Nimittäin minun perhettäni, sukuani
ja rakkaitani!
Kyllä he taitavat meistä pitää
ja ajatella meistä lämpimästi.
Mutta kyllä mekin heistä!
Mamani, Pikkusiskoni ja Pikkuveljeni muistivat lahjoin Latea ja minua,
sekä myös noita jo muualla asuvia Murusia, ja jopa heidän mielitiettyjään. <3 <3 Oi. <3
Heiltä saapui rasioittain Da Capoja ja muita suklaaherkkuja nautittavaksi, ihania paksuja kirjoja luettaviksi, villasukkasia jalkoihin puettaviksi, suloisia pikareita ja lempeää viiniä niistä siemailtavaksi, yms.
Murusille saapui... hmmm... enpäs kerrokaan
koska osalla heistä on vielä lahjat saamatta. =P
Meille ilmestyi mm hauska puinen kukkokyltti keittiön seinälle aamujen piristyttäjäksi,
kallis ja kaunis kynttilälyhty olohuoneen hohtavaksi valkoiseksi kaunistajaksi, valtavasti tuikkukynttilöitä lyhdyissä polteltaviksi ja paljon, paljon muuta!
Suuret sydämelliset kiitokset teille kaikille.
Met olemme taas olleet siunattuja. <3
Ja entäs sitten itse Muruset!
Esikoinen toi jo lahjat nimittäin muidenkin sisarusten puolesta.
He olivat tuhlanneet meihin taloremontin köyhdyttämiin ihan kamalan osan opiskelijan rahojaan niin, että meitä ihan hirvitti ja samalla ihan suuresti sydämestä riipaisten liikutti. Saimme Laten kanssa valtavan, ihanan korillisen kaikenlaista herkkuja, hirrrrrrrrrrrrrmuisesti lisää kynttilöitä, muun muassa suurimman, melkein meidän pikkuruisen joulukuusemme kokoisen, siis varmasti maailman suurimman kynttilän muhkeine alustoineen! <3 sekä mm vatsani rakastamaa murukahvia, yhteistä herkkunaposteltavaa ja miun toista suklaalemppariani eli kirsikkasuklaata, ja Latellekin namia nam nam nam! =D
Muruset olivat kaiken muun hyvän lisäksi yhteisesti hankkineet
(siis pienistä opiskelijoiden varoistaan!!!)
Latelle hänen kaihoamansa kalansilmäobjektiivin,
jollaiseen rakkaan rahat eivät olleet riittäneet,
kun tämä talo syö ja vie nyt kaiken ja enemmänkin.
Mutta mie en nyt ymmärrä, syövätkö nuoret näkkileipää
seuraavat kaksi kuukautta tai jotakin...?
Täytynee laittaa heille evästä sitten mukaan... <3
Late oli niin monesti hivellen ja tutkien ihaillut tuota objektiivia eri kaupoissa, tehnyt hintavertailuja netissä ja tyytynyt lopulta vain ihailemaan muiden kalansilmäobjektiivikuvia.
Kuvaaminen kun on meidän yhteinen harrastuksemme, kuten noiden Murustenkin.
Miten suloiset Muruset!
<3 Kiitos te ihanat!!! <3
Taitavat miun perheeni ja lapseni kumppaneineen tuota <3 haniani paljon rakastaa.
Kyllä nämä kymmenen vuotta ovat sitoneet Laten sitkeästi
miun lisäkseni myös kaikkien rakkaideni sydämiin.<3
Edit:
Ja Nunnukka-nuorimmainen saapui vielä tuomaan
myöhemmin omat ihanat, suurimmaksi osaksi
itse tekemänsä lahjat meille kaikille muille... <3<3<3
Kiitos siullekin Muru-rakas! <3<3
Late sai töistäkin monta pulloa viiniä joululahjaksi.
Voimme perustaa viinikellarin... =)
-Meillä nimittäin on yhä edellisenkin joulun
viinejä tallella.
Mie en voi edes maistella punaviiniä,
se huomattiin jälleen taas, kun
kinkku uuninlämpimänä otettiin esiin
perjantaina ja Late avasi yhden
joululahjaviineistään ja kaatoi miullekin
ihan tilkan.
Kohta parin kulauksen jälkeen
kasvoilleni nousi punainen kerros ja
alkoi kamala migreeni,
joka kesti pitkälle seuraavaan päivään.
Onneksi viimeisellä migreenilääkkeellä
lähti viimein pois aattona.
Pitänee muistaa hankkia lisää
migrelääkettä.
Mutta toivottavasti joillekin
kelpaa ja sopii punaviinikin. =)
Kuvassa Laten vanhemmille
Laten mukana lähtenyt yhteinen pieni pakettimme.
Niin ikään pullollinen hyvää punaviiniä,
suklaakonvehteja
ja kuusenmuotoinen kynttilälyhty.
Samanlaisen paketin sai myös Laten
siskopuoli sekä veli, hiukan erilaisen...
ja niiden vuoksi Late ajeli puoli
Etelä-Suomea...
-Mutta kellään heillä ei kai vietetäkään
joulua lainkaan, joten emme me enää
tästä lähtien kiusaa heitä
vaatimattomilla lahjoillamme. =)
<3<3<3
Toisillemme meillä oli kaikkein vaatimattomimmat
mutta varmasti sydämellä ajatellut
lahjukset. Mie annoin Latelle vihreitä kuulia
sekä kannellisen lasisen karkkipurkin,
jollaisesta ollaan juteltu jo tovin aikaa. =)
Late antoi miulle kolmen euron lumisadepallon
-mie rakastan lumisadepalloja!-
Siinä on hopeanvärinen peura lumessa.
Sekä sain sen autoliikkeen koeajosta lahjoittaman
ilmaisen cd:n,
jollaista olin toki todella toivonutkin,
ja miesrakas näki vaivaa sen hankkiakseen.
Kertonee ehkä hiukan taloudellisesta tilanteestamme. =)
Mutta muita halusimme muistaa
tilanteesta huolimatta,
ja sanotaanhan että se
ajatus on se tärkein...
On olemassa vanha sanonta,
jotta hyvä antaa vähästään,
paha ei pane paljostaankaan... =P
<3
Nyt mää toivotan kaikille
onnellista tulevaa vuotta. =)
PS:
Lauantaina, uuden vuoden aattona
ollaan asuttu Pikkutalossa 1 vuosi.
