Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Puhallusvilla on paholaisen keksintö!

Emme tykkää puhallusvillasta. 

Sitä on hirveää purkaa pois rakenteista, 

sen erityisen pölyävyyden ja hengitykseen käymisen vuoksi. 

Se tukkeaa hetkessä hengityssuojaimen, 

ja silmälasit, ja menee piilolinssien alle silmiin... 

Se ei tee hyvää astmaattisille keuhkoille.  

Se yskitti ihan väkisin
vaikka oli kunnollinen hengityssuojus...

Tämä pöly menee kämpän jokaiseen nurkkaan ja soppeen, 

vaikka kuinka muovittaisit ja suojaisit oviaukon muualle taloon... 

Välikattoon oli edellinen remppaaja tunkenut niin lasivillan paloja 

kuin puhallusvillaakin. 

Kattopaneelien takana ei ollut tuulensuojalevyä, 

vain muovi jonka päällä lasi- ja puhallusvilla nökötti. 

Sen sai tiputettua sieltä helposti. Mutta ei se kyllä lämpöä ollut antanut, 

eikä eristänyt taloa...

Tämä on ihan tavallisen oravan skeidaa. 

Yksi orava tykkäsi nukkua tuolla välikatossa,
ennen kuin ulkoseinäremontissa 

sen reitti sulkeutui.

Eipä ihme että vesiputket joka talvi jäätyivät. 

Niiden ympärillä oli vain lasivillan palasia 

ja hiiret jne olivat tykänneet asustaa lämminvesiputken vieressä... 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?

Madam, ehkä pieni välipala

Aamukahvikuppi sormissan kello puoli kuusi mies pohtii mitä illalla tehtäis ja mie nyökyttelen unisena oman teekuppini takaa. Sahataanko pihasaunan seiniä pienemmiksi niin saadaan nostettua ne peräkärriin ja vietyä kaatikselle? Vai säkitetäänkö olohuoneesta lasivillat pois haisemasta? Joo. Tehdään niin. Ja mies lähtee töihinsä kuuden maissa. Pusuttelen sen matkaansa. Käsken taas ajaa varovasti ja se sanoo Joo, niin kuin aina ja ajaa tiehensä miltein tunnin matkan kohti eteläisempää Suomea. Hetken mie mietin mennäkö takaisin nukkumaan ja katsahdan siinä ulko-ovea sulkiessani olohuoneeseen.

Mitä turhia sitä enää nukkumaan, kun yöpaituli vaan kylppärin pyyhekoukkuun, maalitahrainen T-paita eteisen naulakon kangaspussukaista ylle, villasukat ja saappaat verkkarinpunttien päälle, huivi hiusten suojaksi, hengityssuojain naamaan ja töihin olohuoneeseen.

Ennen naamasuojainta olin käynyt tarkistamassa että vintillä nukkumapaikkamme ovi on varmasti suljettu, petasin sängyt, tarkistin alas tullessani jotta parven muoviesteet ovat sutkoht paikoillaan, että keittiöönkään ei menisi muovitusten ohi paljon pölyä, teippasin makuuhuoneen oviaukon muovituksen jesarilla umpeen olohuoneen puolelta, katsoin, että kaikki jätesäkit ovat saatavilla, hain lapion ulkoa, tyhjensin pikkusaavin edellisen roskakuorman kottikärriin pihalle ja toin saavin sisälle, tungin tummia pyykkiä pesukoneeseen valmiiksi, sillä muutaman tunnin päästä sinne tulisi lisää pyykkiä. Ja niin mää aloitin samantien eristeiden säkittämisen.

Isoihin keltaisiin säkkeihin laitoin ne hiirtenpissaamaat lasivillat. Ne olivatkin sitä itseään, sitä käsivarsissa pistelevää villaa...

