Jake-esikoinen haki Tampereelta asti Miihkali-keskimmäisen ja tämän tyttöystävän Sadun, ja he kolme viettivät aikaa kanssamme lauantaina. Ihan upouusi rautapata vihittiin käyttöönsä ja muhitutin muutamia tunteja kananrintoja heille, pottujen kanssa. Kehuivat. Höpönassut! <3 Taisivat olla vaan nälkäisiä!
Kuvataikuri-Miihkalilla oli painava reppu täynnä kuvaustarvikkeita ja pian poika jo kuvaili kaikkea näkemäänsä... Kehen lie tullut? =)
Mutta jälkkärikakku ei tainnut olla hyvvee... Se oli Pirkka-ohjeesta gluteenittomaksi muokattu suklaaunelmakakku, (myöhästynyt Miihkalin synttärikakkunen) mutta se oli jotenkin liian raskastekoinen. Täytynee edelleenkin siis tehdä kakut oman pääni mukaan, eikä ohjeesta. Ei vaineskaan, se täyte vaan oli ehkä liian raskasta? Jätin jo nyt siitä mm kananmunat pois, mutta ehkä tuorejuustonkin voisi jättää pois... =P
Miihkali oli salakuvannut minutkin tiskaamassa jotakin nuttura ja villatakki heiluen keskeneräisessä pikkukeittiössämme. Pannukahvia on vieressäni tulossa kahdellakin kahvipannulla. Kahvinkeittimellekään ei sähkäri muistanut tehdä pistorasiaa. Laatat puuttuvat työtasojen yläpuolelta ja liesituuletin on vielä vaiheessa. Astiankuivauskaappiin pitäisi keksiä jostakin ovi. Saa olla vaikka punainen. Nurkkaan pitäisi nikkaroida avohyllykkö mausteille, keittokirjoille ja tilpihööverille. Pöytä on liian pieni, (täytyisi olla jatkettava) matala sähköliesi pitäisi päivittää, jne...
Sunnuntai olikin sitten tylsän yksinäinen päivä. Late oli reissussaan koko päivän ja toi talvirenkaat varastolta ja pihassa illalla vaihdettiin ne renkaat autoonsa. Tai mie nyt tosin vaan kuskasin ne kesärenkaat ja tunkin säilytyspaikkaansa.
-Oli se jo talvitöppösten aikakin, kun ei tiedä minä päivänä sitä lunta tupruaa pakkasen kera.
Orava yrittää muutes tehdä oloaan mukavaksi kaivautumalla talon ns uuden osan katon alle. Pitänee laittaa verkkoa sinne esteeksi, kun se otus heittelee vuorivilloja nyt pois sieltä, sisustaessaan katon reunusta uusiksi.
Perhonen, jonka luulin jo lentäneen ulos ovesta viime viikolla, olikin hengissä vielä lauantaina ja siitäkin Miihkali sai kuvan. Olimme laittaneet perhoselle hunajaa pikkulautaselle. Kuljetimme sitä edes takaisin olohuoneen ja makkarin välillä, ettei se lentäisi pois, kun pesin olohuoneen ikkunat. Ikkunanpesun jälkeen se pääsi takaisin tuolle ikkunalle jossa se tavallisesti oli. Me Laten kanssa jo kiinnyimme pieneen perhoseen (kyllä me tarvittais se kissa!) ja mieskin töiden jälkeen kotiin palattuaan aina kyseli, missäs meidän perhonen on?
Nyt, viime yönä, nokkosperhonen oli heittänyt henkensä ja se makasi väärinpäin olohuoneen lattialla aamulla. Niisk...
Iltatunnelmia Miihkalin kuvaamana. =)
9 kommenttia:
Kauan se oli siellä vipeltänyt teidän seurassa se nokkosperhospikkuinen. (Mites nyt kun Late on jo tottunut "lemmikkeihin", niin se kissa? ;) )
Ja voiku näyttää hienolta tuo keittiö :)
=) Nunnukka-armas-murunen <3
Jos oisin tiennyt että veljesi kuvaa keittiötä, oisin äkkiä siivonnut kaikki tasot siisteiksi. =) Nyt olin laitellut joka paikkaan kahvitukseen tarkoitettuja juttuja ja olin siivoamassa ruokailuun liittyviä juttuja... =)
Niin, se kissa... Voi mie tahtoisin niin kissan. Sellaisen pitkäkarvaisen kuin mitä miulla joskus kauan sitten oli... =)
...ja niin joo, se perhosressukka! Ehkä se olisi pitänyt viedä vintille, jossa on kylmää, ja se olisi voinut mennä siellä talvihorrokseen. Nyt se oli liian lämpimässä ja heitti henkensä... =(
Mie hautasin sen aamulla yhden omenapuuntaimen juurelle...
Voi pientä Perhoa! Kiva, kun hautasit. <3 Mullakin on kissakuume. Kotikotona Sipoossa on kolme mun kissaaa, mutta vanhemmat eivät aio antaa niitä mulle. :) Enkä raaskisi niitä kotoaan pois viedäkään.
Onko ovi kaapistosta mennyt rikki vai eikö sellaista ole ollutkaan?
Lotta =)
Kissakuume on vakavasti otettava asia. =)
Alkuperäinen astiankuivauskaappi oli niin laho että sellainen uusi piti ostaa tilalle, mutta kaappiin ei kuulunut ovea... =)
Pääsit viimein kokkaamaan keittiöön, mahtaa olla pitkästä aikaa ihanaa.
Ihanalta tuo kakkukin näyttää, jospa kaikki vain olivat jo liian kylläisiä jaksaakseen sitä.
Mk, juu kyllä on onnellista kun on viimein keittiö. On vesipiste. On hella. Jääkaappikin samassa huoneessa. =P
Hiukan harmittaa kun se suunnittelemamme uusi keittiö ei toteutunutkaan nyt. Eli hellalle piti tulla kulmanurkkaus jne, mutta tämä keittiö oli sille suunnitelmalle liian pieni. Tilavampaan tilaan se sopisi.
Nyt kaappitilaa on muutenkin ihan liian vähän...
Voi pientä perhosta, mutta eihän ne luonnossakaan kauaa elä! Pitkään kuitenkin teitä ilahdutti :)
Kiva juttu, kun keittiö on jälleen keittiö! Meillä on se hella siellä nurkassa. Ja en nyt tiiä onko se niin kätevä... Onhan se kiva joo, mutta sinne taakse jää hukkatilaa, vaikkakin meillä on siellä se taso ja siellä niitä mausteita, mutta kyllä sinne ihan taakse jää pölyttyvää tilaa. Eikä sinne vaan yllä! Ei kurkottelemalla ainakaan, varmaan jonkun tuolin avulla...
Kaappitilaa on aina liian vähän. :D Ainakin mun mielestä :))
Halitukset <3
Juulia =)
Meillä se jäi haaveeksi se kulmahellanurkkaus. Mutta meillä onkin tällai mökkikeittiö. =)
Uskon, että teillä on ihana keittiö niin kuin koko talonne on... =) <3
Mutta tosi on, kaappeja ei oo koskaan liikaa! Soon tullu huomattua kaikenlaisissa keittiöissä vuosien varrella kokkaillessa... =)
Kiits! Halit siullekin <3 =)
Lähetä kommentti