiölamppua ei vieläkään löydetty ja ollaan mietitty jotta etsitään kirppikseltä lasikulho, hiekkapuhalletaan se ja tehdään siitä lamppu?

Välipäivinä koto-Suomessa käytiin kaupoilla ja Late kustansi miulle tosilämpöisen ja paksun aletoppatakin. Nyt ehkä en enää niin palele ulkona! Mie sitten puolestani maksan omana tilipäivänäni jonkin Pikkutalon laskun... 

Mie ostin Latelle etukäteisenä synttärilahjana (sp ois 15.1.2013) Neil Youngin elämäkerran.
Sitä mies olikin jo katsellut sillä silmällä...

Jotain valkoista

Kärkkäiseltä löytyi sitten vihdoin 

aulan portaiden valaisijaksi kaksi tällaista lampukkaa.

Edulliset ja kauniit. 

♥  

Kuvassa oleva lamppu on 

kiinni parven alareunassa, 

toinen lampukka sijaitsee seinän ja katon 

nurkkauksessa. 

Maanantaina rakennustarkastaja 

käväisee tarkastamassa portaat, 

joista yhä puuttuu kaiteet koska 

emme ole löytäneet kaiteiksi sopivaa 

ja molempia miellyttävää 

puumateriaalia... 

Talviteloja ja konjakin väriä

Sateen keskeltä kurkisti aurinko. 

Seurasi sopiva väli vaihtaa pelargonioita 

talvisempaan rapunvierusistutukseen, 

ja etsiä pihalyhdyt esille 

ja kurkkia niitä sitten keittiön ikkunasta 

sateen piiskatessa jälleen maailmaa.
Siellä nyt kököttää pytyssään muratti, sypressi ja
violettivalkoinen call Una. =)

Jostain joskus bongaamani koukut pitävät huolta päivä/yövaatteistamme 

makkarin oven takana. =)

Oon joskus naureskellut,
että jos me mentäis naimisiin
niin meidän häissä vois olla LU-keksejä. =)

Sunnuntaina mieskulta sai valmiiksi sähkötaulun suojakotelon. =)

Samoin vesiputkille omansa. 

Aula siistiytyi hetkessä. 

Mie ne kotelot sit maanantaina maalasin vaaleiksi. 

Samoin vihdoin rautakaupassa käydessämme bongaamamme Osmo Color, läpikuultavan puuvahan (väri Konjakki, ) levitin sisäportaisiin maanantaina räsyjä ja kumihanskoja apuna käyttäen ja sain viimein ne seiniä suojaavat sanomalehdetkin pois aulasta.

Alakerran kannatintukipuutkin mie värjäsin samalla puuvahalla. Kumihanskat riekaleina ja tikku oikean kämmenen keskisormen kynnen alle purskahtaneena. Mutta ah, lopputulos lämmitti. Tuo väri on niin nätti.

Seuraavaksi pitänee miehen suunnitella kaappi tuonne portaiden alle, jonne kaikki nuo työkalut toistaiseksi laitetaan, sillä ulkorakennukseen niitä ei voi viedä. Ai niin ja lisäksi jonkinlainen siivouskaappi. Tuikitärkeä komero sekin.

Mutta... mie olen hukannut uskoni. 

Sen Believe-tekstikyltin nimittäin,
joka oli aulan seinässä ennen remonttia... 

En löydä sitä mistään... 

Mitäs uutta meille on tullut vaatekoukkujen lisäksi

pikkutönöön, eikun taloon...? 

No ainakin Hobby Hallin aleverhot 

tässä jokin aika sitten: 

 Keittiössä roikkuvat.

Aulan seinää...

