Operaatio pihamökki paketissaan

 Siinä se on sievästi paketissaa meidän tuleva pihamökki, 

ikkunoineen, ovineen, kaikkineen... 

Tuo vanha punainen homeinen lato, 

joka oikeastaan pysyy pystyssä varmaan 

enää noiden rautakankien varassa jotka pitelevät sen ovia kiinni, 

saa kohta kenkää... 

Piti raivata pihaan lisää aurattua aluetta tuota talopakettia varten. 

Hehe. 

Meillä on talopaketti... ;D 

Purkulupaa hakemassa

Jee. ☆ 

Mies teki rautakaupassa kaupat keskiviikkona valmis-vierasmajasta, joka tulee meidän uudeksi piharakennukseksi. Saadaan nyt vihdoin ruveta purkamaan tuota todella homeista latoa pois pihasta.

Miekin tuon sisätiloihin vähemmän klapeja kuin tässä jonkin aikaa toin, koska ne klapithan sijaitsevat siellä homeisessa piharakennuksessa... Vain harva väliseinä erottaa ne siitä koirankidutuspaikasta jossa edellinen piti homeisissa tiloissa isokokoista eläinparkaa...

Tänä keväänä saadaan ostaa jälleen vino pino lisää kaikenlaisia hengityssuojaimia.

Mitään tärkeää ei voi tuossa osassa piharakennusta pitää, esim työkaluja, puutavaraa jne, koska kaikki siellä oleva saa äklöttävän homekuorrutuksen. Tönö on imenyt vettä sekä savimaahan ulottuvien seinien että paikka paikoin romahtaneen katon kautta. Homeen haju on märän viime kesän jäljiltä niin hurja, että mää meinaan kaaduta selälleni kun avaan piharakennuksen keskimmäisen oven. Huh. Siksi en juuri siellä käy.

Rakennuksen purusta ei jää paljoakaan säilytettävää materiaalia. Vai haluaisiko joku tosi sammaleisia vanhoja kattotiilejä? Muutama hirsi voi olla vähemmän laho/homeinen, jonnekin pihaistutuksiin jne. Pari tiiltä voi saada irti piipusta, entisen saunan kohdilta. Saunassa on ikivanha korkea ruosteinen kiuas josta joku tekisi varmaan savustuspöntön. = Kaatikselle menee ja vauhdilla.
Vesipadan ainoastaan voisin sieltä tilasta pelastaa. Siitä voisi tehdä pihagrillin pohjaa, niin kuin Maman mökillä on tehty.

Kukkia en laittaisi koskaan mihinkään metalliseen astiaan kasvamaan koska metalli kuumenee hellepäivinä niin että kukkien juuret paistuvat...

Nyt pitänee kipitellä kaupungintalolta hakemaan purkulupa, eli Toimenpidelupakaavake, (ei löytynyt tälle kunnalle omaa netistä, niin laitoin tuon yhden vanhan kotikuntani vastaavan version linkkiin).

-Pikkutalon parvella on muutes tekeillään eräänlainen varastokaappi, ladonoviefektillä. (Ihan on uutta, iihanan tuoksuvaa puuta!) Kuvaan sen valmiimpana joskus, niin sitten näette...

Kun kesäkuu saapuu, (eihän siihen ole enää kauankaan!) avataan vuorostaan olohuoneen lattia ja katsotaan mitä se on syönyt.

Niinpä me saatiin tämäkin remonttivuosi käynnistettyä. 

Ihan kahdestaan me ei kyllä saada tätä kaikkea suunnittelemaamme tänä kesänä aikaan, mutta ihan varmasti Muruset ♥ saapuvat joskus talkoisiin ruokapalkalla, samoin miun muu ♥  perheeni, joilla onkin kokemusta rakentamisesta ja mm juuri sellaisesta, tuollaisesta vierasmajasta.

♥ 

PS: 
Kaavakkeen virallinen nimi olikin:  

Ilmoitus rakennuksen poistumasta. 

Poistuman syy vaihtoehtoina mm: 

Purettu uudisrakentamisen vuoksi, 

Purettu muusta syystä,

Tuhoutunut 

ja surullisimmalta kuulostava:

Ränstymisen vuoksi hylätty...
 

Kuukausikin vaihtui

 Jouluhyasinttien sipulit ovat kuivumassa ja odottamassa 

pääsyä pihalle kukkapenkkiin, samalla nimensäkin muuntuen
istutuksesta lähtien tuoksuviksi keväthyasinteiksi. 

