Huoh

Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)

Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?

Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.

Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 

Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 

(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 

ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.

Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 

puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 

varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 

Se ei onneksi käy henkeen. 

Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 

ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 

Uusi puu tuoksuu onnelliselle. ♥

PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.

Enemmän kuin reikä seinässä

♥

 Purettujen kattotiilien uusiopaikka voisi olla vaikka 

ruusupenkin reunuksena oleskelu... 

Siihen niitä nyt ainakin toistaiseksi tuli ladottua 

kuin minikiinanmuuriksi. 

Harmi vaan kun useat kattotiileistä meni 

rikki niiden pudotessa sentääs jonkinmoisen matkan. 

Äitienpäivänä Muruset auttoivat purkamaan 

kanssamme puuliiteriä pois! 

♥   
Kiitos ihanat 
Nunnukka, Jake 
Miihkali sekä Satunen  
♥ 
 

Niin,
tiedän: 
Joku olisi peräti kunnostanut tämänkin tönön.
Nostellut sen kalliisti ilmaan killumaan
ja sahannut reilut puoli metriä alaosistaan mätiä lautoja pois,
tehnyt uudet perustukset, lattian, jne, jne, jne.

Tai joku olisi vaan maalannut ja stailannut ja somistanut tönön
kaikenmaailman krääsällä sekä
uudella maalilla, virnistellyt ja kiitellyt itseään ja
luullut (kuvitellut) kaiken olevan hyvin.

Purku oli tässä tapauksessa kyllä ainoa vaihtoehto.
Olisi ollut jo silloin kun tämä paikka hankittiin.

Uuden (tuolta vasemmalta pilkottavan) 

pihamökin kattoa emme päässeet 

vielä lauantaina tekemään, 

koska viallisia puutoimituksia ei oltu 

toimitettu meille eikä rautakauppaan 

viime perjantaihin mennessä. 

Rautakaupassa vieriteltiin vastuu 

valmistajalle, jne...

Nyt on enää jäljellä,
niin kuin kuvasta voi havaita,
 noin puolet vanhasta piharakennuksesta: 

vanha, erittäin homeinen sauna, 

sekä puucee, joka nimestään huolimatta on 

raikkaampi kuin tuo sauna. 

Sauna tulee olemaan hankalin, 

koska jokainen siihen koskeva tarvitsee 

hengityssuojaimen... 

Onneksi tuon pihakaaoksen vastapainoksi 

voi ihailla vaikkapa parivuotiaita helmihyasintteja, 

jotka ovat monistuneet sitten viime kevään. 

 Minitulppaanit ovat vähentyneet, 

varmaan myyrien ja f-linnun avustuksella... 

 Supermininarsissit olivat jonakin keväänä 

ruukussa josta siirsin ne pihalle.

Hopeapaju on jo hiirenkorvilla. 

Vai oisko se pajunkorvilla?

♥ 

Seinässä on reikä

Tämmöisiä saa meillä silloin tällöin palkaksi. Suukkoja ja jäätelöä ja jäätelösuukkosia.

Tässä blogissa ei ole kuvituksena söpösiä haavekuvia jostakin muualta netistä napattuna, jotta tuollaisen tahtoisin tai näin sisustaisin ja ihan pian kohta sisustankin! Tämä blogi on ihan raadollisen alkuperäisen arkista ja totaalista faktaa. Silkkaa realismia ja arkea. Vähällä rahalla. Kaikki kuvat ovat oikeasta elämästämme. Joskus jotakin hieman sensuroin ihan omaksi parhaaksenne sekä sielunrauhaksenne. =)

7.5.2013 alan jo aamusta kantaa pihan oleskelupaikalta pois sinne vastikään vietyjä pöytiä, pihatuoleja, grillin ja aurinkovarjon talomme eteläseinämälle.
Raahaan sinne myös vanhat puulaatat joiden päälle kokoan uuden tilapäisen oleskelupaikan. Se paikka on tuulinen ja lähitieltä liiankin hyvin nähtävissä. Ei hyvä. Siihen pihan kohtaan olen kyllä suunnitellut meille pergola/olopaikka/patiota. Olisipa vaan ylimääräistä rahaa, puutavaraa ja pari palaa muovikatetta niin sellainen suojainen oleskelunurkkahan siihen syntyisi. Auringolta olisi päästävä jotenkin varjoon ja tuulelta suojaan ja mie niin tahtoisin kiipeileviä kasveja sinne kasvamaan. Voisi se grillauspaikkakin olla siinä ihan liki...

