 |
| Uutta... |
 |
| Vanhoja vastaavia... |
Minut houkuteltiin lauantaina sopivasti markettiin, eli pois talosta kun Late ja isänsä perinneoppien mukaisesti puutapeilla ja liimalla kiinnittivät uusia juoksujen kannakkeita salvoksineen. Idean isästä ei ole epäilystäkään. Kannakkeet eivät kaikki ole edes samassa linjassa, eivätkä tule kestämään tuollaisemaan.
Ennenkin on nyt muutamien kuukausien aikana käynyt näin että mie en tiedä mitä täällä aiotaan tehdä, vaikka miun mielestäni minunkin kuuluisi tietää talon asukkaana, mitä on suunnitelmissa. -Järkytyn sitten vasta jälkeenpäin.
Miulle keksitään muuta (naisellista) puuhaa, vaikkapa keittiön kaappien pesua siksi aikaa kun makuuhuoneen ikkunasta otetaan pois sivulaudat ja tilalle laitetaan ihan ohuita päreitä ja kerrotaan jälkeenpäin ettei siellä seinässä näkynyt edes mitään eristeitä. Eikä kukaan sitten edes vaivautunut laittamaankaan sinne sellaisia, rakenteiden ollessa näkyvillä. Ilmankos ohikulkevien autojen ääni kaikuu ikkunasta. =( Menee uusiksi...
Tai liimataan ja ruuvataan olo- ja makuuhuoneen kynnyksen kohdille lastulevypaikkaa, makkarin lattian jatkeeksi, odottamaan olohuoneen lattian ensi kesänä tulevaa remonttia, eikä sen kynnyspaikan alla ole mitään eristeitä ja lattiaan jäi kylmäsilta. =( Menee sekin uusiksi...
Tai jätetään ihana uusi ulko-ovi sateella auki kastumaan ja tuodaan ulkona pidettäväksi tarkoitettu koira sisään sateelta suojaan, ahtaisiin tiloihin joissa muutenkin on liikaa pöliseviä asioita astmaatikolle. Tai juostaan se uusi ulko-oven kynnys kamalan näköiseksi, kun ei viitsitä pyyhkiä kenkiä kumpaankaan ruohomattoon tai edes yhteen räsymattoon, kun pitää juosta ulkona, sisällä ja ulkona ja astua aina juuri sille kynnykselle...
Huoh.
Onko remppa kestänyt jo liian kauan?
Joskus soppa ei suinkaan parane, kun on (liian) monta kokkia.
PS:
Onneksi sain tuon miehen myöhemmin järkiinsä yhdessä asiassa, ja naulaamaan nuo keittiön lattian juoksujen tuet kiinni vielä hirmu pitkillä nauloilla alustaansa. Eihän tämä mikään museo ole, jossa ei saisi käyttää nykyaikaisia keinoja, jotta talosta tulisi kestävä ja vahva. Eikä täällä ole todellakaan tarkoitus tehdä samanlaista jälkeä kuin se, mitä täältä on purettu jo pois.
Onneksi on olemassa kuitenkin vielä osaaviakin kokkeja,
kiitos siis puhelinneuvonnasta omalle Mamalleni,
joka on ollut mukana rakentamassa monen monta taloa! =)
2 kommenttia:
Tuosta ensimmäisestä kuvasta tuli mieleen elävästi se aika, kun olin raksalla töissä. Tehtiin kosteusvaurioremppoja ja usein käytettiin juuri tuollaisia puupalikoita uuden lattian teossa. :)
Hyvältä näyttää.
Joo-o, Nimma. Vai palikoita oli... =)
Lähetä kommentti