Kukkaruukuissa ikkunalla
on muistona vain kaunista sammalta. 

Kannan joskus klapeja hiukka liioitellen sisätiloihin 

sillä oikeastaanhan nuo korit ovat nyt yli-yli-yli-täynnä... 

Joskus käy niin kuin viime perjantaina jotta yhtäkkiä 

klapit romahtavatkin sitten pitkin ja 

poikin olohuoneen sinisen sohvan alle 

ja ihan kaikkialle.

Istuin juuri parvella rymäyksen sattuessa
tietokoneella ja päivitin sitten
fb:iin näin:

...se tunne, 
kun kuulee yläkertaan, 
että alakerrassa kaatui pino polttopuita...

Suojeluspyhimyskin vaan hymyili seinällä 

kun klapit sen alta kolistelivat pitkin huonetta. 

Aarrekoppa. 

Kaupasta löytyi alelankaa ja 

ah, niitä ei voinut millään vastustaa. 

Kuvanoton jälkeen muuten näistä kolme 

kerää on jo aloitettu.  

Ensimmäinen blini paistumassa...


PS:  Uusi Pef-seuranta meneillään.
Ehkä tosiaan voisin tuoda noita puitakin
sisälle vähemmän kerrallaan,
kun kaikki käy henkeen.


 

Sydän-merkki saapui. =)

Sari, Kapteenilla-blogista muisti minua tällaisella 

punaisella (hyvin blogin henkeen sopivalla) merkinnällä! 

Kiitos Sari, 

mutta mie olen tosi huono jakamaan näitä eteenpäin... 

MUTTA tämän saapi ottaa mukaansa hän, jolla tätä ei vielä ole. 

Ole hyvä. ♥

Ja hei, 

Sarin blogissa on arvonta tulossa, 

kunhan sopiva määrä lukijoita on täynnä. 

Lunta

 Eikä tässä vielä kaikki lumi tältä kevättalvelta. 

Lisää on luvattu oikein myräkkänä... 

PS: 

31.1. Aamulla toivoin omistavani mönkijän,
 auralevyllä...

Oli kyllä senverran painavaa lunta ja paljon
nosteltavina jo korkeiksi kasvaneiden lumivuorien yli, 
että yliliikkuvat olkapääni olivat kipeät vielä seuraavanakin päivänä
sattuen jopa villasukkia neuloessa.
Jostain kumman syystä työnnän lumikolaa ylös lumivuoria myös reisilläni
joten niissäkin komeilee nyt mustelmia... 

Mönkijä, jolla voisi käydä kaupassa,
olisi muutenkin kätevä juttu. =) 

Kaksi vuotta Pikkutalossa

 Uuden Vuoden aattona tuli täyteen kaksi vuotta tässä talossa. 

Joulukuusi oli ihana 

mutta se rapisteli neulasia niin kovin että joutui pihan koristukseksi jo 30.12.2012... 

 Jouluvieraatkin vaan piipahtivat ja mie jotenkin en tajunnut kuinka vähäksi aikaa he olivat tänne sopineet tulevansa joten en ehtinyt mitään herkkuja tarjota... 

Ne suunniteltujen ruokien raaka-aineet ovat vieläkin osittain kaapissa ja pakasteessa... =/ 

Mut mähän olen 11kk sitten satuttanut pääni ja unohtelen nykyään tavattomasti aivan kaikkea... =/

Rakveren pieni hotellihuone kattoikkunalla. =)

Käväisimme viime viikolla parin päivän reissulla Virossa, Rakveressä. Etsimme sieltä kaikista mahdollisista kaupoista tapetteja, keittiöön lamppua sekä lopuksi sitten jopa sähköhellaa, kun Late havaitsi niiden maksavan siellä paljon vähemmän kuin meillä Suomessa. Vanha sähköhellahan oli jo varsinainen pommi. Joskus se kuumeni päältä ihan tulikuumaksi ja kärysi kun laittoi pullaa paistumaan tms...

Meidän "kaukaa haettu" sähköhella. =)

Uusi uuni tuli auton takakontissa kallellaan. Keraaminen ja kiertoilmauuni. Jälkimmäinen oli miun toiveeni uudelle uunille ja ensimmäinen oli plussaa siihen kaupan päälle. Vekotin oli n 140 € halvempi rajan takaa tuotuna. Halvemmalla bensalla. Halvempaa hunajaa, kynttilöitä, tapetteja yms muuta kivaa kerallaan.