Mustiin muovisäkkeihin tungin purua, hiiren- ja rotanpesiä, sanomalehtisilppua, vaatteiden palasia, kutterinpurua, hieman sammaltakin. Kolme pikkusaavillista mahtui aina yhteen mustaan säkkiin. Kurkistelin vähän joka paikasta purua pois nähdäkseni, onko se sammal siellä purujen alla. Onhan se. Siellähän se odottelee. Pussitan kaikki säkit jotka löydän ja kohta pihalla nököttää 18 säkillistä lattian eristeitä. Vain yksi pussukka hajoaa kesken nostamisen, muut olen osannut täyttää sillai sopivasti että kantokahvat solmittuina kestävät kantamisen. Byggmaxxin jätesäkeissä on nääs kahvat. Suorastaan olkaimet!
-Niistä saa vaikka jättimuovimekon, kun hiukan leikkelee helmaa auki. =)

Hengityssuojaimesta huolimatta kyllä nenäkin oli tukossa. Suihkun jälkeen piti korvatkin kaivella topsypuikolla puhtaaksi purupölystä... 

Muokattu:
Illemmalla: Kun mies saapui töistään, napattiin myö yhdessä nuo loput lattialaudat pois. Samalla lattiasta kiskottiin pois loput esiinpaljastuvat pissaiset lasivillat sekä muutama säkki purua ja sammalta, noin niin kuin välipalaksi...

Pihalla tapahtuu...

Ihku mies. Late kurkotteli kaikki loput sammaleiset kattotiilet
ojennellen ne minulle alas, ja mie jatkoin niiden matkaa...

ja jatkoin ruusujen aitaamista kattotiilimuurilla. ♥ 

Tapahtui myöhemmin samana päivänä:

Vanha hirsisauna on nyt poissa. 

-Tai ainakin  
sen osat ovat kumossa 

kun Late veljensä kanssa laittoi hihat 

ja moottorisahan heilumaan.

Oikeasti meille olisi riittänyt pelkkä moottorisahan laina, 
mutta onpa Late tehnyt kaikenlaisia 3D-mallipiirroksia
vähän väliä veljelleen joten joutipa tuo sitten avuksi. 
 
 Tässä savupiippu on vielä pystyssä
ja välikatto rötköttää viimeisen pystyssä seisovan
seinän varassa... 

Ikivanha kiuas seisoo sitkeästi pystyssä.

Ison vesipadan me pelastimme pois

ennen saunan purkua. 

 Saunan katon sisäpuolella oli osittain muovia 

edellisen omistajan tilaan jättämän koirankopin paikkeilla... 

ja muutama tällainen homeinen pläjäys... 

Nämä homeet mie aistin joka kerta
kun avasin tämän saunatilan oven.

Homeen vuoksi siellä ei voinut säilyttääkään mitään.
Sinne vahingossa ekana kesänämme laitoimme tavaraa säilöön
niin ne kaikki homehtuivat.
Homesienirihmasto myrkytti kaiken...  =( 

Lisäksi itse hirsissä oli alimmissa kosteusvaurioita 

ja takanurkka homeessa... 

Onneksi veljeksillä oli hengityssuojaimet sahatessaan 

ja purkaessaan, kuin myös muut suojukset, 

sillä mökki kaadettiin isoina paloina...

Hieman harmejakin päivään mahtui.
Kun veimme jätepuukuormaa kaatikselle niin apumies oli heitellyt
sillaikaa uuden jätepuukuorman juuri siihen kohtaan, 
josta vaivoin oli metsämyyrien kymmenien käytävien sekä 
pesien päältä saatu puuliiterinjämät kuskattua pois, 
eikä siihen alueeseen olisi 
enää tarvinut kenenkään mennä hengittelemään 
myyräkuumeaineksia!!! =/ 

Se alue odotteli koneellista maansiirtoa... 

Mutta kun ei kysytä, 
eikä puhuta... 

Tämä piha EI todellakaan olisi 
ollut myöskään mikään 
lasten päivähoitopaikka... 
  
Onneksi ei kukaan lissaantunut kaatuvien hirsiseinien alle...
Minä en olisi ollut sellaisessa tapauksessa vastuussa,
mutta vahdin kyllä parhaani mukaan,
ettei niin päässyt tapahtumaan.

