Kaksi vuotta Pikkutalossa

 Uuden Vuoden aattona tuli täyteen kaksi vuotta tässä talossa. 

Joulukuusi oli ihana 

mutta se rapisteli neulasia niin kovin että joutui pihan koristukseksi jo 30.12.2012... 

 Jouluvieraatkin vaan piipahtivat ja mie jotenkin en tajunnut kuinka vähäksi aikaa he olivat tänne sopineet tulevansa joten en ehtinyt mitään herkkuja tarjota... 

Ne suunniteltujen ruokien raaka-aineet ovat vieläkin osittain kaapissa ja pakasteessa... =/ 

Mut mähän olen 11kk sitten satuttanut pääni ja unohtelen nykyään tavattomasti aivan kaikkea... =/

Rakveren pieni hotellihuone kattoikkunalla. =)

Käväisimme viime viikolla parin päivän reissulla Virossa, Rakveressä. Etsimme sieltä kaikista mahdollisista kaupoista tapetteja, keittiöön lamppua sekä lopuksi sitten jopa sähköhellaa, kun Late havaitsi niiden maksavan siellä paljon vähemmän kuin meillä Suomessa. Vanha sähköhellahan oli jo varsinainen pommi. Joskus se kuumeni päältä ihan tulikuumaksi ja kärysi kun laittoi pullaa paistumaan tms...

Meidän "kaukaa haettu" sähköhella. =)

Uusi uuni tuli auton takakontissa kallellaan. Keraaminen ja kiertoilmauuni. Jälkimmäinen oli miun toiveeni uudelle uunille ja ensimmäinen oli plussaa siihen kaupan päälle. Vekotin oli n 140 € halvempi rajan takaa tuotuna. Halvemmalla bensalla. Halvempaa hunajaa, kynttilöitä, tapetteja yms muuta kivaa kerallaan.

Hellan koetestasi Jake, paistamalla kananmunia paistinpannussa viime lauantaina, juuri kun Laten veli asensi uuden hellan paikoilleen. Late keitteli sitten kahvit ja sotki keraamisen pinnan keittämällä pannukahvit yli pannustaan ja mie meinasin itkeä kun se sotku ei niin vaan lähtenytkään heti pyyhkäisemällä. Nyt ollaan jo huomattu ihan rauhoittuneena että fairya puhtaaseen keittiösieneen niin se on paras puhdistuskeino keraamiselle pinnalle.

Kiertoilmauunia on testattu jo parina päivänä uuniruuissa ja eilen omenapiirakassa, ja jopa osasin tällä kolhiintuneella pikku pääkylläni ajatella, lyhentää paistoaikaa ja vähentää lämpötilaa, tavisuuniin verrattuna, vaikka meillä ei ole vielä edes suomalaisia käyttäohjeita. Ovat kyllä (kai?) jo tulossa...

Keittiöön tulevia tapetteja. Me like. Hani like.

Keittiölamppua ei vieläkään löydetty ja ollaan mietitty jotta etsitään kirppikseltä lasikulho, hiekkapuhalletaan se ja tehdään siitä lamppu?

Välipäivinä koto-Suomessa käytiin kaupoilla ja Late kustansi miulle tosilämpöisen ja paksun aletoppatakin. Nyt ehkä en enää niin palele ulkona! Mie sitten puolestani maksan omana tilipäivänäni jonkin Pikkutalon laskun... 

Mie ostin Latelle etukäteisenä synttärilahjana (sp ois 15.1.2013) Neil Youngin elämäkerran.
Sitä mies olikin jo katsellut sillä silmällä...

Minttuvaahtokarkkikaakao

Minttuvaahtokarkkikaakaopurkki. <3

Yksi Nunnukka-tyttären tuomista herttaisista 

joululahjoista, joita oli paljon, oli tämä hauska 

idea maistuvasta kaakaosekoituksesta 

somasti pakattuna. 

Muita ihania opiskelijatyttären lahjoja olivat mm 

minilipasto, joka jokaisessa laatikossa  

oli tärkeä ja <3 ihana, 

käsin kirjoitettu viesti <3 tyttäreltä...

