Tänään pääsemme suihkuun!

Suihkunurkkaus tänään.

Eivät ne putkiasentajatkaan kuuntele asiakkaita. 
Vesiputket piti vetää niin, että ne tulisivat seinän läpi
tuolta seinän takaa...
Itse en olisi myöskään laittanut valkoiselle seinälle tuota
suihkunpidikettä.  Muuallakin kh:ssa asentaja veti putket
sellaisista paikoista että meinasi olla Hanilla tosi hankalaa
asentaa mm kattopaneeleja ja kylpyhuoneen ilmastointituuletinta.

Remontin tiimellyksessä oli kulunutkin 
sellaiset 50 vuorokautta ilman lämmintä vettä, 

suihkua ja pyykinpesukonetta.

Lämminvesivaraaja, nimeltään Alma
on juuri asennettu paikoilleen tulevien
saunan lauteiden alle. Onneksi sen päälle ja
eteen tulee lauteita ja niiden alusritilöitä...

Meillän on keväisestä etelän reissusta saakka ollut pieni pullo Cavaa jääkaapissa joka me voidaan avata Hanin kanssa illalla sitten, kun meillä virallisesti on jälleen lämmintä vettä. Juhlaahan tämä silti on, vaikka kh:ssa ei ole edes ovea, suihkuverhotankoa, verhoa, ei kattoa, jne.

Pyykinpesukonettakin on jo ikävä.
Pyykkivuori alkaa olla jo puolen Sallan kokoinen.
Melkein.

 T-paitoja ollaan jouduttu ostamaan äskettäin lisääkin, koska ne vaan yksinkertaisesti loppuivat kaapista. Remontissa likaantuneita emme tosiaankaan pese yhtään missään koneessa vaan se tavara on mennyt liasta kovetuttuaan suoraan roskiin. Samoin molempien lenkkarit, pitkiä housuja, sortseja, miun yhdet saappaat ja feikkicroksit, takki meni lasivillan kanssa pilalle jne...


Joudutaan vaateostoksillekin jossain vaiheessa.
Kumpikaan meistä ei pidä vaateostoksista,
ja siksi meillä onkin aika vähän vaatteita verrattuna
keskivertoihmisiin. :)

Olemme me viidesti ihan pakosti joutuneet pesemään pyykkiä Maman luona, mutta ei me kehdattu enempiä pestä siellä pyykkejämme. On ollut enemmän kuin onnellista, että olemme kohta kahdeksan viikkoa saaneet käydä suihkussa Maman luona.

Hän itse on viettänyt kesää, tätä kylmää sellaista, kesämökillään.
Niin ikään ulkovessan ja pihasaunan varassa. Voi ressukkarakas!
Hän tosin vannoo olleensa ihan onnellinen siellä luonnonhelmassa,
ihanan puutarhansa keskellä.

Tikkuaski joka putosi puruista eteisen yhtä seinämää pois purkaessa.
Hanin pappaa sanottiin Ukoksi...
Minusta ukko tosin on haukkumanimi... =(
Ihmettelen ihmisiä jotka ristivät lapsensa ukoksi...

Jos laastia tms jäi, teimme siitä sydämiä hiekkaan.

Pihabajamajamme on ollut korvaamaton kun vatsani on ollut miltein joka ikisen remonttipäivän ihan sekaisin. On jälleen aktiivivaiheessa tämä miun suolistosairauteni... Se ei pidä stressistä ja sitähän remontti on mitä täydellisimmin. En halua enää koskaan syödä kortisonia tähän tautiin, koska kortisoni ei vaan yksinkertaisesti ainakaan tablettimuodossa minulle sovi.

Kipeytyneeseen oikeaan olkapäähäni ja vasempaan polveeni voisin sitä vastoin piikkinä kortisonia ottaa vaikkapa heti. Mokomat eivät anna oikein nukkua kun remppa (ja crohn...) on ne ihan väsyttänyt.

Samoin särkee Hanin vasen nilkka
jonka hän nyrjäytti ulkoportaissa tokana remppapäivänä. 

Vanha kh-kaluste uudessa värissä.
Se pitää käsitellä vielä muutamaan kertaan.
Putkiasentaja vähän kolhi kantta tuon alelavuaarin kanssa...

