Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?

Saamme sittenkin puuliiterin!

Taloon.com-blogikisan äänivyöryssä syksyllä 2014
kaksi muuta kilpailevaa blogia sai useita tuhansia ääniä,
ja minun terassinrakennuksesta viime kesänä kertova blogijuttuni satoja,
joten - näennäisesti - äänien määrän mukaan
blogini näytti kisan päättymisen jälkeen olevan äänivyöryssä kolmas.

Kolmas sijakin on mielestäni tosi hieno! =D 

Mutta yllättäen syksyllä noin kuukausi 
kisan yleisöäänestyksen jälkeen sain s.postia, 
jossa kerrottiin kilpailun järjestäjän päättäneen 
kuitenkin palkita juuri minun blogini 
ja pihaniksini päävoitolla. Ehkä minun tarinassani 
oli juuri niitä oikeita niksejä ja pointteja,
joita blogijutulta alunperin edellytettiinkin. 
Mene ja tiedä, mikä oli syy, mutta minä 
sain palkakseni 1000 euron 
lahjakortin Taloon.comiin ja voisin tilata sillä mitä vain. =) 

Kiitos siitä hirmuisesti teille kaikille 
blogini äänestäjille ja kisajärjestäjälle. 




Tarvitsimme tosi kipeästi jonkinlaista puuliiteriä,
polttopuille suojaksi koska sellaista ei meidän pihallamme
ole ollut muutamaan vuoteen lainkaan, alkuperäisen vanhan piharakennuksen
purun jäljiltä ja polttopuumme ovat olleet jo kahtena talvena
pressun alla pihamaalla. Sellaiset pressut eivät näytä kovin hyvälle eivätkä
klapitkaan ole hyvässä kunnossa ulkona lojuessaan.

Itse asiassa niitä pressujen alla lojuvia klapeja on
pihassamme ollut ihan alusta asti, tänne muuttomme
jälkeen, kuivumassa pinoissaan,
koska pihastakin piti kaataa muutama yli satavuotias
puuvanhus pois, ennen kuin kovat tuulet sen tekivät...
Liiteri siis palkinnoksi!! Please!

Mutta liitereitä ei ollut enää viime vuoden syyskuussa saatavilla
kun sain tietää blogijuttuni voittaneen kisan.

Lahjakorttikoodimme voimassaoloaikaa pidennettiin
ystävällisesti, jotta saisimme tänä keväänä puuliiterimme.

Odottavan aika on joskus pitkä...

Tilasinsamalla voittolahjakortin loppuosaldolla myös hieman
multaa, koska sitä aina tässä pihassa tarvitaan.

Hankittuna on jo myös ne muut osat liiteriin, joita ei
paketissa ole, odotetaan hyvää säätä, liiterin kokoamista,
sen punamullalla maalaamista 
ja mie odotan innolla myös, ah,
mullan kanssa mylläämistä.

Pihamme savimaa suorastaan syö kaiken mullan
jota tänne ollaan näinä vuosina raahattu.
Multaa tarvitaan myös aitapensaiden
istutukseen. 

Sellaisia pihasuunnitelmia kesäksi 2015
(plus sisätiloihin rankempaa remppaa jälleen... )
 

Sydämellinen kiitos teille kaikille,
jotka viime kesän kisassa blogiani äänestitte!

 Teitte meidät köyhimykset 
ja vuosien hartiapankkiomakotitaloremppaajat 
hyvin, hyvin onnellisiksi! 

♥

Olette auttaneet meitä paljon! 

Haleja, 
vilkutuksia 
ja lentosuukkoja!

♥ 


Kuvat lisätty jälkikäteen.
Tuolla varsinaisessa blogissani on lisää puuliiterikuvia. 

Hevospitäjä

Mää niin kuvittelin, kun tänne pitäjään muutimme yli neljä vuotta sitten, koska tämä nyt jonkinlainen hevospitäjä on, että ihmiset oikeasti kulkisivat niillä konimuksillaan.
Että ne hevoset olisivat päivittäin näkyvillä ja jopa liikenteessä. 

Kuvittelemassani maailmassa porukat kävisivät kaupassa hevosella ratsastaen ja sellainen puomi olisi kaupan pihassa koneja varten. Siihen ne siksi aikaa kiinnitettäisiin ohjaksistaan, kun isäntä tai miksei vaikka emäntä kävisi ostamassa jotakin kaupasta. 

