Eilen sisälle lensi nokkosperhonen. Se tutki kovasti olohuonetta ja keittiötä ja lensi niiden väliä, tutkien välillä kattolamppuja, joista mie kuumimmat sammutin, ettei perhonen polttaisi niissä siipiään. Se nukkui varastoksi muutetun komeron kukkaverhojen vierellä, kuin kesää ja kukkaketoja kaihoten.
Kun Late lähti kuuden maissa töihinsä, perhonenkin heräili ja tuli olohuoneeseen lentelemään, tutkimaan laminaattipinoa ja ikkunaverhoja. Istui se hetken miun polvellanikin, mutta kun kumarruin ottamaan kameraani, se lensi tuonne verhoihin...
2 kommenttia:
Oli vaikea tilanne kesällä, kun ei tiennyt olisiko perhosen vai kissan puolella. Toisaalta kissan ihana aito innostus ja hirveä vimma viihdyttivät, mutta sitten tuli huono omatunto ja surumieli perhosen puolesta.
Hilu ehti syödä sen ennenkuin ehdin tehdä mitään.
Mutta kärpäs- ja hämähäkki- (meillä EI ole sotkuista :D) jahtiin me noita kyllä yllytetään, ovatpahan hyödyksi ja viihteeksi.
(Ps. Kissa kestää kauemmin kuin perhonen ja on vähän sosiaalisempaa seuraa. Pitkäkarvaiset siperiankissat eivät käy Latenkaan henkeen~)
Nunnukka
Niinpäs, kissalla on kissan luonto. Kaikki lentelevä ja karkuun juokseva on saalista kissan mielestä.
Perhonen eleli viikon meillä sisätiloissa. Pitkäkarvainen kisu ois kyllä NIIN ihana! =D
Lähetä kommentti