Villaa joka paikassa

Hanirakas rakensi lähinnä minua varten siltoja 

lattiakannakkeiden päälle,

joka yöksi ulko-ovelta aulan oviaukolle, 

etten putoaisi...

Kannakkeelta ei saa astua villan päälle koska villan alla 

on herkkä ja huokoinen tuulensuojalevy...

Joka sitten on mäsänä jos osuu jalka vika paikkaan. 

Siellä villan sisällä ne uudet viemäröinnitkin nyt kulkevat lämpimässä.

Ah, mikä hetki, kun vanerien peittämällä lattialla pystyi taas 

kävelemään ihan normaali-ihmisen tavoin, eikä tarvittu siltoja 

tai keikkua pelkillä kannakkeilla. Kannakkeilla kävelystä 

tuli pohkeet kipeäksi ja siitä niiden kautta työskentelystäkin.

Tässä kuvassa näkyy uusittuja kattokannakkeitakin jo paikoillaan. 

Sähköjohdot ovat entiset, ja ne roikkuivat välillä hiukan tiellä, 

remontin tuiskeessa. 

Ja sitten eristystä. 

Villaa ensin ylle ja polyuretaanilevyä päälle. 

Mie villoitin ja villoitin ja palkaksi sain sitten lasivillasta tosi pahan 

ja jopa ikävännäköisen ihottuman. 

Kutisee kuin vietävä ja käsivarret ja rintakehä ovat rakkuloilla 

ja mie raavin unissanikin tätä ihottumakutinaa...  

On kuulemma jokin nokkosrokko joka joillekin saattaa lasivillasta tulla. 

Lääkkeeksi suihkuttelua viileällä vedellä, 

- no eihän meille muuta tulekaan - 

perusvoidetta, ja yöksi kutinaa hillitsevää antihistamiini 

ataraxia, jota annettiin mm lapsille kun heillä pienenä oli vesirokko, 

etteivät raapineet niin itseään.

Hani lupasi, etten enää koskaa tarvii olla villoittajana.
-Tämän jälkeen. <3 br="" nbsp="">

Silti piti lasivillaa laitella vielä kaikkiin seiniin
ja niiden päälle Hanilla oli mukavampi puuha
kiinnittää polyuretaanilevyjä, että tästä talosta tulisi lämmin ja tuuleton.

Uusia kattokannakkeita oli helpompi tehdä ja niitä vanhoja lahoja purkaa, 

kun oli tukevampaa lattiaa jalkojen alla.

Nyt tässä tilassa tuoksuu jo puhtaalle, ja uudelle ja puulle...
Painajainen alkaa helpottaa. Taloa ostaessamme emme
todellakaan tienneet, miten paljon tässä oli korjattavaa. 

Sähköjohdot säilyivät miltein vanhoilla paikoillaan. 

Vain yksi uusi johto vedettiin seinien läpi sähkötauluun 

vesivaraajaa varten.

Sähköasentaja saa tulla asentamaan sille oman 

sulakkeen. Vesivaraaja oli ennen vaarallisesti
saman sulakkeen alla saunan kiukaan kanssa... =/
Sekin seikka paljastui nyt purkutöissä.

Hani teki väliseinien runkoja. 

- Kirjoitin ensin että runoja... 

Voihan sitä niinkin sanoa. =)  

Hani runoilee talonrakennuksella, 

mie sanoilla. 

Tosin nyt ei ole runoiluttanut edes sanoja, 

kun on stressi tästä rempasta... =(

Ehditäänkö määrä-aikaan, 

että putkari pääsee... ?

 Kulmiosaunamme alkaa muotoutua ja hahmottua esiin.

Kiusasin Hania että ei tehdäkään saunaa, tehdään 

tähän isoon tilaan poreammeelle paikka ja 

vain pelkkä suihku sen lisäksi. 

Mutta ei mies innostunut ajatuksesta. 

Mie kalanaisena tietty oisin
tykännyt sellaisesta lököilypaikasta. 

Sininen vesijohto tuo kylmää vettä keittiöön.
Punainen lämminvesijohto ei ole enää kiinni missään. Tuo pätkä poistetaan piakkoin...

