Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.