Jos talosta puuttuu tuulenmentäviä palasia, voi tuuli tulla ja mennä mielensä mukaan. Minulla palelee olkapäitä ja varpaita kun tuuli vaeltelee meidän kämpässä ja kurkistelee kaikkea. Utelias on se...
Toivoin sadetta, mutta en muistaakseni moneksi peräkkäiseksi päiväksi enkä yhtäjaksoiseksi rummutukseksi peltikatolle. Vesitynnyrit ovat olleet täysiä jo monta päivää sitten eikä tätä lisää satavaa saa talletettua mitenkään minnekään. Mitä tuhlausta, kun sitä taas kuumina helottavina hellepäivinä kaivattaisi. Vettä...
Joku tilasi minulta iloisen syntymäpäivärunon mutta miun ajatukset kieltäytyivät iloisuudesta ja murehtivat vaan... enimmäkseen tätä tönöä ja montaa muuta juttua. Ei se onnaa. Nyt mää tiedän, miksi se kukko ei käskien laula. Sitäpaitsi jos suree toistenkin suruja, ei omaankaan mieleen tule paljoa iloisia asioita. Huoh.
Emmie ole vahva. Emmie mee minkään harmaiden kivien läpi. En edes pinkkien malvankukkien. MIe olen väsy... Tarviin villasukat, villatakin, tyynyn, hyvän kirjan, palan suklaata ja kohta olen kuin toinen nainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti