Jotkin puut, esimerkiksi pihlajat, alkavat olla lehdettömiä. Myrskytuuli huiteli maisemissa torstain ja perjantain välisenä yönä ja mie pelkäsin salaa ison pihakoivun joka on kallellaan jo muutenkin ja vanhan toispuoleisen pihakuusen vuoksi. Vähän jännitimme myös kookkaan telttavaraston puolesta, joka oikeammin olisi autotalli, mutta meillä varastokäytössä. On telttaa kyllä kaikenlaisilla painoilla tuettu pysymään paremmin maanpinnalla, jos taifuuni siihen iskisi, mutta kotimaisten taifuunien ja minihirmumyrskyjen mahdista ei koskaan voi olla varma. Tämä tontti sijaitsee todella tuulisella paikalla. Jos ei ole tyyntä, niin sitten tuulee ja kamalasti, joten kyllä se teltta sitten perjantaina joskus keskipäivällä olikin katkaissut kiinnitysköytensä, karistanut painot itsestään ja lähtenyt innoissaan tuulen mukaan. Onneksi se ei ehtinyt kauas, kun havaitsin ikkunasta sen karkumatkan ja menin sitomaan selällään makailevan ja tuulessa kellivän teltan pihapuihin kiinni, ettei se karkaisi tielle, autojen vaaraksi.
Naapurin pihassa katseli samaan aikaan kaksi miestä kädet syvällä housujensa taskuissa puuhiani tovin ja ajattelin että näin maaseudulla varmaan tullaan heti avuksi kun nähdään naapuri pulassa. Niin ainakin mie oisin tehnyt, mutta miehet hyppäsivät kahteen eri autoon ja ajoivat tiehensä ohitseni, katsellen vielä autoistaan uteliaana puuhiani.
Noh, kohta tielle kohdalleni pysähtyi harmaa pakettiauto ja pohdin, jotta no niin, sen auton kuski varmaankin mietti jotta tuolla on nainen pulassa kookkaan kaatuneen teltan kimpussa ihan yksinään! Voi ressukkaa! Hurja tuuli aikoo viedä teltan naisen käsistä! Menenpä heti auttamaan!
Mutta kun vilkaisin syrjäsilmällä autoa, näin mieskuskin puhuvan kännykkään vasen käsi korvallaan, ottavan ratistaan oikealla kädellään paremmin kiinni ja kaasuttelevan tiehensä samaan suuntaan kuin ne edellisetkin miehet. Ehkä pysähdys johtuikin vain hankaluudesta ajella yhdellä kädellä pakua? Missä oli handsfree?
Vaan kyllä mie sen teltan yksinkin kesytin. Sain sen vikuroivan otuksen rauhoittumaan tuulen kutsua vastaan kahlitsemalla sen pyykkinaruksi aikomani narun pitkillä pätkillä sinne tänne, siihen paikalleen, selälleen. Vähän se kelli yhä tuulessa, mutta ei jaksanut enää katkoa narujaan ja karata.
Kun mies saapui töistä, poistimme teltasta jalat, ja kannoimme sen kahteen pekkaan, (yksin sitä ei missään nimessä olisi saanut kannettua) omalle paikalleen. Siinä tuulessa olisi ollut varsin turhauttavaa ryhtyä kokoamaan telttaa. Se jäi jalattomana painojen varaan odottamaan tyyntä ilmaa oman lautakasansa suojaksi.
Kamiinan savuhormia ollahan sisätiloissa alettu mallailemaan tulenkestävällä muurauslaastilla palohormiin. Kamiinaan ei saa laittaa tulia vielä useaan viikkoon, että keraaminen laasti kovettuisi ihan rauhassa. Lämmitys on silloinkin aloitettava todella varovasti. Ensin ihan hiustenkuivaimella putkea ja hormiseinää hiukan lämmittäen. Muutamana ensimmäisenä päivänä polttaen vain pikkutilkan paperia. Seuraavana päivänä pieniä risuja tms. Seuraavaksi ihan pari klapia ja vasta päivien kuluttua pieni pesällinen kuivia puita, jne. Step by step, kunnes tulee aika laittaa kamiinan oikeat tulet. Kohtuudella tietenkin.
Näin itse kamiinaakin, uuden savuputkiliittymän ohella, on turvallista käytellä. Kamiinan omat maalitkin pureutuvat kunnolla tuon lämmityslaitteen pintaan samalla. Vasta muutaman kunnollisen kuumennuksen jälkeen kamiinan pinnan voi jäähtyneenä pyyhkiä, kun sen maalit ovat kuumentuneet kestäviksi. Onneksi olemme koko ajan suojanneet kamiinaa pölyltä ja lialta, ettei ole tullut edes ajankohtaiseksi vahingossa alkaa pyyhkimään sen pintaa.