Määräsin kersan pysymään kaukana purettavasta
tönöstä ja järjestin hänelle ajanvietettä ja pikkupurtavaa. 

Sille emme voi mitään jos hän joutui
poissaollessamme 
koskemaan myyrien ja homeen valtaamiin
purettavan rakennuksen osiin,
-kuten kuulema joutui... =/ 

-Pitää sen oppia työtä tekemään, oli vastaus... 

(Kersa, n 3v... tjtkn)




Noh, huoh, kukin tavallaan...






Itse en meidän jälkikasvuamme päästänyt
koskemaankaan tuota riivatun homesaunaa.
Saunan sisälle kielsin heitä ehdottomasti menemästä. 
He tekivät kyllä kaikki hurjasti töitä purkamalla sitä
muuta puuainesta pois tämän saunan ympäriltä.
Suurkiitos heille vielä niistä ahkerista apupäivistä. ♥ 

 

Vanhan hirsisaunan lampun suojalasista
tuli muutes miulle kukkamaljakko.

-Ensin se piti pestä kolmeen kertaan
hyvin vahvassa pesuaineessa,
suorastaan desinfioiden...

Ehkä hirsinen saunamökki olikin luultua vanhempi 

sillä sen hirsien välistä löytyi 

tilkkeenä ollut sanomalehti vuodelta 1929...

No niin. Nyt pitäisi keksiä meille
uusi, edullinen puuliiteri, puuvaja, puukatos,
tai jotain sellaista.
Uusi varasto meillä nyt onkin.
Homeeton...

Haleja ja suukkoja!

Hallatar-blogi: Haleja ja suukkoja!: Suuri sydämellinen kiitos jälleen remonttiapulaisille!   


Vanhasta piharakennuksesta on jäljellä vain runko sekä lahohirsinen sauna kattotiilineen. Kolme Murusta oli purkamassa sitä kanssani koko viikonloppuna! Sekä auttamassa Hania, tuon uudemman piharakennuksen katon rakentamisessa, sitten kun hän ehti kotiin omilta ralliautojen katseluiltaan.

Kiitos lisäkäsipareista teille kaikille!

Oli kyllä kamalaa havaita, että myös auttajien hengitykseen kävi tuon homeinen saunarakennus joka hirsineen yhä nököttää piharakennuksen luurangosta jäljellä. Pihasaunan käsittely käsin on siis vaarallista. Se rakennus pitäisi poistaa tontilta koneellisesti. Pikaisesti.



PS:
Osallistuin Tikkurilan kisaan. Äänestä!

Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.

Enemmän kuin reikä seinässä

♥

 Purettujen kattotiilien uusiopaikka voisi olla vaikka 

ruusupenkin reunuksena oleskelu... 

Siihen niitä nyt ainakin toistaiseksi tuli ladottua 

kuin minikiinanmuuriksi. 

Harmi vaan kun useat kattotiileistä meni 

rikki niiden pudotessa sentääs jonkinmoisen matkan. 

Äitienpäivänä Muruset auttoivat purkamaan 

kanssamme puuliiteriä pois! 

♥   
Kiitos ihanat 
Nunnukka, Jake 
Miihkali sekä Satunen  
♥ 
 

Niin,
tiedän: 
Joku olisi peräti kunnostanut tämänkin tönön.
Nostellut sen kalliisti ilmaan killumaan
ja sahannut reilut puoli metriä alaosistaan mätiä lautoja pois,
tehnyt uudet perustukset, lattian, jne, jne, jne.

Tai joku olisi vaan maalannut ja stailannut ja somistanut tönön
kaikenmaailman krääsällä sekä
uudella maalilla, virnistellyt ja kiitellyt itseään ja
luullut (kuvitellut) kaiken olevan hyvin.

Purku oli tässä tapauksessa kyllä ainoa vaihtoehto.
Olisi ollut jo silloin kun tämä paikka hankittiin.

