Väsyneimpinä päivinä tuli lausuttua jopa ääneen jonkun Murusen nimi

Kutsuin kaihoisasti ❤️ ❤️  ❤️ heitä kutakin ❤️ ❤️  ❤️ vuorollaan sekä mielessäni että ääneen monesti, kun raahasimme jotain älyttömän painavaa kaksin tai yksin ulos ovesta roskalavaan, kottikärryyn tai henkilöauton peräkärryyn.

Kaatopaikkalaskun perusteella voin todeta
että raahasimme pitkälti yli 5 tonnia törkyä eli vanhaa märkätilaa monessa muodossa,
ulos talosta...

Päivittäin tuli tilanteita, 
joissa meidän neljä kättämme eivät riittäneet.

Mutta telepatiani ei enää toimi...

Joinakin umpiväsyneinä n kymmentuntisina työpäivinä juttelimme, 

että voi kun joku edes tunniksi saapuisi, 

ja kysyisi 
miten voisi auttaa... ❤️

Tai kunpa joku tulisi edes grillaamaan pihaamme
ja antaisi meillekin vähän jotain. 

Vatsa alkaa olla hämillään päivittäisistä mikroruuista, 

mutta emme jaksaneet kokkailla kunnon ruokaa.

Joskus on niin väsynyt, ettei jaksa
edes kissaa sanoa,
ja sitten kuitenkaan
ei saa nukuttua... 

-Una Reinman- 

Kuvan kortti löytyi purkutöiden yhteydessä 

ja mie hörähdin sen löytäessäni ihan nauramaan, 

kun tosiaan,  

jos nyt tämän yhden kerran vielä tätä taloa korjattaisi...  

 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?