Lahden Puuilosta mie löysin rullallisen (Every Day) liitutaulutarraa. Sitä on pakkauksessa 2 metriä ja sen voi helposti leikata haluttuun muotoonsa takaosan ruudukon mukaisesti. Tarramuovi tarttuu maalattuun kipsilevyseinään oikein hyvin muttei kuitenkaan niin pahasti kuin kontaktimuovi. Tai jääkaapin oveen tai välioveen tms. Siitä voi pyyhkiä tekstit ja taiteilut pois vaikkapa kostealla talouspaperilla, useampaankin kertaan. Huokea, n 4 euron vaihtoehto kalliille liitutaulumaalille? =)

Kasvihuone on jo laitettu talvilepoon. 

Siirsin sieltä sisälle minttupuskan sekä muratin kavereineen. 

Minttuliini teki niin pieniä lehtiä, 

että päätin laittaa sille nimilapun jotta 

sen muutkin tunnistaisivat... =) 

Kohti normaalimpaa arkea

No ny on koko mein olohuonekin maalattu. Paitsi lattia. Tai siis tipahti sillekin muutama maalitippa, kun en mie sitä hirveesti suojannut maalatessani, risaa muovimattoa, joka ens keväällä revitään poies ja katsotaan mitä lattia on syönyt. Kattoa maalatessani tuolla nyt paikoilleen jäävällä pohjamaalilla mie hiukan lattiaakin suojailin siirtelemällä koko ajan alumiinitikkaiden ympärille sanomalehtiä. Ja kävelin sit villasukilla niihin sanomalehtien maalipisaroihin... =P

Olohuoneen seinät saivat oman tilapäispeittomaalinsa. Myös takan taustaseinämä, jota en ollut onneksi ehtinyt maalata ennen nuohoojan käyntiä ja josta käynnistä se seinäkin hiukan mustui lisää, joten ihan oli paikallaan maalata se vasta vrk sutarin käynnin jälkeen. Huushollissa on imurin kauhistukseksi imuroitu, imuroitu ja imuroitu ja pesty latttioita jne jotta remppapölyä on saatu pois.
Ex-naapurin antamat mustat hyllyt saivat vaalean ulkoasun ja nekin on jo seinillä omilla paikoillaan. (Makuuhuoneen oviaukko odottelee yhä sitä olohuoneen varsinaista remonttia ja ensi kesää, ja koristelistojaan.) Takan päällinen sai vakiolasilyhtynsä. 

Lasiovinen kaappi on nyt sitten vaaleanvalmis ja etsii omaa paikkaansa tässä pikkutalossa. Toistaiseksi se nyt kököttää tuossa, johon sen viime perjantaina kiskoin. Mie etsin siihen vielä kivemmat nupit joskus jostain...Semmoset lasiset, romanttiset tms...


Piha on riisuttu kesän hörhelöistä. Kukkaruukkuja tyhjennelty. Karjalanneito kukkii nyt tunkiolla. Auringonkukat ovat kukkineet. Fasaani käy nikottelemassa pihalla ja mie häädän sen pois jo satun kuulemaan sen kiljumisen pihalta tai ollaan siellä samaan aikaan molemmat.

Lahot veljeslaudat ja muukin viiiiiikkojen sateiden väsyttämä puuaines on kuskattu puidenkaatikselle. Lainakärry on putsattu ja palautettu omistajilleen. Nurmikkoa en ole viikkoihin päässyt leikkaamaan koska maaperä on niin savipitoista että siihen jää ihan saviset jalanjäljet kävellessä ja se on niin niljkasta että siinä meinaa heittää häränpyllyä... Leikkuri odottelee tosin malttamattomana että vielä, vielä pääsisi ulos töihin, mutta malttakoon nyt.

Yksi sähköasentajan koulutuksen saanut kävi korjaamassa ja kytkemässä aulan sähköt paikoilleen. Mutta kun tässä yx päivä siihen kattolampun kannakkeeseen laitettiin lamppu paikoilleen ja mie täyttelin tuota lasikaappia niin kaksi lamppua räjähti siinä ja vei monta sulaketta samalla ja pimensi osan alakertaa, joten se taitaa se kytkentä olla vielä vaiheessa... ?

