29.7.2012

Kohta sunnuntairautakauppaan...


Uusin taas orvokkiruukut leikkaamalla kukat pieniksi tapeiksi ja ne siinä uudistuvat ja kohta kukkivat entistä komeammin. Mukaan eiliseen kesäkukkakimppuun eli alasleikattujen paremmannäköisten orvokkien sekaan pääsi tontin pohjoisrajalta tämä hauska valkoinen kukka, jonka nimeä en tiedä enkä ole sitä koskaan ennen edes nähnyt...




Anselmi-levy tekee vintin seinät ihan asuttavan näköisiksi. At last. =)
Uretaanivaahtopullot vaan pääsivät eilen loppumaan ja siksi urakka jäi hiukka kesken, mutta puoliltapäivin aukeaa lähimarketti josta saadaan uusia vaahtopulloja. Homma jatkukoon siis tänään iltapäivällä, uusin voimin. Sadesäässä. Silloin onkin mukavaa olla töissä sisätiloissa. Helteellä peltikaton alla ei olekaan kovin muikea olo. Laitella lasivillaa rakosiin ja hengitellä pölyä suojaimesta huolimatta, hiusten ja vaatteiden hiotessa ihoon kiinni. Villoittamisesta ei tosiaan taida tulla miun ammattiani, kyllä se niin henkeen ja keuhkoihin käyvää hommaa on.

Täytyykin viedä Pef-mittari ja tulokset takaisin tk:een. Täällä kunnassa kun ei saa mittaria omaksi. Hiukan hirvittää, kuka muu oli jo puhallellut mittarin putkeen. Avaava lääke, jonka hiljattain sain, nosti tuloksia ja vointia kovasti. Tulehdusta parantavan toisen inhalaattorin lisäksi nämä kaksi lääkettä tekevät hyvää miun nyt jo kovia kokeneille keuhkoilleni.

Kiitos muuten käsityöntaitaja Tilkkukoiralle, joka piipahti yhtenä iltana kurkistamassa pika-pikaa meidän tönöämme, kesken koiranäyttelynsä, pikku koiransa kera. =)

Viime yönä oli hirmuinen ukkosenilma ja mie hiivin alakertaan vessassa käydäkseni mutta en meinanut uskaltaa kiivetä rakennustelineitä pitkin takaisin yläkertaan koska ukkonen ja salamat iskivät niin hirmuisella metelillä ja vauhdilla ja jonnekin ihan lähelle iskikin salama, ihan selkeesti. Lähinnä minuu pelotti se avoinna oleva sähkömittari tuolla vintin seinän yläosassa, päädyssä... Sen ohi olisi pakko hiipiä. Täytynee myöntää että aika nopeasti kiipesin telineitä pitkin pimeässä yössä, toivoen ettei sillä hetkellä salamoisi kun ohitan mittarin. Pääsin ohi salamoimattomalla hetkellä ja onneksi Hanikin heräsi ja loi turvaa olemassaolollaan tänä myrskyisenä yönä.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

se kasvi taitaa olla nurmikohokki.

Hallatar kirjoitti...

Voi kiitoksia anonyymille! Sehän se onkin! Ihan ekaa kertaa eläissäni sellaisen täällä nyt näin. Toivoinkin että sen juuret jäävät eloon kun taitoin siitä kukat vesilasiin. Se kasvaa sellaisessa paikassa jossa se saakin vapaasti kasvaa häiriintymättä. Jos ei vaan joku muu leikkaa nurmikkoa... =)

Celia kirjoitti...

Hauska kukka, minäkään en ole nähnyt sitä kovin usein. Juuret sillä ovat suojassa syvällä maassa. Lunttasin täältä:


http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/nurmikohokki

Hallatar kirjoitti...

Celia =)

Se on jännä, muistuttaa ennemmin jotakin kuoriaista tms. =) Sen pitäisi iltaisin tuoksua neilikalta. =) Kai mie voisin siirtää sen vaikka jonnekin perennapenkkiin. =)