"Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet, eivätkä palautteet,
vaan se ilo, jota olet kylvänyt ihmisten elämään."
Löysin tämän aforismeista, mutta en tiedä kuka sen on kirjoittanut alunperin, ja minä mietin, miten totta se onkaan... sekä sitä, olenkohan minä itse koskaan ilahduttanut kenenkään päivää...
Polvileikkaus on onneksi ohi, eilistä ja mennyttä. Nyt pitää vaan tointua hiukan tästä särkevän ontuvasta olotilasta.
Varmaan sekin särkee jalkaa, kun eilen joutuivat jotain kohtaa polven luusta jopa höyläämään pois, kierukanrepaleen poiston lisäksi, ja puhdistelemaan, ja onhan siinä myös kaksi aukkoa tikkeineen, joista on laitettu polveen kamera, höylä, saha, sakset, vesiletku ja valot... Onneksi mikrokoossa! =D
Tunsin muuten jotenkin ihmeellisesti selkäydinpuudutteestani huolimatta kurkunpäässäni sen luun höyläyksen... Vierelläni, pääpuoleni vieressä seissyt vanhempi ihana hoitaja sanoi sen johtuvan siitä, että miun luitani pitkin kaikui höyläämisen ääntä...
Mie sain virallisesti kolme viikkoa sairaslomaa, mutta se taitaa mennä sitten remontin parissa, kun uskaltaudun tuonne keittiötilaan jälleen klenkkajalkoineni avuksi Latelle.
PHKS:ssa oli mukava henkilökunta ja ihanan makuista ananasmehua. <3 Kahviakin sain jo heräämöön, kun jalat olivat yhä puutuneessa tilassa, ja päätäni meinasi alkaa särkemään.
Olin muuten kerrankin jossakin ensimmäinen. =) Miut leikattiin eilispäivän ensimmäisenä potilaana ja olin heräämössäkin ensimmäinen. Sitten alkoi muita potilaita ilmaantua niihin tiloihin hoitajien työntelemissä sairaalavuoteissa hiljaksiin ja kohta heräämössä olikin niin tungosta, että kahden tunnin kuluttua leikkauksesta miutkin komennettiin jo kävelemään aamupalalle. Jalat eivät kyllä kantaneet silloin vielä, vaan pääsin pyörätuolin kyytiin, mutta pian jalkojen tunto alkoi palautua. Esikoinen <3 toi minut kotiin iltapäivällä ja kyllä mie illan lepäsinkin.
Makailin sohvalla ja pidin särkevää polvea ylhäällä sohvan käsinojan päällä. Turvoksissa olevassa polvessa on yhä lääkärin tussilla piirtämä nuoli, jotta varmasti oikean, eikä kun vasemman polven muistivat operoida. =)
Nyt olen jo kipitellyt kainalosauvoineni pihalla kastelemassa dahlioita, joiden viereen jätin toissapäivänä kaukonäköisesti kastelukannulllisen vettä. Olen myös viipyillyt ikkunassa pohtimassa miten saisin tuon maakasan lajiteltua ja kuljetettua sen pois, ennen kuin talvi saapuu. Vai ei kait se nyt heti pian saavu? Eihän? Vai missäs kuussa se talvi viime syksynä alkoi? Lokakuussako se oli...?
vaan se ilo, jota olet kylvänyt ihmisten elämään."
Löysin tämän aforismeista, mutta en tiedä kuka sen on kirjoittanut alunperin, ja minä mietin, miten totta se onkaan... sekä sitä, olenkohan minä itse koskaan ilahduttanut kenenkään päivää...
Polvileikkaus on onneksi ohi, eilistä ja mennyttä. Nyt pitää vaan tointua hiukan tästä särkevän ontuvasta olotilasta.
Varmaan sekin särkee jalkaa, kun eilen joutuivat jotain kohtaa polven luusta jopa höyläämään pois, kierukanrepaleen poiston lisäksi, ja puhdistelemaan, ja onhan siinä myös kaksi aukkoa tikkeineen, joista on laitettu polveen kamera, höylä, saha, sakset, vesiletku ja valot... Onneksi mikrokoossa! =D
Tunsin muuten jotenkin ihmeellisesti selkäydinpuudutteestani huolimatta kurkunpäässäni sen luun höyläyksen... Vierelläni, pääpuoleni vieressä seissyt vanhempi ihana hoitaja sanoi sen johtuvan siitä, että miun luitani pitkin kaikui höyläämisen ääntä...
Mie sain virallisesti kolme viikkoa sairaslomaa, mutta se taitaa mennä sitten remontin parissa, kun uskaltaudun tuonne keittiötilaan jälleen klenkkajalkoineni avuksi Latelle.
 |
| Miesparka yksin purkamassa seiniä... |
PHKS:ssa oli mukava henkilökunta ja ihanan makuista ananasmehua. <3 Kahviakin sain jo heräämöön, kun jalat olivat yhä puutuneessa tilassa, ja päätäni meinasi alkaa särkemään.
Olin muuten kerrankin jossakin ensimmäinen. =) Miut leikattiin eilispäivän ensimmäisenä potilaana ja olin heräämössäkin ensimmäinen. Sitten alkoi muita potilaita ilmaantua niihin tiloihin hoitajien työntelemissä sairaalavuoteissa hiljaksiin ja kohta heräämössä olikin niin tungosta, että kahden tunnin kuluttua leikkauksesta miutkin komennettiin jo kävelemään aamupalalle. Jalat eivät kyllä kantaneet silloin vielä, vaan pääsin pyörätuolin kyytiin, mutta pian jalkojen tunto alkoi palautua. Esikoinen <3 toi minut kotiin iltapäivällä ja kyllä mie illan lepäsinkin.
