Rempalle aikaraja

Fiksailua on saatu taas jonkin verran aikaan. Fiksaamisen saa aikaan yleensä tuo mies ja mie siinä sivussa joko sählään tai jopa auttelen.

Keittiössä on liesituulettimelle reikä seinän läpi ulkomaailmaan. Itse tuuletin on paikoilleen mallattuna, tosin se tulee vielä otettua irti laatoitusta varten ja pitäähän siitä tuo suojakalvokin poistaa. Sähköistystäkin keittiössä on joissakin kohdissa mutta useita pistorasioita jäi sähkäriltä kokonaan laittamatta, kun tarjosimme hänelle kahvia ja hän lähtikin kahvinsa hörpättyään ihan samantien pois, luullen kai, jotta nyt on urakka ohi kun saa kaffetta? Täytyy ehkä kutsua joku toinen sähkäri tekemään työ loppuun.

Keittiön vesiputket kulkevat nyt keittiössä erityisen kourun takana katonrajassa, huoneenlämmössä, joten seuraavan asukkaan ei tarvitse hajottaa tätä huonetta pelkäksi mustaksi kuopaksi, etsiessään vesiputkistoa. Nyt putket löytyvät sananmukaisesti käden käänteessä.

Putkimies saa jatkaa putkia jotta ne päätyvät paremmin tiskipöydän hieman muuttuneeseen paikkaan. Ah, pääsen tiskaamaankin ihan kunnolla pitkästä, pitkästä aikaa, ja nostamaan astiat kuivauskaappiin. Ja onhan meillä nyt keittiössä kapea tiskikonekin. Siinä pesten saa narisevan puhtaita astioita. Varmaan kaikki astiat pitää ihan ensimmäiseksi tiskata sillä koneella, jotta saa remppapölyn niistä pois ja sitten käytän jälleen käsinpesua normitiskissä. Astiakaappitilaa on nyt vähemmän muutaman kaapin poistuttua kokonaan, joten taas pitää karsia astioista pois sellaisia, joita ei koskaan käytetä. Mun ruusukuppi-, ja valkoiset kannut-kokoelmia ei kai lasketa? =)

Sähköhellan piti alunperin tulla nurkkaan, kulmakaappityylillä, mutta sellainen ratkaisu vaatisi suuremman keittiötilan, joten se idea päätettiin kuopata ja hella on melkein entisellä paikallaan. Sähkömies sitäpaitsi teki hellalle pistorasian ihan hassuun paikkaan, seinään piirretystä paikasta huolimatta, joten hella ei olisi edes ylettynyt sinne keittiön nurkkaan. Nurkkaratkaisu olisi lisäksi vienyt vielä lisää pois kaappitilaa, jota nytkin on todella niukasti. Sähkärin sähläys tavallaan tällä kertaa auttoi pulman ratkaisussa.

Keittiön ikkunan sisäpieletkin on viimein rakennettu, siistitty, imuroitu, pesty (ulkopuoleltakin), jopa sisäosia on maalailtu ja uusi eheä ikkunalauta on paikoillaan, yrttejä odottelemassa. Samoin paikoillaan ovat uudet listat. Kun siitä ikkunasta heitettiin ulos suurinpiirtein kaikki roina, mitä keittiörempasta tuli, oli ikkuna lautoineen ja pieluksineen surkeana, likaisena ja naarmuisena pokia myöten. Sitä sinnikästä punaista tiilien katkaisupölyä killui ikkunan seudulla sitkeästi istui yhä viime viikkoon asti.

Laten sukulaisia oli eräänä päivänä käynyt kaupassa ollessamme pihassa ja minnuu hävetti jotta he nyt näkivät ikkunat (keittiö ja eteinen) vielä tomuisina ja ikkunalaudat roskaisina. Jotenkin, kun kaikki energia ja huomio menee välttämättömien juttujen tekoon, niin tuollaisia kohtia ei edes huomaa tässä...