Ajattelin tästä vähän repiä seinää...

Pihan entisen oleskelupaikan hiekkapohjaan vanhan pihamökin taakse, asettelen löytämämme (eräässä tehdaspihassa oli kuormalavojen kohdillä kyltti jotta saa ottaa ) hieman risat puulavat joiden puutteita klapeilla vähän tilapäisen pikaisesti korjailen. Irrotan pihamökin takaseinästä kaikki hassut riippakoivu- ja piikkilankakranssit. Alan purkaa pois liiterin kohdilta tönön takaseinää. Kiskon ensin lautoja vasaralla mutta muistan meillä olevan sen yleisavaimeksi kutsumamme härvelin jossakin edellisten remonttien tiimoilta ja pidän tauon. Jätän saappaat ja rukkaset rappusille. Juon purkillisen tehojuomaa ja löydän etsimäni sorkkaraudan. Lisään aurinkovoidetta naamaani, kiskon lippiksen päähäni ja johan alkaa lautoja irrota vauhdilla.

Ihan pian pääsen klapeihin käsiksi...

Haaveeni oli jotta pihamökin materiaaleja jotenkin voisi uusiokäyttää mutta ainakin seinälautojen kunto paljastuu purkaessa valitettavasti aika surkeaksi. Alaosistaan laudat ovat lahot ja muutenkin aika on tehnyt tehtävänsä. Kiskon meille armeliaasti vihdoinkin lainaksi jälleen luovutetun peräkärryn pihamökin viereen ja alan kasata kärryyn ronskisti kaatiskuormaa.

Seinän reikää suurennettu ja yli puolet puista pihalle kannettu, jyrsijäyhdyskunta paljastettu...

Tarvitsen jossain vaiheessa sahaa katkaistakseni poikkilautoja klapikasojen tieltä. Tarkoitus on saada polttopuut pois purettavasta mörskästä. Hani saapuu illalla töistään, vaihtaa siistit työvaatteet vähemmän siisteiksi kotityövaatteiksi ja viemme yhdessä ekan roskakuorman kaatikselle.
Onneksi purkulaudat saa viedä sinne ilmaiseksi. Late kysyy kaatopaikan hoitajalta, voiko sähköhellan tuoda ilmaiseksi keräilypisteeseensä ja saa myöntävän vastauksen.
-Se jäi sähkäriltä viemättä pakullaan pois, hänen asentaessaan meille vuoden vaihteessa uuden hellan paikoilleen, naarmuttaen samalla sen uuden lieden keraamista tasoa uudekseltaan. Njäh... Kaikki sähkärit ovat Hanin mukaan idiootteja. Taidan olla samaa mieltä.

Tämän kesän remontin ekaa kaatiskuormaa.

Seuraavassa kaatiskuormassa viemme vanhan hellan puuliiteristä, jossa se odotti sijoitusopaikkaansa muutaman kuukaudern, pois sekä kaikenlaista sälää pihamökin päädystä. Latekin irrotteli muutaman laudan seinästä, kunnes kielsin, ettei hökötys kaadu niskaamme. Ei vielä...

Kohta Hani virittelee grilliä syttymään ja puhdistaa grillausritilää. Mie kiertelen tonttia lapio olkapäälläni ja mietin, minne pihamökin vierestä voisi istuttaa ne kaksi komeaa vanhaa raparperipuskaa... Ne saattavat muuten kärsiä kipeää vanhaa pihatönöä purkaessa. Yksi orapihlajapuukin on vailla uutta olopaikkaa. Se kyhjöttää yhä tönön seinällä. Löydän samalla monta terttuseljan tainta. Mie tykkään siitä pensaasta. Se kasvaa nopeasti isohkoksi näkösuojaksi.