Hellan koetestasi Jake, paistamalla kananmunia paistinpannussa viime lauantaina, juuri kun Laten veli asensi uuden hellan paikoilleen. Late keitteli sitten kahvit ja sotki keraamisen pinnan keittämällä pannukahvit yli pannustaan ja mie meinasin itkeä kun se sotku ei niin vaan lähtenytkään heti pyyhkäisemällä. Nyt ollaan jo huomattu ihan rauhoittuneena että fairya puhtaaseen keittiösieneen niin se on paras puhdistuskeino keraamiselle pinnalle.

Kiertoilmauunia on testattu jo parina päivänä uuniruuissa ja eilen omenapiirakassa, ja jopa osasin tällä kolhiintuneella pikku pääkylläni ajatella, lyhentää paistoaikaa ja vähentää lämpötilaa, tavisuuniin verrattuna, vaikka meillä ei ole vielä edes suomalaisia käyttäohjeita. Ovat kyllä (kai?) jo tulossa...

Keittiöön tulevia tapetteja. Me like. Hani like.

Keittiölamppua ei vieläkään löydetty ja ollaan mietitty jotta etsitään kirppikseltä lasikulho, hiekkapuhalletaan se ja tehdään siitä lamppu?

Välipäivinä koto-Suomessa käytiin kaupoilla ja Late kustansi miulle tosilämpöisen ja paksun aletoppatakin. Nyt ehkä en enää niin palele ulkona! Mie sitten puolestani maksan omana tilipäivänäni jonkin Pikkutalon laskun... 

Mie ostin Latelle etukäteisenä synttärilahjana (sp ois 15.1.2013) Neil Youngin elämäkerran.
Sitä mies olikin jo katsellut sillä silmällä...

Hyvää ja valkoista joulua!

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Lunta sataa... 

Punainen pikkutalo asukkeineen toivottaa 

kaikille onnellista talven valojuhlaa.

Meidän olohuone.

Makkari.  

Keittiön valkoisia joulukukkia. ♥

 Ihku joulukuusi. =)

♥  ♥ ♥ Muruset ♥ ♥ ♥

Jouluruusu ♥

 Maman tekemä pöytäliina ♥ 

Enkeli on laittanut siivet naulakkoon... 

Kuitenkin?

Vaikka olemme naapuruston kanssa vastustaneet allekirjoituksin sinetöidyin vetoomuksin paloaseman paloharjoittelualueen laajentamista, mitään meille naapurustolle ilmoittamatta, marras - joulukuun 2012 vaihteessa paloasemalla on nyt kuitenkin vaivihkaa siirretty yksi paloharjoittelutalo lähemmäs meidän taloamme...

Ovatkohan ympäristönsuojeluviranomaiset tästä tietoisia? 

Pelolla odottelen, kuinka hyvin se savu tunkeekaan sisälle taloomme. =/

Tämän päivän tunnelmia

Sanovat säätiedotuksissaan 

että se talvi olisi jo tulossa...

Tosin nyt vielä sataa vain vettä.
Mutta onhan se hyvä
hyvissä ajoin valmistautua.
Istua sohvalla
sukankutimus sylissä
ja kuunnella sadetta...

Jotain valkoista

Kärkkäiseltä löytyi sitten vihdoin 

aulan portaiden valaisijaksi kaksi tällaista lampukkaa.

Edulliset ja kauniit. 

♥  

Kuvassa oleva lamppu on 

kiinni parven alareunassa, 

toinen lampukka sijaitsee seinän ja katon 

nurkkauksessa. 

Maanantaina rakennustarkastaja 

käväisee tarkastamassa portaat, 

joista yhä puuttuu kaiteet koska 

emme ole löytäneet kaiteiksi sopivaa 

ja molempia miellyttävää 

puumateriaalia... 

Ihan vähän

♥ 

 Pikkuisen pitää jo jou-lua laittaa esiin. 

Esimerkiksi keittiön sydänverhokappana. 

Ei se ikkuna muuta tarvitse. 

Jouluntuntu on jo siinä se.  

♥ 

Lähikaupasta tahtoi mukaan 

tämä valkoinen amaryllis, 

kun ne miun omat amat eivät 

halua kukkia...
♥

Pieni jouluruusu
on ihan täynnä nuppusia.

Heinäkuussa kukkapenkissa kukintansa
aloittanut jouluruusu kukkii
pihassa yhä. =) ♥ 

Kannoin ne omat amaryllikset parvelle murjottamaan. 

