Translate

15.5.2013

Huoh





Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)





Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?



Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.



Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 


Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 
(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 
ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.
Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 
puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 
varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 
Se ei onneksi käy henkeen. 
Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 
ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 
Uusi puu tuoksuu onnelliselle.



PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.


6 kommenttia:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

Ikävän kuuloinen tuo astma sinulla. Tsemppiä ja remontointi-intoa sinne punaisen pikkutuvan asukeille! <3

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Sinä olet todellla ahkera! Olen kade,täällä vain väsyttää
Mutta tsemppiä teille ja muista pitää itsestäkin huolta

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Sinä olet todellla ahkera! Olen kade,täällä vain väsyttää
Mutta tsemppiä teille ja muista pitää itsestäkin huolta

Hallatar kirjoitti...

Lintunen, joo, niin on. =(
Tullut tässä talossa asuessa... =(
Asiaa ei paranna tuon homeisen pihamökin purku.

Voi, se into tuntuu olevan ihan hukassakadoksissa... Mutta kaunis kiitos toivotuksestasi. <3



Anna, voi ei älä ole yhtään kade!!
Tää on aivan kamalaa... =(

Mulla on huono omatunto kun en ehdi oikeastaan mihinkään muuhun revetä kuin tähän purkutouhuun ja kuitenkin se on hidasta ja pihamme on kuin pommin jäljiltä... =/

Näen ohikulkijoiden ihmettelevät katseet kun kulkevat pihamme ohi.

Joskus jollekin, joka tuijottaa kauan, tekee mieli huikata että hei, tuutko vähän auttamaan!?

Anonyymi kirjoitti...

Todella ihan kahdestaanko rehkitte? Voisitko ajatella vaikka talkoilla remontoida ja purkaa? Vanhat ruosteiset naulat voi todellakin aiheuttaa vakavan tulehduksen tahi verenmyrkytyksen. tulehdus voi tulla kyllä ihan vaikka maaperästäkin. Kyllä minun täytyy ihmetellä kuinka te jaksatte puurtaa tuon talohankkeenne kanssa. Minusta ei olisi korjailemaan vanhoja taloja, ei tod varsinkaan purkaamaan mitään. Minusta on pelottavaa ajatuskin joutua koskemaan toisten jälkeensä jättämiin roskiin, likaan, jätteisiin tai mihinkään pilaantuneisiin tuotteisiin . Onneksi itse asuintalo ei ihan tuollaisessa kunnossa ollut. Lujahermoisia olette miehesi kanssa ollut. Moni olisi laittanut hansikkaat naulaan aikaa sitten. Voimahalaus sinulle kun astmasairaudesta huolimatta jaksat remonttia tehdä edelleen!

T: Eija

Hallatar kirjoitti...

Eija


Onneksi jälkeläiset tarttuivat taaskin toimeen ja saapuivat perjantaina, viipyen sunnuntaihin, ja auttoivat ihan kaikessa mahdollisessa.