<3<3<3 

Tytär oli myös kehystyttänyt
erään harvinaisen yhteiskuvan 

minusta ja hänestä

ja nyt kuva odottaa 

sopivaa seinää jonne se pääsisi. <3
Kiitos pikkurakas! <3

 Mutta palatkaamme otsikon aiheeseen, 

tuohon namikaakaoon:
Purkissa on siis tummaa kaakaojauhetta,
minttukaramelleja
sekä päällimmäisenä vaahtokarkkeja.

Tytär opasti kuinka kaakaosekoitusta käytetään: 

Ensin otetaan kulho, johon koko purkin sisältö kaadetaan.

Seuraavaksi otetaan lusikka kauniiseen käteen 

ja sekoitetaan ainekset kulhossa, 

jonka jälkeen seos pääsee takaisin 

somaan purkkiinsa.

Laitetaan karkkikaakaoseosta kuppiin 

tai tässä tapauksessa lasiin kolme ruokalusikallista 

ja päälle kuumaa maitoa tai vettä.

Minttu- ja vaahtokarkit sulavat... <3

Ja mintunmakuinen suklaajuoma on valmis nautittavaksi. <3 

1 vuosi Pikkutalossa

Muistan hyvin sutkoht väsyttävän päivän vuosi sitten, kun suuri kuorma-auto oli lastattu Keravan yhdessä lähiössä täyteen muuttotavaroita valmiina matkalle uuteenvanhaan kotiin, jota iltaisin ja viikonloppuisin olimme käyneet jo monen monta kertaa siivoamassa muuttokuntoon.

Ensin sinä päivänä kyllä piti lähtöpaikan pihassa tehdä paljon lumitöitä, että auto saatiin mahtumaan pihaan niin, ettei siitä ollut haittaa muille asukkaille. Jäälyhtyni olin vienyt pois siitä pihasta, melkein kaikki, naapurin iloksi, tai joksikin... Pakkanen rutisi mutta hiki siinä tuli kuitenkin tavaroita autoon lastatessa.

Kaappeja olin tietenkin pessyt jo niitä tyhjentäessäni ja siivonnut sitä mukaa kun muuttolaatikoita täyttyi. Viimeinen lattioiden imurointi ja pesu jäisi iltaan, joilloin tulisimme uudelleen vielä kerran tähän osoitteeseen katsomaan, että kaikki varmasti tuli mukaan.

Muuttoauto hörähti käyntiin ja me sen muassa omalla autollamme, suuntasimme ensiksi syömään jotakin lounaaksi Mäntsäläläiselle huoltoasemalle. Siitä matka jatkui uuden kodin pihaan jossa ensi töiksemme pääsimme jälleen yllättäin lumitöihin, että muuttoauto ja muut autot saataisiin pihaan.

Yhdet muuttoapulaiset olivat luvanneet mennä talolle ensimmäisinä kolaamaan pihasta lumet, mutta he eivät olleetkaan vielä tulleet. Kuorma-auto ehti olla jonkin aikaa ohikulkevalla maantiellä, ennen kuin pihaan saatiin riittävä pläntti sitä varten. Ja siitä se sitten alkoi, tavaroiden lastaaminen sinne tänne, taloon ja piharakennukseen.

Näin jälkikäteen tiedämme, ettei esimerkiksi saviruukkuja, joihin olin istuttanut tulpaanin sipuleita, olisi kannattanut viedä yhdeksikään yöksi puuliiteriin. Eikä silloista suurta keittiönpöytäämme, koska liiteri oli ihan hirmuisen myyräpopulaation valtaama, mutta mepä emme tienneet sitä. Sekä sipulit että soikea puupöytä, josta kovin pidin, olivat sen säilytyksen jälkeen entiset.