Hani tahtoi meille isomman oviaukon eteisestä olohuoneeseen
ja aulaan joten, se me sitten purettiin tuohon.
Nyt ilpukin pääsee kunnolla eteisen takaseinältä puhaltamaan lämmintä
paremmin tähän taloon. 

Nyt tosin tavallaan keittiön seinätila väheni ja 

joudun miettimään uudelleen,
miten ihmeessä nyt keittiön kalusteet sijoitan,
mutta on minulla jo idea.

Ideasta lisää myöhemmin... =)

Väsyneimpinä päivinä tuli lausuttua jopa ääneen jonkun Murusen nimi

Kutsuin kaihoisasti ❤️ ❤️  ❤️ heitä kutakin ❤️ ❤️  ❤️ vuorollaan sekä mielessäni että ääneen monesti, kun raahasimme jotain älyttömän painavaa kaksin tai yksin ulos ovesta roskalavaan, kottikärryyn tai henkilöauton peräkärryyn.

Kaatopaikkalaskun perusteella voin todeta
että raahasimme pitkälti yli 5 tonnia törkyä eli vanhaa märkätilaa monessa muodossa,
ulos talosta...

Päivittäin tuli tilanteita, 
joissa meidän neljä kättämme eivät riittäneet.

Mutta telepatiani ei enää toimi...

Joinakin umpiväsyneinä n kymmentuntisina työpäivinä juttelimme, 

että voi kun joku edes tunniksi saapuisi, 

ja kysyisi 
miten voisi auttaa... ❤️

Tai kunpa joku tulisi edes grillaamaan pihaamme
ja antaisi meillekin vähän jotain. 

Vatsa alkaa olla hämillään päivittäisistä mikroruuista, 

mutta emme jaksaneet kokkailla kunnon ruokaa.

Joskus on niin väsynyt, ettei jaksa
edes kissaa sanoa,
ja sitten kuitenkaan
ei saa nukuttua... 

-Una Reinman- 

Kuvan kortti löytyi purkutöiden yhteydessä 

ja mie hörähdin sen löytäessäni ihan nauramaan, 

kun tosiaan,  

jos nyt tämän yhden kerran vielä tätä taloa korjattaisi...  

 

Viemäröintiä, tuulensuojalevyjä ja lattiakannakkeita

Äsken juuri FB:iin päivitin: Remonttipäiväkirjaa; nyt kaksi viikkoa ja yksi päivä ilman kylpyhuonetta, sisävessaa, pyykinpesukonetta, lämmintä vettä, puhdasta kotia, saunasta nyt puhumattakaan... Todennäköisesti menee kuulema vielä KOLME viikkoa että nuo mukavuudet ovat meillä taas, vaikka joka ikinen päivä me kyllä kahdestaan pitkää päivää aherretaan, mies varsinkin, kun mie välillä karkailen pihan kimppuun ettei sekin varsin metsittyisi...

Mieskin laittanut kuvia remontin vaiheista ja häntä on kehuttu, kuinka hän on yksinään täällä ollutkin tosi ahkera.
Nyyh. Joka ikisenä päivänä näinä vuosina, olen ollut hänen kanssaan tätä kotiamme remppaamassa voimieni ja taitojeni mukaan. On pari asiaa joita mies jopa ei halua tehdä olleskaan koska mie muka osaan ne paremmin, kuten vaikkapa maalaus, villoitus, rappaus ja laatoitus. Saumauksesta hän ei vaan pidä, sekin ehkä jäänee minulle... Kaikessa muussa Hani on minua pätevämpi. 

Pari päivää on mennyt vähän hukkaan ensinnäkin vesisateen vuoksi, koska pihalta ei voinut hakea pressujen alta mitään koska kaikki olisi kastunut, eikä voinut esim sahata mitään sateessa sähköisillä työkaluilla...


Juhannuksena meni hyvä työpäivä hukkaan kun ei kaupat olleet auki eikä saatu lisää niitä riivatun hengityssuojaimia. Ilman niitä oli kummankin mahdoton jatkaa pölisevän maapohjan kaivamista ja roudaamista ulos. Kyllä se maa niin järkyttävästi pölisi.