Villasukkia on jälleen iltaisin syntynyt emmerdalea katsellessa. Soon sellainen arjen rauhoittumistuokio. Ko en mie sit mahtunut sinne joogaan enkä uimaryhmään, jonne kovasti tahdoin. Niin neulotaan sitten.
On ihan kiva (lievä sana!) istua muutes myös sohvalla pitkästä aikaa. Näinä päivinä tulee täyteen neljä kuukautta tämän kesän remonttia, joka alkaa olla loppumetreillään, at last.

Lauantaina raahailin alakerran remonttiajan huonekalu/tavaravarastona olleesta makuuhuoneesta kaikki tavarat pois, jopa sen sohvan joka aluksi jäi kiinni oviaukkoon, ja kokosin olohuoneen meille, kun Late oli rallia ajamassa Lammilla. (Auto hajosi heillä, mutta onneksi ei mitään sattunut...) Mukavaa kun Esikoinen oli kuvaamassa niitä kisoja. ♥

Oli hyvä poutainen tuulipäivä piiskata mattoja, 

tuulettaa petivaatteita, pestä lattioita ja laulaa taas radion mukana. 

(Ja potea oikkuvatsaansa.)

Mutta olohuone oli melkein ok, ennen kuin hani ♥ myöhään illalla kotiutui. =)

Kynttilälaatikkoa, joka oli piilossa ja evakossa remontin ajan
 sain etsiä jonkin aikaa ennen kuin löysin sen 

ja täyttelin täyteen 

ja nyt vaan ihailen 

enkä raaski polttaa niitä. =) 

Arkena
käytän silmäniloina monen monituisissa kynttilälyhtysissä 

nuita lasikaapin alaosan tavallisia tuikkukynttilöitä. =) 

Mutta nyt mie meen raivaamaan vinttivarastoja ja asettelemaan tavarat nätisti 

niin sinne mahtuu lisää säilytettäväksi tarkoitettua tavaraa joka nyt tulvii parvella. 

Tulee sitten siistimmän näköistä.
Yläkerrastakin.

  PS:
Tämmönen ilmoitus oli
yx päivä lehdessä...
Varsin kuvaava.

Jos tekee/remontoi talonsa huonosti
joku muu saattaa joutua korjaamaan
aivan kaiken...

Kaapin ja kodin kimpussa savun katkussa

Sain luvan maalata kirsikanvärisen lahjoituslasikaapin mieleni mukaan. Siitä tulisi keittiöön astiakaappi nyt. Se vois joskus olla sitten vaikkapa makuuhuoneen liinavaatekaappi tai jotain. Hani kyllä varoitti että se voi olla vaikea maalata. Tarkoitti pintaa ja maalin pysyvyyttä. Luuli etten edes aloita ikinä kun sillai pelotteli. Mutta mie sinnikkäästi kokeilen ja aloitin otepohjamaalista. Aikaa siinä menikin mm oven lasiruutujen teippaamiseen. Nauroin samalla radiotoimittajien jutuille ja lauloin musiikin mukana. Samalla kun remontoin jotakin ja kuuntelen radiota, tunnen jonkinlaisen Déjà vu-tunteen...
Mies töistä tullessaan ihmetteli kun sittenkin olin maalannut kaappiin tämän yläkuvan verran sinä päivänä.
-Mut siehän annoit luvan, muistutin.
-Joo, mutta mä varoitin että se on hankalaa, mies naureskeli, huomatessaan että pohjamaalia oli mennyt maalarinteipeistä huolimatta ovien laseihin.

Kaappi ei ole enää näin kirjava, saatuaan pintaansa ja sisuksiinsakin lisää valaistumista, mutten ole muistanut kuvata sitä... =) Laitan tuonnempana...