Toisella kerralla kaatiksella muutes oli puoli pitäjää viemässä pois pihansa haravointi- ja risujätettä ja joudumme auton ja kärryn kanssa sumppuun. Kun tulee vuoromme heitellä rojut valtavaan läjään, mie kaadun likaiselle kaatiksen pihalle nostaessani ylipainavaa vettynyttä lahotukkia Laten kanssa. Vähän kyynärpää tekee kipeää mutta homma jatkuu. Meidät saarretaan uudelleen auton kanssa sumppuun ja joudumme hieman odottelemaan jotta pääsemme pois kaatikselta. Siihen aikaan arki-iltana ei kannata mennä kaatikselle...



Illemmalla peittelemme pihan klapit, syömme grillitassuja, jotka eivät ole sellaisia niin kuin ennen ja -makkaraa, juomme kokista ja kipitämme saunaan. Hot Shots 2:sta ei jaksa enää millään katsoa. Silmät lupsivat...

Sellainen päivä se. 

Seuraavana päivänä (keskiviikko 8.5.2013) korjasin loputkin klapit pois liiteristä ja oikea käsivarsi oli moisen jälkeen ihan kipiä ja mustelmilla. Sillä käsivarrellahan mie jokaikisen puun kannoin. Puita oli syksyllä ollut varmaankin kolme kertaa enemmän kuin mitä niitä nyt on jäljellä. Niin paljon puuta menee talvisin punaisen tuvan lämmitykseen.

Se hauska veikko, se remppaaja vai mikä lie täällä sitten onkaan huseerannut, oli heitellyt puuliiterin pohjille ylimääräiset lasivillat, jotain rättejä ja niiden päälle vaatteita sekä vanhat väliovet, lastulevyä yms... Kiitos vaan siitäkin moisesta älynväläyksestä hänelle. Olipa vaan sitten hurjan loistavat paikat siellä lämpimässä ja turvassa sen suuren myyrä- ja hiiriyhdyskunnan asua ja kaivella käytäviä omassa rauhassaan. Sen, jota me nyt sitten olemme muutaman vuoden yrittäneet hävittää tältä tontilta. 

Ei ollut yhtään ihanaa lapioida sitä myyrä-hiiripesä-käytävä-puusälä sotkua peräkärryyn ja niiden jyrsijöiden kuivettuneita raatoja, joukossa jopa surullisesti ja merkillisesti sinitiaisen ruumis, ja yrittää hengityssuojain naamallaan kuumana päivänä selvitä muutenkin tuosta liiterishowsta. Mä NIIN toivoin jotta oispa tässä nyt kauhakuormaaja joka kaataisi tuon vanhan mörskän ja nostelisi sotkun siirtolavalle, ettei sitä kaikkea tarvitsisi lauta ja hirsi kerrallaan purkaa ja hengittää homeista sotkua kaikkine pienine raatoineen!!! 

Mutta pienellä budjetilla on rajansa ja meillä on vaan omat hartiat. Kummallakin vaan käy niin kehkoihin tuo kaikenlaisen mömmön hengittely... Astmalääkettä ja energiajuomaa kului sinäkin päivänä. Illalla oikea käsivarsi ja olkapää tarvitsivat särkyvoidetta.

Liiterin alusmössöstä löytynyt vanha tarjotin. Kaatikselle menossa. En koskenut paljain käsin...

Huoh.

Eilen, Helatorstaina heräsimme kahdeksalta, katsoimme telkkua vierekkäin sohvalla nököttäen pari tuntia jotain nauhoittamaamme Da Vinci-sarjaa, joimme ohessa ainakin kolme kuppia kahvia per nuppi, menimme pihalle kymmenen maissa ja kävimme uudemman pihamökin kimppuun.