Makailin sohvalla ja pidin särkevää polvea ylhäällä sohvan käsinojan päällä. Turvoksissa olevassa polvessa on yhä lääkärin tussilla piirtämä nuoli, jotta varmasti oikean, eikä kun vasemman polven muistivat operoida. =)
Nyt olen jo kipitellyt kainalosauvoineni pihalla kastelemassa dahlioita, joiden viereen jätin toissapäivänä kaukonäköisesti kastelukannulllisen vettä. Olen myös viipyillyt ikkunassa pohtimassa miten saisin tuon maakasan lajiteltua ja kuljetettua sen pois, ennen kuin talvi saapuu. Vai ei kait se nyt heti pian saavu? Eihän? Vai missäs kuussa se talvi viime syksynä alkoi? Lokakuussako se oli...?
11 kommenttia:
Pikaista toipumista toivottelen. Malta nyt kuitenkin hieman lepäillä, että jalka saa parantua.
Vastaus ensimäiseen kysymykseen: Olet! Ihan näin tuntematonta ihmistä ja monen monta kertaa. Olen joskus kovan stressin ja paineen päivinä ihan tietoisesti tullut käymään täällä, koska blogista huokuu niin hirmuisen kiva henki, lannistumattomuus ja positiivisuus haasteista huolimatta ja se tarttuu. Kiitos siis siitä :o)
Kun näin että blogisi on päivittynyt, tuli heti mieleen että nyt Una on ollut polvileikkauksessa, mitenkähän se on mennyt. Näin täällä itselle vieraiden ja jotenkin tuttujen ihmisten asioita pähkäilee.
Voi Babelin Nikkari...
Oon ihan sanaton. =)
Kiitos siulle tästä, voimia antavasta kommentistasi. =) <3
Niina =)
Näin se tosiaan menee, että jotkut blogimaailmassa tulevat ikään kuin vanhoiksi tutuiksi. =) Ja juuh, onneksi se on nyt ohi. Kyllä mie sitä jännitinkin...
Heräämössä palelin kamalasti, johtuen kai jännityksestä? Vai niistä kaikista myrkyistä?
Noh, nyt se on onneksi takana. =)
Toivottavasti siulla on kaikki hyvin?
Ai kipittelet jo tanhuvillasi talossa.. Kuten sanoin fb sivustolla, kohta hyppäät kymmenen tikkua laudalta!
Rentoa viikonloppua Sinulle! t: Anna
Hei kuule, nyt pitäis malttaa pikkasen levätä ja toipua, ei se raksa sieltä karkaa ;) Ja miulla tuli ihan sama mieleen kuin Babelin Nikkarilla: näillä blogiteksteillähän sie ilahdutat meitä uppo-outojakin ihmisiä harva se päivä!
Se palelu heräämössä on kuulemma ihan tavallista, miekin aikoinani havahduin siihen horkanomaiseen tärinään, vaikka olin niin tokkurassa, etten sitä paleluksi edes tunnistanut - ihmettelin vaan, kun tärisytti niin kovasti :D Onneksi hoitaja toi peittoa ja sanoi, että se on kylmää!
Pikaista ja rauhallista toipumista!
Una-muru, oot kyllä ilahduttanut monasti <3
Se palelu heräämössä johtuu siitä, kun puudutus alkaa häviämään. En muista sitä tarkkaa "analyysia", mutta näin koulussa opiskeltiin. Ja oonpahan sen itsekin muutamassa leikkauksessa todennut.
Oletkos jo huomannut Katajan Jannen blogin? Jotenkin tuntuu, että sinä ja Janne olette yhtä rohkeita, lannistumattomia. Jaksatte vastoinkäymisistä huolimatta nähdä positiivisen tulevaisuuden.
Parantele nyt rauhassa sitä polvea ainakin eka viikko. Ettei käy huonosti. Ei se talvi vielä tule!!!
Halaus, ja hyvää viikonloppua :)
Una, kiva kuulla, etttä kaikki meni hyvin. Muistin kyllä sinua.
Älä nyt liikaa rasita itseäsi, mullekin sanottiin leikkauksen jälkeen kun seuraavana päivänä pääsin kotiin, et muista että olet sairaslomalla :)
toivottavasti saat hyviä liikkeitä harjoitteluun
Kiitoksia Anna, saapa nähdä. =)
Kiva mielikuva tuli tuosta. =)
Olivia, se se juuri tässä onkin harmi, ettei se karkaa ja katoa mihinkään. =P
Siellä heräämössä miun päälle laitettiin sellainen lämpöpeite ja puhaltimesta tuli lämmintä ilmaa mun päälleni ja pian mie siitä lämpeninkin. =)
Oi Juulia ihanainen. =)
Samoin sie. =))))
Katajan blogiin ei päässyt... Se on niin suosittu. Voi häntä ja perhettään mihin joutuikaan. =/
*halitus siullekin ystäväiseni*
Jostain kumman syystä miulle ilmaantui kuumetta puolen päivän maissa ja jouduin ihan menemään nukkumaan joksikin aikaa.
En tiedä mikä ihmeen kuumeilu nyt iski?
Kiitos Sesse,
koetan olla hiukan nyt aloillani. =)
Hannele,
jumppaohjeet sain kyllä.
Rappuset tuntuvat hankalilta, mutta kyllä tämä tästä. =)
Lokakuuhun on vielä aikaa, joten huilaa rauhassa.
Jaa että ilahduttanut?
Tietäisitpä vain kuinka usein!
Mk
Mutta jos aika kulkee nopeasti. :)
Sie ainakin minua olet ilahduttanut tuhannesti Mk. =) *halitus*
*Tämä kuumeilija menee lepäämään*
Lähetä kommentti