Sunnuntaisin ja varsinkin kesäisin näkyisi hevosten vetämiä rattaita siellä täällä. Torin nurkilta lähtisi säännöllisin väliajoin hevoskyyti ympäri kyliä... 

Mutta ei täällä mtn hevosia ole liikenteessä. 

Ainoat kaakit tuijottavat korskuen aitauksissaan kesäisin. Kerran yksi sellainen lähti laukkaamaan vierelläni kun ajoin pyörällä sen laitumen viereistä tietä pitkin ja kauhuissani poljin lisää vauhtia jolloin konikin nopeutti tahtiaan! Pelkäsin että se matalan aitauksensa päätyttyä loikkaa aidan yli, ottaa mut kiinni ja puree niillä hirmuisilla hampaillaan! Onneksi se pysähtyi kun sille tuli aita vastaan.

Huh! Eli joo, mie pelkään hevosia. Olen nelivuotiaana ojentanut käskystä porkkanaa hevoselle, ja kun se tuli kohti ja avasi suunsa jossa oli likaiset jättihampaat,... mie olen pyörtynyt! Olen yhä siinä samassa järkytyksen tilassa. =) Silti luulen, että uskaltautuisin hevoskärryihin kyllä... 


Kuvittelin myös, koska tienvarret ovat täynnä bussipysäkkejä, että pääsen tänne muuttaessamme helposti bussilla katsomaan lähikunnassa asuvaa Mamaa. 
Kuvitelmassani hyppäisin vaan bussiin miltein oveltamme, ajelelisin muutaman kymmenen minuttia kohti idänpuoleista aamun auringonnousua...  

Mutta eipä tästä siihen kuntaan mitään busseja kulje...! Paitsi talleilleen, jotka sijaitsevat ihan lähellä paikkaa jossa Mama asuu.. Mutta siihen siirtobussiin ei oteta asiakkaita.
Näillä kahdella kunnalla on keskenään jonkinlainen yhteistyö- ja apuhaluttomuus päällä...  

Oikeassa maailmassani minun, autottoman, pitää köpötellä ensin länteenpäin kylille kilometrin verran, odotella kaksi kertaa tunnissa menevää bussia tienvarressa, istua sen kyydissä kun sen pitää ajella kaiken maailman kyläteiden ja koukkausten kautta kohti pohjoista, kolmanteen kuntaan peräti 45 minuuttia, jossa pitää vaihtaa bussia ja siitä ajella sitten sinne itäänpäin toisella bussilla Maman kuntaan... Matkalle yhteenkin suuntaan tulee kolminkertainen pituus ja hinta ja kaksinkertainen bussimäärä. Huoh. Ja eh, mie kun niin hirveästi tosiaan tykkään bussilla kulkea.  

Kuvittelin myös muistijälkieni mukaan, koska tämä kunta oli menneisyydestä tuttu, että täällä pikku maalaiskylässä olisi vilkas torielämä. Siellä olisi tuoretta kalaa, kukkia ja vihanneksia myynnissä ja paljon porukkaa asiakkaina... 
Mitä vielä. Koko tori oli kadonnut ja muutettu parkkipaikoiksi. 
Jopa linja-autoasema oli kadonnut.

Sama meidän remonttien kanssa: jos tarvitset remonttitarvikkeita, mene lähikaupunkiin. Rautakauppaa ei tällä kylällä ole. Ainoassa sellaista esittävässä on keskitytty hevostarvikkeisiin...

Luulimme myös, että tonttiimme rajoittuva pikkumetsä saisi olla rauhassa. Se oli monen linnun ja muun eläimen koti. Se suojasi taloamme lounatuulelta. Se oli samalla meluaita. Se suojasi keskikesän auringonpaahteelta. Se oli näkösuoja. Se oli rakas. Mutta se tuhotiin...




 

Jou jou

Myöhästyneet tupaantuliaiset Pikkutalossa

Terassi valmiina vähän myöhästyneissä tupareissamme 20.9.2014...

Samalla oli tarkoitus juhlia
parin kk:n takaisia häitämmekin... 

Nyt me ollaan naimisissa

♥♥ 

Tämä on heinäkuussa hääpäivänä napattu 

harvinainen yhteiskuva meistä kahdesta. 

Tytär piti meille piknikhäät lahtelaisessa puistossa
maistraatissa piipahtamisemme jälkeen, 

ja tässä me nyt leikataan tyttären 

leipomaa suklaahääkakkua.