Jospa ne yllättävät miut jonakin päivänä. 

I hope so... 

♥ 

Paloauton suojassa

Puoli yhdeksältä tänä aamuna saapui vanha paloauto pikkutalon viereen ajotielle. Se toi mukanaan kaksi miestä ja puhdistuksen auran pahasti sotkemalle talolle. Pikkuisen yli kello kymmenen miehet olivat saaneet kahden seinän urakkansa loppuun. He harjasivat ensin suurimmat töryt kuivaharjauksella jonka jälkeen he pesivät vähällä vedellä seinä- ja ikkunapielilaudat. Pesivät he ikkunatkin sotkuseiniltä, sekä vielä tienvarren postilaatikonkin puhtaaksi nuo mukavat miehet. Kiitos kovasti.

-Lupasivat tulla uudelleen kun seuraavan kerran aura sotkee talon kuraiseksi.

Toivotaan, ettei enää sotke...!
Kerrankin muutes autot ajoivat rauhallista vauhtia talon ohi, kun tiellä oli vanha hieno paloauto.  =)

 Ennen puhdistusta Pikkutalo oli 

aivan lohduttoman surkean näköinen, 

miltein kattoa myöten.
Kuva napattu seinältä
juuri vähän ennen kuin
puhdistajat saapuivat. 

Kiitos vanhan paloauton miehistölle, 

nyt talo on taas ok. 

No more pihlajanmarja

Talvi tuloo, ei kun ei tulekaan.
Toisen kerran jo talvi tuli, ja yllätys-yllätys, pois suli,
eli ei sitten oikeasti vieläkään tullut...
Sataa vettä ja saviset tienoot ovat lettoisen upottavia. Kumisaapas on paras jalkine pihamaalla.

Eräänä  päivänä kaupasta kotiin saapuessani tilhilauma oli syömässä viimeisiä pihlajanmarjoja pihapihlajista. Jätin pyörän ostoksineen niille sijoilleen ja kipitin hakemaan kameran sisältä mutta en saanut montaakaan kuvaa napattua kun lauma lensi tiehensä. Ihmekös se kun marjatkin loppuivat.

On miulla pakastimessa pihlajanmarjoja pussukallinen, mutta ne eivät ole lintuja varten...

Ensimmäinen aura...

Istuin koneen ääressä kirjoittamassa, kun yhtäkkiä pelästyin ihan hirmusti aura-auton ajettua jälleen hurjaa ylinopeutta talomme ohi ja heitettyä seiniin ja ikkunoihin suolaista ja öljyistä lunta, kiviä, nurmikkoa, kuraa, yms.

Sisälle kuului niin hurja rysäys, että luulin jonkun törmänneen autollaan meidän tienpenkalla nököttävään katokselliseen postilaatikkoon tms... !
Pikkutalon kaksi helmikuussa uudistettua kaunista ulkoseinää miltei katosta maahan asti ikkunoineen ja ikkunanpuitteineen sotkeentuivat sekunneissa...

Viime ja toissatalvenakin saimme pestä ikkunoista auran sotkuja kun se ohi ajaessaan saa tällaisen kaaoksen aikaan... Oman sotkunsa sai myös pikkuinen roskakatoksemme.
Kuivuttuaan sotku ei näytä yhtään paremmalta. =/

Hanin kehotuksesta laitoin viestiä kuvineen auran sotkuista eteenpäin Ely-keskukseen.


PS:
14.11.2012 mennessä ei ole kukaan ottanut mtn yhteyttä meihin
näiden sotkeentuneiden kahden seinän ja kolmen ikkunan kohtalosta...  =(

16.11.2012.
Meille luvattiin jotta ensi viikolla talon seinät tullaan puhdistamaan...

Marraskuu alkoi vesisateella...

Ihan kaikki lumet ovat sulaneet pois... 

Pihalla lilluu jälleen vesilammikoita. 

Saappaat sai kaivaa takaisin naftaliinista. 

Onneksi voi 

ja saa sytytellä kynttilöitä luomaan valoa pimeään 

ja synkkään marraskuun alkuun. 

Tänään ovat hautausmaatkin lohduttavia kynttilämeriä täynnään... 

Vaalivaali

Koska maailma näyttää jo ihan jou... talviselle, 

ja kaapista löytyi avaamaton purnukka luumumarmeladia viime 

joululta, niin meidän teki mieli EILEN NIIN joulutorttuja. 