Lauantaina keittiön seinä sai toisen kerroksen varsinaista, hauskan hyytelömäistä seinämaalia niskoilleen ja kamiinan savuputken liitoskohta toisen kerroksen tulilaastia. Ex-eteisen purettu seinä sai pinnakseen kipsilevyn, joka paklattiin ja pohjamaalattiin. Pohdimme, menisimmekö illalla jonnekin mäelle katselemaan taivasta. Vaan illalla Late menikin väsyneenä ajoissa nukkumaan ja mie jäin ikkunoista katselemaan näenkö tähdenlentoja mutta katuvalot sotkivat taivasnäkymät enkä tarennut mennä ulos...
Sunnuntaina Late aloitti aamusella keittiön lattian laminaattien laiton. Mie muurailin kamiinan hormiaukkoa lisää nyt niin, että kamiina ja jopa se savuputkikin olivat omilla paikoillaan. Maalasin hyytelömaalilla pikapikaa vielä joitakin keittiön seinien kohtia sekä hormin sivua pikaisesti kuivuvalla seinämaalilla ja sitten keittiö pitikin saada tyhjäksi ja siistiksi Laten töitä varten. Ex-eteisen seinäkin sai hyytelöisen maalinsa.
Iltapäivällä keittiön lattia näytti jo hyvältä. Puuttuu enää yksi rivi laminaatteja, joiden kiinnitystä varten Laten pitänee tänään käydä töistä päästyään ostamassa sellainen rauta...
Ai, kun lattia on ihana!
<3<3<3 Keittiön lattia on <3<3<3
Siellä tekee mieli tanssia
hiljaa valssia... <3
hiljaa valssia... <3
Ei uskoisi,
että tässä kohdassa
oli muutamia viikkoja sitten
kamala kuoppa...
Ulkoseinäremontin katsastajia saapui sunnuntain iltapäivällä ja mie istuin siksi aikaa katsomaan Frasieria Fazerin sinisen kanssa, kun Late jutteli ulkona remppamiesten kanssa. Lupasivat lähettää oman korjauskuluarvionsa. Mie nauroin Nilesin sähläilyä niin, että varmaan kuului ulos asti se miun hekotukseni.
Olinko lie väsynyt kun tuo niin hekotutti? =)
Iltasella menimme joksikin aikaa etsimään aarteita tuon armaan metallinpaljastimella, mutta löytyi vain rautaromusia. Palasimme pihaan ottamaan vikuroivan teltan narut auki. Teltta odottelikin ihan kesynä ja hiljaa, ja antoi meidän kengittää itsensä uudelleen, uusien (pyykki)narujensa kera moniin tukipuihin ja painoihin. Katsotaan, kuinka kauan se nyt malttaa pysyä kiltisti siinä paikassa.
Otimme vielä käsittelyyn sen Sähkärin seinään kiinnittämän sähköpatterin, joka oli jo pitänyt ruuvata irti seinän maalauksen ajaksi. Oikeasti pelkästään sen sähköpatterin sähkörasiamaisen jakolaitteen uudelleenasennus seinään olisi riittänyt sähkärin työksi, eli koko likaisen hökötyksen kiinnitystä ei olisi vielä silloin tarvinut, mutta sähkäri ei kysynyt mitään neuvoja mihinkään miulta tai esim puhelimitse Latelta, vaan teki kaiken ominpäin hassusti, ensin kiroten miulle niin, että mie pysyin poissa hänen tieltään...
Late avasi sähköhökötyksen, jonka alareunassa oli mm edellisten asukkaiden joitakin tahmeita ruokajämiä ja sisuksissa yhä mustia eläinten karvoja. Laite puhdistettiin osa osalta ja kuivattiin huolellisesti, jonka jälkeen mies asensi sen takaisin seinään, paikkaan jonka sijainnin hän <3 kysyi miulta, ja nyt patteri on puhdas ja raikas ja oikeassa paikassa... =)
Uutisten säätiedoissa kerrottiin viime viikolla ilmojen kylmenevän ja tosi syksyn alkavan. Nyt maanantaiaamuna neljän paikkeilla heräsimmekin peltikatolle sataneeseen varsin kovaääniseen ja isoon raekuuroon.
On se syksy...
Teltta näkyy olevan vielä paikoillaan.
Tänään on tasan 10 viikkoa keittiöremontin aloittamisesta...
17 kommenttia:
Määh, kyllä jotkut miehet osaa olla törppöjä, oltiinpa sitten maalla tai kaupungissa :( Miten ei ymmärrä tulla apuun tuossa tilanteessa, en voi käsittää... Ajattele, Niles olisi varmasti viipottanut auttamaan (ja herrasmiesmäisesti luuhistunut teltan alle ja sinä olisit saanut pelastaa hänetkin)! ;) Onneksi sinussa oli naista kesyttämään teltta!