Meillä on jälleen melkein kylpyhuone, 

jossa on toimiva wc-pönttö, 

ja lämmintä vettä kuulemma olisi varmasti 

jo illalla että pääsemme suihkuun. 

Vieläkin tuntuu, että jokainen lihas 
on remonttirehkinnästä kipeänä ja varsinkin alaselkä jne. 
Mutta jos me tosiaan kannoimme märkätilasta 
ulos yli 5 tonnia törkyä, niin ei kai ole ihme, 
että vähän on vieläkin kroppa kipeä? 

Millaistahan olisi käydä hierottavana?  

---------------------

On tuo Hani ollut aika taikuri.
Hän on ollut sitkeä, säntillinen ja uuttera tämänKIN remontin kanssa.

Kuulemma nyt tulevana viikonloppuna saadaan nukkua aamulla pitkään.
Sekin on historiaa, sillä kahdeksisen viikkoa me painelimme töitä
viikonloppuisinkin ihan yhtä lailla kuin arkenakin.
Aikaisinn ylös ja säätämään ja sitten lounas, jälleen töihin, kahvitauko, töihin,
ja juomataukoja väliin ja minulla vessassajuoksemista ja illalla lopetimme työt,
kun emme enää jaksaneet enempää.

Sellaisia 7 - 11 tuntisia päiviä me kahdestaan teimme.

Remontti ei suinkaan loppunut vielä tähän.

Kylpyhuoneesta puuttuu vielä paneelikatto, se uuden harmaan värin saanut peilikaappi, lamput, koneellinen tuuletin, pyykinpesukone, pyyhekoukut, ovi, suihkuverhoteline jne.

Saunasta puuttuu kiuas, siitä kivet, lamppu, sekä seinä-  ja kattopaneelit ja lauteet. Niistä vanhoista lauteista tehdään terassille sellaiset haaveksimani penkit, ja vanhan metallisängyn pohjalaudoista tehdään terassille pöytä.
Joskus...

Kuvan eteisestä puuttuvat lattialaatat, seinistä lasikuitutapetti + maalia, kattopaneelit, suurentuneesta oviaukosta aulaan puuttuu vähän kaikkea, kattolamppu, pistorasiat... Tarvitaan myös uusi kynnyspuu ulko-ovelle, koska tuo raukka on kärsinyt kaikkien vuosien remonttien jaloissa ja haljennut kun niin on tästä tykännyt...
Ja niin, eteisestä puuttuu myös ilpu. Sitä on ihan ikävä.
Se lämmittää kun on kylmä ja viilentää kun on kuuma.
-No joo, viime kesänä viimeksi oli kuuma. =)

Keittiöstä puuttuu kattolistaa, tapetinpaloja
ja siellä pitää kiinnitellä sähköjohtoja ja siirtää pistorasioita jne...

Aulan seinästä puuttuu putkien alta palanen.
Eteisen ja aulan välillä pitänee uusia muutama lattialaminaatti.
Onneksi niitä on tallella kokonainen paketti
tämän talon lattiaremonteista.
Jonkinlaisen kynnyksenkin se aukko tarvitsee. 

Mutta, tämä loppuremontti ei ole enää paniikinomaista
ja jostain päivämäärästä kiinni.
Nyt saamme jatkaa leppoisammin.

Takarajana tälle lopulle korjaussaneeraus- ja uudistustyölle
voisi olla vaikkapa ensi joulu. 

Jospa saisin talonkin siivottua siihen mennessä 

hieman pölyttömämmäksi...
Tätä remppapölyä löytyy kyllä yleensä remonttien
jälkeen vielä kuukausien ajan mitä
ihmeellisemmistä paikoista. 

Villaa joka paikassa

Hanirakas rakensi lähinnä minua varten siltoja 

lattiakannakkeiden päälle,

joka yöksi ulko-ovelta aulan oviaukolle, 

etten putoaisi...

Kannakkeelta ei saa astua villan päälle koska villan alla 

on herkkä ja huokoinen tuulensuojalevy...

Joka sitten on mäsänä jos osuu jalka vika paikkaan. 

Siellä villan sisällä ne uudet viemäröinnitkin nyt kulkevat lämpimässä.