Eipä niitä torttuja enää tänään näy keittiön pöydällä lautasellaan. 

Kaikki katosivat. Mies sanoi kovin tykkäävänsä. =) 

No puolet mie vaan kilon Myllyn paras torttutaikinapaketista 

(se paras torttutaikina!!!) 

paistoinkin eli 10 kpl. 

Ja nämä siis eivät olleet mitään vaalitorttuja, 

koskapa me ei äänestetty ketään! 

Niih.

Siinä meidän oma vaali-vali-vali-vaali palaute 

joka on täten äänestetty jaloilla. 

Eikä me nukuttu. 

Herättiin päin vastoin liiankin aikaisin 

kuudelta aamulla 

-vaikka oli sunnuntai.  

Mies korjaili aulan katon reunoja ja mie neuloin. 

Sukkaa nimittäin.  

Ja käytiinhän me lottoamassa. 

On suurempi mahdollisuus voittaa lotossa 

kuin saada asioitaan

kunnanvaltuustoon ajamaan rehellisesti sanojensa 

takana pysyvä henkilö.

Mutta niin se lottovoittokin 

meni jonnekin Helsinkiin...

Nämä olivat niin kuin vaikkapa 

pikku-pikkujoulutorttuja. =)

Piha on nyt tyhjennetty kaikista pakkasen näännyttämistä 

ruusupapuköynnöksistä, jäätyneistä sinilobelioista, 

jäisistä pelargonioista, 

ja nukkumaan käyneistä orvokeista. 

Kukkaruukut on viety kasvihuoneeseen talvea viettämään, 

vesitynnöri pesty ensi kesää odottelemaan, ja hieman sain haravoitua 

hopeapajun kauas levittäytyneitä lehtiäkin kun maa suli auringon voimasta 

hetkeksi ennen kuin illalla alkoi taivaasta rätkiä räntää... 

Pitänee se lumikola etsiä esiin. Ei sitä tiedä mikä päivä 

tätä lunta on enemmän kuin 2 senttiä. Torstaina ensilumen ja 

tuon maagisen 2 senttiä sadettua, meni tiellä jo aura, 

joka vaikutti minusta suorastaan hätävarjelun liioittelulta... =P

PS:
Kynnöspeltokuva ei oo meijän pihasta,
vaikka tosin mekin
ois tarvittu 
 traktoria tänne pihaan
kääntämään tuon
naapurin ylijättömaan lupiinit sekä ohdakkeet kohti Australiaa,
mutta ei ole kehdattu vaivata sitä muuatta traktorimiestä...
Tuollainen villiniitty houkuttelee
piiloihinsa rottia, myyriä ja hiiriä...

Meillä on naapuritehtaan lupa maan kääntöön,
mutta ei itsellä työvälineitä.

Tarvittais kissa...

Röyhkeitä hiiriä!
Varastivat kokonaan muovisen hiirenloukun!
Se, ja kaksi muuta metallista loukkua odottelivat virittelyä, ja siinä muovisessa oli kiinni vielä pala emmentaalia.

Kun metalliset oli viritelty, ne röyhkimykset kävivät laukaisemassa äsken toisen niistäkin, vaikka mie tässä seinän takana nauroin juuri jotakin Laten kanssa, ja varmasti nauruni kuului vinttikomeroonkin. Vai naurustako hiiri pelästyi ja osui loukkuihin vahingossa, hiippaillessaan varovasti hämärässä, nuuskien Laten sormenjälkiä metallista. Mutta oho, ei jäänyt loukkuun...

Mie en halua koskea niihin metallisiin.
Sen muovisen kyllä uskalsin virittää. Mutta miten ihmeessä ne veivät mennessään jonnekin pois sen? Tekivät siitä juhlapöydän juustonpaloineen kaikkineen... =)
Tai ehkä muovinen hiirenloukku haisi niin juustolle että ne pienet höpöt luuli sitä ruuaksi?
Muistan kun lapsuuden kesämökillä hiiret söivät saunasta talvella palasaippuat ja tiskiharjasta harjakset... =) Ne olivat namia hiirten mielestä... =)  




PS:
Seuraavana yönä yksi hiiri (yrm) jäi toiseen metalliseen nakkiin...
Hani saa sen poistaa kun tulee töistä... 


Tähän jutskaan nyt ei ou kuvitusta. Voin mä tietty kuvata meidän emmentaalia... =)))