Täytyisi olla täällä välillä joku kaveri, joka katsoisi asioita toisilla silmillä, uskaltaisi tarttua rättiin tai imuriin ja siivoilisi sieltä täältä sellaisia juttuja jotka meillä meinaavat jäädä toisarvoisiksi.

Verhoina keittiössä on toistaiseksi lahjoitusverhot, odottelemassa sopivampia. Kunhan nyt on jotakin ensi alkuun, että saa illalla vedettyä verhot ikkunaan, pimeän mustaa maailmaa vastaan, ja saa pidäteltyä valon ja lämmön Pikkutalon keittiön omassa hallussa.

Keittiökaappeihin on ilmestynyt ovia ja astioita. Late on sahannut tammipuiset pöytätasot sopiviksi ja tiskiallas upotettu paikoilleen toiseen. Tasoja on tässä hivelty, silitelty ja ihailtu jo moneen kertaan. Ne on on käsitelty öljyvahalla, joka hiukan tummensi tammen sävyä. Yläkaapiston ja pöytätasojen välille tulee vielä espanjalaisia kookkaita valkoisia laattoja. Laatat olivat alelöytöjä.

Maalasin eteisessä alunperin sijainneen vanhan pitkän mäntypuisen naulakon valkoiseksi ja se tökättiin seinään ilmalämpöpumpun alle. (Mie en vieläkään ymmärrä, mitä hyötyä tuosta kalliista, rumasta sähkösyöpöstä ja vedon tunnetta aiheuttavasta lämpöpumpusta mukamas on??? Puhutaan vaan pelkästään ilmapumpusta..) Mun tekemä hassu naulakonpätkä pääseekin toiseen paikkaan vähän niin kuin ylimääräiseksi naulakoksi, vaikkapa pihavaatteille.

Kylmäkomero, jota myös vaatehuoneeksi on joku kutsunut ja sillä nimellä se on ainoassa rakennuspiirustuksessa talosta, kunnalta saadussa, muutamien vuosikymmenien takaa, tyhjennetään tänään siinä olevista remppa-, siivous, työkalutavaroista yms jotta sen kattoa pääsee hieman purkamaan, yläkertaan menevien rappujen alapuolelta. Miksikö? Siksi, että putkimies pääsee laittamaan sitä kautta uudet vesiputket kylpyhuoneen puolelle...

Eli putkiremppaa on vielä tiedossa nyt marraskuun alussa, tulevien talvien sulien putkien toivossa. Kylpyhuoneen kaakeleihin uudet läpiviennit tulevat aiheuttamaan reikiä ja se on varmaan sitten tuo kylpyhuonekin jossain vaiheessa kaakeloitava uudelleen, mutta ei ainakaan enää tänä vuonna... =)

Keittiön pikkukamiina on testattu 

ja oikein hyväksi havaittu.

Se on toinen juttu, mihin ne kylmäkomeron kaikki tavarat mahtuvat. Luultavasti -yllätys, yllätys- olohuoneen johonkin nurkkaan, sehän se on kuukausia ollut sellainen yleishuone. Makuuhuoneestakin pitäisi jo viimein saada tavarat pois, että pääsisin irrottamaan sieltä kattolistat ja maalaamaan paneelikaton vaaleaksi, odottelemaan sen huoneen kuntoon laittoa varsinaiseksi makuuhuoneeksi. Toivomme saavamme keittiön ja makuuhuoneen remontit valmiiksi jouluun mennessä, eli senkin vuoksi laitoin joulupäivyrin tänne muistuttamaan, kuinka kello raksuttaa... =)

Varsinaisia joululahjoja ei nyt tänä vuonna paljoa tule hankittua, koskapa Late sai veromätkyjä aikamoisen summan. Mie olisin saanut palautusta mutta soon niin pieni summa jotta sitä ei makseta. Tämä talo kyllä sujuvasti syö kaiken ylimääräisen rahan, joten tunnelma olkoon se ainoa oikea jouluntuoja tänä vuonna, sekä nämä remontoidut huoneet, sekä ehkäpä jonkinlainen talvileponirvana seuraavia remontteja odotellessa... =)