Translate

15.7.2012

Voisiko talon repiminen olla harrastus?




Päiväkirjamerkintöjä viime päiviltä: 




Keskiviikkona 11.7. Puiset rakennustelineet valmistuvat kuiluun. Eikäkun aulaan... Mie auttelen ja Late sahaa mittaansa & ruuvaa toistasataa ruuvia siihen kolossaaliseen rakennelmaan. Ruuvinväännin on välillä kovilla ja lakkaa pelittämästä. Vaikeaa niitä pitkiä ruuveja olisi käsinkin aika tuoreisiin lankkuihin ruuvata... Onneksi ruuvinväännin alkaa toimia toisella akulla ja se toinenkin akku uudelleen ladattuna pelittää, ettei hyvä työvire pääse lopahtamaan. 



Ensimmäinen kapuaminen ylös telineitä pitkin jännittää. 
Tässä seistään ensimmäisellä tasanteella. 
Villasukat jalassa tietenkin 
-ettei mee tikkuja jalkapohjiin.

Toisen tasanteen jälkeen on vielä kolmannet "raput" sekä ylin taso, joka on kaikkein suurin. 

Alastulo on vaikeampaa. 
Ota kiinni mistä saat... 
Lievä etunoja ja askellus takaperin ovat ainoa oikea turvallinen tyylisuunta. 






Torstaina 12.7. 
Lisää taloa revitty. Viety kaatikselle iso puukuorma sekä purua, lasivillaa, (käsivarsia raapien). Kaatiksella oli ihan Sami Saikkosen näköinen mies, joka tyhjensi omaa puukuormaansa verkkaisesti kuin filosofi yhtaikaa puujätteisiin. Me viskelimme Hanin kanssa tottumuksella oman kuormamme nopeasti, melkein kilpaa, korkeaksi käyneeseen puuainesvuoreen, ja mies jäi oman kuormansa ääreen lähtiessämme. Me pujottelemme sen lainapeekärryn pressunkin aina kilpaa omilta puoliltamme. Mie voitan usein, eli olen naruni kanssa siellä kärryn perälaudan keskikohdassa ensimmäisenä. Hani väittää että mää huijaan! No ihan vähän vaan jää epämääräisiä pressun reikäisiä kohtia käymättä läpi.=) 


Kun toimme sekajätesäkkikuorman kohtapuoliin puukuorman jälkeen kaatikselle, oli sama mies vieläkin paikalla, metallijätesäiliöiden luona kippaamassa sinne jotakin. Se vilkaisi meitä kun jälleen isoissa kaarissa heittelimme omat säkkimme korkeaan lavaan. Ja kilpaa pujottelemaan taas narut pressuun ja mie hävisin! =)


Iltapäivällä piipahdettu Lahden Plantagenissa. Hani osti ihanan puistonpenkin pihalle. <3 
Illalla saunan kuumenemista odotellessa mies kokoaa kanssani penkin. 
On koeistuttukin. Asetettu ruusupensaiden eteen arvoiseensa seuraan tuo ihana penkki. <3 

Koetin kysellä tosin ensin naapurivarikon pihassa vuoden verran lojunutta puistonpenkkiä, voisiko sen ostaa. 
-Ei, tuli lyhyt vastaus kahden miehen suusta. 
-Se pitäis korjata. Se menee takaisin yhteen paikkaan. 
-Olisin vaikka kahvipaketin hinnalla sen ostanu teiltä, mie vaisuna jatkoin. 
-Mutta ei sitten...  
En sitten kysynyt niitä aikomaani kahta nurkissaan kumollaan lojuvaa vesitynnyriäkään, joita tuuli heiluttelee siinä samassa pihassa ees sun taas. 
-Enkä sitä hallinsa seinää vasten nojaavaa Singerin jalkaa, josta saisi muokattua vaikka puutarhapöydän...  
Pihan kaksi miestä käänsi selkänsä miulle. Harmittelin ettei vaikka Mamani ollut paikalla miun puolestani asiaa kysymässä koska hän saa aina ihmiset avautumaan, juttelemaan ja hymyilemään, suorastaan nauraa höröttämään. =) Miulla ei ole samaa taitoa. Olen esiintymiskammoinen. =) 
Olipa hyvä etten ollut ottanut sitä kahvipakettia kaapista mukaani kun menin tontin rajalle huutelemaan. Ois ollunna vieläkin nolompaa. Kaffeepuketti-ehdotus oli Hanin, kun hänhän se siitä penkistäkin alunperin innostui. Sellainen kuulemma sopis pikku pihallemme. =) 



Vaan nyt meillä on ihan ikioma puistonpenkki. 
Kiitos Hanin! 