Oikeasti miun oli määrä käsitellä puuvahalla noita sisäportaiden tukipuita ainakin alaosistaan, jotta mies saa laitettua aulan lattiaan sekä portaiden ylätasolle laminaattia. Mutta mie sen hurskaasti unohdin kun maanantaina aamusella ryhdyin tyhjentämään kesäkuun alusta asti kankaalla peitettynä ollutta, joskus lahjaksi saatua lasikaappia. Olipas ihanaa saada käsiinsä jälleen puuenkelit, pölyiset sellaiset, lahja- ja muistoesineet, valokuva-albumit, kirjat, (muutama omistajalleen palauttamaton kirjakin löytyi!) sekä kaikki ihanat lasiset kynttilälyhdyt jne...

Kyllä mie ne runkotolpat, runkokohtia ja alaosat sain sillä lopputippasella vahalla vahattua, kiipeiltyäni ensin vipuilemassa sanomalehtiä kananmunankuorenvalkoisella maalattujen seinien suojaksi.
Vaan nyt se vahantippa loppui. Se oli kylppärikalusteen ja keittiötasojen vahauksesta jäänyt purkinloppu... Paikallisessa rautakaupassa vajaa litra maksaa melkein 50 euroa joten kun mie olen taas rahaton, ja Late sanos ettei hänelläkään nyt ole siihen varaa, koska mies menee ralleihin itse ajamaan viikonloppuna ja hänen piti maksaa osallistumismaksu ja se turva-hanssi jne, jne, jne...

Noo, jäädään odottamaan että miun tilille tulee (ehkä) (joskus) kirjoituspalkkioita niin mie sitten ostan lisää puuvahaa. Mutta en lähiliikkeestä jossa sillä on sikamainen hinta. Mennään taas Lahteen. =P
Ruokaa (tai mun tapauksessa jogurttia) ostan kolikkopurnukan kolikoilla. Onneksi mies syö töissään... Mutta kolikkopurnukka ei todellakan täyty varmasti enää koskaan... =/

Kiikutin tavaroita sinne tänne niin, 

että hetken tämän remonttitalon keittiökin oli enkeleiden, 

demonien ja lumisadepallojen vallassa. 

Olohuone on työkalujen ja kirjojen valtaama. 

Näkkyypä sieltä kirjojen alta ensi kesän olohuoneremonttia vrtn
lattialaminaattipinojakin... 

Makuuhuoneeseen vein kaapista bongaamani, vielä lukemattoman Dan Brownin Kadonneen symbolin, jota jo aloittelinkin, saatuani luettua Mamalta lainaamani Victoria Hislopin Saaren, sekä Andrew Nicollin Rouva Agathen rakkauden, joista jälkimmäinen alkoi aika ok mutta loppui töksähtäen ja omituisesti, ja josta jäi pettynyt tunne sisimpää.

Saari oli mielenkiintoinen. Samoin oikein loistava kirja oli sitä ennen yhtenä yönä lukemani Linda Olssonin  Kaikki hyvä sinussa...
Sitä ei saattanut päästää käsistään koko yönä. Pidin tauon vain sen aikaa, kun mies lähti töihin ja keitteli aamukahvit ja mie join hunajateetä ja mietin koko ajan, miten kirja jatkuisi. Luin lopun kirjan, kun olin suukottanut miehen matkaan.

Tuo mies on kamalassa räkätaudissa vieläkin, kolmatta viikkoa, ja jätti antibiootit ja yskänlääkkeen toissapäivänä, kun lääkärinsä soitti hänelle ettei se muka sitten olekaan nielurisatulehdusta vaan jotain muuta ja käski tulla loppuviikosta uudelleen tutkittavaksi "jos on aivan mahdoton olo". 

