...
Parina päivänä ollaan saatu ihailla kauniita aurinkoisia lumimaisemia. Pakkasta on ollut sopivasti. Ei liikaa niin että olisin palellut kamalasti. Onneksi. Tällä köyhimyksellä, sormista & varpaista palelijalla kun on suhteellisen niukasti vaatteita kaapissaan.
Pakkaslumi on kevyttä käsitellä ja siihen on mukava tehdä polkuja pitkin poikin...
Petivaatteet on suuri ilo -tuttu jo lapsuudesta- tuulettaa tujussa pakkasessa ja kiikuttaa sitten raikkaat petivaatteet makuuhuoneeseen ja laittaa petiin muutenkin puhtaat lakanat. Se ulkona tuulettuneen tuoksu tulee läpi tyynyliinojen ja pussilakanoiden ja onnellistuttaa petiin käyvän unisen illan.
Tänään nyt kuitenkin on suojasää ja taivaalta sataa jälleen vähän väliä niitä villakintaan kokoisia lumihaituvia. Kun menee rappusille, sataa selkään suoranaista vettä. Katolta rappujen päältä puuttuvat lumiesteet ja putoava lumi on rikkonut räystäskourun jolloin peltikatolta sataa sulanutta vettä suoraan oven eteen. Joskus jossain vaiheessa joku talon asukas on remontoinut tämän talon lisäosan uuden ulko-oven ja raput aivan vikapaikkaan, jolloin putoava lumikin rojahtaa vanhan talon osan katolta suoraan kivisille rappusille.
Valumavesi oli muodostanut jo aikamoisia jäätiköitäkin rappusiin, ennen kuin mie menin rautalapiolla tahkuamaan jäitä palasiksi ja sain lopulta raput siistiksi. Käänsin rapuille selkäni ja hain postin ja takaisin tullessani lopsahtivat ne loputkin lumet alas rappusille, joten eikun taas rappuja siivoamaan. =)
Tänään piti nuohoojankin saapua. Tässä talossa on kuulema nuohottu (nuohoojan mukaan) viimeksi kaksi vuotta sitten! Joka vuosihan pitäisi silloin nuohota jos tulipesiä käytetään jatkuvasti lämmitykseen...
Siivosin tuhkat kaikista kolmesta tulipesästä kun Hani oli lähtenyt töihinsä. Kummasti sitä tuhkaa nopeasti kertyykin. Tämä oli nyt kolmas kerta näiden reilun kuukauden aikana kun siivosin tuhkat pois. Taloon tullessamme siivosin tosin niiden edellisten asukkaidenkin tuhkat pois, joten ei tämä kaikki tuhka ole ollut meidän aikaansaamaamme.
Seuraavaksi tein lumihankeen polun talon taa nuohoojaa varten ja nousin palotikkaita pitkin lapio mukanani mökin uudemman osan katon reunalle. Vanhan osan päältä lumi tulee itsekseen alas, mutta minua alkoi pelottaa siinä rappusilla seistessäni uudempi katto, jossa oli yhä lunta, koska sen lumen alta pilkistävä peltikate näytti niin hurjan liukkaalta. Katto näytti tosi jyrkältäkin siitä näkökulmasta, vaikka sen uudemman osan katto vaikuttaa maan tasalta katsellessa niin loivalta...
Niinpä mie en sitten loppujen lopuksi pystynytkään menemään putsaamaan kattoa nuohoojaan varten. Heitin esikoisen jokunen päivä sitten meille tuoman italialaisen lumilapion alas hankeen, kapusin itse perässä ja tulin sisälle laitamaan märät rukkaset kuivumaan.
Kohta nuohooja saapuikin. Iso nokeentunut mies, mustissa korvakoruissaan jotka sopivat hänen mustaan lookkiinsa hyvin. =) Mies laittoi sanomalehtiä peltien koloihin ja suojasi lattiat tulipesien edestä sanomalehtien sivuilla ja meni sitten pihalle, kuului kiipeävän metallisille tikkaille ja kohta katolta kuului kova ryminä.
Ihmettelin sisätiloissa tuon miehen rohkeutta ja laitoin rauhassa pyykkikoneen pesemiä pyykkejä kuivaustelineelle, kun yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja nuohooja saapui takaisin sisälle. Hän oli juuri meinanut pudota katolta, koska se oli niin liukas! Kuitenkin mies hymyili aurinkoisesti vaikka oli ollut juuri -vähältä piti- tilanteessa. Hän päätti tulla pakkaspäivänä uudelleen, ettei tarvitse kontata märällä katolla. Parempi se on olla ottamatta riskejä.
Pakkaspäivään siis.
PS: Lumet tipahtivat itsekseen tuolta katolta kun olin saanut tämän kirjoitettua. =)
PS: Lumet tipahtivat itsekseen tuolta katolta kun olin saanut tämän kirjoitettua. =)
...