Perjantaina 13.7. 
Talon repimistä jatkettu. Ollaan nyt yläkerran päätyseinässä, kattopeltien alla, sekä sen ensimmäisen parven seinän kimpussa. Paneelit pois, villat pois, purut pois... Purua 40-luvun seinän sisältä on säkitetty kahdeksisen säkillistä, purun väkisin levähtäessä ympäriinsä. Kovasti tupakalle haisevia seinälautoja löytyi seinistä mäntypaneelien takaa. Sitkeästi se tupakan haju jää kiinni. 

Samaa löyhähdystä tunkee nenään kun purkaa olohuoneen paksua vanhaa lastulevyä seinästä pois. Lastulevy ei suostu irtoamaan kiltisti seinästä vaan murentuu pieniksi, puolen kämmenen kokoisiksi palasiksi. Ärsyttäviksi. Purettavan täytyisi sillailla heposti hajota, kuin amerikkalaisissa sarjoissa, joissa laitetaan kämppä uusiksi ja puretaan vanha pois, viikossa. 


Ei silti, mie usein itkeä tirautan kun katson vaikkapa Hurja remontti-ohjelmaa. 
Siinä monesti on niin koskettavia ihmiskohtaloita... On onni että heitä autetaan.
Olisipa Suomessakin tuollainen järjestö, joka oikeasti auttaisi hädässä olevia ihmisiä... 
Tässä maassa tuntuu, että vain oma napa on tärkeä. Ehkä suuresta rahasta esim järjestöt pulaan joutuneita perheitä auttavat, (esim hometapaukset) mutta huom, vain jos he itse siitä hyötyvät... =( 



Asiasta kattoon: peltikaton aluskate oli kiinni lasivilloissa, kastuneen pahvin kera. Villojen edessä oli muovia ja sen edessä mäntypaneeleita jotka eivät oikeastaan olleet millään kiinni... Vain ihme piti ne katossa. Jotkut rakennelmat tuntuivat loppujen lopuksi heiluvan korkealla vain suurinpiirtein yhden pitkän naulan varassa: ne villojen tukilaudat, mäntypaneelit, jne kaikki killuivat yhden langan varassa... Huh huh, hurjaa rakentamista ollut edellisellä remppajaalla. 
-Viimeistelynaulainta heppu oli kyllä kovasti käytellyt paneelien kanssa. Joissakin kohdin oli naulailtu ihan vaan naulailun innosta. 

Harmi muutes, että yläkerran päädyistä poistettiin ne salmiakkiruutu-ikkunaruudut. (Näkyy tuossa ylemmässä kuvassa  tuulensuojalevyn peittämänä ikkunan haamu ja se on jo helmikuisten remppamiesten kädenjälkeä.) Mutta uudistetut ikkunat niiden lahojen tilalle olisivat maksaneet ihan liikaa. Kaikkihan tämä on jo liikaa. Eihän tässä tönössä pitänyt olla kuin pientä pintaremonttia... 








Lauantaina 14.7. 
Tänään lepuutan (huoh) keuhkojani, kun mies meni ralleihin. Yöllä ulkona oli vaan 12 astetta lämmintä, ja sisällä tönössä ei paljoakaan enempi. Odotellaan jotta vintti-iitat saapuvat että saadaan seiniä kuntoon. Edessä on kuitenkin vielä tuon yhden betonilattian repiminen seinien jälkeen. Toivottavasti ei mee kovin myöhäiseen syksyyn. Tämä kova tuuli tuntuu huuhtovan kämppää. Toivottavasti se huuhtoo homebakteeritkin tiehensä...


