Lämmin lattia on onni

Hani testasi, kuinka märkätilojen 
ja eteisen uusittu lattia lämpenee 
lämmityskaapeleillaan, ja hyvinhän se lämpesi. 　 


Ennen tätä remonttia 
hädintuskin lämpisi eteisen lattia sekä osa kylpyhuoneen 
lattiasta, saunan lattiassa ei ollut lämmityskaapelia lainkaan 
eikä pesukonesyvennyksessä. 
 
Saunan lattiassa 
ei ollut kosteuseristystäkään!!!

Lattioita purkaessamme teimme tällaisia 
mielenkiintoisia havaintoja edellisten 
remontoijien kättenjäljistä...

Sauna oli ennen talvisin jääkylmä ja 
pesukonesyvennyksessä myös oli niin jäistä,  
että jopa pyykinpesukoneen vesiputket jäätyivät 
joskus eikä koneella voinut pestä pyykkiä. 

Nämäkin epäkohdat on nyt siis vihdoin korjattu.

Pientä laittoa on vielä 
eli ei vieläkään voi onnitella 
valmistuneesta remontista... 



Step 
by 
       step... 　

 

Lattiavalu ja väsymyksenpurskahdus

Näkymä eteiseen olohuoneesta. 

Oviaukko on vähän laajentunut... 

Mama, Pikkuveli ja Maman kaveri tarjoutuivat remonttiavuksi, esimerkiksi lattianvaluun, mutta me emme tienneet tarkalleen koska valu olisi, koska sitä ennen oli tehtävä vielä kaikenlaista...
Jos valu olisi viikonloppuna, koko kolmikko voisi siihen osallistua avuksi.

Kahdestaan nyhertämällä aikaa oli liian vähän ja työtä liikaa, jotta olisimme olleet valuvaiheessa viime viikonloppuna. 

Miehen kesäloma, josta siis tuli tosi rankka kuntoisuusleiri, jonka aikana hän on laihtunut niin kauheasti että nyt housunsa ja paitansa ihan lepattavat ulkona tuulessa hänen päällään... niin se kesäloma siis loppui viime sunnuntaina, mutta me pääsimme saman päivän iltapäivällä vasta siihen vaiheeseen jossa valu olisi voinut alkaa, mutta olimme liian väsyksissä samantien valua aloittaaksemme, eikä kämppään pääsisi sisälle takaisin vähintään kolmeen tuntiin valun jälkeen...

Mies kysyi yhden päivän lisää kesälomaa töistään ja se hänelle myönnettiin. -Oikeastaan se kuuluikin hänelle, se oli se Juhannuksesta saatava vapaapv.

Iltaisin olemme niin väsyneitä ettemme jaksa oikein edes jutella.
Nukkuminenkin on molemmilla niin ja näin.

 Hanin työkaveri lainasi meille betonimyllyn. 

Onneksi. 

Emme millään kehdanneet emmekä raaskineet kertoa Mamalle ja kumppaneille, että valu olisi nyt maanantaina, vaan mies laittoi herätyskellon aamukuudelta soimaan ja jo aamuseitsemältä olimme betonimyllyn kimpussa ja pilvisen päivän pimeydessä me teimme valunkin kahdestaan.

Lattipintojen valu saunaan, kylpyhuoneeseen ja eteiseen oli valmis iltapäivällä.
Pesimme sateessa työvälineet, myllyn, saappamme ja meillä oli terassilla vaihtovaatteet joihin työvaatteet äkkiä vaihdoimme ja ajelimme kohti Maman kaupunkiasuntoa. Matkalla jotenkin tuli sellainen olo että nyt siellä voisi olla Mamakin itse paikalla ja kävimme sitä silmällä pitäen kaupassa ostamassa kahvileipää ja kun sitten näinkin Maman siellä kotoisesti ovea avaamassa, niin tuli ihan itku. Sellainen haikea helpotuksenitku. Vai väsymyksenpurskahdusko lie?

Hän oli harmissaan, kun emme kertoneet valusta, kun siihen olisvat mielellään tulleet avuksi ja hän olisi laittanut talkooporukalle ruokaa... Ihana ajatus se olisi ollut, mutta emmehän me nyt sydänsairaita raaski laittaa urakoimaan meidän urakoitamme. Mamallakin jalat ovat todella kipeät. Ovathan he muuten meille tervetulleita koska tahansa, mutta eivät rehkimään.

On hyvin kuvaavaa, koska Mama on ihminen joka antaisi oikeasti ainoan paidan päältään sitä tarvitsevalle, että juuri hän ja he porukalla, tarjoutuivat avuksi. Annamme tarjoukselle  arvoa hyvin paljon. Avunantotarjous jo sinällään lämmittää ja saa hymyn huulille.

Mielessä on vilahtanut muutamaan kertaan, 

että ehkä meidän häät ja tuparit olisikin pitäneet olla nyt, 

tänä kesänä, tai syksynä, kun talo alkaa olla ehjempi ja kunnollisempi... 

Tai en mie tiijä. 

Heinäkuun 11. oli ja meni. 

Sinä aamuna halasin työvaatteissani 

Hania ja toivotin hänelle hyvää hääpäivää. 

Ja taas tuli itku.  

Puitteet olivat niin apeat. 

Tänään näyttää jo taas valoisammalta. 

Minulta meinaa vaan välillä usko loppua siihen 

että me pärjätään, jaksetaan ja ehditään... 

Lattialämmityskaapelit paikoillaan

Lattiavanerin päälle tuli erikoiskova kipsilevy ja kylpyhuoneen 

seinille tuli kylpyhuonekipsilevyt.