Late yskii ihan kamalasti. Ihan tikahduttavalla tavalla...!!! =( On ihme, ettei miulla ole tuota samaa tautia, muuta kuin astma painavana ja välillä vinkuvana keuhkoissa, mutta mie luulen että mua suojaa tuo joka aamuinen hunajatee flunssilta yms...
Mutta ihmeellisiä punaisia rakkulamaisia pilkkuja miulla on pitkin kehoa, enkä miekään hevillä haluaisi mennä lääkärille. Tk:t ovat... =P Saan taas miekin kuitenkin jonkun "kokeillaas tätä"-lääkkeen... 
Sellaiset kokeilut tulevat köyhälle kalliiksi.
Kai mie oon jollekin allerginen? Kai me kumpikin ollaan... Kummallakin keuhkot kyllä täynnä, muutakin kuin tunteenpaloa... Äh tästä tuli taas jokin ihme sairaspäiväkirjapostaus! Joo, meen maanantaina näyttämään näppyrakkuloita. Oikeesti.

 Mun silmälaseillekin kävi pieni 

remonttionnettomuus... 

Tän rahattoman täytyy varmaan koettaa teipata 

ne jeesusteipillä... 

Nuohooja kävi katsomassa eilen pönttistä kun se ei vetänyt, tunki savun sisälle ja met luulimme että siellä ois hormissa jotakin esteenä... Nuohooja sanoi nuohoovansa samalla tarkastaessan hormia. Sotki sitten jokaikisen käsittelemättömän sisäporraslankun kömpiessään parvelle pönttistä katsomaan pariin otteeseen...

Mie sillä aikaa maalasin vaaleaksi olohuoneessa pari edellisen asuinpaikan Mukavan Naapurin lahjoittamaa mustaa hyllyä (pahus, en koskaan saanut tietää mitä muuta ylimääräistä tavaraa hänellä olisi ollut, kun hän oli pois muuttamassa ja Late juuri yhtenä viikonloppuna tahtoi mut kanssaan mökille ja juuri sillä aikaa se Mukava Naapuri muutti pois) ja putsasin lasikaapista pois maalarinteipit, ja ovien laseista maalitahroja. Kuulin että nuohooja siirtelee ylhäällä polttopuita (?) ja kohta alakertakin oli savun vallassa. Mies aukoi ja sulki uuniluukkuja pitkän aikaa. Kuulin kun se avasi ikkunan...
Huuteli alakertaan jotta 
-Hyvinhän tää vetää!
Mie siihen että ilmankos täällä on niin paljon savua.  
-Ai tulikse sinne, mies hihkaisi.
-Mut hyvin se nyt vetää, hän jatkoi.
Mie köhin alakerrassa... 

Lumisadepallotkin lojuivat pari pv keittiössä...

Teki sitten nuohooja laskun kirjoitettuaan lähtöä. Sanoi ovella, että muista että ylhäällä on hänen tekemänsä pienet tulet. Samalla mie haistoin kumman palaneenkäryn ja kipitin parvelle kun nuohooja lähti. Havaitsin jotta pönttiksen luukkujen raoista näkyy ihan liikaa tulta, pönttiksestä kuuluu humiseva palamisen ääni ja sen pinta oli ihan hirvittävän kuuma! Katsoin varovasti sen sisälle ja kas kummaa kun siellä oli aivan järkyttävä määrä polttopuita ristiinrastiin palamassa täyttäen koko pönttiksen! Ei sinne ikinä saa noin kamalasti laittaa puita!!! Hui hirveä! Vai pienet tulet????? Pönttikseen, ainakaan meidän pönttikseen, ei saa laittaa paljoa puita!  Se kuumenee niin herkästi ja myös säilöö lämmön pitkäksi aikaa.

Pönttisparan vastamaalattu tiilenpunainen pinta tummui kuumetessaan luukun yläpuolelta ja kuumuus oli tuntikausia uunin pinnassa ja koko vintissä melkoinen! Kaikki ikkunat pitää heittää auki ja kuumaa käryä ulospäästämään. Samalla huomasimme jotta töistään palautuneen Laten ja mun sukat menivät ihan nokisiksi lattioista, koska sutari oli "putsannut" lattioita sillä nokiharjallaan! Nokea löytyi sekä parven että huoneen puolelta. Ei muuta ku lattioita puunaamaan... Ja niitä jokaikistä porraslankkua...Vaaleat matot pyykkiin ja lopuksi kloriittiin vaalentumaan... Hoh hoijaa.