Vaellan yöllä masukivuissani alakertaan nukkumaan muoveilla suljettuun makkariin. Crohn inhoaa stressiä... Nostelen tavaroita pois patjakasan päältä, löydän lempi-ruusu-vilttini ja pari tyynyä, toinen Nunnukalla ja toinen Jakella käytössä ollut, ja laitan ne tyynykseni. Koska on lauantai, menee vähemmän autoja tiellä ja mie nukahdan... Kunnes mies saapuu alakertaan kukonlaulun aikaan keittelemään kahvia ja etsii minutkin esille, ihmetellen miksi mie oon taas kadonnut, en parvekkeelle nukkumaan, vaan suorastaan huonekaluvarastoon. Masu. Yksi sana riittää. Joskus vaan yksi huokaus ja mies tietää että taas se kiusaa... 


Harmi että tönö on tässä kunnossa ja yksi huone ON varastona, kun esikoinen joutui valmistuttuaan nyt juuri muuttamaan pois opiskelijakämpästään ja on ilman asuntoa!! Tilapäisesti olisimme voineet hänet majoittaa tänne, JOS se huone ei olisi nyt ihan varastona tosiaan...! Nyt hän on tilapäisesti majoitettuna Maman luokse. Kiltti-ihana-Mama! ♥♥ Ja Pikkuveli auttoi muuttotavaroidensa kanssa. Kiltti-Pikkuveikka! ♥♥




Kunpa Lahdessa olisi vapaana tilava yksiö 
tai pienehkö kaksio vuokrattavana!!!  
Miekin voin toimia välittäjänä jos sellaisia löytyy! 





Maanantaina 9.7. kylvetyistä perennoista itää jo suurin osa. 

Kohta kuvan oton jälkeen alkoi sade..

Puuhailen jo aikaisin aamulla kasvihuoneessa, kerään pakastettavaksi persiljaa, basilikaa ja kaikki tillit. Karsin tomaattien ylimääräisiä lehtiä ja latvon ne, varkaatkin saavat kyytiä. Karsin suorastaan liikaakin kun mielessäni on yksi edellis-iltainen puhelu. 
Miten voisin sanoa eräälle  sydäntärkeälle  ihmiselle, että hän on tekemässä täydellistä erehdystä!!!? -Pettureihin kun ei ole luottamista... 



 

Viime kesänä keräämistäni orvokkien siemenistä 
syntyi söpöjä miniorvokkeja sinne tänne... 




15.7.2012 Sunnuntaina 
Viiden aikaan yöllinen vaellus masun kanssa, jälleen. Hätistän pihalta pois harakat. Nekin kaivelevat pionipenkkiä niin kuin ne kolme variksenpoikastakin! Täytyy hommata sellainen kumikäärme pionipenkin viereen, jotta linnut eivät tulisi kaivelemaan sitä. Suurimman osan anemonioistakin ne mokomat ovat kaivaneet pois niin etteivät edes kukkimaan ehtineet. Orvokeista ne rontit syövät kukat... Söisvät vaikka kaikki keltaiset kukat, mutta ei, ne syövät siniset ja liilat orvokit... Mrr... 


Ulkona on viiden maissa vain 11 astetta (!!!???) lämmintä. Sisällä on koleaa. Avaan hiljaa keittiön kamiinan pellin ja laittelen tulta uuniin. Kamiina alkaa pian lämmittää keittiötä joka on yhä muovein eristetty muusta huushollista. Istun kirjoittelemaan keittiön pöydän äärelle kannettavalla omia juttujani, kiskon villasukat välillä jalkaani, laitan pökköä kamiinaan, juon teetä, hätistä pihasta harakoita... kunnes Hani herää ja saapuu keittämään pannukahvia. Viimeinen lomapäivä toisella. 


Tää ei ole mitään varsinaista lomaa ollut hälle päivääkään kun ihan selkänsä on kipeäksi tässä rehkimisessä saanut. Mietimme mustikkametsään menoa, jotta edes piirakkamarjat... Mutta tällä seudulla uhataan vesisadetta säätiedoissa. Samoin Lahteen. Suunnittelemme silti sunnuntain kauppamatkaa Lahteen.  