Siinä uudessa on nyt sitten eilisen ansiosta terassikuisti sekä lattiat. Terassin lattiassa on söpösti joka toinen naula Hanin ja joka toinen mun naulaama. Hani näet naulasi ensin ne yhdet naulat kun mallasimme terassilaudat paikoilleen. Ne toiset naulat jäi sitten sillai että kukahan nuo toiset naulais...?
Joku sitten naulasi niitä sillaikaa kun Lari mallasi sisälle mökkiin lattialautoja. Ensin yhdessä sirkkelöitiin sopivamman pituisiksi ne kaikki laittialaudat. Siinä me käytyämme välillä sisällä syömässä mikroateriat, yhdessä naputeltiin paikoilleen sisälattiakin, mutta siellä vaan noin yksi kolmasosan nauloista on miun naputtelemiani. Hani naulaa nopeammin.


Vain katto puuttuu. Ja huopa. Ja maali. Ja listat... Ja polttopuille uusi puuliiteri... 




PS:
Perjantaina sain Kela:lta postia. Nyt astmani on virallista. Lähettävät uuden Kela-kortin kunhan ehtivät. Olen merkitty nainen. Kiitos homeen...
Tänään en halunnut tehdä enkä hengittää mitään mistä saisin oireiluja...
Siksipä haahuilin vaan pihalla. Leikkasin kaikessa rauhassa ensimmäistä kertaa nurmikkoa, kitkin kukkapenkkejä, lisäilin niihin multaa, silittelin pieniä syreenin hiirenkorvia, ihailin ensimmäisiä tulppaaneja, huomasin scillojen saaneen jo aikaan jopa siemeniä, kuiskuttelin päärynäpuulle, ettei se nyt vaan kuolisi vaan jäisi meidän kanssa tänne...

♥ 

Kolmatta kaaoskesää odotellessa

 Löytyi keittiön seinään NIIN sopiva teksti.

Kohta tämä elämä on taas sitä ihtiään. 

 Pian kaiken peittää (jälleen) remonttipöly. 

Niinpä tämäkin kranssi on vietävä jonnekin 

rempan ajaksi suojaan.

 Samoin tämä auringon haalistama enkeli...

Mamalta saatu superwoman-enkeli.

Ja kirpparilta löydetty hymyilevä enkeli.
Kaikki on kiikutettava hellästi
ja varovasti vintille turvaan... 

Mitä meille kuuluu?

Samaan aikaan kun pihamökki valmistuu, ja se vanha puretaan, Punaisen tuvan sisäpuolella odotellaan sitä olohuoneen ja aulan lattiaremonttia... Olohuoneessa onkin aika surullinen tuo rikkinäisten sekalaisten laattojen reunustama takanedus ja aulan uusitun lattiaosan ja vanhojen lattioiden saumat jne...

Mm kuvassa oleva kaappi siirtyy keittiöön jossa on jo uusi lattia ensimmäiseltä täällä viettämältämme kesältä, ja keittiön oviaukko suljetaan muovilla.

Olohuoneen kaikki tavarat siirtyvät alakerran makuuhuoneeseen, siihen joka jo ensimmäisenä vuonna rempattiin. Makkarin oviaukko tietenkin tukitaan mahdollisuuksien mukaan muovein yms. Makuuhuoneen petit, tv jne ja kaikki meidän vaatteet kannetaan vinttiin, jonka parven reuna sekä vinttihuoneen oviaukko niin ikään muovitetaan...

Ah, niin tuttua jo 

tämä muoviliepeiden kautta kulkeminen...

Muuten arkielämä sujuu jouhevasti. 

Kutimuksia syntyy koko ajan ajanvietteeksi 

ja Pientä sukkapuotia silmälläpitäen
varsinkin kun mies on töissään
ja mie yksin kotona.

 

Välillä kahvia, cappucinoa tai energiajuomaa nauttien... 

Eri lankalaatuja ja värejä hypistellen... 

Hanskoja kuivumassa.

Välillä jotakin jossakin rempaten... 

Kirpputoreilta löytöjä etsien. 

Tässä uusvanha keittiönlamppumme. 

4€ kirpparilla. 

Ehditään me elokuviakin katsella. 

Tuo meidän tv-pöytä on oikeasti 

pöytäliinan alle kätketty 

uusien lattialaminaattipakettien pino. 

Siellä odottelevat vielä hetken...
Odotamme että ulkolämpötila nousee niin,
ettei pikkutönössä palellu,
vaikka olohuoneesta on lattiat ulos asti auki. 