Tässä lämmityskaapelien kohdat ensin piirrettynä tasan tarkkaan niille kipsilevyn
kohdille, joihin Hani ne suunnittelikin alunperin kulkemaan.

Kaavionsa mukaan piirtämilleen kohdille hän sitten teippasi varsinaisen lämmityskaapelin, 

lämmittämään tällä kertaa myös saunanlattiaa, ja pesukonenurkkausta, kylpyhuoneen ja eteisen lisäksi. Viimeksi lämmitystä ei ollut kuin osittain kylpyhuoneessa ja eteisessä.
- Ja sen huomasi... 

Siellä ne nyt johdotkin kulkevat, kerallaan kylpyhuonekipsilevystä tehtyjä 

soiroja, jotka suojaavat johtoa mm valuvaiheessa kun maakostea valuaines
pitää tampata jaloin tiiviiksi. 

Kaikki on nyt valmiina lattiavalua varten. 

Villaa joka paikassa

Hanirakas rakensi lähinnä minua varten siltoja 

lattiakannakkeiden päälle,

joka yöksi ulko-ovelta aulan oviaukolle, 

etten putoaisi...

Kannakkeelta ei saa astua villan päälle koska villan alla 

on herkkä ja huokoinen tuulensuojalevy...

Joka sitten on mäsänä jos osuu jalka vika paikkaan. 

Siellä villan sisällä ne uudet viemäröinnitkin nyt kulkevat lämpimässä.

Ah, mikä hetki, kun vanerien peittämällä lattialla pystyi taas 

kävelemään ihan normaali-ihmisen tavoin, eikä tarvittu siltoja 

tai keikkua pelkillä kannakkeilla. Kannakkeilla kävelystä 

tuli pohkeet kipeäksi ja siitä niiden kautta työskentelystäkin.

Tässä kuvassa näkyy uusittuja kattokannakkeitakin jo paikoillaan. 

Sähköjohdot ovat entiset, ja ne roikkuivat välillä hiukan tiellä, 

remontin tuiskeessa. 

Ja sitten eristystä. 

Villaa ensin ylle ja polyuretaanilevyä päälle. 

Mie villoitin ja villoitin ja palkaksi sain sitten lasivillasta tosi pahan 

ja jopa ikävännäköisen ihottuman. 

Kutisee kuin vietävä ja käsivarret ja rintakehä ovat rakkuloilla 

ja mie raavin unissanikin tätä ihottumakutinaa...  

On kuulemma jokin nokkosrokko joka joillekin saattaa lasivillasta tulla. 

Lääkkeeksi suihkuttelua viileällä vedellä, 

- no eihän meille muuta tulekaan - 

perusvoidetta, ja yöksi kutinaa hillitsevää antihistamiini 

ataraxia, jota annettiin mm lapsille kun heillä pienenä oli vesirokko, 

etteivät raapineet niin itseään.

Hani lupasi, etten enää koskaa tarvii olla villoittajana.
-Tämän jälkeen. <3 br="" nbsp="">

Silti piti lasivillaa laitella vielä kaikkiin seiniin
ja niiden päälle Hanilla oli mukavampi puuha
kiinnittää polyuretaanilevyjä, että tästä talosta tulisi lämmin ja tuuleton.

Uusia kattokannakkeita oli helpompi tehdä ja niitä vanhoja lahoja purkaa, 

kun oli tukevampaa lattiaa jalkojen alla.

Nyt tässä tilassa tuoksuu jo puhtaalle, ja uudelle ja puulle...
Painajainen alkaa helpottaa. Taloa ostaessamme emme
todellakaan tienneet, miten paljon tässä oli korjattavaa. 

Sähköjohdot säilyivät miltein vanhoilla paikoillaan. 

Vain yksi uusi johto vedettiin seinien läpi sähkötauluun 

vesivaraajaa varten.

Sähköasentaja saa tulla asentamaan sille oman 

sulakkeen. Vesivaraaja oli ennen vaarallisesti
saman sulakkeen alla saunan kiukaan kanssa... =/
Sekin seikka paljastui nyt purkutöissä.

Hani teki väliseinien runkoja. 

- Kirjoitin ensin että runoja... 

Voihan sitä niinkin sanoa. =)  

Hani runoilee talonrakennuksella, 

mie sanoilla. 

Tosin nyt ei ole runoiluttanut edes sanoja, 

kun on stressi tästä rempasta... =(

Ehditäänkö määrä-aikaan, 

että putkari pääsee... ?

 Kulmiosaunamme alkaa muotoutua ja hahmottua esiin.

Kiusasin Hania että ei tehdäkään saunaa, tehdään 

tähän isoon tilaan poreammeelle paikka ja 

vain pelkkä suihku sen lisäksi. 

Mutta ei mies innostunut ajatuksesta. 

Mie kalanaisena tietty oisin
tykännyt sellaisesta lököilypaikasta. 

Sininen vesijohto tuo kylmää vettä keittiöön.
Punainen lämminvesijohto ei ole enää kiinni missään. Tuo pätkä poistetaan piakkoin...

Hani tahtoi meille isomman oviaukon eteisestä olohuoneeseen
ja aulaan joten, se me sitten purettiin tuohon.
Nyt ilpukin pääsee kunnolla eteisen takaseinältä puhaltamaan lämmintä
paremmin tähän taloon. 

Nyt tosin tavallaan keittiön seinätila väheni ja 

joudun miettimään uudelleen,
miten ihmeessä nyt keittiön kalusteet sijoitan,
mutta on minulla jo idea.

Ideasta lisää myöhemmin... =)

Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?