Korjausarvioita ja myöhästyviä juhlia

Yksi keittiön seinistä löytyneistä vanhoista tapettijäämistä. 

Tapetissa on sauma vaakasuorassa, keskellä. 

Siihen aikaan ei kai maltettu kohdistella kuvioita, kun
tämä tapetti on Pikkutalon seinään laitettu? =) 

Toinen putkimies kävi katsomassa vesiputkien tilannetta, mittaili, pohti, puhui paljon ja kuvasi kohteita. Kyseli pohjapiirustusta, jollaista tästä talosta ei edes ollut alunperin olemassa, mutta jollaisen tuo insinöörini on itse tehnyt ja lupasi toimittaa sen puheliaalle putkimiehelle. Mies lupasi lähettää korjauskustannusarvion asap. Sitä jäämme odottelemaan. Pohjapiirrokset lähtivät meilinä.

Se ensimmäinen putkimies, joka täällä reilu kuukausi sitten pätevännäköisenä kävi, ei ole vielä saanut korjauskustannusarviota aikaiseksi. Taitaa olla niin ylityöllistetty pienoisrautateidensä kanssa?

Ulkoverhoiluremontin arviota kävi kesällä yksi Ashton Kutcherin näköinen mies Hyvinkäältä parisen tuntia kaffeekupin ääressä laskeskelemassa, lähtiessään lupasi reippaasti lähettää seinäremontista kirjallisena korjauskustannusarvionsa, mutta emme kuulleet hänestä enää koskaan. Mies menetti muistinsa tms?
Muut, joille Late on lähettänyt meiliä asian tiimoilta, ovat vastailleet tulevansa joskus taloa katsomaan. Heitäkin tässä odottelemme.

Täällä jo kahdesti piipahtanut sähkömies ei ole vielä kertonut kuinka paljon hän mahtaakaa veloittaa tekemistään töistä...

Eilen oli muutes vielä Citymarketissa euron ruokatarjouksia. Piipahdimme Lahdessa hakemassa arkkupakastimeen ruokaa, kun kerrankin sitä kalliiden eurojen aikakautena edullisesti sai. Ensin kyllä kiertelimme (jälleeen) rautakauppoja, joiden myyjät jo tunnistavat meidät ulkonäöltä. =)
Löysimme seinämaalia keittiöön sekä saumauslaastia kaakeleille. Mutta parin tunnin etsinnöistä huolimatta sopivan näköistä ja molemmille mieleistä tapettia ei löytynyt...

Muutama, ehkä kolme keittiötapettirullaa jäi yhä rautakauppalappuun.

Telkusta tuli juuri mainos jossa kehotettiin: "Pakene arkea"... =) Meidän pitikin mennä keskimmäisen saamalla ja meille antamalla risteilylahjakortilla kuuntelemaan laivalle Chisua, mutta kun katsoimme varausta uudelleen, selvisi että laiva olisi perillä Tukholmassa vain tunnin? Vain1 tunti aikaa tehdä... mitä? Eipä siinä ajassa olisi ehtinyt vaeltamaan kauniiseen vanhaan kaupunkiin ja ostamaan jostain pikku putiikista edullisia syyskukkia, kuten olin haaveillut... Kyseessä oli todellakin vain risteily, joka ei ainakaan miulle ole pääasia. Laivalla olo on mielestäni oikeastaan kamalaa, ja mitä lyhempi laivamatka on, sen parempi reissu on. Liikaa ihmisiä yhdessä suljetussa paikassa. Liikaa melua. Liikaa örveltäjiä. Eipä mennä sitten risteilylle vaan rempataan kiltisti keittiötä.

Keskimmäinen täyttää vuosia viikon päästä ja hän olisi tahtonut tulla Tampereelta tänne meille tyttöystävineen, toivoi synttärijuhlia ja siskoa ja isoveljeäkin kanssaan juhlimaan, mutta meillä on yhä täällä niin kaaosmaista. On hyvinkin mahdollista ettei keittiö valmistu vielä viikossa. Valitettavasti ja pahoillamielin... =(

Eikä meillä ole pikkutalossa oikein kunnollisia nukkumatilojakaan suurin piirtein viidelle nuorelle, koska alakerran makuuhuone on yhä keittiötarvikevarastona... Sovittiinkin siis synttärisankarin kanssa jotta siirrettäisiin juhlimista. Juhlitaan sitten yhdellä kertaa kaikki mahdolliset juhlittavat ja kissanristiäiset ja lämpöisen keittiön käyttöönotto siinä samalla. Meillä ei ole kissaa, (vielä! =D) mutta tyttärellä on. =)

Lämpöinen keittiöstä tosiaan tulee. On ihana seistä ihan siinä paksulti villalla eristetyllä, vielä lastulevyvaiheessa olevalla lattialla, kun mistään nurkista ei tuule eikä vedä, eivätkä jalkapohjat palele. Vaan kun siirtyy kävelemään eteiseen ja siitä olohuoneeseen, tulee kiire kaivaa yhdet villasukat jälleen jalkoihinsa...




PS: Ystäväni Leena, joka aina sanot inhoavasi kaikenlaisia sukkia: meillä sie pyytäisit sukkia jalkoihisi noissa vielä kunnostamattomissa huoneissa. =)