Olohuoneen lattian kunnostuksen lisäksi
(kaikki purut, sammalet, yms pois,
vanhaa lahonnutta puuta pois
ja uutta tilalle...)
lattian alta pitää kaivaa muutama
kuutio vanhaa savimaata pois, niin että
talon alle syntyy n 80 cm ryömintätila,
joka nyt on surkeimmillaan
joissain kohdin vain 5cm...

Taas tiedossa siis kottikärry ja lapio-peliä... 

Harjakaiset

Jee! Ollaan tässä vaiheessa! 

Koskapa ihkut ipana-Muruset ja mekin
teimme jo tarpeeksi pohjustustöitä 

oli eilen tullut aika avata uuden pihamökin tiivis paketti, 

joka jo muutaman kuukauden odotti pihallamme oikeaa hetkeä 

joka tuli siis vappuna v 2013. 

 Siinä se on siistissä pinossa uusi mökki
vielä osina... 

Ei kun kimppuun!

Heipä hei!

Muutaman tunnin kaksistaan
pähkäilyn päästä
uusi puolivalmis mökki tervehtii vanhaa mökkiä.
Oli muuten lämmin päivä,
mutta kovat tuulenpuuskat hiukan
vaanivat meidän rakentamistamme... 

 Aika säälittävä tuo vanha pihamökki nyt jo onkin... 

Liiterin ovikin jää jo käteen kun avaa ovea... 

Harjakaisvaiheessa laitoimme pressun mökin päälle 

ja päätimme jotta ensi viikonloppuna jatketaan tästä,
mikäli tavarantoimittaja toimittaa viallisten puuosien tilalle
uudet siihen mennessä... 

Loppuillasta ajattelin sitten kokeilla, miten munkkienpaisto onnistuisi. 

Sitä varten piti etsiä keittiön ikkunaan ötökkäverkko jotta ikkunaa sai pitää auki koska itse liesituuletintahan ei suositella pidettäväksi päällä uppopaiston aikana. 

Ulko-oven ötökkäverhokin on nyt paikoillaan. 

Kesä on virallisesti alkanut 

kun ulko-oven ötökkäverho 
on paikoillaan.  

Noh, tällaisia niistä munkeista tuli. 

Pihamökin harjakaisten 
ja vapunkin kunniaksi 
mutustelimme saunan jälkeen munkkeja ja 

nautiskelimme vihdoin joulukuun
Vironreissulta tuomaamme makeaa kuoharia. 

Minun migreenini tosin iski
heti muutamasta kulauksesta, mutta hyvää oli.

Ihkut ipanat

Nunnukan istuttamat orvokit.

Kaikki kolme Murustamme 

yhdellä lisämurusella varustautuneina, saapuivat eilen 

 työleirillemme,  

ihan melkein vapaaehtoisesti!!! 

He pelasivat kanssamme kottikärry ja lapio-peliä jossa pari henkeä kaivelee lapioilla tontin toiseen päähän kipatusta sorakuormasta aika kookasmurikkaista soraa kottikärriin ja kiikuttaa sitten pihan poikki kuorman kipaten sen sopivaan paikkaan pihamökin perustuksiin.
Hani mallaili vatupassin kanssa laattoja, harkkoja ja  kakkosviitosia suoriksi siinä loivassa rinteessä johon uusi pihamökki kohta mukavasti ja ihan takuuvarmasti nousee. Nunnukka-pienikin rehki niin kovin että sai rakkuloita varpaisiinsa lainasaappaissa...

Satusen istuttamat orvokit.

Koetin tytöille, Satuselle ja Nunnukalle välillä keksiä kevyempiä hommia, niin kuin orvokkien istutusta ja pihakalusteiden esiinraahaamista ja niiden puhdistamista. Miihkali korjasi välillä autoaan ja Jake käväisi ostamassa lisää grillattavaa. Nälkähän siinä rehkimisessä jo kaikille tuli.

Tähän asti on pihamökin kanssa nyt päästy.