-Siksi meiltä yhä uupuu kunnon pöytä Pikkutalon keittiöstä ja täällä on pöytänä vaan tuollainen pikku lintulauta. =)

Auton purettuamme, kahvit juotuamme suunnistimme takaisin Keravalle siivoamaan vielä kaikki putipuhtaiksi ja Late irroitteli loput lamput katoista yms... Välillä vikuilin keittiön seinästä kelloa ja siivosin paikat tuoksuviksi.

Paikkaan josta muuttaa pois, 
pitää aina jättää puhdas jääkaappi, ja sen ovi auki, 

puhdas liesi sekä uuni, (ne voi mainiosti ja mielellään puhdistaa 

jo hyvissä ajoin ennen muuttoa) ja puhtaalle uuninpellille laitetaan 

puhdas leivinpaperi seuraavaa muuttoväsynyttä ajatellen. 

Kylpyhuone jätetään siistiksi 

ja vessapaperia pitää jättää 

seuraaville muuttomiehille ja naisille. 

Ei se rulla talouspaperiakaan ole pahitteeksi siellä kylpyhuoneessa, 

samoin ainakin nestesaippuan loppupullo... 

saavat pestä seuraavat muuttajat käsiään.

Jos talossa on astianpesukone, jätä siivouskaappiin muutama pesuaineannos. 

Saavat pestä ensimmäiset koneelliset muuton jälkeen ihan rauhassa, 

ettei tarvitse heti juosta ostamaan pesuainetta. 

Tai jätä kuivauskaappiin uusi tiskiharja... 

Lattia imuroidaan (vielä kerran) ja pestään viimeiseksi ihan puhtoiseksi, 

niin ettei seuraavan tarvitsisi kuin laittaa omat tavaransa paikoilleen. 

Vie kaikki roskat pois, jättäen yksi tyhjä siisti roskapussi seuraaville 

jo mahdollisesti omalle paikalleen. 

Pieniä juttuja poismuuttajalle, 

mutta helpotuksenhuokaus 

uudelle siihen asuntoon tulijalle. 

-Ja samalla vahingossa viedään yksi tärkeä pussukka roskiin, joka sisälsikin yhden kattolampun tarvikkeineen...
-Ja unohdetaan se keittiön lasinen kello sinne keittiön seinään ja tiputetaan sovitusti avaimet naapurin postiluukusta, hän kun oli sen vuokraisännän kaveri. Pääsevät tutkimaan ollaanko kuinka huonoon kuntoon jätetty paikka. Vaan päin vastoin, mepä olimme jopa maalanneet siellä seiniä, korjailleet listoja yms yms yms, eli koskaan en/emme ole jättäneet yhtään huoneistoa jälkeemme huonompaan kuntoon kuin mitä se on ollut sinne muuttaessamme.

Unohtunut keittiön kello saatiin sen avainnaapurin avulla parin päivän päästä pois asunnosta.
Tuolla se raksuttaa Pikkutalon seinällä.

Vuosi sitten emme jälleen tänne Pikkutalolle ajellessamme jaksaneet mitään muuta enää tehdä, kuin valjastaa petivaatteita mustista säkeistä esiin ja tehdä kaksi petiä itsellemme, joihin sitten viattoman unta nukkumaan rojahdimme.

Tippaakaan yöllä ulkona paukkuvista raketeista välittämättä me heräsimme tammikuun ensimmäiseen päivään vuonna 2011 talossa, jossa on jo aikalailla muutoksia ehtinyt vuodessa tapahtua...

Sateelta suojassa

Vettä sataa jälleen parhaillaan mutta onneksi se joulun ihme
eli aattona taivaalta hiljaksiin leijaillut lumi tuli ikuistettua
tästäkin pihasta. =)

Tosin se sittemmin suli pian pois seuraavan päivän vesisateissa,
ja sen seuraavan päivän myrskyt vähän muotoilivat meidänkin
pihaamme. Onneksi ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan tapahtunut.
(Koputtaa varovasti tuvan vanhaa tukipuuta...)  =)

Keittiön kamiinassa palaa tuli ja nappasen siitä kohta kattilasta
murukahviini kuumaa vettä ja hetken vielä lekottelen, ennen kuin tarraan
kiinni pölynimuriin ja puhdistelen huoneet, jotta loput Murusista
saavat tulla viettämään joulua, osa 2 ja uutta vuotta, osa 2012.