Pesukonesyvennyksessäkään ei oikeastaan ollut yhtään tervettä puuta lattiassa. 

Vähän niin kuin koko märkätilojen lattia... 

Nyt lattioissa on kuitenkin jo tukiharkkoja ja laattoja ja ekoja lattiakannattimia ja 1/3 tuulensuojalevyistä on paikallaan ja viemäröintiäkin on suunniteltu takaisin paikoilleen uusilla ihanilla puhtailla putkilla.

Kukahan saataisiin sähkömieheksi? Ne pari jotka olen nähnyt näiden tämän talon remonttien aikana, ovat olleet sotkuisia, välinpitämättömiä ja huolimattomia.
Mistä löytyisi siistejä, huolellisia, asiantuntevia sähkäreitä?
Kelt-kelt-kelt-keltaisilta sivuiltako?
 

Lainaperäkärryäkin kovisteltiin meiltä jo pois eräältä taholta kahden viikon jälkeen, ja närkästyneinä kilahdettiin 
-Etkö sä ole jo valmis!?

Tässä kun ei todellakaan ollut kyse mistään pienestä pintaremontista, vaan tässä laitettiin yksi osio talosta matalaksi, katosta lattiaan jota ei todellakaan pistetä kasaan niillä vanhoilla ja viallisilla osilla vaan ihan kaikki mahdollinen uusitaan. Lisäksi koko ajan on pitänyt kuskata kaatopaikalle jätettä ja hakea rautakaupasta lisää uutta materiaalia, varsinkin kun korjaamista olikin enemmän kuin aluksi oletimme... Se betonimyllykin pitää vielä hakea... ja viedä pois...

On minun ihana Mamani kyllä luvannut meille peräkärryn lainaksi, jos tuo toinen taho tahtookin omansa pois. Tulkoon ihan itse hakemaan. Meiltä menisi kolmisen tuntia hyvää työaikaa hukkaan kärryä poisvietäessä.

Remontit ovat aina arvoituksia etukäteen.

Saharaa lastaamassa

Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 

Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...

Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.

Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.

Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...

Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 

Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 

Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.

Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...

Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.

Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 

Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 

Juhannus pahuksen roskalavan kera

Näiden lattioiden betonikerrokset piti hakata raaálla käsivoimalla ja hakulla ensin pienemmiksi palasiksi ja sitten palat väännettiin rautakangella ja sorkkaraudalla irti alemmasta betonikerroksesta ja roudatiin pihalle. Joka ikinen murunen betonia oli tiukasti kiinni talossa ja pisti hanttiin irroitustaan... Ensimmäisen betonikerroksen alla oli toinen, vielä paksumpi kerros, ja jossain näiden kahden välimaastossa kulki ei-toimiva lattialämmityskaapeli ja muutama kerros raudoitusverkkoa, hankaloittamassa purkamista.

Sitten lohkare ämpäriin tai sementtiämpäriin ja
pihalle ämpärin kanssa, kippaus kottikärryyn
ja kun kärry oli täysi se kipattiin lavaan.

Siirtolava niiden betonimöhkäleiden poisvientiä varten tuotiin kun olimme minun hammaslääkärissäni, ja jätettiin väärään paikkaan.

Oli tarkoitus että se jätetään lähelle terassia, joten voisimme terassilta pudottaa betonipalat yms sinne. Hani ei suostunut soittamaan jätelavan tuoneelle jotta tulisiko hän laittamaan lavan oikeaan paikkaan.

Lava jäi siis kauas, ja jokaikisen murikan olemme siis kiipeilleet hiukan korkeiksi jääneissä terassinrappusissa edestakaisin miljoonasti...

Hani nyrjäytti nilkkansa niissä samaisissa rapuissa toisena remonttipäivänämme.

Lava piti viedä pois viimeistään perjantaina, juhannusaattona, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta me saimme rehkittyä raa'alla voimalla sen täyteen jo torstaina ja mies soitteli roskalavamiehelle joka oli kuulemma jo kolmelta torstaina lähtenyt juhannuksen viettoon... Niinpä roskalava jäi iloksemme juhannukseksi... Mitä jos meille olisi vaikka joku ollut tulossa jussiksi?

