Sain tässä yhtenä päivänä ihme kohtauksen. Kannoin hissunkissun kaikki multakupit alakertaan. Rapunmutkan kohdalla kippojen ja kuppien tai leveämmän kuljetuksen kanssa on tehtävä erilaisia vääntökääntötemppuja ja aseteltava jalkansa rauhassa noiden kapenevien askelmien leveämpiin päihin, kumarruttava samalla matalasta aukosta, laitettava osa oikean käden taakasta rappuaskelmille, seisomatta sen toisen jalan villasukan päällä, otettava taas taakka haltuunsa hyvin varovasti ja hiippailtava loput askeleet kieli keskellä suuta tai muuten käy huonosti, ja olohuoneen lattialla on kasa multaa, sirpaleita ja yksi parkuva naishenkilö.
Samalla kun könysin takaisin yläkertaan, kannoin meidän petivaatteitamme ylös, siivousvälineiden kera ja raahasin imurinkin yhdellä kantokerralla. Välillä kävin popsimassa viikonlopulta jäänyttä muusia nakkikastikkeella ja huilaamassa hieman olohuoneen sohvalla.
Mutta mä tein sen. Mää kannoin ne kaikki puutarhaan liittyvät purkit, niin täydet kuin huojuvat tyhjien purnukoidenkin keot alas, en pudottanut mitään, enkä edes itse tällä kertaa pudonnut. Tungin niitä olohuoneen lattialle, keittiön pöydälle, keittiön kamiinan päälle, eteiseen vanhan pakastimen kannelle ja kaikkialle.
Kun pikkuhiljaa sain sen
kasvihuoneen tyhjäksi, aloin siivota sieltä pois loppuja pölyjä ja sotkuja ikkunoiden vaihdon jäljiltä. Ne oli tilkitty kaikella mahdollisella: oli sammalta, paitaa, villasukka jne jne jne ja siitä kaikesta tuli aikamoinen tomu yläkertaan. Hani siivosi silloin heti tuoreeltaan suurimmat sotkut pois mutta sen pölyn laskettua olivat pinnat ihan kauttaaltaan kuin kummitustalon filmatisoinnista konsanaan. Isot hämisseitit tosin puuttuivat!
Kiipeilin tuolin kanssa pyyhkimässä vaatekaappien päältä pois tomua, pyyhin hyväntuoksuisella pesuaineella pinnat, pesin ikkunasta pois remppamiesten lasiin lääppimää uretaania, rapsin ikkunasta tomuttomammaksi kaikki mahdolliset tekstiilit, tyynyt ja nallukat, ja imuroin lopuksi huoneen. Lattianpesun jälkeen saatoin laitella varapatjat paikoilleen, niille puhtaat lakanat ja ne alakerrasta raahaamani petivaatteet, jotka ensin ikkunasta roikotin ja kunnolla rapsin ja tuuletin.
Ja sama tälle toiselle huoneelle, jakkas sain sen ekan huoneen oven kiinni. Täällä molempien pöytätietsikat olivat pölyssä ja niin, aivan kaikki muukin oli. Kumma juttu. =) Lattianpesuvaiheen jälkeen kaikki ylimääräinen alakertaan menevä roina oli lastattu tuon rappujen yläosan pienelle tasanteelle. Ne alas, ja hiukan Teho-juomaa kitusiin ja vielä ponnistus yläkertaan, imurin johto alakertaan, töpseli olohuoneen seinään, jotta imurin johto riittää rappujen imurointiin, joka sekin on aika hassu suoritus. Varsinkin kun se johtolenkki kehtasi jäädä jonnekin tämän huoneen ovenlistan alle jumiin kun mie olen imurin kanssa jo rappujen puolivälissä.
Taisin ääneen kiljua kummitustalolle jotta
Eikä!