Uuden (tuolta vasemmalta pilkottavan) 

pihamökin kattoa emme päässeet 

vielä lauantaina tekemään, 

koska viallisia puutoimituksia ei oltu 

toimitettu meille eikä rautakauppaan 

viime perjantaihin mennessä. 

Rautakaupassa vieriteltiin vastuu 

valmistajalle, jne...

Nyt on enää jäljellä,
niin kuin kuvasta voi havaita,
 noin puolet vanhasta piharakennuksesta: 

vanha, erittäin homeinen sauna, 

sekä puucee, joka nimestään huolimatta on 

raikkaampi kuin tuo sauna. 

Sauna tulee olemaan hankalin, 

koska jokainen siihen koskeva tarvitsee 

hengityssuojaimen... 

Onneksi tuon pihakaaoksen vastapainoksi 

voi ihailla vaikkapa parivuotiaita helmihyasintteja, 

jotka ovat monistuneet sitten viime kevään. 

 Minitulppaanit ovat vähentyneet, 

varmaan myyrien ja f-linnun avustuksella... 

 Supermininarsissit olivat jonakin keväänä 

ruukussa josta siirsin ne pihalle.

Hopeapaju on jo hiirenkorvilla. 

Vai oisko se pajunkorvilla?

♥ 

Seinässä on reikä

Tämmöisiä saa meillä silloin tällöin palkaksi. Suukkoja ja jäätelöä ja jäätelösuukkosia.

Tässä blogissa ei ole kuvituksena söpösiä haavekuvia jostakin muualta netistä napattuna, jotta tuollaisen tahtoisin tai näin sisustaisin ja ihan pian kohta sisustankin! Tämä blogi on ihan raadollisen alkuperäisen arkista ja totaalista faktaa. Silkkaa realismia ja arkea. Vähällä rahalla. Kaikki kuvat ovat oikeasta elämästämme. Joskus jotakin hieman sensuroin ihan omaksi parhaaksenne sekä sielunrauhaksenne. =)

7.5.2013 alan jo aamusta kantaa pihan oleskelupaikalta pois sinne vastikään vietyjä pöytiä, pihatuoleja, grillin ja aurinkovarjon talomme eteläseinämälle.
Raahaan sinne myös vanhat puulaatat joiden päälle kokoan uuden tilapäisen oleskelupaikan. Se paikka on tuulinen ja lähitieltä liiankin hyvin nähtävissä. Ei hyvä. Siihen pihan kohtaan olen kyllä suunnitellut meille pergola/olopaikka/patiota. Olisipa vaan ylimääräistä rahaa, puutavaraa ja pari palaa muovikatetta niin sellainen suojainen oleskelunurkkahan siihen syntyisi. Auringolta olisi päästävä jotenkin varjoon ja tuulelta suojaan ja mie niin tahtoisin kiipeileviä kasveja sinne kasvamaan. Voisi se grillauspaikkakin olla siinä ihan liki...

Ajattelin tästä vähän repiä seinää...

Pihan entisen oleskelupaikan hiekkapohjaan vanhan pihamökin taakse, asettelen löytämämme (eräässä tehdaspihassa oli kuormalavojen kohdillä kyltti jotta saa ottaa ) hieman risat puulavat joiden puutteita klapeilla vähän tilapäisen pikaisesti korjailen. Irrotan pihamökin takaseinästä kaikki hassut riippakoivu- ja piikkilankakranssit. Alan purkaa pois liiterin kohdilta tönön takaseinää. Kiskon ensin lautoja vasaralla mutta muistan meillä olevan sen yleisavaimeksi kutsumamme härvelin jossakin edellisten remonttien tiimoilta ja pidän tauon. Jätän saappaat ja rukkaset rappusille. Juon purkillisen tehojuomaa ja löydän etsimäni sorkkaraudan. Lisään aurinkovoidetta naamaani, kiskon lippiksen päähäni ja johan alkaa lautoja irrota vauhdilla.

Ihan pian pääsen klapeihin käsiksi...