Onpa ihanaa kuulla, että lattiaa on jo jalkojen alla, ja kamiinaakin ajetaan sisään hyvää vauhtia, onnittelut! Syksy saa olla ja talvikin pian tulla :) Mukavaa viikon alkua Pikkutaloon!
Olivia =)
Mie taidan olla prheestä, jossa naiset ovat tehneet kaiken itse, joten tuttua miulle... =)
Mutta soon ihme, ettei kukaan ole edes käynyt pihassa katsomassa, millainen sakki tähän taloon on muuttanut. Yhtään eivät ole olleet uteliaita. =) Tai sitten ne lukee tätä blogia. ;D
Voi jooh, Niles-paralta ei tunnu luonnistuvan arkipäivän puuhat ihan itsenäisesti. Hyvinkin hänetkin oisi pitänyt pelastaa... =)))))
Lattia on suloinen. Kävin sitä äskenkin silittelemässä. Keittiössä tuoksuu viimeinkin hyvälle.
Kiitos, samoin siulle onnellisia syyspäiviä. Älä vilustu. =)
Hyvä että alkaa tulla valmista. Odotan mielenkiinnolla kuvia uudesta keittiöstä.
Kiitos Niina =)
Oli jo aikakin tulla jotakin valmista... =)
Keittiö on vielä vasta tyhjä huone, jossa sanomelhdellä peitelty kamiina odottelee savuhorminsa valmistumista. =) Mutta kuvia tulee kun keksin mitä kuvaisin. =)
Valmis lattia on IHANA! Tiedän tunteen!!!
Onnea siitä!
Kiitos Katjusha! <3 =)
Tähän on tarvittu aika monta tuntia hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Monta kuormaa törkyä kaatopaikalle, monta rautakauppakeikkaa jne, mutta nyt alkaa tuntua jo että ollaan paremmalla puolella.
Una thö telttakuiskaaja ;oD
Taas yksi saavutus, Onnittelut! Keittiö on kuitenkin se kodin sydän monen mielestä. Voin vaan kuvitella miten mahtavalta tuntuu kun siellä alkaa asiat olla kohdillaan ja se joulukin lähestyy varmoin askelin ympäriinsä lentelevien lehtien tekemään tietä pitkin.
Ihmettelin raekuuroja. Sellainen oli ilmeisesti ollut Espoossa juuri kun kävimme raekuuroalueella. Ehkä olikin, mutta joko se ei osunut kohdilleen tai sitten ehti jo sulaa. Minä olin Ikeassa täydentämässä sitä kynttilävarastoa, joka täällä jo hupenee kovaa vauhtia.
Hahaa, Nikkari! =)
Mie kuiskailin kyllä sille teltalle aikasta painokelvottomia kuiskauksia. =) Jospa se siksi tokeni? =)
Niin, joulu juu, ja muutenkin jo näiden viikkojen jälkeen kaipaa paikkaa jossa voisi leipoa ja kokata... Ja pöytää jonka ääressä voisi istua. =)
Sekin on makkarissa kaiken muun alla.
Miun Mamani oli niin ikään lauantaina Pikkusiskoni kanssa elämänsä ensimmäistä kertaa käymässä ikeassa ja niin ikään kynttilöitä oli sieltä bongannut.
Kynttilöitä kun ei meillä kynttilöiden rakastajilla voi koskaan olla liikaa. Eihän vaan? =)
Voi miten mukavaa, kun teidän remppa on noin pitkällä! Hienosti olette ahertaneet =)
Frasier on mukava. Siinä oleva huumori on sellaista, joka minuun uppoaa. Muutenkin se sarja kestää uusintakatselmuksenkin!
No ei!
Pahemman luokan addiktiosta kertoo se, että kerran lekurireissulla mietin siinä lekurin naputellessa konettaan ihan muita asioita, lähinnä juuri niitä kynttilöitä, joita oltiin menossa hakemaan Ikeasta lekurireissun jälkeen. Tylsä naputus sai ajatukset karkaamaan eikä niitä häirinnyt edes lääkärin kysymys siitä poltanko vielä. Vastasin lyhyesti kyllä ja jatkoin pohdintojani mielessäni. Lääkärin ilme oli melkoinen kun hän kysyi montako päivässä ja minä siihen, että joskus lähemmäs satakin. Lääkäri kurkistaa nenänvarteen valahtaneiden lasiensä yli ja kysyy huolestuneena: "Ei kai päivässä sentään?" ja minä vastaan topakasti että kyllä, sadepäivinä varsinkin.. ja tajuan siinä samalla, että tässä ei nyt ole kysymys niistä kynttilöistä :oD Hieman sitten jouduin korjailemaan väittämääni mutisten posket punaisina, että tuikkukynttilöistähän minä vaan.. kun täältä menossa Ikeaan.. kynttilöitä.. kyllähän sinä ymmärrät, niin tylsät kuvatkin sulla seinillä, pelkkiä korvia ja lääkemainoksia, että kynttilöitähän minä vaan tarkoitin.