Mukavasti aikas rumat näkymät naapurin enemmän ja vähemmän ruosteisiin työkoneisiin yms jätteisiin hieman peittyy tulevan pihamökin avulla. Noin kolmen metrin aita olisi mielestäni suositeltavaa näille radanvarren tehdaskiinteistöille, jotka säilyttävät kaikkea roinaa radan vieressä. Niin kuin esimerkiksi nyt talvella eräskin pihastamme ja ikkunoistamme näköyhteyden päähän ilmaantunut risojen autojen ja kodinkoneiden kaatopaikkakin... =/

Noh, on meilläkin kasattu kaikkea puutavaraa yms tuon vanhan pihamökin seinustalle, odottamaan sitä mahdollista jättisiirtoroskalavaa jonne saataisiin purettua vanhaa homeista mörskää pihasta pois. Siellä seisoo meidän viime joulun kuusikin, nyt jo melkein neulasettomana. Kova tuuli -jollaisia täällä on aivan älyttömän usein - vei kuusen jo kertaalleen VR:n ojaan, josta mie sen kalastin takaisin mörskän seinustalle. Mutta se meidän pihan törky häviää heti, kun saadaan se lava purkutöiden alettua.

Kyllä meillä eilen oli kahvitteluakin omenapiiraan kera, pihalla istuskelua, ja sitä grillausta (Miihkali oli grillimestarina) ja raekuuron sisälle ajamina juustokakkuakin, koska samalla vietimme näin työn merkeissä Jaken synttäreitä, jotka oikeasti ovat tänään mutta sattuneesta syystä niitä oli helpompi jo eilen viettää.

Esikoinen oli toivonut juustokakkua ja sellaisen mie sitten lauantaina hänelle tein. Ja kaikkihan sitä tietenkin muutkin saivat syödäkseen.

Kaikki meni. =)

Operaatio pihamökki 1

Kaivoimme kahdessa päivässä kahdestaan uuden pihamökin 4x4m perustukset puunjuurien ja kivien maustamaan savimaahan. Lapiolla tietty. Mie levittelin multaismmat savimaat pihan kolopaikoille, tähkysin lapion, talikon ja haravan kera ne tasaiseksi ja toivon, että ankkalammikkopaikat saatiin nyt ainakin etupihalta vähemmäksi!  

Aloitimme pihamökkiprojektin lauantaina 20.4., jolloin mittanauhalla mallailimme oikeaa paikkaa mökille. Jo vain se löytyikin hyvässä yhteishengessä jo etukäteisuunnittelun tuloksena ja niin iskettiin vaarnat merkkitikuiksi tulevan varastokopin kulmiksi. Tai sen allaolevan hiekka-alueen kulmiksi. 

Sunnuntaina 21.4. mies alkoi kaivaa merkkipaalujen sisäpuolelta ja mie tein tuota ankkalammikkojen täyttötyötä. Ja välillä jahdattiin kahta uros- ja yhtä naarasfasaania jotka röyhkeästi kiljuvat jossain nurkan takana ja leyhyttelevät siipiään. Mokomat kukkasipulien popsijat!

Eilen maanantaina kaivoin mökkimonttua yksinäni miehen töissä ollessa minkä ikunas jaksoin. Kiikutin kottikärryillä maa-ainesta sinne tänne ja keksin rikkoa lapiolla ne paakut jo kärryissä, joten puuha oli huomattavasti helpompaa. 

Huokaistessani tauolla ulkorappusilla istuen, energyjuomaa siemaillen, näin maakotkan liitelevän korkeuksissaan. Uljas lintu sai aikaan hymyn ja voimia tähän naiseen. 

Kun mies saapui töistä, hän päättikin hyvillään, nähtyään että kaivamista oli vähemmän jäljellä kuin eilen, jotta ei kun taas kaivamaan ja mie kanssa ja niin me suorastaan kilpaa kaivoimme kaikki loputkin. 
-Olin laittanutkin saunan jo päälle kun mies meni ulos, koska tiesin rutinoituneena vanhasta tottumuksesta että kaikkihan me siitä nyt tietty kaivetaan, ei se vähempi riitä. Hikihän siinä tuli. Välillä jahdattiin fasaaneja pois tontilta kiljumasta. =) 