Ah, mikä hetki, kun vanerien peittämällä lattialla pystyi taas 

kävelemään ihan normaali-ihmisen tavoin, eikä tarvittu siltoja 

tai keikkua pelkillä kannakkeilla. Kannakkeilla kävelystä 

tuli pohkeet kipeäksi ja siitä niiden kautta työskentelystäkin.

Tässä kuvassa näkyy uusittuja kattokannakkeitakin jo paikoillaan. 

Sähköjohdot ovat entiset, ja ne roikkuivat välillä hiukan tiellä, 

remontin tuiskeessa. 

Ja sitten eristystä. 

Villaa ensin ylle ja polyuretaanilevyä päälle. 

Mie villoitin ja villoitin ja palkaksi sain sitten lasivillasta tosi pahan 

ja jopa ikävännäköisen ihottuman. 

Kutisee kuin vietävä ja käsivarret ja rintakehä ovat rakkuloilla 

ja mie raavin unissanikin tätä ihottumakutinaa...  

On kuulemma jokin nokkosrokko joka joillekin saattaa lasivillasta tulla. 

Lääkkeeksi suihkuttelua viileällä vedellä, 

- no eihän meille muuta tulekaan - 

perusvoidetta, ja yöksi kutinaa hillitsevää antihistamiini 

ataraxia, jota annettiin mm lapsille kun heillä pienenä oli vesirokko, 

etteivät raapineet niin itseään.

Hani lupasi, etten enää koskaa tarvii olla villoittajana.
-Tämän jälkeen. <3 br="" nbsp="">

Silti piti lasivillaa laitella vielä kaikkiin seiniin
ja niiden päälle Hanilla oli mukavampi puuha
kiinnittää polyuretaanilevyjä, että tästä talosta tulisi lämmin ja tuuleton.

Uusia kattokannakkeita oli helpompi tehdä ja niitä vanhoja lahoja purkaa, 

kun oli tukevampaa lattiaa jalkojen alla.

Nyt tässä tilassa tuoksuu jo puhtaalle, ja uudelle ja puulle...
Painajainen alkaa helpottaa. Taloa ostaessamme emme
todellakaan tienneet, miten paljon tässä oli korjattavaa. 

Sähköjohdot säilyivät miltein vanhoilla paikoillaan. 

Vain yksi uusi johto vedettiin seinien läpi sähkötauluun 

vesivaraajaa varten.

Sähköasentaja saa tulla asentamaan sille oman 

sulakkeen. Vesivaraaja oli ennen vaarallisesti
saman sulakkeen alla saunan kiukaan kanssa... =/
Sekin seikka paljastui nyt purkutöissä.

Hani teki väliseinien runkoja. 

- Kirjoitin ensin että runoja... 

Voihan sitä niinkin sanoa. =)  

Hani runoilee talonrakennuksella, 

mie sanoilla. 

Tosin nyt ei ole runoiluttanut edes sanoja, 

kun on stressi tästä rempasta... =(

Ehditäänkö määrä-aikaan, 

että putkari pääsee... ?

 Kulmiosaunamme alkaa muotoutua ja hahmottua esiin.

Kiusasin Hania että ei tehdäkään saunaa, tehdään 

tähän isoon tilaan poreammeelle paikka ja 

vain pelkkä suihku sen lisäksi. 

Mutta ei mies innostunut ajatuksesta. 

Mie kalanaisena tietty oisin
tykännyt sellaisesta lököilypaikasta. 

Sininen vesijohto tuo kylmää vettä keittiöön.
Punainen lämminvesijohto ei ole enää kiinni missään. Tuo pätkä poistetaan piakkoin...

Hani tahtoi meille isomman oviaukon eteisestä olohuoneeseen
ja aulaan joten, se me sitten purettiin tuohon.
Nyt ilpukin pääsee kunnolla eteisen takaseinältä puhaltamaan lämmintä
paremmin tähän taloon. 

Nyt tosin tavallaan keittiön seinätila väheni ja 

joudun miettimään uudelleen,
miten ihmeessä nyt keittiön kalusteet sijoitan,
mutta on minulla jo idea.

Ideasta lisää myöhemmin... =)