Ilkeät tiput ja tärinää kirkonkellojen tahtiin

Lähimaastossa kuvattu tyttöfasaani...

Argh noita fasaaneja! Ne kaivavat vaivoin ne (puuttuvien talvikenkien sijaan hankkimani) kukkasipulit irti maasta ja nokkivat sipulit pilalle! Toisen isolla työllä raivaamia kukkapenkkejä kehtaavatkin tulla nokkimaan, tuhoamaan odotetun kevätkukkailon ja kaivelemaan ostomullat kauas nurmikolle. Olisiko miun sittenkin pitänyt itsekkäästi (terveesti) pitää huolta itsestäni vaan ja ostaa ne talvikengät ennemmin?

Eilen viimeksi yllätin ukkofasaanin neljän tyttöfasaanihaareminsa kera kaivelemasta tulppaanien ja krookuksien sipuleita! En tykkää enää tosiaan yhtään mokomista isoista linnuista vaan ajan ne tiehensä kun näen ne kukkapenkkieni kimpussa. Olivat kyllä hiukan ihmeissään kun tavanomaisen lepertelyn sijaan taputin kovasti käsiäni yhteen ja juoksin kiljuen niiden perässä. Osa koetti maastoutua ja jotkut juoksivat vaan edelläni kuin maantiekiitäjät, rinkiä ison ruusupuskan ympäri, tiput edellä ja mie perässä! Mie olin kyllä ihan angry näille birds'eille ja olisin ollut valmis vaikka oikeasti sinkoamaan ne jonnekin todella kauas...

Pitänee hakea havuja kukkapenkkeihin ja peittää ne paikat, joihin olen kukkasipuleita istuttanut... =/ Tuskin mikään linnunpelättikään auttaa näihin kalkkuna-aivoihin? Tuntuu, että nuo haistavat jotenkin ne kukkasipulit ja siksi penkit ovat nyt reikiä täynnä. Kuopsutetun mullan seassa lojuu kumossa puoliksi syötyjä sipuleita, lohduttomina. Niistä ei enää koskaan kasva mitään. Toivottavasti myrkylliset sipulit aiheuttavat edes mahanpuruja moisille sipulivarkaille. Tai njäh, ne syövät palanpainikkeeksi tuota savimaata joka neutralisoi tulppaanien myrkyn?

Mutta esikoinen oli jälleen ihana! Hän saapui jo lauantaina avuksemme ja ryhtyi ensimmäiseksi korjaamaan ruohonleikkuriamme. Kiitos poikakulta! Nyt on piha jälleen lyhytnurmikkoinen. Se kone vaan ravistaa ja tärisee käydessään (siksi ne edelliset omistajat sen leikkurin pois myivätkin) niin hirveästi, että miulta ihmeellisesti turposi vasen kämmen sormineen, pitäessäni kiinni siitä kamalasti tärisevästä työntöaisasta sekä käyntikahvasta, kun leikkasin nurmikkoa sillä aikaa kun mies ja poikanen olivat sunnuntaina ralleissa.

Niin, sunnuntaina leikkasin nurmikkoa. =P Alan oppia paikallisten tavoille...
Nurtsi oli nyt leikattava kun se kone oli viimein kunnossa, taivaalta ei satanut mitään ja mies oli paikalla ennen ralleihin lähtöään vetämässä härvelin käyntiin. Läheisen kirkon kellojen soiton tahtiin mie hurruuttelin koneella minkä ehdin, pihaa siistimmäksi. =) On tuos pihassa yhä näitä syksynlehtiä, mutta odottelen että hopeapajukin luopuu kesästä ja lehdistä...