Haaveeni oli jotta pihamökin materiaaleja jotenkin voisi uusiokäyttää mutta ainakin seinälautojen kunto paljastuu purkaessa valitettavasti aika surkeaksi. Alaosistaan laudat ovat lahot ja muutenkin aika on tehnyt tehtävänsä. Kiskon meille armeliaasti vihdoinkin lainaksi jälleen luovutetun peräkärryn pihamökin viereen ja alan kasata kärryyn ronskisti kaatiskuormaa.

Seinän reikää suurennettu ja yli puolet puista pihalle kannettu, jyrsijäyhdyskunta paljastettu...

Tarvitsen jossain vaiheessa sahaa katkaistakseni poikkilautoja klapikasojen tieltä. Tarkoitus on saada polttopuut pois purettavasta mörskästä. Hani saapuu illalla töistään, vaihtaa siistit työvaatteet vähemmän siisteiksi kotityövaatteiksi ja viemme yhdessä ekan roskakuorman kaatikselle.
Onneksi purkulaudat saa viedä sinne ilmaiseksi. Late kysyy kaatopaikan hoitajalta, voiko sähköhellan tuoda ilmaiseksi keräilypisteeseensä ja saa myöntävän vastauksen.
-Se jäi sähkäriltä viemättä pakullaan pois, hänen asentaessaan meille vuoden vaihteessa uuden hellan paikoilleen, naarmuttaen samalla sen uuden lieden keraamista tasoa uudekseltaan. Njäh... Kaikki sähkärit ovat Hanin mukaan idiootteja. Taidan olla samaa mieltä.

Tämän kesän remontin ekaa kaatiskuormaa.

Seuraavassa kaatiskuormassa viemme vanhan hellan puuliiteristä, jossa se odotti sijoitusopaikkaansa muutaman kuukaudern, pois sekä kaikenlaista sälää pihamökin päädystä. Latekin irrotteli muutaman laudan seinästä, kunnes kielsin, ettei hökötys kaadu niskaamme. Ei vielä...

Kohta Hani virittelee grilliä syttymään ja puhdistaa grillausritilää. Mie kiertelen tonttia lapio olkapäälläni ja mietin, minne pihamökin vierestä voisi istuttaa ne kaksi komeaa vanhaa raparperipuskaa... Ne saattavat muuten kärsiä kipeää vanhaa pihatönöä purkaessa. Yksi orapihlajapuukin on vailla uutta olopaikkaa. Se kyhjöttää yhä tönön seinällä. Löydän samalla monta terttuseljan tainta. Mie tykkään siitä pensaasta. Se kasvaa nopeasti isohkoksi näkösuojaksi.

Toisella kerralla kaatiksella muutes oli puoli pitäjää viemässä pois pihansa haravointi- ja risujätettä ja joudumme auton ja kärryn kanssa sumppuun. Kun tulee vuoromme heitellä rojut valtavaan läjään, mie kaadun likaiselle kaatiksen pihalle nostaessani ylipainavaa vettynyttä lahotukkia Laten kanssa. Vähän kyynärpää tekee kipeää mutta homma jatkuu. Meidät saarretaan uudelleen auton kanssa sumppuun ja joudumme hieman odottelemaan jotta pääsemme pois kaatikselta. Siihen aikaan arki-iltana ei kannata mennä kaatikselle...



Illemmalla peittelemme pihan klapit, syömme grillitassuja, jotka eivät ole sellaisia niin kuin ennen ja -makkaraa, juomme kokista ja kipitämme saunaan. Hot Shots 2:sta ei jaksa enää millään katsoa. Silmät lupsivat...

Sellainen päivä se. 

Seuraavana päivänä (keskiviikko 8.5.2013) korjasin loputkin klapit pois liiteristä ja oikea käsivarsi oli moisen jälkeen ihan kipiä ja mustelmilla. Sillä käsivarrellahan mie jokaikisen puun kannoin. Puita oli syksyllä ollut varmaankin kolme kertaa enemmän kuin mitä niitä nyt on jäljellä. Niin paljon puuta menee talvisin punaisen tuvan lämmitykseen.