Antoi se johdon sitten pienen taistelun jälkeen minulle takaisin ja pääsin hissuttelemaan imuri sylissäni alas ja vielä kerran ylös pesemään samat askelmat ylhäältä alas. Alkoivat sitten mokomat ihan haista hyvälle. Se taisi olla jotain hedelmäistä yleispuhdistusainetta. =)
Kun raput olivat kuivuneet, kiipesin vielä ylös laittamaan ilmanputsarin hurisemaan. Siellä ne oli, meidän petit lattialla. Taas. Vapaaehtoisesti. Jos sitten ei nenään kävisi nukkuesssa, niin kuin alakerrassa.
Sitten voimat lopahtivat. Alakerran makuuhuoneen toisen runkopatjasängyn (niin, niitä ei mitenkään oisi voinut viedä ylös tuota ahdasta kujaa pitkin) sain vielä raahattua olohuoneen ja eteisen välimaastoon, mutta siihen se jäi ja siinä se oli kun Hani saapui töistään. Hän on jo tottunut siihen, että muutoksenhaluvimmassani useinkin siirtelen huonekaluja paikasta toiseen. Kun uusiakaan ei saa, niin järjestellään näitä vanhoja eri tavalla aika ajoin. =)
Mies totesi jotta
jaahah, sää oot vähän järjestelly täällä.
Meni sitten varovasti kehotuksestani katsomaan yläkertaa. Tuli kohta alas ja kyseli jotta mihin se mun sänky on menossa. Sai itse päättää, tuleeko se olohuoneeseen pitkittäin vai poikittain, sohvan kaveriksi. Ns kulmasohvaksi. =P
Nosteli mun kanssa sängyn sitten paikoilleen ja mie pääsin imuroimaan makkaria jota ei täytä enää kaksi runkosänkyä vaan vain yksi. Jota sai siirreltyä imuroidessaan. Kun siellä oli ne molemmat, oli imurointikin vaikeaa. Niin pieni tää talonen on.
-Oikeesti joskus piti vaikeasti heittää toinen runkopatja toisen päälle, että sai kunnolla imuroiduksi. Liian ahtaissa tiloissa yksinkertaiset siivouksetkin muuttuvat monimutkaisiksi operaatioiksi. =)
Sinne jäi se toinen sänky pedattuna seinän viereen.
Sitten siihen huoneeseen ikkunan eteen kaksi rumaa puutuolia vastakkain, istuimet toisiinsa kiinni, ja vanha myyjän tänne jättämän kaapin seinä siihen päälle ja ah, vihdoin multapurkit siihen tason päälle paikoilleen, niille vettä ja juttelua, lisää lattioiden imurointia ja sitten saunaan. Koko päivän sain tuohon tuhrattua.
Tuo miespakkaus laittoi sitten uudessa nukkumahuoneessamme lämpöpatterin niin isolle, että yöllä huone oli ihan liian kuuma, joten karkasin alakertaan sille entiselle petilleni, joka makkarista olohuoneeseen sohvan kylkeen siirrettiin. Varmuuden vuoksi olin senkin pedannut nukkumavalmiuteen. =P
Seuraavana päivänä olin ihan naatti. Ja söin viimosen antibiootin. Ja sitä seuraavana sain kuin sainkin hoitajan päästämään miut lääkärille, joka kirjoitti uuden astmalääkkeen lisäksi liian nopealle sydämellenikin lääkereseptin, joka kuulemma auttaa esiintymisjännitykseen ja migreeniinkin. Jos aloitan tarkkuusammuntakisailun, se lääke on sitten dooppinkia. Wau. Suuret on lupaukset. Mutta se sama tabu saattaa pahentaa astman oireita, joten käskettiin testaamaan sitä ihan ensin pienesti aloittaen... =)
Tänään, jos jaksaisin mennä kävelylle tuonne harmaseen loskaan ja hakea sen tablettipurnukan... Jos sitten jaksaisi jännittää paremmin, millaisen vastauksen me siltä talonmyyjältä saamme...
PS: Se sydänlääke on sydämenmuotoinen. <3 Ja alkoi heti purra. Siis hidastaa sykettä. On siten vähän normaalimpi olo. Kunnes muistan missä lirissä me ollaan...