Päivän kauppalappu: 

Jätesäkkejä 
Käärme 
Mafiakirja 
Kumihanskat 
Puhdistuainetta 


=D 


Kaikkeen on ihan looginen selitys, vaikka ensin omaa hullunkurista kauppalappuani lukiessani purskahdin itse nauruun. =) 

Jätesäkkejä tarvitaan kun lisää purua puretaan siitä viimosesta väliseinästä. Käärme oli se kuminen, kukkiensyöjälintujen pelokkeeksi, kumihanskat nokkostenpoistoon pihalta, pesuainetta tarvitaan pyykkeihin, ja mafiakirja oli Hanin nimpparilahjatoivekirja. =) 
Se on nyt ilmestynyt ja noudettavissa. 

-Jospa hän vaikka ensi talvena ehtisi lukea kirjojakin...


Ja otsikkoon lisäyksenä sen verran, että ei me tätä harrastukseksi välttämättä aluksi haluttu. Harrastukset vaan tuppaavat joskus riistäytymään käsistä.






JK: 

Kirjakaupat eivät olleet auki ollenkaan sunnuntaina ja parista tavaratalosta oli poistettu kokonaan kirjaosasto, niin kuin Lahden Sokoksesta ja Anttilasta. Kirjoina niissä oli enää muutama pehmytkantinen pokkari... 
Mutta kumikärmes on jo paikoillaan ja pihassa ei ole sen ilmestymisen jälkeen vieraillut variksia eikä harakoita. 
Muutkin linnut ovat päästelleet jänniä varoitushuutoja. Mie menen siirtämään kumikärmeksen paikkaa, jotteivät linnut luule sitä ihan leluksi. =P 



5 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Voi jestas, tuosta teidän talohommasta olisi saanut tv-sarjan.

Lotta kirjoitti...

Te taidatte asua hieman nihilististen ihmisten naapureina... :o

Ethän liukastu villasukkasilla portaita kiivetessä?

Jätäpä ostoslappu kärryyn/koriin reissullanne, seuraava saattaa hieman ihmetellä hupaistaa listaanne ja kelata tarvisiko hänkin käärmeen ja mafiakirjan! =)

Sesse kirjoitti...

Meillä on sama juttu, että nuorempi poika tarveis asunnon, kun opiskelija-asunnosta pitää viimestään tän kuun lopussa muuttaa...Toivotaan, että pojat saa asunnon<3

Salka kirjoitti...

Aaawww, ihana kauppalista! Ihan mafiatouhua, kyllä hieman muakin nauratti kun irroitti sen asiayhteydestään:))

Veljeni perheessä laittoivat lasten vappuhyrrän mansikantaimia varjelemaan ja se ajoi linnut pois kukkapenkistäkin. Kaksi semmoista koko isolla pihalla on pitänyt siivekkäät kurissa.

Hallatar kirjoitti...

Allu =)

No noo, joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää. =)


Lotta =)

Oikeastaan tämä on tavallaan teollisuusaluetta, joten ei ole sellaisia naapurinaapureita. Siksi rohkeninkin kyselemään tontin rajalla käsin huitoen kuin Kermit... =)


Pahus, mie ruttasin sen lapun sortsien taskuun kun sitä käärmettä jouduimme etsimään monestakin kaupasta.

Villasukat ihan ok, koska tuo lankku on höyläämätöntä. Kiitos Lotta-murunen! <3



Sesse =)

Sama tilanne siis...
Toivottavasti poikaset tosiaan löytävät asunnot, pian.




Salka =)

Hih, joo, ihan mafiatouhuilta vaikutti moinen lappu. =)

Vain mafiakirja jäi uupumaan ostoslistasta. Se täytynee tilata netistä.

Kumikärmes on jo pihalla ja eikä oo muutes näkynyt niin variksia kuin harakoitakaan. =)

Tosin tällä nyt muutaman päivän jatkuneella sadekaudellakin lienee jokin vaikutus siivekkäisiin...