:oD nom. tänäänkin on palanut jo varmasti monta kymmentä :0D
Lotta, juuh, samaa mieltä. Soon sellaista viatonta viihdettä niinko vaikkapa Frendit, että näitä katsoo mielellään aina uudestaan. Mie en ainakaan koskaan ole mitään sarjaa nähnyt ihan kokonaan joka jaksoa, joten aina siellä on jotakin uuttakin joukossa.
Tai olenpas: Lostin olen katsonut ihan kaikki jaksot. =)
Nikkari =)
Mie hyvin varovasti täällä rempan keskellä kynttilöitä polttelen. Ja säästäväisesti yhden kerrallaan sammuttaen sen heti kun menen nukkumaan.
Kun saadaan paikkoja kuntoon niin ehkäpä kivikynttilälyhdyissä voisi taas takan päällä palaa jopa kolme yhtaikaa...
*laskee* tässä olkkarissa, jossa nyt istun katselemassa aamua, palaa 8 tuikkua samaan aikaan. Eteisen lyhdyssä 2 ja toisessa 1. Keittiön pöydällä 1, makuuhuoneessa 2+3+1. Yhteensä samaan aikaan 18 tuikkua :0D
Kuten sanottua, kynttiläaddikti! Pidän aivan valtavasti kynttilöiden valosta ja tunnelmasta, jonka ne luo- Onneksi Ikeassa tuikut ovat halpoja: 2,95/100kpl.
=D
Sisko epäili etteivät olleet paikallisia - vaikka kyllähän noita törppöjä mahtuu joka pitäjään.
Uskoiskohan että vain kuiskailit?
Mie olisin kyllä karjunut, vaikkei se teltta tietenkään volyymin voimalla asettunut.
Ihana, lämmin lattia!
Ja kohta pääset kokkaamaankin.
Basilikan kausi taitaa vain olla tältä vuodelta ohi.
Eihän se monivuotinen yrtti olekaan.
Tytär muuten kasvatti pienilehtistä basilikaa, se ei kuki niin herkästi ja on jopa maukkaampaa.
Mie kysyn ens keväänä siulta että mikä se yrtti olikaan mitä piti kylvää tänä keväänä?
MK =)
Kyllä täälläpäin sentäs se yksi herrasmies asuu, yhteinen tuttavamme. =)
Voin kuvitella että hän olisi varmasti rientänytkin apuun, jos olisi nähnyt tän pulmatilanteen. =)
Tosin, kun sidoin karkulaisen, sai lisäaikaa, eikä teltta vaeltanut pois tontilta autojen vaaraksi.
Miun basilikakin oli pienilehtistä ja maukasta. Oreganot kyllä pyrkivät kukkimaan. Niitä kasvaa yhä kukoistavina mäkimeiramin muodossa pihalla parissakin paikassa. Toivottavasti ne kestävät talven ja ensi keväänä pihasta nousisi kaikkea ihanaa, jota ei vielä viime keväänä ollut.
Pitänee laittaa niitä myyräkarkottimia pihaan.
Miusta muuten tuntuu jotta siun tyttärellä on varsin oiva viherpeukaloinen. Tullut tytär äitiinsä. <3
Höröttelin ääneen Baabelin Nikkarin sadalle kynttilälle lääkärireissussa niin, että kissatkin heräsivät ja katsoivat mua pahasti.
Niistä kynttilöistä sen verran, että oon koko syksyn himoinnut s-kaupassa käydessäni niitä parin euron lyhty-lyhtyjä, jospa semmoisessa uskaltaisi sisällä polttaa kynttilöitä arkena. Muuten ei uskalla pitää kynttilää kuin keittiön pöydällä jonkun hienon ruokailun aikana, ja sen jälkeen se samantien pitää sammuttaa, ettei mene kummatkaan karvanaamat polttelemaan niitä naamakarvojaan.
Heips Nunnukka-armas <3
Antaiskohan ne kisut sen lyhdyn sitten olla? Jos sen vaikka ripustaisi katosta roikkumaan ikkunan eteen tms? Oisko siellä valmiiksi mtn koukkua katossa, niin ei tarvisi tehdä reikiä vuokrakattoon? Tai ainakin parvekkeella se lyhty saisi olla rauhassa. On ne uteliaita kisuja, ilman itsesuojeluvaistoa. =)
Lähetä kommentti