Koska lava oli keskellä pihaa, ei perjantaina, aattona, jolloin mm rekkamiehet yhä olivat töissä, päässyt kukaan tuomaan tilattuja, kaivattuja uusia rakennusmateriaaleja pihaamme, vaan joiltakin oli pakko pyytää, josko toisivat sitten maanantaina kuormansa.

Maanantainakaan ei juhannusjuhlija ottanut mitään yhteyttä eikä hakenut lavaa pois.

Tiistaina Hani otti vihdoin itse yhteyttä lavantoimittajaan joka lupasi illalla hakea lavan...

Siihen mennessä meidän oli pakko ottaa vastaan jo mm erittäin kookkaat ja painavat kylpyhuonekipsilevyt, jotka oli ihanasti kyllä pakattu sateenkestävään pakkaukseen, mutta koska sitä lavaa ei saanut kokonaisena millään roskalavan ohi lähemmäs pihaa, meidän oli pakko pyytää kuskia jättämään se portille, avata hyvin pakattu paketti ja kantaa jättilevyt kahteen pekkaan lähemmäs remonttikohdetta ja koettaa suojata ne pressuilla parhaamme mukaan.

Samoin kävi betonisäkkien kanssa. Nekin oli pakattu mukavasti mutta nekin piti siirtää ja uhrata vähiä voimiaan ylimääräisiin töihin. Nekin piti kantaa suojaan muualle. Pahuksen roskalava!!!

Minusta tuntuu, että käsivoimat ovat joko kasvaneet
tai sitten kadonneet, kun yli viisi tonnia raahasimme
roinaa kaatopaikkakuormaankin plus ne kaikki
puujäte- ja maapohjan hiekkakuormat...

Toivottavasti roskalavakuski ei laskuta viidestä ylimääräisestä päivästä, 
jotka eivät todellakaan johtuneet meistä.

Purkaminen on ollut rankkaa kahteen pekkaan... 

Puhallusvilla on paholaisen keksintö!

Emme tykkää puhallusvillasta. 

Sitä on hirveää purkaa pois rakenteista, 

sen erityisen pölyävyyden ja hengitykseen käymisen vuoksi. 

Se tukkeaa hetkessä hengityssuojaimen, 

ja silmälasit, ja menee piilolinssien alle silmiin... 

Se ei tee hyvää astmaattisille keuhkoille.  

Se yskitti ihan väkisin
vaikka oli kunnollinen hengityssuojus...

Tämä pöly menee kämpän jokaiseen nurkkaan ja soppeen, 

vaikka kuinka muovittaisit ja suojaisit oviaukon muualle taloon... 

Välikattoon oli edellinen remppaaja tunkenut niin lasivillan paloja 

kuin puhallusvillaakin. 

Kattopaneelien takana ei ollut tuulensuojalevyä, 

vain muovi jonka päällä lasi- ja puhallusvilla nökötti. 

Sen sai tiputettua sieltä helposti. Mutta ei se kyllä lämpöä ollut antanut, 

eikä eristänyt taloa...

Tämä on ihan tavallisen oravan skeidaa. 

Yksi orava tykkäsi nukkua tuolla välikatossa,
ennen kuin ulkoseinäremontissa 

sen reitti sulkeutui.

Eipä ihme että vesiputket joka talvi jäätyivät. 

Niiden ympärillä oli vain lasivillan palasia 

ja hiiret jne olivat tykänneet asustaa lämminvesiputken vieressä... 

Vanhat eristeet esissä purkutöissä

Märkätilaremonttimme alkoi saunan, kylpyhuoneen
ja eteisen seinien repimisellä 12.6.2015.

Seuraavaksi poistetaan eristeet välikatosta ja seinistä
ja sitten alkaa rankin osuus, eli betonilattioiden
purku, lopuksi maa-aines poistetaan maavaraisten
lattioiden alta ryömintäkorkeuteen saakka.

Jätelava odottaa jo pihassa... 

Saimme rukkasia ennen remonttia pojilta. 

Nämä olivat kyllä tarpeen. 

Kiitos pojat! 

Sorkkarauta ja kunnon rukkaset olivat meidän purkukavereita. 

Joka ilta piti aina siivota työmaa, jotta ihan hirveästi ei törkyä kulkeutuisi 

mukanamme muualle taloon... 