Mukana hauskassa puistoiltapäivässä
oli myös Esikoinen avokkeineen
ja yksi tyttären ystävätär.

Pienissä häissä...

Mutta me pidämme ensi kuussa 
ystäville ja muille sukulaisille
ns Tuparit, joissa hekin
ovat tavallaan häissämme.  

♥♥ 

Jaa että miltä tuntuu? 

Onnelliselta.

 Tietenkin. =)

♥♥ 

Hani ja Una

Tämä jäi virallisen epäviralliseksi 

kihlajaiskuvaksi vuodelta 2010... 

♥♥ 

Terassi viittä vaille valmis...

Terassin kuulumisia ja vinkkilinkki äänestykseen 
jossa voit Sinäkin voittaa 500 euron lahjakortin,
on tuolla varsinaisella blogisivullani:

Kesähuone Pikkutalon kainalossa.

Huurreovi saunaan

Saunanoven laseissa oli tänne muuttaessamme ikäviä kalkkipisara- ja mitä lie jälkiä jotka eivät lähteneet puhtaaksi millään puhdistusaineella. Kokeilimme niihin aivan kaikkea! Pinttynyt lika sijaitsi oven laseissa kylpyhuoneen puolella.

Viime talvena sain kuningasidean: mitä jos lasit hiekkapuhaltaisi sellaisiksi huurteisiksi, niin se likakerros lähtisi niistä pois? Uutta ovea emme raaskineet ostaa. Tämä vanha on varmaan ollut saunassa ovena niin kauan kuin sauna on sisätiloissa sijainnut. 80-luvulta.

Alunperinhän tässä talossa on ollut pihasauna. Sellainen tosin olisi mukava kesällä, niin saunan kuumuus ei lämmittäisi koko taloa.

Mutta palatkaamme ideaani, Hani ensin epäröi. Mietti ja funtsi. Kuukausitolkulla.

Kunnes nyt, kun talon tuparien päivämäärä lähestyi, hän alkoi ajatella hiekkapuhallusta hyvänä varteenotettavana ideana ja soitti henkilölle jolla on hiekkapuhallusvälineet, kysyen suoraan vaan että paljonko hiekkaa menisi saunan oven lasien käsittelyyn. Kuulemma kaksi säkillistä?

Niin mies eräänä päivänä ruuvaili saunan oven irti, pakkasi sen autokyytiin ja lähti töihinsä, ja töistään tultuaan käväisi henkilön luona, joka jättiuusioperheineen asustaa sopivasti autokorjaamolla ja siellä oven lasit teipattiin, etteivät oven puuosat kovin vaalenisi käsittelyssä, käsiteltiin lasit oven toiselta puolelta ja niin ovi saapui samana iltana takaisin Pikkutaloon.

Hiekkapuhallus onnistui. Puhallettu ovenpuoli sijaitsee nyt saunaan päin ja sileä puoli kylpyhuoneeseen, jossa shampoo- ja saippuavettä yms saattaa pirskottua saunan oveeen ihan vieressä sijaitsevasta suihkutilasta.

Käsitelty lasi on kuin huuruista lasia tai jäätä. Se antaa yksityisyyttä saunojalle sekä suihkussaolijalle.
Emme voi käsittää nykysuuntausta, että wc:ssä, saunassa ja kylpyhuoneessa on seinät lasia ja että vaikkapa olohuoneesta näkee suoraan lauteille tai itseään suihkussa pesevän ihmisen...

Vessassakäynti ja peseytyminen on sangen yksityinen hetki. 

Niin saunomisenkin pitäisi olla. 

Mutta makuja on niin monia.

Erilainen kesä = vain puhtaan puun tuoksua...

Tähän pihan kuolleelle kulmalle ja talon nurkalle, 

jolla ei ollut mitään muuta käyttöä, 

Late suunnitteli viime talvena 

terassia, joka nyt on saatu aluilleen, 

oikullisten säiden vaihtelevaisuudesta huolimatta.


Kuvassa kattokannakkeet 

ovat paikoillaan, kakskakkosia ja

hieman läpikuultavaa kattomateriaalia odottamassa.

On hankalaa saada mm maalaustyöt kuivumaan taivasalla 

kun ei ole mitään suojaa jossa voisi sateella maalata. 