Jospa imuroimisen jälkeen aloittaisin perunateatterin.
Ei kannata kertoa mitä niistä teen, koska muuten Muruset tietävät
mitä mie taas täällä kokkailen. Ihan vaan home cooking.
-Tai siis, äsh, tuo taitaa olla tässä talossa pahasti sanottu! =P
Olkoon se siis ihan vaan suomeksi kotiruokaa. Ei äitien tekemää vaan ihan
miun omaa, joka toivottavasti täyttää vatsaa ja poistaa pitkän matkan väsymystä.

Pelkkä kardemummaa uuninpellille ja vaniljasokeria lattialle imuroidessa, ei
tuo tähän taloon kodikkuuden tuntua. Pakkasessahan oli vielä torttutaikinaa,
jonka voisi paistella tortuiksi. Noista hurjan happamiksi osoittautuneista
jouluomenista voisi tehdä jotain omppupiirasta tms ja kiisseliä. Omenakiisseliin
mukaan muutama kanelitanko kiehumaan mauksi... mmm...

Se vaniljasokerin kaato ennen imurointia lattialle nyt olisikin
oikeastaan mukava idea.
Ainakin imuri edes tuoksuisi hyvälle työn tuoksinassa. =)

Lähdenpä tästä siis mars sisätöihin...  Moiks! =)

Voi taivas!

Nimittäin minun perhettäni, sukuani
ja rakkaitani! 

Kyllä he taitavat meistä pitää 

ja ajatella meistä lämpimästi. 

Mutta kyllä mekin heistä! 

Mamani, Pikkusiskoni ja Pikkuveljeni muistivat lahjoin Latea ja minua, 

sekä myös noita jo muualla asuvia Murusia, ja jopa heidän mielitiettyjään. <3 <3 Oi. <3

Heiltä saapui rasioittain Da Capoja ja muita suklaaherkkuja nautittavaksi, ihania paksuja kirjoja luettaviksi, villasukkasia jalkoihin puettaviksi, suloisia pikareita ja lempeää viiniä niistä siemailtavaksi, yms. 

Murusille saapui... hmmm... enpäs kerrokaan 

koska osalla heistä on vielä lahjat saamatta. =P 

Meille ilmestyi mm hauska puinen kukkokyltti keittiön seinälle aamujen piristyttäjäksi, 

kallis ja kaunis kynttilälyhty olohuoneen hohtavaksi valkoiseksi kaunistajaksi, valtavasti tuikkukynttilöitä lyhdyissä polteltaviksi ja paljon, paljon muuta! 

Suuret sydämelliset kiitokset teille kaikille. 

Met olemme taas olleet siunattuja. <3 

Ja entäs sitten itse Muruset!
Esikoinen toi jo lahjat nimittäin muidenkin sisarusten puolesta. 

He olivat tuhlanneet meihin taloremontin köyhdyttämiin ihan kamalan osan opiskelijan rahojaan niin, että meitä ihan hirvitti ja samalla ihan suuresti sydämestä riipaisten liikutti. Saimme Laten kanssa valtavan, ihanan korillisen kaikenlaista herkkuja, hirrrrrrrrrrrrrmuisesti lisää kynttilöitä, muun muassa suurimman, melkein meidän pikkuruisen joulukuusemme kokoisen, siis varmasti maailman suurimman kynttilän muhkeine alustoineen! <3 sekä mm vatsani rakastamaa murukahvia, yhteistä herkkunaposteltavaa ja miun toista suklaalemppariani eli kirsikkasuklaata, ja Latellekin namia nam nam nam! =D

Muruset olivat kaiken muun hyvän lisäksi yhteisesti hankkineet  
(siis pienistä opiskelijoiden varoistaan!!!)
Latelle hänen kaihoamansa kalansilmäobjektiivin,
jollaiseen rakkaan rahat eivät olleet riittäneet,
kun tämä talo syö ja vie nyt kaiken ja enemmänkin.
Mutta mie en nyt ymmärrä, syövätkö nuoret näkkileipää
seuraavat kaksi kuukautta tai jotakin...?
Täytynee laittaa heille evästä sitten mukaan... <3

Late oli niin monesti hivellen ja tutkien ihaillut tuota objektiivia eri kaupoissa, tehnyt hintavertailuja netissä ja tyytynyt lopulta vain ihailemaan muiden kalansilmäobjektiivikuvia.

