 |
| Löytynyt salaovi tulee jäämäänkin piiloon... |
Luultavasti Pikkutalo on ollut ennen muinoin vain isohkon tuvan ja huoneen rakennus, kylmine yläkerran kesähuoneineen. Alakerrassa on sijainnut lisäksi kylmäkomero ruokien säilyttämistä varten. Leivinuuni on avautunut tupaan ja ihmiset ovat nukkuneet lähellä sen lämpöä. Jossain vaiheessa taloon on tehty seinä varsinaisen keittiön erottamiseksi makuutilasta ovineen ja kookas leivinuuni on purettu & korvattu puuliedellä joka on jäänyt keittiö-osaan. Näen sieluni silmin sen kovasti tupakoineen muurarin muuraamassa keittiön puuliettä verkkaisesti ja tumppaamassa savukkeitaan suoraan tiilien alle laastiin...
Sitten vuosien kuluttua joku on saanut päähänsä sulkea seinää keittiöstä ja poistaa kahden oviaukon pienestä tilasta sen makuuhuoneeseen menevän ja laittanut päälle levyjä ja kaapistoja. Tavaraa on ollut enemmän kuin mäkitupalaisella aikoinaan. Samalla on tehty sisälle rakennuksen lisäosaan sauna ja uusi eteistila.
Makuuhuoneeseen on jätetty ovi vain olohuoneeseen, sekä olohuoneesta ja keitttiöstä eteiseen.
Viimoisimmissa remonteissa on rakennettu huoneen (olohuoneen) puolelta raput yläkertaan ja joku taiteellinen kaukokaipuun omaaja & etelän kaariovia ihannoiva omatoimimies on muotoillut eteisen ja keittiön oviaukot kaareviksi ja viime silauksena naulanut niiden päälle perinteistä suomalaista mäntyä paneelimuodossa. Näitä kaariakin me nyt puramme pois ja kurkimme mitä ne sisältävät. Purua ja lasivillaa näyttävät kovasti syöneen. Ja hiiriä...
Sunnuntaina kiertelimme taas rautakauppoja ja etsimme keittiöön kattomateriaalia. Niitä entisiä jyrsijöiden saastuttamia hajonneita mäntypaneeleita kun ei kyllä enää takaisin laiteta. Lisäksi piti ostaa lisää harkkoja sen maa-aineksen esteeksi keittiön ja eteisen rajamaille, lattian alle. Jospa mie pystyisin huomenissa jo menemään lattian alle leikatun jalan kanssa ja kaivamaan maata pois väärästä paikasta, eli keittiön lattian puolelta. Saisin taas kannettua omaa korttakin tähän kekoon. =)
9 kommenttia:
Hoidapa sinä kuule vaan se polvesi kuntoon. Ei kukaan varmaan odota, että alkaisit heti rakennushommiin.
Älä ihmeessä suunnittelekaan meneväsi lattian alle mitään tekemään...vasta jalkasi leikattu.
Nopeemmin se paranee, kun et rehki liikaa :)
Allu ja Sesse, keittiö on ihan pakko saada kuntoon. Mitä pikemmin, sen parempi. Ensi viikoksi on jo luvattu viileää ja sadetta, syksy saapuu, ja täällä tulee vilu. Emme pääse laittamaan edes tulia takkaan, koska keittiön puolessa on täyskaaos. Tuskin kukaan muukaan haluaisi olla ilman makuuhuonetta ja keittiötä vapaaehtoisesti kovin kauaa. Vai mitä? =)
Pakko mun siis on kaivaa huomenna maata, ja säkittää se jätesäkkeihin, hengityssuoja naamallani. En aiokaan nostella sitä ikkunasta ulos, säästän siinä polveani, mutta teen mitä voin. Lattiaan on saatava villat ensi viikolla.
Odottelemmekin siis putkimiestä sekä sähkäriä...
Juu mutta jos se leikattu polvi nyt ärsyyntyy kun lähdet liian aikaisin hommiin niin huonossa lykyssä kärsit siitä koko talven.
Pelotella en halua, mutta tiedän yhden tutun joka myös tykkäsi että pakko...
sitten olikin vain pakko maata riittävän pitkään.
Mk,
nyt on kaivettu. Ei siinä kauaa nokka tuhissut. =)
Mun jalkani on oikeesti paljon parempi nyt kuin moniin kuukausiin. Nythän se on korjattu. =)
Hiiretkin voi mennä kaivamaan sinne koloon. Ne ovat hyviä sellaisessa :)
Isopeikkonen,
tuliskohan ne mun avuksi? =)
Kyllä mie jäljistä huomasin
että ne ovat jo käyneet täälläkin... =)
Tulin kurkkaamaan, miten toipilas jakselee :o) Ilman toppuuttelijoita taitaisit olla polvia myöten jo kutterinpuruissa. Tuollaiset harmittomat yllätyslöydöt ovat ihan hauskoja. Näin juuri kuvan salaovesta, josta sittemmin tehtiin kahteen suuntaan aukeava kirjakaappi. Ihan kiva idea sekin.
Malta nyt toipua. Myös kropan remontti vie oman aikansa ;o)
Heips Nikkari =)
No eilen olin reisiä myöden keittiön lattiapinnan alapuolella. =)
Kiitos vinkistä!
Kirjahylly olisi varsin käyttökelpoinen idea kyllä... Kirjojahan aina pitää makkareissakin olla...
Lähetä kommentti