Se hauska veikko, se remppaaja vai mikä lie täällä sitten onkaan huseerannut, oli heitellyt puuliiterin pohjille ylimääräiset lasivillat, jotain rättejä ja niiden päälle vaatteita sekä vanhat väliovet, lastulevyä yms... Kiitos vaan siitäkin moisesta älynväläyksestä hänelle. Olipa vaan sitten hurjan loistavat paikat siellä lämpimässä ja turvassa sen suuren myyrä- ja hiiriyhdyskunnan asua ja kaivella käytäviä omassa rauhassaan. Sen, jota me nyt sitten olemme muutaman vuoden yrittäneet hävittää tältä tontilta. 

Ei ollut yhtään ihanaa lapioida sitä myyrä-hiiripesä-käytävä-puusälä sotkua peräkärryyn ja niiden jyrsijöiden kuivettuneita raatoja, joukossa jopa surullisesti ja merkillisesti sinitiaisen ruumis, ja yrittää hengityssuojain naamallaan kuumana päivänä selvitä muutenkin tuosta liiterishowsta. Mä NIIN toivoin jotta oispa tässä nyt kauhakuormaaja joka kaataisi tuon vanhan mörskän ja nostelisi sotkun siirtolavalle, ettei sitä kaikkea tarvitsisi lauta ja hirsi kerrallaan purkaa ja hengittää homeista sotkua kaikkine pienine raatoineen!!! 

Mutta pienellä budjetilla on rajansa ja meillä on vaan omat hartiat. Kummallakin vaan käy niin kehkoihin tuo kaikenlaisen mömmön hengittely... Astmalääkettä ja energiajuomaa kului sinäkin päivänä. Illalla oikea käsivarsi ja olkapää tarvitsivat särkyvoidetta.

Liiterin alusmössöstä löytynyt vanha tarjotin. Kaatikselle menossa. En koskenut paljain käsin...

Huoh.

Eilen, Helatorstaina heräsimme kahdeksalta, katsoimme telkkua vierekkäin sohvalla nököttäen pari tuntia jotain nauhoittamaamme Da Vinci-sarjaa, joimme ohessa ainakin kolme kuppia kahvia per nuppi, menimme pihalle kymmenen maissa ja kävimme uudemman pihamökin kimppuun.

Siinä uudessa on nyt sitten eilisen ansiosta terassikuisti sekä lattiat. Terassin lattiassa on söpösti joka toinen naula Hanin ja joka toinen mun naulaama. Hani näet naulasi ensin ne yhdet naulat kun mallasimme terassilaudat paikoilleen. Ne toiset naulat jäi sitten sillai että kukahan nuo toiset naulais...?
Joku sitten naulasi niitä sillaikaa kun Lari mallasi sisälle mökkiin lattialautoja. Ensin yhdessä sirkkelöitiin sopivamman pituisiksi ne kaikki laittialaudat. Siinä me käytyämme välillä sisällä syömässä mikroateriat, yhdessä naputeltiin paikoilleen sisälattiakin, mutta siellä vaan noin yksi kolmasosan nauloista on miun naputtelemiani. Hani naulaa nopeammin.


Vain katto puuttuu. Ja huopa. Ja maali. Ja listat... Ja polttopuille uusi puuliiteri... 




PS:
Perjantaina sain Kela:lta postia. Nyt astmani on virallista. Lähettävät uuden Kela-kortin kunhan ehtivät. Olen merkitty nainen. Kiitos homeen...
Tänään en halunnut tehdä enkä hengittää mitään mistä saisin oireiluja...
Siksipä haahuilin vaan pihalla. Leikkasin kaikessa rauhassa ensimmäistä kertaa nurmikkoa, kitkin kukkapenkkejä, lisäilin niihin multaa, silittelin pieniä syreenin hiirenkorvia, ihailin ensimmäisiä tulppaaneja, huomasin scillojen saaneen jo aikaan jopa siemeniä, kuiskuttelin päärynäpuulle, ettei se nyt vaan kuolisi vaan jäisi meidän kanssa tänne...

♥