Tuulinen piha on tuhonnut jo kolme telttaa, 

joten emme enää hanki siihen mitään telttoja.

Terassilla voi sitten aikanaan mm timpuroida, 

pitää pyykinkuivaustelinettä, ruukkukukkia jne jne jne. 

Mie olen heiluttanut maali- ja öljypensseleitä.

Kaikki pylväät ja kattokannakkeet mies on 

rakentanut käsisahan, puukon, taltan ja vasaran avulla. 

-Välillä hän toki huokaisee jotta tämä olisi nopeampaa
sähköisen sahan kanssa.

Kaikki muut työkalut ovat oikeastaan
joko palautettuina oikeille omistajilleen
tai lainattuina muualla... 

Ulkoportaiden kaide (näkyy vielä yläkuvassa) 

on jo nyttemmin purettu pois, 

koska terassille tulee kulku siitä kohdin. 

Vanhat lohkeilevat kiviset ulkoportaat, joissa ei mikään 

paikkamateriaali pysynyt, tullaan 

päällystämään samalla kyllästetyllä puulla kuin terassin lattia.

Tuo ei niin nätti, mutta erittäin hyödyllinen ilmalämpöpumppu 

saa uuden suojan pöytämäisestä rakennelmasta, 

joka rakennetaan terassille sen päälle.

Lattiakannakkeet odottelevat näitä lattialautoja,
jotka oli alunperin kyllästetty vihreällä mutta minä öljysin ne ruskeiksi.
Se tuli halvemmaksi, kuin ostaa valmista ruskeaa
terassilautaa... =)

Ja tiedän,
ensi kesän märkätilaremotin jälkeen saan öljytä terassin lattian
ja ulkoportaat uudelleen.
Mutta onneksi se on puuhaa josta pidän kovasti. =)

Hupsuna Tildaan

Tämä on NIIN totta! =)

Mies löysi viime viikonloppuna kirppiksellä ollessamme kolmella eurolla tämän Tilda-kirjan! Hassua oli, että samaan aikaan mie itse vaelsin kirppishyllyjen välissä etsien kankaita mahdollisiin Tilda-juttuihin, koska mielessäni oli Tilda-kalenteri jonka olin alkuvuonna saanut Mamaltani.

Tästä mitään tietämättä mies tosiaan bongasi tuon kirjan ja huikkasi minut luokseen. Jess! Hyvä löytö! Olin tätäkin kirjaa kirjakaupassa kuolanut mutta suuren hinnan vuoksi se silloin jäi myyntitiskiin edelleen. NYT mie raaskin sen ostaa. Kiltti mies miulla. Joka osaa lukea ajatuksia.

Niinpä ostoskoriini kerääntyi kirjan 

lisäksi mm beige neulepusero, 

josta olen leikannut jo yhden nuken osaset. 

Ruskeasta neulepuserosta tulee kauris, ja 

vaaleanpinkistä lasten balettihameesta 

tälle balleriinalle mekko. 

Raidallisesta tyynyliinasta tulee sydämiä. 

Kukallisesta lastenmekosta 

tulee useita nukenmekkoja jne...  

Ihkua! 

Tämä on siis eräänlainen testi siitä, 

voiko Tildoissa käyttää kierrätyskankaita.


PS: Trikoo ei ainakaan sovi vartalokankaaksi.
Se pitää olla jämäkkää puuvillaa...
Nimimerkki: testattu on... =)

Olohuoneen uusvanha pöytä ja muuta ruskeaa

Lattiaremonttimateriaalien jämistä rakensi Hani meille uuden sohvapöydän.

Mie sitten vahasin eräänä kauniina kevätpäivänä pihalla tuon

valmiin pöydän, samalla konjakin sävyisellä puuvahalla 

kuin millä on käsitelty sisäportaat yläkertaan, 

keittiön työtasot sekä kaikki talossa esillä olevat kannatintolpat. 

Loppuvahat riittivät juuri ja juuri pihamökin portaisiin. 

Nyt nekin ovat yksiväriset.

Nekin kun oli tehty semmoisista 

eri sävyisistä jämälaudoista. 

Pönttis on mukana eräässä kilpailussa...

Sehän kunnostettiin lämpimän väriseksi
jo jokin aika sitten.

Ja hyvin on lämmittänyt vinttiä. =)


PS: Samalla maalilla olen maalanut myös
kottikärryt, ja HYVIN on punainen väri pysynyt niissäkin.