Mutta nyt on se kaivuutyö tehty. Jossain päin Suomea ei ole maa edes vielä paljastunut lumelta ja jäältä ja meillä ollaan jo tässä rakentamisen vaiheessa.  =) 

Yhden päivän mie siirtelin 

pitkästä, reilut seitsemän metrin kukkapenkistä
vanhan pihamökin takaa kukkia, puun alkuja, kasveja,
loput mansikat joista myyrät eivät olleet ehtineet 
syödä talvella juuria, sekä multaa 

muihin kukkapenkkeihin ja olopaikkoihin, 

koska vanha pihamökki, 

jonka seinustalla se kukkapenkki oli, 

puretaan siinä vaiheessa 

kun tuo uusi mökki on pystyssä.

Kamala kevätmyrsky iski tänne sinä iltapäivänä. 

Hirmuisen usein tällä seudulla tuulee... =/

Se vei ruohomatonkin portailta pariin kertaan 

ojaan tontin rajalle, kaatoi rappuharjat, 

miun kastelukannun jossa oli jopa vettä
(vahva tuuli!) 
ja iski multaa moneen kertaan silmiini niin että kirveli. 

Ajattelin,
 jotta miun tuurilla joku lentävä katto kohta iskeytyy päälleni
ja päätin siirtyä sisätiloihin. Siinä vaiheessa alkoi sataa. 

 Sade
tekee hyvää niille 

uuden paikan saaneille kukille. 

Ja haravoidulle nurmikolle. 

Harmi vaan ettei ehditty hakea 

jo apilansiemeniä niihin 

entisiin ankkalammikkopaikkoihin... 

Mutta sekin järjestyy. 

Jonakin päivänä.


Mies tilasi sitten 5 kuutiota soraa pihamökin perustuksia varten ja
kuorma saapui varsin pian.

Soraa on siirretty jo savesta putsattuun perustuskuoppaan
jonkinverran...

 

Tyyntä ja myrskyä

Talvi tuntuu tosiaan jatkuvan 

väliin ihan kunnon perinteisine lumimyrskyineen 

ja toisina päivinä sää puolestaan hellii meitä 

pilvettömän taivaan aurinkopoutapäivinä.

Aurinkopäivänä ollaan sisällä
vaikkapa sisärappujen kaiteita väsäämässä
ja huonona päivänä ollaan pihalla,
niinhän se menee...

Säät vaihtelee. 

Joskus jopa ihan hetkessä. 

Onneksi katto kestää 

vaikka välillä ihan hirmuisen kovalla tuulella 

koko pieni punainen rintsikkatönö rutisee. 

 Lähikierrätyspaikassa kierrellessämme 

viime viikon talvilomalais-Hani löysi autolehtiä. 

Mie kysyin paikan omistajalta,

 saako pihan roskalaatikosta ottaa nuo luistimet. 

Sain ottaa. 

Niistä tuli talvisen rapun koristeet. 

♥ ♥

Jos unohtaisin...

Paavalinkukan takana on Mamalta
saatu ystävänpäiväkukka,
ihana valkoinen tulilatva.

♥
 

Hyvin oli viikonloppuna vaniljakarpalopullat ja
kakkujakin uunissa. =) 

Tuonne
piti miunkin päästä viime perjantaina mukaan 

mutta oikkuvatsa esti sen... =(

Oisin niin tarvinut juuri tuota, 

naurun kaunistavaa voimaa.
Sitäpaitsi olisi ollut huimaa
olla Linnanmäellä talvisaikaan.
Se maailmanpyörä on kaunis valaistuna. =)

Esikoinen oli hankkinut liput miulle ja Hanille
mutta menivät sitten sattuneesta syystä kahdestaan 

ja onneksi he molemmat ovat kertoneet miulle 

niitä esityksien tarinoita. =)

Kissanhiekkaa?

Ensimmäinen fasaani tältä keväältä bongattu. Mur. En enää ilahdu sen tipusen havaitessani nyt kun tiedän miten hävyttömän kaikkiruokainen se on. Onneksi se ei voi vielä syödä mtn istutettua meidän pihasta.
-Meinasin kirjoittaa puutarhasta mutta ei se ole vielä mkn puutarha.
Soon vaan hassunmuotoinen pihamaa, jossa on kaikkee sekalaista yritelmää ja viritelmää.