Luin hiljattain erään fb-ystäväni Satun sivulta,  

jotta tietää hyvää onnea jos koskettaa nuohoojaa.

EN KOSKETTANUT!
Tiedä mitä vielä ois mennyt pieleen. =P 

*Menee laittamaan voidetta näppyrakkuloihin, 

ennen kuin saan niitä jostain lisää...* 

Hyvää korvapuustipäivää kaikille. 

Puulattian metsästystä

Olemme kokeilleet testipuukappaleeseen erilaisia lakkoja, maaleja, puuöljyä sekä -vahaa, nähdäksemme miten väri käyttäytyy ja miten hyvin se peittää, onko sen pinta liukas esim villasukalle jne. Testipuu tietenkin on samaa kertopuuta kuin mistä portaat on nyt tehty.

Hieman oli annettava negapalautetta kertopuusta. Joissakin lankuissa oli niin hutiloinnin jälkiä että jos olisi ollut aikaa, olisimme palauttaneet osan ja pyytäneet kunnollisia ja siistejä tilalle. Samoin kotiinkuljetus oli ylihintainen siihen nähden, ettei kuljetusautossa ollut nosturia jolla siirtää tuotteet asiakkaan pihalle. Mieheltä meni näin kokonainen työpäiväkin hukkaan kun piti olla täällä vahtina.

Olen yrittänyt hioa käsin hiomapaperilla liimatuhruja ja rumia saumoja kertopuuportaista. Peittävän värin ne siis valitettavasti tarvitsevat päälleen.

Miun sormiani kauhiasti syyhyää tuo parven lattia. Siitä meni nyt jo osa lattialaminaateista roskiin tämän remontin myötä pois. Joistakin kohdin parven reunaa piti vahvistaa kunnon leveillä lankuilla. Esimerkiksi kohdasta, josta alkuperäiset portaat ovat nousseet yläkertaan. Tuo ruskea, maalattu lautalattia on sitä rapun edustaa yläkerrasta, satojen askelten kuluttamaa pintaa.

Laminaattien alta näkyy askelmuovin takaa ikävän harmaa vanha, kova ja ohut muovimatto (hups, laminaatittomista reunoistaan sitäkin koristaa valkoinen maali pisaroina, kun olen aulan ja parven kattoa maalaillut) sekä sen alta ruskeaksi maalattu talon alkuperäinen lankkulattia. Vielä emme ole tarkemmin kurkistaneet, olisiko se lattia kenties ehjä koko parven osalta, jotta sen voisi kaivaa esille ja kunnostella puulattiaksi.

 Mutta jonakin (talvisena) päivänä, kun ei ole muutakaan puuhaa, 

nämä laminaatit ja muovit lähtevät ja kaivamme puiset lattialaudat parvelta esille. =)

Tapaus pönttöuuni ja tsaarinajan aineet

Tässä jokin aika sitten puuhasin omana projektinani yläkerran pönttistä. Ensiksi paikkasin sen sisäpuolta uuninluukkujen yläpuolelta rapautuneesta kohdasta parilla uudella tulitiilellä sekä tulilaastilla. Kuivuessaan laasti hieman kovertui mutta Hani totesi sen olevan ihan ok siisti ja ettei sitä tarvihe enempää massailla laastilla. Katsotaan sitten onko korjauskerros tarpeeksi paksu, vai tarviiko tätä paikkakohtaa myöhemmin lisäpaikata. Uuninpesässä oli myös takaosassa pari paikattavaa saumankohtaa.

Pönttöuuni parvella ennen muuttoa jouluna 2010.