Kuvaaminen kun on meidän yhteinen harrastuksemme, kuten noiden Murustenkin.

Miten suloiset Muruset! 

<3 Kiitos te ihanat!!! <3

Taitavat miun perheeni ja lapseni kumppaneineen tuota <3 haniani paljon rakastaa.
Kyllä nämä kymmenen vuotta ovat sitoneet Laten sitkeästi
miun lisäkseni myös kaikkien rakkaideni sydämiin.<3

Edit:
Ja Nunnukka-nuorimmainen saapui vielä tuomaan
myöhemmin omat ihanat, suurimmaksi osaksi
itse tekemänsä lahjat meille kaikille muille... <3<3<3

Kiitos siullekin Muru-rakas! <3<3

Late sai töistäkin monta pulloa viiniä joululahjaksi. 

Voimme perustaa viinikellarin... =) 

-Meillä nimittäin on yhä edellisenkin joulun 

viinejä tallella. 

Mie en voi edes maistella punaviiniä, 

se huomattiin jälleen taas, kun 

kinkku uuninlämpimänä otettiin esiin 

perjantaina ja Late avasi yhden 

joululahjaviineistään ja kaatoi miullekin 

ihan tilkan. 

Kohta parin kulauksen jälkeen 

kasvoilleni nousi punainen kerros ja 

alkoi kamala migreeni, 

joka kesti pitkälle seuraavaan päivään. 

Onneksi viimeisellä migreenilääkkeellä 

lähti viimein pois aattona. 

Pitänee muistaa hankkia lisää 

migrelääkettä.

Mutta toivottavasti joillekin 

kelpaa ja sopii punaviinikin. =)

Kuvassa Laten vanhemmille
Laten mukana lähtenyt yhteinen pieni pakettimme. 

Niin ikään pullollinen hyvää punaviiniä,
suklaakonvehteja 

ja kuusenmuotoinen kynttilälyhty.

Samanlaisen paketin sai myös Laten 

siskopuoli sekä veli, hiukan erilaisen...
ja niiden vuoksi Late ajeli puoli
Etelä-Suomea... 

-Mutta kellään heillä ei kai vietetäkään
joulua lainkaan, joten emme me enää
tästä lähtien kiusaa heitä
vaatimattomilla lahjoillamme. =) 

<3<3<3

Toisillemme meillä oli kaikkein vaatimattomimmat 

mutta varmasti sydämellä ajatellut 

lahjukset. Mie annoin Latelle vihreitä kuulia 

sekä kannellisen lasisen karkkipurkin, 

jollaisesta ollaan juteltu jo tovin aikaa. =) 

Late antoi miulle kolmen euron lumisadepallon 

-mie rakastan lumisadepalloja!- 

Siinä on hopeanvärinen peura lumessa.

Sekä sain sen autoliikkeen koeajosta lahjoittaman 

ilmaisen cd:n, 

jollaista olin toki todella toivonutkin, 

ja miesrakas näki vaivaa sen hankkiakseen. 

Kertonee ehkä hiukan taloudellisesta tilanteestamme. =) 

Mutta muita halusimme muistaa 

tilanteesta huolimatta,
ja sanotaanhan että se
ajatus on se tärkein...




On olemassa vanha sanonta,
jotta hyvä antaa vähästään,
paha ei pane paljostaankaan... =P
<3

Nyt mää toivotan kaikille 

onnellista tulevaa vuotta. =)


PS:
Lauantaina, uuden vuoden aattona
ollaan asuttu Pikkutalossa 1 vuosi.