Hmmm... lasivillapaketin päällysmuovilla
päällystettyä villaa eteisen seinissä... 

Saunan höyrysulku oli rikki monesta kohtaa... 

Lauteilla, päiden yläpuolella olleen räppänän taustaa...

Vanha vesivaraaja.

Vanhaa kaakeliseinää pesuallaskaapin luona. 

Peilikaappi on jo otettu pois. 

Kalusteet menevät uudelleen vahattaviksi 

pihalle tai terassille... 

Suihkunurkkaus ennen... 

Hani ehti murjaista suihkuverhotangon tuosta seinästä 

pois ennen kuin ehdin kuvata. 

Märkätilojen remonttia odotellessa

Masuuni kyllä koskee 
pelkkä ajatuskin siitä mitä on pian edessä.

Meidän pitää Hanin kesäloman aikana repiä koko sivusiipi talostamme katosta lattiaan. 

Ensin revitään pois välikatto, jonka päällä olevan törkymäärän,
jota on noin puolen metrin paksuudelta, olemme ehtineet nähdä
remontoidessamme aulaa pari kesää sitten.

Puhallusvillan, sotkuisten rakennusjätteiden, hiirten- ja oravanpesien joukossa risteilee
mm ne talomme vesiputket jotka joka ikinen talvi ovat jäätyneet jossain vaiheessa.
Niitä ei ole ollut tätä ennen varaa oikeastaan uusia ja siirrellä paikasta toiseen.
Eikä ole oikein aina ole ollut voimavarojakaan moiseen,
enimmäkseen kahteen pekkaan rehkintään.  

Viime kesän pidimmekin siksi hieman taukoa suuremmalta remontilta,
ja rakensimme vain uutta ja uudesta puusta, ettei joka ikinen kesä tarvitsisi
hengitellä kaiken maailman hiirenpesiä, pölyjä ja muiden aikaansaamia sotkuja.

Remontoitavien tilojen välikaton alasromautuksen ja ulosviennin jälkeen revitään pois
kylpyhuoneen laatat ja seinät, samoin sauna kokonaan. Seuraavaksi vuorossa on eteisen,
saunan ja märkätilojen lattiabetonit, kunnes päästään väärin tehtyyn alapohjaan.

Mutta on IHANAA ETTÄ SAADAAN SELLAISET
SOTKUT POIS TÄSTÄ TALOSTA! 

Tähän osaan taloa on hassusti tehty maanvarainen kylmä lattia. Se kaikki lattianaluseen
ulottuva maaperä, luultavasti hiekkaa, joudutaan kantamaan ulos talosta ja kaivamaan
alapohja ryömintäkorkuiseksi.

Sen jälkeen alapohjaan rakennetaan rintamamiestaloon paremmin sopiva rossipohja,
eristetään se, tehdään tilaan uudet seinät, valetaan lattiavaluja, asennetaan lattialämmitys,
tehdään uusi kylpyhuone, sen vesiputket, sauna ja eteinen, niiden sähköistys,
laatoitetaan ja paneloidaan, jne jne jne...

Pakkohan tuokin kohta talosta, jossa piti olla 
vain pientä pintaremonttia,
on korjata. 

Tiedän, etteivät hengityssuojaimet 
tule estämään pölyn hengitystä.
Tiedän että samaa pölyä löytyy oviaukko- ja suojamuovituksista huolimatta
vielä monta kuukautta myöhemmin jokaisen huoneen perimmäisistäkin kolosista.

Tiedän, että tulemme olemaan ihan puhki jam poikki.

Tiedän myös, miten auvoisan hurmiollinen onkaan se hetki, 

 kun saamme viimein tehdä loppusiivousta siinä tilassa ja kaikki se rehkintä on ohi.

Onhan sellaisesta kokemusta jo monen vuoden ajalta. 

 Sitten voimme sanoa, että tämän talon alakerta on kunnossa.

Sitten olisikin jo yläkerran vuoro? 

Vai jättäisikö yläkerran remontit
jo seuraavalle mahdolliselle asukkaalle?

Saamme sittenkin puuliiterin!