Sunnuntain asuntonäyttely

Uteliaita talonkatsojia kävi kiitettävästi. 

Pitäähän pihan pikkutirppanoille saada ainakin
yksi pönttö keväässä lisää asuntoja. =)

Hyvää maaliskuuta

 Tämmöisestä netissä kiertävän kuvan tuolista mää olen haaveillut... =) 

Tuon oloinen tuolihan meillä jo onkin. Jospa neuloisin sille talvipuvun? =)

Jostain kumman syystä tästä blogista on kadonnut joitakin kuvia?

Kotirintamalla ei ole juuri talvella tapahtunut erityisempiä, jäätyneitä putkia lukuunottamatta ja muutamaa loukkuun saatua hiirtä... (tarvittais se kissa...) Ei siis uusia hienoja sisustusideoita, ei mageita huonekaluja, ei huikeita tekstiilejä, eikä mittään muutakaan. Me elimme säästäväisesti, tietystä syystä. =)


Tai hei kyllä, kyllä, onhan meillä jotakin aivan uutta! Latehan pyynnöstäni rakensi rustiikkisen sohvapöydän olohuoneeseen viime kesän remppojen jämäpuista.
Se on vielä käsittelemättä puuvahalla ja tällä hetkellä pöytä sijaitsee muovilla päällystettynä miun multapurnukoideni alustana.

Outo sulakausi sulatti tienoot ja pihan hetkeksi lumettomaksi sillä aikaa kun me vietimme hiukan lomaa remppakodista ja vierailimme... (niin, siihen juttuun me säästimme kuukausia ja taas säästimme ja säästelimme, pinnistelemällä...) yhdellä saarella Atlantin rannalla.

Tosin loma meni hiukan niinko pilalle, koska me olimme koko reissun ajan hirmuisessa lintu/sika/flunssa/influessa/mikälie/taudissa joka ei kotiin aiottua aiemmin palattuammekaan päästänyt hevillä meitä ikeestään. Tulipa edes kuvia otettua kovasti muistoksi.

 Joulun kukat ovat kukkineen ja jo lakastuneet. 

Amat pääsevät sitten pihalle kun kylmät yöt kaikkoavat.

 Mansikoita on kylvetty ja 

kaupasta ostettu mutta kaupan mansit eivät ole makeita... 

Nyt täällä kotona ulkona näyttää oikeammalle maaliskuulle lumipeitteineen. Toivon, ettei luonto ja sen helleaalto turmellut immeisten kasveja, puita ja kukkia, turhaan herättelemällä ja houkuttelemalla niitä jo avautumaan esille, ja sitten kuitenkin heittämällä niiden päälle lunta pakkasen kera.

Kolme vuotta Pikkutalossa

Tänään 31.12.2013 

on tasan kolme vuotta siitä 

kun ollaan muutettu Pikkutaloon. 

Hyvää alkavaa vuotta kaikille. 

Joulukuu jo alkoi

On tullut aika koristella piha  ja mökki 

lapsenmielellä ja hiukan jouluisesti...

 Sisällä tuvassakin ollaan heittäydytty jouluisiksi 

ja laitettu pelkistettyjä koristuksia esille.

 

Mm askarreltu syttyruusuja...

Neulottu omien jalkojen pituisia sukkia
ja normipituisia sukkia,

kintaita, pipoja, jne 
niin tilaustöinä kuin rakkaille lahjoiksi.

Paisteltu ja maisteltu suklaakakkuja...

Ihailtu talvetettavia pelakuita... 

Pidetty peukkuja varsinkin 

parin vielä pienen yksilön kanssa... 

Kävelty metsäpoluilla...

Ihailtu pakkasen koristamaa pihaa... 

Mitä nyt kuuluu?

♥ 

Tavarat vielä etsivät omaa paikkaansa 

ja siirtyileevät yhä sinne tänne... =)

 Vasta valmistunut Livingroom,
kesän rempan jälkeen...

Huomaa seinällä pieni renginkaappi
joka löytyi nurkista, jonka vanhat maalit poistin,
hioin ja uudelleenmaalasin.
♥

Pitkä hylly oven päällä, on Keravalla asuessamme
erään mukavan naapurin meille lahjoittama musta hyllykkö,
joka sai uuden värin hionta+maalaus-käsittelyssäni.
Toinen, hieman lyhempi on tv:n alla
samoin käsiteltynä. 