Pinnalta hioin ensin hilseilevät kohdat hiomapaperilla. Sitten pesin pinnan maalarinpesulla, pyyhin kostella ja lopuksi vielä kuivalla. Muutamat vanhat pyyhkeet saivat tehdä viimeisen työnsä pönttöuunin puhdistuksessa. Seuraavaksi maalasin pönttöuunin pinnan pohjamaalilla, mustalla Rostex Superilla. Yhden vuorokauden pönttäuuni oli tosi goottiuuni. =)

Goottiuuni 17.9.2012. (pohjamaalissa)

Hanikin sanoin töistä tulleessaan, parvelle kiivetessään ja pönttiksen nähdessään jotta
-Jätetäänkin toi tuollaiseksi. =)
Haha! Joo mut ei... Eikun jälleen hiomaan pintaa sileäksi ja hiomapölyn puhdistusta.

Litran purkki oikeaa, arvokasta ja valmiiksi sävytettyä upeaa Cayennea, (koodi M419), eli Unica  pintamaalia oli odottamassa. Joten seuraavaksi sivelin vaahtomuovitelalla väriä (18.9.2012) pönttiksen pintaan, suojaten ensin hilseilevästä hopeanvärisestä maalista puhdistamani uuninluukut punaiselta maalilta.

En saanut millään irroitettua uuninluukkuja, joten sanomalehteä siististi maalarinteipillä luukkujen päälle ja a vot, oli helppo maalata kun ei tarvinut pelätä maalin tekevän punaraitoja luukkuihin.

Lopullinen, ihanan lämmin punainen väri.

Kolhupaikka uunin luukkujen päältä olisi pitänyt oikeaoppisesti pakkeloida jollain kuumuutta kestävällä massalla, mutta ajattelimme, ettemme haluakaan pönttiksestä täydellistä ja vuosien kolhut saisivat kuultaakin esille. Pönttis sai seuraavana päivänä (19.9.2012) pintaansa toisen kerroksen Unicaa, jälleen vaahtomuovitelalla.

Pönttiksen maalaukseen sain neuvoja Tikkurilasta. =) Kiitos kovasti sähköpostista Satu Aholahdelle, Maalausneuvonta Paintsiin. =)
Tosin mie hieman sovelsin ohjeita, mutta kuitenkin, loistavat neuvot olivat tarpeen.

Uuninluukut on käsitelty ensin Rostex Superilla ja sen jälkeen Liesimustalla. Olemme havaineet sen hyväksi aineeksi mm aikoinaan vanhan keittiön puuhellan pinnan kunnostuksessa sekä olohuoneen takanluukkujen kaunistamisessa. Hopeanmusta pinta pysyy siistinä kauan, antaa mukavan kiiltopinnan ja vetää vertoja maaleille. Liesimusta ei ainakaan ala hilseilemään pois ja se on helppo uusia. Hanskat ja rätti vaan käteen ja mustaamaan.

Välillä olen tässä maalaillut parvea katosta ja seinistään vaaleaksi. Puiset puolipaneelithan sieltä poistettiin jo kesällä. Maalasin ensin alle lateksipohjamaalia ja päälle Byggmaxin munankuorenvalkoista seinämaalia.

Tuli valoisamman ja suuremman näköikseksi tämä parvi. Myös tapettiseinät maalasin. Näin ensihätään. Pitänee keksiä niihin jokin kiva vaaleahko tapetti...Vielä ei ollut yläkerran makkarin ja parven lopullisen remontin aika. Tämä riittänee näin välikaudeksi. Mietintäajaksi. =)

Late on irroitellut parvelta merkillisesti kulkeneita ylimääräisiä sähköjohtoja ja siirrellyt niitä järkeävmpiin paikkoihin. Johtoja on lyhennetty useita, jopa kymmeniä metrejä. Edellisten remontoijien ajatuksenjuoksu jaksaa koko ajan ihmetyttää meitä... =P

PS:

Uuninluukkujen lasiosat 

voi puhdistaa Sammolla. 

Vanha hyvä aine, 
jo tsaarinajalta, 

ja puhdistaa todella tehokkaasti 

pinttyneenkin noen pois. =)