Taloon.com-blogikisan äänivyöryssä syksyllä 2014
kaksi muuta kilpailevaa blogia sai useita tuhansia ääniä,
ja minun terassinrakennuksesta viime kesänä kertova blogijuttuni satoja,
joten - näennäisesti - äänien määrän mukaan
blogini näytti kisan päättymisen jälkeen olevan äänivyöryssä kolmas.

Kolmas sijakin on mielestäni tosi hieno! =D 

Mutta yllättäen syksyllä noin kuukausi 
kisan yleisöäänestyksen jälkeen sain s.postia, 
jossa kerrottiin kilpailun järjestäjän päättäneen 
kuitenkin palkita juuri minun blogini 
ja pihaniksini päävoitolla. Ehkä minun tarinassani 
oli juuri niitä oikeita niksejä ja pointteja,
joita blogijutulta alunperin edellytettiinkin. 
Mene ja tiedä, mikä oli syy, mutta minä 
sain palkakseni 1000 euron 
lahjakortin Taloon.comiin ja voisin tilata sillä mitä vain. =) 

Kiitos siitä hirmuisesti teille kaikille 
blogini äänestäjille ja kisajärjestäjälle. 




Tarvitsimme tosi kipeästi jonkinlaista puuliiteriä,
polttopuille suojaksi koska sellaista ei meidän pihallamme
ole ollut muutamaan vuoteen lainkaan, alkuperäisen vanhan piharakennuksen
purun jäljiltä ja polttopuumme ovat olleet jo kahtena talvena
pressun alla pihamaalla. Sellaiset pressut eivät näytä kovin hyvälle eivätkä
klapitkaan ole hyvässä kunnossa ulkona lojuessaan.

Itse asiassa niitä pressujen alla lojuvia klapeja on
pihassamme ollut ihan alusta asti, tänne muuttomme
jälkeen, kuivumassa pinoissaan,
koska pihastakin piti kaataa muutama yli satavuotias
puuvanhus pois, ennen kuin kovat tuulet sen tekivät...
Liiteri siis palkinnoksi!! Please!

Mutta liitereitä ei ollut enää viime vuoden syyskuussa saatavilla
kun sain tietää blogijuttuni voittaneen kisan.

Lahjakorttikoodimme voimassaoloaikaa pidennettiin
ystävällisesti, jotta saisimme tänä keväänä puuliiterimme.

Odottavan aika on joskus pitkä...

Tilasinsamalla voittolahjakortin loppuosaldolla myös hieman
multaa, koska sitä aina tässä pihassa tarvitaan.

Hankittuna on jo myös ne muut osat liiteriin, joita ei
paketissa ole, odotetaan hyvää säätä, liiterin kokoamista,
sen punamullalla maalaamista 
ja mie odotan innolla myös, ah,
mullan kanssa mylläämistä.

Pihamme savimaa suorastaan syö kaiken mullan
jota tänne ollaan näinä vuosina raahattu.
Multaa tarvitaan myös aitapensaiden
istutukseen. 

Sellaisia pihasuunnitelmia kesäksi 2015
(plus sisätiloihin rankempaa remppaa jälleen... )
 

Sydämellinen kiitos teille kaikille,
jotka viime kesän kisassa blogiani äänestitte!

 Teitte meidät köyhimykset 
ja vuosien hartiapankkiomakotitaloremppaajat 
hyvin, hyvin onnellisiksi! 

♥

Olette auttaneet meitä paljon! 

Haleja, 
vilkutuksia 
ja lentosuukkoja!

♥ 


Kuvat lisätty jälkikäteen.
Tuolla varsinaisessa blogissani on lisää puuliiterikuvia. 

Hevospitäjä

Mää niin kuvittelin, kun tänne pitäjään muutimme yli neljä vuotta sitten, koska tämä nyt jonkinlainen hevospitäjä on, että ihmiset oikeasti kulkisivat niillä konimuksillaan.
Että ne hevoset olisivat päivittäin näkyvillä ja jopa liikenteessä. 

Kuvittelemassani maailmassa porukat kävisivät kaupassa hevosella ratsastaen ja sellainen puomi olisi kaupan pihassa koneja varten. Siihen ne siksi aikaa kiinnitettäisiin ohjaksistaan, kun isäntä tai miksei vaikka emäntä kävisi ostamassa jotakin kaupasta. 