Ikkunaverhot olen askarrellut Hobby Hallin
pussilakanoista
kun en muualta löytänyt sopivaa kapearaitaista kangasta. =)


Mää sitten rakastan tätä ihanaa puhdasta
ja ehjää uutta lattiaa!
♥ 

♥ 

♥ 

Jouluiset valot saanut
 rikkinäisen ex-taulun kehyksiin tehty peili
heijastelee keittiön tunnelmia 

eteisestä saapuvalle.
♥

♥ 
Kynttilänhämärähyssyä...

Neuleita syntyy sohvannurkassa istuen...
Käsien on saatava koko ajan tehdä jotain... =)

♥

 ♥ 

♥

Tässä näkyy keittiön ikkunaseinän tapettia, joka 

hankittiin viime joulukuussa mutta seinään 

se pääsi vasta tämän viimeisimmän lattiaruljanssin jälkeen...
♥

Talvetettavat pelakuut olivat ensin 

ulkoa sisälle päästyään keittiön ikkunalla. 

Nyttemin ne on kannettu vinttiin talvilevolle. 

Keittiö, 

kuvattuna sisäportailta 
ennen puutuolien maalausta... =) 

Talon alkuperäisiin kuuluva tukipaalu on 

nyt halkeillut kolmen vuoden aikana, kun se 

on kuivunut vihdoin, oltuaan 

kylmässä väliseinän sisällä 

yli 70 vuotta 

ja me kaivoimme sen esiin. 

Keittiö hiukan raikastui kesällä
vanhojen keittiönkaapinovien hionnalla ja maalauksella. 

Vaikka ovet eivät keskenään ole samannäköisiä,
samanlainen maalipinta sekä 

samanlaiset uusitut vetimet yhdistävät ne toisiinsa.

Odotin ensin melkeen kolme vuotta meille luvattuja
lasisia yläkaapinovia yhdestä paikasta, mutta kun ei kuulunut
mtn, (Late käski lakata haaveksimasta niistä)
niin me käytimme näitä jotka olivat jo olemassa.


Ainoa asia joka häiritsee silmääni keittiössä on tuo huuva...
En pidä rosterista, eikä tykkää miekkonenkaan...
Rosteri on hankala materiaali pitää puhtaana
ja huuva vaikuttaa liian
muodikkaalta muuten vanhahtavaan tyyliimme.

Haluaisimme tuon liesituulettimen päälle ehkä sellaisen
"kuoren" joka olisi vanhanaikaisemman oloinen.
Tai sitten vaaleaa maalia, 
joka tarttuisi rosteripintaan? 

Olisiko sellaista maalia kellään tiedossa???

♥  

 ♥   

Talvi saapui

 Vaikka täksi viikoksi luvataankin niin lämmintä 

että tuntuu että syyskuu tulee takaisin, 

ehti tässä välillä sadella oikeasti luntakin, 

viikkoa aikaisemmin kuin vuosi sitten. 

Onneksi olin jo hyvissä ajoin suojanut nuoret puut jänis- ja myyräverkoilla. 

Saa talvi niiden puolesta tullakin.

Kasvihuoneen oven jätän hieman auki talveksi, 

jakkas olen aivan varma 

että kotilovaara on ohi...

Eteisen ehostusta

 

Tummanharmaat klinkkerilaatat ovat nyt eteisen lattiassa. Ne saatiin asennettua heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Mies laittoi ja leikkasi laatat ja mie ihailin. =)
-Kyllä mie yhden pöntöllisen sementtiäkin sekoitin. =)

Seinissä on beige tai maitokahvin värinen maali jo pari vuotta sitten maalatun pohjamaalin päällä.
Lattialistat ovat vaaleaksi maalattua materiaalia, jota näköjään vielä puuttuu jostakinpäin... 

Avainten paikaksi määräytyi seinänpätkä takkinaulakon vieressä.

Pari vaatekoukkua siihen ja hyvä tuli. 

Ennen avaimet olivat keittiössä josta niitä turhaan kengät jalassa 

monesti tuli sitten haettua...

.

Iskun tehtaanmyymälästä sai kesällä irtonaisia istuimia tuoleihin eurolla.
Tässä yksi kunnostettu tuoli. Lyhty oli ennen musta, ennen kuin Una sai sen käsiinsä valkoisen maalipurkin ja siveltimen kera...