Kettupa oli eräänä yönä kaivanut jotakin syvästä lumihangesta pihamökin takana. Mitä lie saikaan saaliikseen...

Leikattuani sunnuntaina miehen hiukset, lakaisin ne lattialta, otin ne talteen ja levitin niitä babyomenapuiden jänis- ja myyräsuojien sisään. Ihmisenhaju pelottaa -ainakin tarinan mukaan- jänikset pysyttelemään hiukan kauempana. 

Lumi, on muutes ihan selkeästi todella likaista mössöä. Niinhän mie olen aina salaa ajatellutkin. Sen lumen lian voi havaita nyt harmituksekseen ikkunalaseista kun hetken aurinko paistoi, ennen kuin sen peittäneestä pilvimassasta alkoi sataa vettä helmikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Piha huutaa muutenkin jo hiekoitushiekkaa, jota mies ei muista tuoda iltaisin töistä kotiin tullessaan. Mie en pyörällä uskaltaudu noille jäisille pyöräteille, ja kantaa en kaupasta sellaista hiekoitussäkkiä jaksa. Taitaa olla sitäpaitsi sellaista tavaraa, että sitä saa vain rautakaupasta eli lähin sellainen olisi parinkymmenen kilometrin päässä.

Jokuhan on joskus kertonut kuljettavansa kissanhiekkasäkkiä autossaan, jotta sen aineksen avulla pääsee pois liukkaasta tilanteesta liukkaasti. Tai siis niin kuin vauhdikkaasti. Auttaisikohan kissanhiekka pysymään pystyssä sellaisessa pihassa joka näyttää ja tuntuu jääradalta? 

Tiedä häntä.

Mie meen nyt tekaisemaan tuollaisen. Siihen löytyy kermaa lukuunottamatta ainekset kaapista jonka senkin voi vaihtaa maitoon. Sen kerman.

Tulee tupaan hyvä tuoksu. Puut palaa ratisevat keittiön ja olohuoneen tulisijoissa ja vesisade rämpyttää peltikattoa. Mie voin jatkaa paria villasukkaa, joita teen langanlopuista, kahta yhtaikaa.  

Mie muistutan kännykällä mieskultaa siitä hiekoitushiekasta...



PS:
Kuvitus ei oo meidän pihasta päinkään. Mutta siin on terijoensalavia jotka on ihania...
Ja on se tästä kunnasta. Se kuva.

Pyykkivuoripäivä selätetty

Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 

hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.

Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.

Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 

Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 

ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 

kaikkea digiboxiin tallennettua.

Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.

Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 

laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.

Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 

-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 

korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 

Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 

pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 

Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 

kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...

Sähkökatkoksen sattuessa

Kannattaa olla heti valveutuneena jos sähköt katoavat, ja tunkea kuivaa puuta keittiön kamiinaan sekä olohuoneen takkaan, koska muuten pikkutalo menee nopeasti viileäksi. Ja kahvihammastakin alkaa kolottamaan. Pannun muodosta huolimatta mie juon Nescafen pikakahvia, mutta onhan se vesi mukava kiehauttaa oikeassa pannussa.

Mistä muuten voi ostaa kahvipannun nokan puhdistusharjoja?
Oikeasti, kun Hani keittää itselleen oikeaa pannukahvia joka ikisenä aamuna, niin kahvipannun nokka on sellainen kohta, joka on hankala puhdistettava.

Joskus muistelen jossakin nähneeni kuin pikkuruisia pulloharjoja, mutta nyt kun etsin niitä, en löydä sellaisia mistään... Ootko sää nähnyt?

Sähköt olivat siksi poissa perjantaina pari tuntia koska sähkölaitos korjasi nyt vasta jokin aika sitten  rattijuopon katkaiseman sähkötolpan. Kun sähköt saapuivat takaisin, on meillä netti pahasti siitä asti tökkinyt.



PS: 16.2.2013 Lahdesta, Puuilosta löytyi pikkuruinen nokkaharja. =)