Sunnuntaisin ja varsinkin kesäisin näkyisi hevosten vetämiä rattaita siellä täällä. Torin nurkilta lähtisi säännöllisin väliajoin hevoskyyti ympäri kyliä... 

Mutta ei täällä mtn hevosia ole liikenteessä. 

Ainoat kaakit tuijottavat korskuen aitauksissaan kesäisin. Kerran yksi sellainen lähti laukkaamaan vierelläni kun ajoin pyörällä sen laitumen viereistä tietä pitkin ja kauhuissani poljin lisää vauhtia jolloin konikin nopeutti tahtiaan! Pelkäsin että se matalan aitauksensa päätyttyä loikkaa aidan yli, ottaa mut kiinni ja puree niillä hirmuisilla hampaillaan! Onneksi se pysähtyi kun sille tuli aita vastaan.

Huh! Eli joo, mie pelkään hevosia. Olen nelivuotiaana ojentanut käskystä porkkanaa hevoselle, ja kun se tuli kohti ja avasi suunsa jossa oli likaiset jättihampaat,... mie olen pyörtynyt! Olen yhä siinä samassa järkytyksen tilassa. =) Silti luulen, että uskaltautuisin hevoskärryihin kyllä... 


Kuvittelin myös, koska tienvarret ovat täynnä bussipysäkkejä, että pääsen tänne muuttaessamme helposti bussilla katsomaan lähikunnassa asuvaa Mamaa. 
Kuvitelmassani hyppäisin vaan bussiin miltein oveltamme, ajelelisin muutaman kymmenen minuttia kohti idänpuoleista aamun auringonnousua...  

Mutta eipä tästä siihen kuntaan mitään busseja kulje...! Paitsi talleilleen, jotka sijaitsevat ihan lähellä paikkaa jossa Mama asuu.. Mutta siihen siirtobussiin ei oteta asiakkaita.
Näillä kahdella kunnalla on keskenään jonkinlainen yhteistyö- ja apuhaluttomuus päällä...  

Oikeassa maailmassani minun, autottoman, pitää köpötellä ensin länteenpäin kylille kilometrin verran, odotella kaksi kertaa tunnissa menevää bussia tienvarressa, istua sen kyydissä kun sen pitää ajella kaiken maailman kyläteiden ja koukkausten kautta kohti pohjoista, kolmanteen kuntaan peräti 45 minuuttia, jossa pitää vaihtaa bussia ja siitä ajella sitten sinne itäänpäin toisella bussilla Maman kuntaan... Matkalle yhteenkin suuntaan tulee kolminkertainen pituus ja hinta ja kaksinkertainen bussimäärä. Huoh. Ja eh, mie kun niin hirveästi tosiaan tykkään bussilla kulkea.  

Kuvittelin myös muistijälkieni mukaan, koska tämä kunta oli menneisyydestä tuttu, että täällä pikku maalaiskylässä olisi vilkas torielämä. Siellä olisi tuoretta kalaa, kukkia ja vihanneksia myynnissä ja paljon porukkaa asiakkaina... 
Mitä vielä. Koko tori oli kadonnut ja muutettu parkkipaikoiksi. 
Jopa linja-autoasema oli kadonnut.

Sama meidän remonttien kanssa: jos tarvitset remonttitarvikkeita, mene lähikaupunkiin. Rautakauppaa ei tällä kylällä ole. Ainoassa sellaista esittävässä on keskitytty hevostarvikkeisiin...

Luulimme myös, että tonttiimme rajoittuva pikkumetsä saisi olla rauhassa. Se oli monen linnun ja muun eläimen koti. Se suojasi taloamme lounatuulelta. Se oli samalla meluaita. Se suojasi keskikesän auringonpaahteelta. Se oli näkösuoja. Se oli rakas. Mutta se tuhotiin...




 

Jou jou

Myöhästyneet tupaantuliaiset Pikkutalossa

Terassi valmiina vähän myöhästyneissä tupareissamme 20.9.2014...

Samalla oli tarkoitus juhlia
parin kk:n takaisia häitämmekin...