Translate

25.10.2011

Yllätysomenapuu



Jahas, menin sitten vahingossa poistamaan kamerasta ison kasan kuvia ihan ennen aikojaan, joten seuraavat sanaset ovatkin ilman kuvitusta ja sinun täytyy vaan kuvitella ne. Kuvitan tekstin vanhalla kuvalla jostain ihan muualta. Tuollaisia alkavat olla puut meilläpäinkin, paitsi hopeapaju, joka sinnikkäästi yrittää pitää lehdistään kiinni... 




Vesilasiin ennen pakkasöitä pelastettu siperianpallo-ohdake avasi somat siniset kukkansa takan päällä lämpöisessä. Tämä monivuotinen perennakasvi on kasvatettu itse siemenestä keväällä, eikä pihalla ihan ehtinyt kukkia, mutta kukinnon näin talteenottamalla miekin ehdin nähdä, millainen sen kukka olisi. 

Lauantai meni rautakauppoja kierrellen, taas kerran. Piti etsiä jälleen tiettyjä osia ja levyjä, joita ei sitten ollutkaan joka paikassa, joten tunnit hujahtivat. Mutta ah, niiden rautakauppakävelyjen, huoltoasemalounaan (jei, oltiin ulkona syömässä!) ja rautakauppatuotteiden lisäksi ja lopuksi, tuo miesrakas antoi miun mennä puutarhakauppoihinkin, nyt kun kasvien hintaluokka alkaa olla lähempänä miun maksukykyäni. =) 

Tähän asti mie odottelin niitä meille erään henkilön lupaamia kahta omenapuuta. Puutarhassa pitää olla hedelmäpuita, ei se muuten ole puutarha... Kun ei niitä luvattuja sitten koskaan tullut, mie menin ja ostin itse omenapuun taimen, jota kukaan muu ei ollut huolinut, koska siitä oli kadonnut nimilappu. 

Soon siis yllätysomenapuu. <3 
Lisäksi ostin kirsikkapuun. <3
Viimeistään keväällä saavat sitten kaveriksi
toisen omenapuun jne... <3


Late sai ne sirot pikkupuiden latvat taivuteltua hellävaroin auton sisälle, rautakauppatuotteiden sekaan, muovipussit ruukkujen ympärillä ja hyvin ne tulivat uuteen kotipihaansa. Ne ovat tämän pihan ensimmäiset hedelmäpuut. Myyräverkkoa meillä jo on, tarvii ostaa vielä jäniksien varalta kanaverkkoa oksien suojaksi. Ilkimysfasaanit nokkivat edelleen kukkasipuleita pois mullastaan kukkapenkeistä. =( Ne hakkaavat reikiä sipuleihin ja syövät niistä kaikista paloja pois. =( Olen peitellyt sipulipaikkoja havuilla ja puiden lehdillä. Ihan kuin se iso lintu oikeasti haistaisi, missä ne sipulit ovat... =(


Keittiönkaappeja myö lätkittiin seiniin sunnuntaina ja niiden ovia maanantai-iltana. Kaikki kaapit ovat nyt paikoillaan vanhoine ovineen. Siis niissä kaapeissa on ovi joihin sellainen oli olemassa. Muutama ovi pitää tehdä jostakin. Ovet on vain puhdistettu nyt ensihätään. Mie maalaan ne joskus sitten kun saadaan tilaa enemmän maalaukselle, esim yläkerrasta. Yhden kokonaan uuden, pienen erikoisuuden tuo rakas teki miulle allaskaapin viereen. Nimittäin paikan <3 leivontalaudalle, <3 jonka senkin mies tekee kun ehtii. <3


Eilen käväisi piipunhatuntekijä. Seuraavaksi odotellaan kylään sähkö- ja putkimiestä,
jotta saadaan keittiöön vettä, viemäri ja sähköt... 


Nyt saan laittaa jo ekoja astioita keittiön kaappeihin. 
Ehkä meillä onkin keittiö ennen joulua! Jei! =)




PS: Tuo miesrakas <3 
osti viikonloppuna puutarha-alesta meille vielä kaksi omenapuuta: 
Huvituksen ja Petterin. <3 

Toivotaan, että ne menestyvät 
läpi pitkän, kylmän talven... 






6 kommenttia:

Mk kirjoitti...

Miten fiksua - paikka leivinlaudalle!
Luulin ettei kukaan muu enää käytä sellaista, kaikenlaisia silikonialustoja kun on kehitelty.

Fasaaneja vastaan on tosi hankala suojautua, ainut varmasti auttava on verkko sipulimaan päällä kunnes maa kunnolla jäätyy.

Peukut pystyyn että odotetut kyläilijät tulevat pian!

Hallatar kirjoitti...

MK

Leipomisalustalla voi huoletta leikata korvapuusteja taikinarullasta. Ei meillä riitä mitkään pikkusilikonialustat, sen verran ison taikinan mie aina teen. =)


Tuota verkkoa pitäisi varmaankin olla kevääseen asti niiden kaikkien paikkojen päällä joissa on kukkasipuleita, koska näkyvät popsivan myös ne pienet alut joita esim krookuksen sipuleista on ennättänyt lähteä kasvamaan. Istutin ne liian aikaisin maahan...

Pahuksen lintuset... =P

mm kirjoitti...

Ajatus yllätysomenapuusta hykerrytti. Jokaisella meillä pitäisi olla jossain kasvamassa oma "yllätysomenapuu", jotta emme kangistuisi liikaa kaavoihin...

Hallatar kirjoitti...

Oi kiitos MM ilahduttavasta kommentistasi. Miten ihanasti todettu. =)

Miekin ajattelin nimettömän puun nähdessäni että ei se haittaa mikä sen nimi, rotu ja väri on, miulle se oli vaan rakas omenapuu, jollaisen kipeästi halusin. <3

Eihän kukaan voi päättää vaikka omista lapsistaankaan, minkä luonteisia ja näköisiä heistä tulee, minkä väriset ja laatuiset hiukset heille tulee, samoin silmiensä väri, jne, kaikki on yhtä suurta luonnon yllätystä.

Näin olkoon yllätysomenapuunkin kanssa. =)

Nunnukka kirjoitti...

Oi, babypuita!


Ai niin. Ensi kerralla kun semmoinen fasaani tepastelee kukkasipulien luokse, juokse ulos ja heitä sitä oikealla sipulilla. Jos osut ja se pökertyy, heitä toisella. Sit kun se on tajuton, heitä sitä valkosipulivoilla ja oho, vahingossa kompastuu veitseen ja kyniytyy ja hups, hoipertelee uunivuokaan ja eikai sitä siihenkään voi jättää, pitää viedä uuniin lämpiämään... :D

Hallatar kirjoitti...

Nunnukka =)


Juuh, ne on tosiaan vielä pieniä ja piti hyvin suojata ne myyriä ja jäniksiä vastaan.

Hauska tuo fasaanintorjuntaidea! ;DDD
Hmmm... mulla itse asiassa on kaksi sipulia... :D